KOKIJA: Ismo Kallioi­nen: Elämän pysähdyttyä

Mies selviy­tyi sydän­py­säh­dyk­sestä ja hiljai­sista minuu­teista ihmi­sen viimei­sessä pimey­dessä. Mutta selviy­tyi­sikö hän ylös Kelan syöve­reistä? Ismo Kallioi­nen kertoo.

– Tein töitä valtuu­tet­tuna asbes­tin­pur­ka­jana. Kaksi vuotta sitten minulla oli sydän­py­säh­dys. Olin 10 minuut­tia kuol­leena. Porissa paine­luel­vyt­ti­vät minut.

– Olin työky­vyt­tö­myy­se­läk­keellä, lääkä­rin määräyk­sestä. Lääkä­rin mielestä olisin eläk­keelle saanut jäädä­kin. Mutta vuoden kulut­tua alkoi se kotona olo riit­tää. Lähdin [eläke­va­kuu­tus­yh­tiö] Varman kautta hake­maan uudelleenkoulutusta.

Näin kertoo koke­mä­ke­läi­nen Ismo Kallioi­nen noista muuta­man vuoden takai­sista dramaat­ti­sista tapah­tu­mista – ja omasta elämän­ha­lus­taan. Vastoin lääkä­rin nuivaa resep­tiä eli sairause­lä­kettä, Kallioi­nen kuntoutti itsensä. Nyt 44-vuotias Kallioi­nen, enti­nen metalli‑, nykyi­nen teol­li­suus­liit­to­lai­nen, ei kuiten­kaan jaksa­nut tehdä vanhaa raskasta työtänsä asbes­ti­pur­ka­jana. Mutta löytyi kurssi ja harjoit­te­lu­paikka, jossa vanhaa ammat­ti­tai­toa saat­toi hyödyntää.

– Olin puoli vuotta harjoit­te­le­massa asbes­ti­kar­toit­ta­jan töitä Porin Asbesti Oy:ssä. Oli molem­min­puo­li­nen sopi­mus, että jäisin harjoit­te­lun jälkeen sinne. Mutta talvea vasten­han kaikki raken­nus­työ hilje­nee, ja yritys joutui lomaut­ta­maan vanho­ja­kin työn­te­ki­jöi­tään. Näin jäin työt­tö­mäksi marras­kuun viimei­senä päivänä. Ilmoit­tau­duin työt­tö­mäksi 1. joulu­kuuta 2017 Harja­val­lan työvoimatoimistoon.

Ja tästä se byro­kraat­ti­nen paina­jai­nen alkoi, vaikka Kallioi­nen teki kaiken kuten häntä neuvottiin.

LISÄSELVITYKSIÄ EI KYSELTY

– Me tehtiin työt­tö­mäksi ilmoit­tau­tu­mi­nen puhe­li­messa, yhdessä sen työvoi­ma­toi­mis­ton virkai­li­jan kanssa. Ne lomak­keet netissä ovat vaikeita yksin täyt­tää. Virkai­lija lupasi, että hän kirjoit­taa työvoi­ma­po­liit­ti­sen lausun­non, ja se oli luon­nol­li­sesti myön­tei­nen. Lausunto lähti.

Kallioi­nen kertoi, että häneltä ei missään vaiheessa kysytty lisä­to­dis­tuk­sia tai muita pape­reita. Koska hänelle oli selvää, että perus­päi­vä­raha Kelasta heltiäisi, uskalsi hän ottaa lainaa toista autoa varten, jotta kulku muual­le­kin kuin vain koti­paik­ka­kun­nalle työn perässä olisi mahdollinen.

Kelasta tai TE-toimis­tosta ei missään vaiheessa kerrottu, että päivä­ra­han saan­nissa olisi ongel­mia. Eivät­hän nämä valtion laitok­set missään vaiheessa edes pyytä­neet lisä­pa­pe­reita tai esimer­kiksi sitä työto­dis­tusta, jossa Porin Asbesti Oy selkeästi kertoo työsuh­teen loppu­neen 30. marraskuuta.

Kallioi­nen kertoo viimeksi soit­ta­neensa Kelaan 9.1.

– Rahat alkoi­vat olla lopussa, siksi soittelin.

Seuraa­vana päivänä tuli sitten pommi, ei postissa, vaan sähkö­pos­tissa. Kela epäsi päivä­ra­han Kallioiselta.

– Neljän kuukau­den karenssi räpsähti, Kelan mukaan siksi, että minä en ollut hake­nut kuntout­ta­vaan työtoimintaan.

– Miten tämä oli mahdol­lista? Kukaan ei missään vaiheessa kehot­ta­nut minua hakeu­tu­maan kuntout­ta­vaan työtoi­min­taan. Miksei minulle kerrottu tästä mahdollisuudesta?

– Soitin TE-toimis­toon ja kysyin: ”Mitä te siellä oikein teette, kun teidän [työvoi­ma­po­liit­ti­nen] lausun­tonne ei vaikuta Kelaan?” Virkai­lija vastasi: ”En tiedä.”

Kallioi­nen sanoo ryhty­neensä ”perkaa­maan” asiaa juurta jaksain. Hänen mukaansa työvoi­ma­toi­mis­ton rivi­vir­kai­lija on myön­tä­nyt virheensä ja pahoi­tel­lut kovasti sitä, että Kallioista ei ohjattu kuntout­ta­vaan työtoi­min­taan. Pääl­lik­kö­ta­son henkilö on sen sijaan ilmoit­ta­nut Kallioi­selle, että työt­tö­män on itsensä selvi­tet­tävä kaikki etuuk­sien saami­sen edellytykset.

– Tämä on minusta aika paksua. Miten työtön voi tietää kaikki lain kiemu­rat? Miksei puhe­li­messa kerrota tai laiteta edes siihen päätök­seen vaikka lisä­leh­delle, miten karens­sin voi purkaa?

Kallioista keho­tet­tiin teke­mään vali­tus Kelaan. Todet­tiin tosin, että vali­tuk­sen läpi­meno on erit­täin epävarmaa.

Kun Kallioi­nen kertoi TE-toimis­tolle otta­neensa yhteyttä lehdis­töön, sen jälkeen hänelle kerrot­tiin myös tätä viran­omaista koske­vasta valitusmahdollisuudesta.

Kallioi­nen on nyt pääs­syt uudel­leen töihin. Sitä ennen hän oli myös muuta­man päivän siinä kuntout­ta­vassa työtoi­min­nassa 9 euron kulukorvauksella.

– En väheksy niitä töitä, mutta eivät olleet minua varten. Neljä tuntia ja 9 euroa päivässä.

Kallioi­nen sanoo jämp­tillä äänellä, että hän tulee otta­maan ”omansa pois” eli hake­maan ne karens­sin takia saamatta jääneet rahansa vielä jostakin.

– Minä en ole itse tehnyt mitään väärää. Työl­li­syys­suun­ni­telma tehtiin puhe­li­messa, koska pyysin siihen apua. Minulla on todis­tus siitä, että harjoit­te­luni loppui marras­kuun lopussa Porin Asbes­tissa. Todis­tusta ei minulta missään vaiheessa kysytty. Tässä kaksi valtion laitosta, TE-toimisto ja Kela, syyt­te­le­vät toisi­aan ja yrit­tä­vät lait­taa minut maksumieheksi.

NÄINKÖ KANNUSTETAAN?

– Ehkä minä olen sitten spesi­aa­li­ta­paus niin kuin ne sanoi­vat, Kallioi­nen naurah­taa kitkerästi.

– En halun­nut maata sängyssä, vaan elät­tää itseni ja perheeni. Minä kuntou­tin itseni takai­sin työelä­mään. [Presi­dentti] Niinistö puhuu aktii­vi­suu­desta. Tämäkö on sitä kannus­tusta työt­tö­mälle? Kallioi­nen ihmettelee.

Kallioi­selle karens­siin eli työt­tö­myys­päi­vä­ra­han epää­mi­seen oli syynä myös se, että hänellä ei ollut viran­omais­ten mielestä amma­til­lista tai korkea­kou­lusta saatua tutkintoa.

– Laki asbes­ti­pu­rusta muut­tui noin vuosi sitten. Minä uudis­tin lupani, sillä yritys, joka ei käytä valtuu­tet­tuja asbes­tin­pur­ka­jia, voi menet­tää toimi­lu­pansa ja saada sakot.

– Onko Kela lain yläpuo­lella? AVI katsoo asbes­ti­pur­ku­lu­vat. Kun nyt valtuu­tet­tua asbes­ti­pur­ka­jaa ei katsota ammat­ti­mie­heksi, saako nyt kuka tahansa lähteä asbes­ti­pur­kuja tekemään?

Tämä ammat­ti­työn käsite herät­tää Kallioi­sessa isoja kysymyksiä.

Kallioi­sen tieto­jen mukaan esimer­kiksi timant­ti­po­ra­rin ammat­ti­tut­kin­toa ei sellai­se­naan opeteta Suomessa.

– Se on opit­tava käytän­nön työssä. Eikö timant­ti­po­rari ole ammattimies?

Kallioi­nen kertoo, että hänelle itsel­leen on käynyt ”juma­lat­to­man hyvä munkki”. Hän on nyt pääs­syt töihin rauma­lai­seen yrityk­seen, jonne hän kulkee juuri­kin sillä laina­ra­halla oste­tulla, nyt tuiki tärkeäksi osoit­tau­tu­neella ajope­lillä. Yrit­te­liäs ja sinni­käs mies ajaa nyt myös kuorma-auto­kort­tia, jotta työl­li­syys olisi myös tule­vai­suu­dessa turva­tumpi. Mutta Suomen työt­tö­mien asema ei jätä mieltä rauhaan.

MILLÄ TYÖTÖN LIIKKUISI?

– Jokai­nen tekisi töitä, jos siihen olisi vain mahdol­li­suus. Suoma­lai­nen on sellai­nen, että hän haluaa elät­tää itsensä. Jokai­sen, joka näitä työt­tö­miä koske­via lakeja laatii, pitäisi elää itse päivä työt­tö­män elämää, mitä se pahim­mil­laan on. Kansan­edus­ta­jan työsuhde on taval­laan määrä­ai­kai­nen. He saavat sopeu­tu­mi­se­läk­keen, Kallioi­nen toteaa viita­ten siihen, että työt­tö­män todel­li­suus on jotain aivan muuta.

Kallioi­nen ottaa esimer­kiksi julkis­ten liiken­neyh­teyk­sien toivot­to­man tilan muualla kuin suurissa kaupungissa.

– Esimer­kiksi Koke­mäellä ja Harja­val­lassa on todella huonot liiken­neyh­tey­det. Ja aina maksaa. Eikä kaikilla ole tieto­ko­neita tai nettiyh­teyk­siä, Kallioi­nen alleviivaa.

Työtöntä voidaan kyllä kehot­taa lähte­mään kirjas­toon nettiä käyttämään.

– Mutta milläs menet, kun liiken­neyh­teyk­siä ei ole. Ja antaako Kela kuukausi­kor­tin, Kallioi­nen kuvaa työt­tö­män arkista taistelua.

Aktii­vi­malli kakko­sesta kuulu­nei­den huhu­jen mukaan työt­tö­män pitäisi ruveta tehtai­le­maan myös­kin työhakemuksia.

– Olen puhu­nut monen yksi­tyis­yrit­tä­jän kanssa. Eivät­hän he ehdi edes luke­maan kaik­kia hake­muk­sia vastaa­mi­sesta puhu­mat­ta­kaan. Miten työtön todis­taa edes sen, että on hake­nut työtä?

Työt­tö­mät eivät tarvitse mollaa­mista ja nöyryyt­tä­mista. Lain­laa­ti­joi­den pitäisi akti­voida aivo­toi­min­tansa ja ajatella asiat loppuun asti.

– Nyt pitäisi ottaa järki käteen. Eivät työt­tö­mät tarvitse lisää kiristämistä.

– Ja kuulemma parin vuoden päästä TE-toimis­tot lakkau­te­taan koko­naan. Minä toivon, että olen itse silloin edel­leen töissä. Mutta entäs ne, jotka eivät ole?

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVA JUHA SINISALO