KOKIJA: Ismo Kallioinen: Elämän pysähdyttyä

Mies selviytyi sydän­py­säh­dyk­sestä ja hiljai­sista minuu­teista ihmisen viimei­sessä pimey­dessä. Mutta selviy­tyi­sikö hän ylös Kelan syöve­reistä? Ismo Kallioinen kertoo.

– Tein töitä valtuu­tet­tuna asbes­tin­pur­ka­jana. Kaksi vuotta sitten minulla oli sydän­py­sähdys. Olin 10 minuuttia kuolleena. Porissa paine­luel­vyt­tivät minut.

– Olin työky­vyt­tö­myy­se­läk­keellä, lääkärin määräyk­sestä. Lääkärin mielestä olisin eläkkeelle saanut jäädäkin. Mutta vuoden kuluttua alkoi se kotona olo riittää. Lähdin [eläke­va­kuu­tus­yhtiö] Varman kautta hakemaan uudelleenkoulutusta.

Näin kertoo kokemä­ke­läinen Ismo Kallioinen noista muutaman vuoden takai­sista dramaat­ti­sista tapah­tu­mista – ja omasta elämän­ha­lus­taan. Vastoin lääkärin nuivaa reseptiä eli sairause­lä­kettä, Kallioinen kuntoutti itsensä. Nyt 44-vuotias Kallioinen, entinen metalli‑, nykyinen teolli­suus­liit­to­lainen, ei kuiten­kaan jaksanut tehdä vanhaa raskasta työtänsä asbes­ti­pur­ka­jana. Mutta löytyi kurssi ja harjoit­te­lu­paikka, jossa vanhaa ammat­ti­taitoa saattoi hyödyntää.

– Olin puoli vuotta harjoit­te­le­massa asbes­ti­kar­toit­tajan töitä Porin Asbesti Oy:ssä. Oli molem­min­puo­linen sopimus, että jäisin harjoit­telun jälkeen sinne. Mutta talvea vastenhan kaikki raken­nustyö hiljenee, ja yritys joutui lomaut­ta­maan vanho­jakin työnte­ki­jöi­tään. Näin jäin työttö­mäksi marras­kuun viimei­senä päivänä. Ilmoit­tau­duin työttö­mäksi 1. joulu­kuuta 2017 Harja­vallan työvoimatoimistoon.

Ja tästä se byrokraat­tinen paina­jainen alkoi, vaikka Kallioinen teki kaiken kuten häntä neuvottiin.

LISÄSELVITYKSIÄ EI KYSELTY

– Me tehtiin työttö­mäksi ilmoit­tau­tu­minen puheli­messa, yhdessä sen työvoi­ma­toi­miston virkai­lijan kanssa. Ne lomak­keet netissä ovat vaikeita yksin täyttää. Virkai­lija lupasi, että hän kirjoittaa työvoi­ma­po­liit­tisen lausunnon, ja se oli luonnol­li­sesti myönteinen. Lausunto lähti.

Kallioinen kertoi, että häneltä ei missään vaiheessa kysytty lisäto­dis­tuksia tai muita papereita. Koska hänelle oli selvää, että perus­päi­vä­raha Kelasta heltiäisi, uskalsi hän ottaa lainaa toista autoa varten, jotta kulku muual­lekin kuin vain kotipaik­ka­kun­nalle työn perässä olisi mahdollinen.

Kelasta tai TE-toimis­tosta ei missään vaiheessa kerrottu, että päivä­rahan saannissa olisi ongelmia. Eiväthän nämä valtion laitokset missään vaiheessa edes pyytä­neet lisäpa­pe­reita tai esimer­kiksi sitä työto­dis­tusta, jossa Porin Asbesti Oy selkeästi kertoo työsuh­teen loppu­neen 30. marraskuuta.

Kallioinen kertoo viimeksi soitta­neensa Kelaan 9.1.

– Rahat alkoivat olla lopussa, siksi soittelin.

Seuraa­vana päivänä tuli sitten pommi, ei postissa, vaan sähkö­pos­tissa. Kela epäsi päivä­rahan Kallioiselta.

– Neljän kuukauden karenssi räpsähti, Kelan mukaan siksi, että minä en ollut hakenut kuntout­ta­vaan työtoimintaan.

– Miten tämä oli mahdol­lista? Kukaan ei missään vaiheessa kehot­tanut minua hakeu­tu­maan kuntout­ta­vaan työtoi­min­taan. Miksei minulle kerrottu tästä mahdollisuudesta?

– Soitin TE-toimis­toon ja kysyin: ”Mitä te siellä oikein teette, kun teidän [työvoi­ma­po­liit­tinen] lausun­tonne ei vaikuta Kelaan?” Virkai­lija vastasi: ”En tiedä.”

Kallioinen sanoo ryhty­neensä ”perkaa­maan” asiaa juurta jaksain. Hänen mukaansa työvoi­ma­toi­miston rivivir­kai­lija on myöntänyt virheensä ja pahoi­tellut kovasti sitä, että Kallioista ei ohjattu kuntout­ta­vaan työtoi­min­taan. Päällik­kö­tason henkilö on sen sijaan ilmoit­tanut Kallioi­selle, että työttömän on itsensä selvi­tet­tävä kaikki etuuk­sien saamisen edellytykset.

– Tämä on minusta aika paksua. Miten työtön voi tietää kaikki lain kiemurat? Miksei puheli­messa kerrota tai laiteta edes siihen päätök­seen vaikka lisäleh­delle, miten karenssin voi purkaa?

Kallioista kehotet­tiin tekemään valitus Kelaan. Todet­tiin tosin, että valituksen läpimeno on erittäin epävarmaa.

Kun Kallioinen kertoi TE-toimis­tolle ottaneensa yhteyttä lehdis­töön, sen jälkeen hänelle kerrot­tiin myös tätä viran­omaista koske­vasta valitusmahdollisuudesta.

Kallioinen on nyt päässyt uudel­leen töihin. Sitä ennen hän oli myös muutaman päivän siinä kuntout­ta­vassa työtoi­min­nassa 9 euron kulukorvauksella.

– En väheksy niitä töitä, mutta eivät olleet minua varten. Neljä tuntia ja 9 euroa päivässä.

Kallioinen sanoo jämptillä äänellä, että hän tulee ottamaan ”omansa pois” eli hakemaan ne karenssin takia saamatta jääneet rahansa vielä jostakin.

– Minä en ole itse tehnyt mitään väärää. Työlli­syys­suun­ni­telma tehtiin puheli­messa, koska pyysin siihen apua. Minulla on todistus siitä, että harjoit­te­luni loppui marras­kuun lopussa Porin Asbes­tissa. Todis­tusta ei minulta missään vaiheessa kysytty. Tässä kaksi valtion laitosta, TE-toimisto ja Kela, syytte­levät toisiaan ja yrittävät laittaa minut maksumieheksi.

NÄINKÖ KANNUSTETAAN?

– Ehkä minä olen sitten spesi­aa­li­ta­paus niin kuin ne sanoivat, Kallioinen naurahtaa kitkerästi.

– En halunnut maata sängyssä, vaan elättää itseni ja perheeni. Minä kuntoutin itseni takaisin työelä­mään. [Presi­dentti] Niinistö puhuu aktii­vi­suu­desta. Tämäkö on sitä kannus­tusta työttö­mälle? Kallioinen ihmettelee.

Kallioi­selle karens­siin eli työttö­myys­päi­vä­rahan epäämi­seen oli syynä myös se, että hänellä ei ollut viran­omaisten mielestä ammatil­lista tai korkea­kou­lusta saatua tutkintoa.

– Laki asbes­ti­pu­rusta muuttui noin vuosi sitten. Minä uudistin lupani, sillä yritys, joka ei käytä valtuu­tet­tuja asbes­tin­pur­kajia, voi menettää toimi­lu­pansa ja saada sakot.

– Onko Kela lain yläpuo­lella? AVI katsoo asbes­ti­pur­ku­luvat. Kun nyt valtuu­tettua asbes­ti­pur­kajaa ei katsota ammat­ti­mie­heksi, saako nyt kuka tahansa lähteä asbes­ti­pur­kuja tekemään?

Tämä ammat­ti­työn käsite herättää Kallioi­sessa isoja kysymyksiä.

Kallioisen tietojen mukaan esimer­kiksi timant­ti­po­rarin ammat­ti­tut­kintoa ei sellai­se­naan opeteta Suomessa.

– Se on opittava käytännön työssä. Eikö timant­ti­po­rari ole ammattimies?

Kallioinen kertoo, että hänelle itsel­leen on käynyt ”jumalat­toman hyvä munkki”. Hän on nyt päässyt töihin rauma­lai­seen yrityk­seen, jonne hän kulkee juurikin sillä laina­ra­halla ostetulla, nyt tuiki tärkeäksi osoit­tau­tu­neella ajope­lillä. Yritte­liäs ja sinnikäs mies ajaa nyt myös kuorma-autokorttia, jotta työlli­syys olisi myös tulevai­suu­dessa turva­tumpi. Mutta Suomen työttö­mien asema ei jätä mieltä rauhaan.

MILLÄ TYÖTÖN LIIKKUISI?

– Jokainen tekisi töitä, jos siihen olisi vain mahdol­li­suus. Suoma­lainen on sellainen, että hän haluaa elättää itsensä. Jokaisen, joka näitä työttömiä koskevia lakeja laatii, pitäisi elää itse päivä työttömän elämää, mitä se pahim­mil­laan on. Kansan­edus­tajan työsuhde on taval­laan määrä­ai­kainen. He saavat sopeu­tu­mi­se­läk­keen, Kallioinen toteaa viitaten siihen, että työttömän todel­li­suus on jotain aivan muuta.

Kallioinen ottaa esimer­kiksi julkisten liiken­neyh­teyk­sien toivot­toman tilan muualla kuin suurissa kaupungissa.

– Esimer­kiksi Kokemäellä ja Harja­val­lassa on todella huonot liiken­neyh­teydet. Ja aina maksaa. Eikä kaikilla ole tieto­ko­neita tai nettiyh­teyksiä, Kallioinen alleviivaa.

Työtöntä voidaan kyllä kehottaa lähte­mään kirjas­toon nettiä käyttämään.

– Mutta milläs menet, kun liiken­neyh­teyksiä ei ole. Ja antaako Kela kuukausi­kortin, Kallioinen kuvaa työttömän arkista taistelua.

Aktii­vi­malli kakko­sesta kuulu­neiden huhujen mukaan työttömän pitäisi ruveta tehtai­le­maan myöskin työhakemuksia.

– Olen puhunut monen yksityis­yrit­täjän kanssa. Eiväthän he ehdi edes lukemaan kaikkia hakemuksia vastaa­mi­sesta puhumat­ta­kaan. Miten työtön todistaa edes sen, että on hakenut työtä?

Työttömät eivät tarvitse mollaa­mista ja nöyryyt­tä­mista. Lainlaa­ti­joiden pitäisi aktivoida aivotoi­min­tansa ja ajatella asiat loppuun asti.

– Nyt pitäisi ottaa järki käteen. Eivät työttömät tarvitse lisää kiristämistä.

– Ja kuulemma parin vuoden päästä TE-toimistot lakkau­te­taan kokonaan. Minä toivon, että olen itse silloin edelleen töissä. Mutta entäs ne, jotka eivät ole?

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVA JUHA SINISALO