Työaika on työn­te­ki­jöi­den ja työnan­ta­jien ikui­nen kiis­ta­ka­pula. Pitäi­sikö työai­kaa nykyi­sestä lyhen­tää vai pidentää?

VÄITTÄJÄT

JUHA ANTILA
Kehit­tä­mis­pääl­likkö
SAK

MANU LAAPAS
Pääju­risti
Teknologiateollisuus

MILLAISIA KANTOJA JÄRJESTÖISSÄNNE ON VIIME AIKOINA OTETTU SUOMALAISTEN TYÖAIKAAN?

JUHA ANTILA: SAK:ssa nolla­tun­ti­so­pi­muk­set ovat olleet isoin asia, joka liit­tyy osin työai­ka­lain uudis­ta­mi­seen. Se on yhteis­kun­nal­li­nen, epäoi­keu­den­mu­kai­nen ilmiö, jota halu­taan suitsia.

MANU LAAPAS: Viimei­sim­mällä tes-kier­rok­sella on sovittu ratkai­suja työajan lisää­mi­seksi ja vähen­tä­mi­seksi. Paikal­li­sesti voidaan myös sopia tasaa­mis­va­pai­den määrästä sekä jous­taa sopi­malla esimer­kiksi osa loma­ra­hoista vapaaksi. Keskeistä on työajan sijoit­ta­mi­nen siten, että tehdään työtä silloin kun sitä on.

TYÖAJAN MERKITYS ERI TOIMIALOILLA ON ERILAINEN. ONKO HYVÄ PUHUA YLEISELLÄ TASOLLA TYÖTUNTIEN MÄÄRÄSTÄ?

ANTILA: Kyllä se on meille iso kysy­mys, eikä ole vuosien saatossa muut­tu­nut. Akava­lai­sissa, ylem­missä asian­tun­tija-amma­teissa on paljon auto­no­mista työtä, ja siellä on myös paljon harmaata ylityötä ja työai­ko­jen veny­mistä. SAK:laisessa kentässä työtun­nit ovat tiukasti sidottu palk­kaan, ja sillä on edel­leen paljon merkitystä.

LAAPAS: Talous­kasvu syntyy tuot­ta­vuu­den ja työpa­nok­sen kautta. Haas­tei­ta­kin Suomella on, kuten väes­tön ikään­ty­mi­nen ja eläköi­ty­mi­nen. Työajat on siksi yksi elementti tässä työpa­nok­sen kasvat­ta­mi­sessa, samoin työurien alut ja loput sekä mahdol­li­nen työpe­räi­nen maahanmuutto.

SUOMEN TYÖAJAT OVAT EUROOPPALAISTA KESKITASOA. NÄKYYKÖ TYÖAIKOJEN PITUUS ENEMMÄN TUNTEJA TEKEVIEN MAIDEN MENESTYKSESSÄ?

ANTILA: Pitkää työai­kaa teke­vät maat ovat köyhim­piä itäi­sen Euroo­pan maita kuten Puola, Bulga­ria, Roma­nia tai Turkki. Niissä tuot­ta­vuus on huomat­ta­vasti pienempi kuin Suomessa, ja jokai­nen tietää niiden elin­ta­son suhteessa Pohjois-Euroop­paan. Pitkä työaika ei tuo menestystä.

LAAPAS: Suomessa tehdään työtä alle tai korkein­taan vähän yli tuon keski­ta­son. Talous­kasvu edel­lyt­tää tuot­ta­vuutta ja tiet­tyä työpa­nok­sen määrää. Tehdyn työn määrä on siksi kansan­ta­lou­den kannalta merkit­tä­vää, ja työtä teke­mällä syntyy verotuloja.

TUOTTAVUUSKIN ON SUOMESSA KESKITASOA. MITEN SE SAATAISIIN HUIPULLE?

LAAPAS: Meillä on Teol­li­suus­lii­ton kanssa yhtei­siä hank­keita tuot­ta­vuu­den kehit­tä­mi­seksi. Tule­vai­suu­dessa tuot­ta­vuutta kehi­te­tään tekni­sillä ratkai­suilla ja digi­ta­li­saa­tion avulla. Siihen liit­tyy muita­kin element­tejä, kuten jous­ta­vat työajat, työai­ka­jär­jes­te­lyt ja se, että voidaan laajasti ja paikal­li­sesti sopia, milloin työtä tehdään.

ANTILA: Jos työtun­tien määrä olisi ratkai­se­vaa, olisi help­poa vain lisätä tunteja. Mutta ratkai­se­vaa ei ole se, miten kauan työpai­kalla ollaan vaan se, mitä siellä tehdään. Siihen liit­tyy johta­mi­nen, osaa­mi­nen, työme­ne­tel­mät, aloi­te­toi­minta ja mark­ki­nointi, joiden edis­tä­mi­nen on ratkai­se­vaa. Onneksi monilla työpai­koilla on menty yhdessä eteen­päin, ja tuot­ta­vuutta kehi­te­tään henki­lös­tön hyvin­voin­nista huoleh­ti­malla. Orga­ni­saa­tiot, jotka hyödyn­tä­vät yhteis­toi­min­nal­li­suutta, luovat turval­li­set puit­teet, kannus­ta­vat henki­sesti ja talou­del­li­sesti, ovat tuot­ta­vam­pia. Vaikeina aikoina niiden sieto­kyky on suurem­paa verrat­tuna niihin, joissa johta­mi­nen on autoritääristä.

LAAPAS: Olen samaa mieltä työme­ne­tel­mien ja inno­vaa­tioi­den merki­tyk­sestä, ja siitä on Teol­li­suus­lii­ton kanssa yhtei­nen näke­mys. Muun muassa Työkaari kantaa ‑hank­keessa työhy­vin­vointi on otettu yhtei­seksi asiaksi. Tuot­ta­vuu­den kehit­tä­mistä tehdään yhdessä myös muun muassa Lean-filo­so­fian kautta. Keskeistä on, että on tunnus­tettu tilanne, että on järke­vää hakea yhteistä etua tuot­ta­vuu­den ja työhy­vin­voin­nin edis­tä­mi­sessä. Meillä on tässä hyvä traditio.

KIKYN MYÖTÄ TYÖAIKA PITENI 24 TUNTIA. MITEN SITÄ ON VIETY KÄYTÄNTÖÖN TEKNOLOGIA-ALALLA?

LAAPAS: 95 prosen­tissa yrityk­sissä sovit­tiin asia paikal­li­sesti. Lähtö­koh­tana oli, että piden­nyk­sen tavasta ja kohden­ta­mi­sesta sovi­taan kunkin yrityk­sen tuot­ta­vuu­den kannalta sekä henki­lös­tön tarpei­den mukai­sesti. Sitä kautta yrityk­set ovat saaneet kilpailuetua.

MITEN KIKYÄ ON SAK:LAISESSA KENTÄSSÄ VIETY KÄYTÄNTÖÖN?

ANTILA: Jonkin verran on sitä, että on saatu normaali palkka noilta tunneilta. Siellä on tajuttu, että jotta hyvät yhteis­työ­suh­teet säily­vät, ei kannata niis­tää työn­te­ki­jöitä tilan­teessa, josta voi seurata myöhem­min jotain ikävää. Jonkin verran on koulu­tusta, virkis­tystä ja kehit­tä­mistä, mutta leijo­nan­osa on mennyt palkat­to­maan työhön.

KIKYTUNNIT AIHEUTTIVAT MIELIPAHAA. SYÖKÖ SE LISÄTUNNEISTA SAATAVIA TUOTTAVUUDEN HYÖTYJÄ?

LAAPAS: Kun kiky kohden­ne­taan työn­te­koon, sillä saadaan kilpai­lu­ky­kyä paran­net­tua. Isom­massa kuvassa jos yrityk­sillä menee parem­min, ne voivat työl­lis­tää parem­min, ja se on myös työn­te­ki­jöi­den etu. Menes­tyvä yritys pystyy myös palkit­se­maan työn­te­ki­jöi­tään. Ja kun yrityk­sillä menee parem­min, se on myös Suomen etu.

ANTILA: Sopi­mus on tietysti tehty, mutta epäoi­keu­den­mu­kai­nen asia­han se on. Oli vastuul­lista valita kahdesta huonosta vaih­toeh­dosta se vähem­män huono. On selvää, että jos työn­tekijä tekee ilmaista työtä, työnan­taja on se väli­tön hyötyjä. Mutta pidem­mällä aika­jän­teellä epäoi­keu­den­mu­kai­nen fiilis voi tuoda hait­taa, jota on tosin vaikea mitata. Jos firman menes­tys on riip­pu­vai­nen kolmesta ilmai­sesta työpäi­västä, on se kovin ohuen langan varassa. Mark­ki­na­ta­lou­teen kuuluu, että yrityk­siä ja työpaik­koja ei voi säilyt­tää erilai­silla tukiai­silla, jollai­nen kiky­kin taval­laan on.

MITEN UUSILLA TYÖAIKAMALLEILLA VOITAISIIN EDISTÄÄ TYÖN JA PERHEEN YHTEENSOVITTAMISTA?

LAAPAS: Työajan sijoit­te­lulla, työai­ka­pan­keilla, jous­toilla, miten voidaan sopia tavoilla, joissa otetaan huomioon työn­tekijän ja työnan­ta­jan tarpeet… Erityyp­pis­ten ratkai­su­jen käyt­töä tarvi­taan. Meillä on Teol­li­suus­lii­ton kanssa päivi­tetty työai­kao­pas, joka sisäl­tää tietoa toimi­vista työai­ka­jär­jes­te­lyistä, erilai­sia työai­ka­mal­leja, yrity­se­si­merk­kejä ja koke­muk­sia sekä taus­toja mitä työai­ka­jär­jes­te­lyillä haetaan.

ANTILA: Ei tarvita koko­naan uusia malleja, hyviä on jo olemassa. Paras ratkaisu on sellai­nen, jossa avoi­mesti voidaan etsiä ratkai­suja, jotka otta­vat huomioon kaik­kien tarpeet. Työn­tekijän pitäisi ilman leimau­tu­mi­sen pelkoa voida tehdä määrä­ai­kai­sesti vaikka lyhen­net­tyä työai­kaa. Työtun­tien osalta huoli on enem­män nolla­so­pi­muk­sissa ja alityöl­li­syys­ti­lan­teissa, ja ongel­maksi on myös koettu se, että työai­ka­pan­keista ei voi pitää tunteja silloin kun työn­tekijä itse haluaa. Jos työnan­taja saa moti­voi­tu­neita työn­te­ki­jöitä, tuot­ta­vuus on opti­maa­li­nen, mutta jos ihmi­nen on koko ajan väsy­nyt tai kyyni­nen, sekin heijas­tuu työn tulokseen.

TYÖAIKA TEOLLISUUDESSA

Teol­li­suus­lii­ton sopi­mus­aloilla tehdään pääsään­töi­sesti työai­ka­lais­ta­kin tuttua kahdek­san tunnin päivää ja 40 tunnin työviikkoa.

Jotkut työnan­ta­jat halua­vat lisää työai­kaa, mutta haluk­kuutta maksaa siitä ei ole. Siksi työpai­koilla teete­tään myös 7,5 tunnin työpäi­vää, jolla välte­tään työajan tasaa­mis­li­siä. Sen takia ammat­ti­mie­hiä on joskus vaikea saada vaati­viin töihin.

Joil­lain aloilla, kuten esimer­kiksi kaivo­sa­lalla, pitkien työmat­ko­jen pohjoi­sessa Suomessa, on sovittu paikal­li­sesti 12 tunnin­kin työpäi­vistä ja vasta­pai­noksi pitkistä vapaista. Monelle nuorem­malle työn­te­ki­jälle tällai­set vapaa-ajan sekä perheen ja työn yhdis­tä­mi­sen mahdol­lis­ta­vat ratkai­sut ovat mieluisia.

Tutki­mus­ten mukaan päivit­täi­sen työajan ylit­täessä kahdek­san tuntia altis­tu­mi­nen kemial­li­sille aineille ja tapa­tur­man riski kasvavat.

TEKSTI SAMI TURUNEN
KUVAT JA VIDEO LAURI ROTKO