TAIDONNÄYTE: Birds by Toikka: Näin syntyvät suupuhalletut lasilinnut

Lasinpuhaltajat ovat valmistaneet Oiva Toikan lintusarjaa Nuutajärvellä ja myöhemmin Iittalassa lähes viidenkymmenen vuoden ajan. Lintulajeja on yli 400 ja niillä on keräilijöitä ympäri maailman. Lintuihin käytetyissä tekniikoissa löytyy koko suomalaisen lasinpuhaltamisen historia aina Nuutajärven tehtaan perustamisen ajoilta 1793 lähtien. Toikan linnut ovat viesti myös lasintaiteen kulta-ajoilta, jolloin suunnittelija ja lasinpuhaltajat työskentelivät tiiviisti yhdessä.

BIRDS BY TOIKKA: NUUTAJÄRVEN JA IITTALAN LASINPUHALTAJAT 1972–

Kuovi

Kuovi syntyy vapaasti puhaltamalla. Linnun muoto sopii lasinpuhallukseen. Oiva Toikka ja puhaltajat kehittivät tekniikan, jossa linnun ruumis muovautui kaulan toimiessa puhalluspillin kiinnityspisteenä. Aukkoon lisättiin lasia päälaeksi ja nokaksi. Kuovin valmistus alkoi vuonna 1999. Sen höyhenistö on luotu marmoroinnilla. Lintu on viimeistelty mattauksella, mikä on poikkeuksellista Toikan sarjalle.

NÄIN SEN TEIMME

Verstakon yhteispeli on saumatonta. Hötkyillä ei kannata, muttei aikaillakaan. Muotoiltava lasi on pidettävä 1 000– 1 150 asteisena. Linnun valmistus vaatii useita uuneja ja lämpöä on hallissa riittämin. Tarvittaessa seinustan kaikki valtaisat lasiovet avataan pihalle. Lentävät lajitoverit eivät olet tervetulleita, mutta Iittalan Lasimäen vierailijoilla on arkisin iltaan asti vapaa pääsy parvelle. Mitä alhaalla tarkalleen tapahtuu, miten suupuhaltaen sulasta lasista syntyy kerta kerran jälkeen tarkat laatukriteerit täyttävä uljas Kuovi?

1. Kirkkaaseen lasimassaan on lisätty valkoista lasia ja punaista värijauhetta.
2. Puhalluspillin päähän on saatu aloitus, jonka sisään on puhallettu ilmakupla.
3. Lasimassaa jäähdytetään ja muovataan Kuovin omalla puukauhalla.
4. Ilmakuplaa lasimassan sisällä pidetään yllä puhaltelemalla.
5. Linnun sulkakuvio syntyy ensin lasinauhaa pillistä kierrättäen.
6. Seuraavassa vaiheessa lasimassaan vedetään koukulla marmorointikuvio.
7. Linnun pyrstö muotoillaan nyppäreillä.
8. Kaula saa muotonsa hiilisaksilla.

9. Katso miten lasinpuhallusmestari Heikki Hiukkamäki viimeistelee Kuovin.

10. Lintu tarkistetaan huolellisesti, jotta se täyttäisi lintusarjan laatukriteerit.
11. Kuovi viimeistellään mattaamalla ja hiekkapuhaltamalla.
12. Viimeiseksi maailmalle lähtevä lasilintu vaatii monivaiheisen pakkaamisen.

Iittalan lasitehtaalla on erikseen lintuporukka. Noin 400 eri lintulajia puhaltaa viitisentoista nuutajärveläistä puhaltajaa ja pari iittalalaista. Kuovin synnyttäjät vasemmalta lukien mattaaja, lasinpuhaltaja Asmo Aalto, tarkastaja ja pakkaaja Heidi Jokiniitty, lasinpuhaltajamestari Heikki Hiukkamäki sekä lasinpuhaltajat Juhana Laihonen ja Leena Julin.

Iittalan Lasimäki on avoinna joka päivä klo 10–18, 16.5.–31.8. klo 10–20
Lasinpuhallusta voi käydä seuraamassa arkisin.

 

Lintusarja syntyi suunnittelijan ja lasinpuhaltajien tiiviinä yhteistyönä

Lasitaiteilija Oiva Toikka (takana) tarkkailee vuosisadan vaihteessa Nuutajärvellä miten lasinpuhaltaja Heikki Hiukkamäki muotoilee uuden linnun prototyypin nokkaa. KUVA IITTALAN DESIGNMUSEO

OivaToikka: ”Pidän tiimityöstä. Olen hiukan laiska, hauskaa kun muut tekevät päätyön, ja he osaavat tehdä sen paremmin kuin minä. En osaa puhaltaa. Teemme jotain, ja jollei tullut hyvä, teemme muunnoksia, monia muunnoksia. Prosessi on niin nopea. Voit muuttaa mielesi. Jos kehotan jotakuta hakemaan punaista väriä, jollei hän lähde heti, sanonkin ota sinistä. Välillä lasinpuhaltajat eivät kuule kunnolla, tai minä en kuule kunnolla, ja sattuu väärinkäsityksiä.” Rakastan vahinkoja. Käännös videohaastattelusta vuodelta 2007, Glassblowing 1 ja 2

Heikki Hiukkamäki: ”Olen tehnyt taidelasia siitä lähtien kun menin Nuutajärvelle 1985. Kun vuosia oli työskennelty Oiva Toikan kanssa, saattoi olla niinkin, että Oiva kävi sanomassa minkä kokoinen lintu tai suurin piirtein minkä näköinen pyrstö, minkä värinen pää tai mihin suuntaan nokka pistetään. Seuraavana päivänä hän tuli ja sanoi, nämä ovat kivoja, tehdään näitä.”

 

LINNUN TIE

1963 Oiva Toikka muuttaa Urjalaan Nuutajärven Lasin suunnittelijaksi.

1972 Ensimmäinen lintu.

1975 Linnun nimeksi Sieppo ja tuotantoon uusi laji Kiikkuri.

1981 Lintusarjasta osa Nuutajärven tehtaan 300-juhlavuoden kokoelmaa, mukana kaupalliset menestykset Alli, Riekko ja Kiiruna.

1980-luvulla linnuista suosittuja yrityslahjoja.

1993 Nuutajärven vuosilintutraditio alkaa.

1994 Linnut omaksi Birds by Toikka –kokoelmaksi, joka saavuttaa keräilijöitä erityisesti Keski-Euroopasta.

1990-luvun lama lasitehtailla epävarmuuden aikaa. Iittalan ja Nuutajärven tehtaat Hackmanille.

2003 Toikan näyttely Washingtonissa menestys, linnuille näkyvyyttä Yhdysvalloissa.

2007 Iittala ja Nuutajärvi Fiskarsin omistukseen.

2008 Paikalliselta keräilijältä 250 linnun kokoelma kalifornialaiselle Mingei-museolle.

2014 Nuutajärveltä lasinvalmistus Iittalaan.

2019 Lintujen puhaltaminen ja yhteistyö Oiva Toikan kanssa jatkuu. Uusia lintulajeja suunniteltuna ja joitain aiempia lajeja varioidaan. Iittalassa valmiudet kaikkien yli neljän sadan lintulajin valmistukseen. Linnut valikoituvat kysynnän mukaan.

 

TEKSTI TAINA ILOMÄKI-VIRTA
KUVAT JYRKI LUUKKONEN

TAIDONNÄYTE: Ursuit-pelastautumispuku: Tämä päällä ei palele

Ursuitin pelastautumispukuja käyttävät vesillä liikkujat, niin harrastajat kuin ammattikalastajat, puolustusvoimat, rajavartiolaitos, tulli ja poliisi. Puvut tehdään vesitiiviistä kankaasta käsityönä Turun tehtaalla. Tekijä kävi tutustumassa, miten AWS-pelastautumispuku valmistuu vaihe vaiheelta. Ursuitin pääluottamusmies Tarja Lehtinen testasi valmiin puvun hyisessä Littoistenjärvessä.

 

NÄIN SEN TEIMME

1. MARJA HALLIKAINEN päivittää pukujen kaavat.
”Pukuja tehdään sekä peruspukuina että mittatilauksena. Päivitän tietokonetyönä malleja ja parannan niitä. On tärkeää, että puku on toimiva ja turvallinen.”

2. MARITA JÄRVINEN tekee puvun leikkuuasetelman.
”Siirtelen tietokoneen ruudulla puvun kaavan palasia ja teen niistä leikkuuasetelman. Tallennan asetelman ja lähetän sen leikkuukoneelle. Työssä tarvitaan tietokoneen käyttötaitoa ja kaavojen tuntemusta. Pitää huomioida langansuunta ja hallita palasten järkevä sijoittelu. Tarvitaan näkemystä, jotta kankaan hukkaprosentti jää mahdollisimman pieneksi. Esimerkiksi parhaillaan ruudussa olevassa asetelmassa yli 80 prosenttia on käytetty hyödyksi. Se on aika hyvä luku. Materiaalia ei pidä tuhlata turhaan. Vaatetusalan koulutus on asetelman teossa hyödyksi.”

3. SAARA KANTONEN käyttää leikkuukonetta.
”Laitan kankaan leikkuupöydälle ja panen koneen käyntiin. Leikkuri osaa leikata asetelman mukaiset puvun kappaleet. Automaattileikkurin  käyttö on helpompaa kuin miltä se näyttää. Ei tarvitse kuin kohdistaa kone niin, että leikkuu osuu kankaaseen, jolloin kaikki kappaleet tulevat kokonaisina. Olen ollut talossa yhdeksän kuukautta ja tehnyt tätä työtä neljä kuukautta. Kävin vaatetusalan koulutuksen. Tiesin etukäteen Ursuitista työpaikkana, koska firma oli tuttu isän sukellusharrastuksesta.”

4. NINA STÅHLBERG ompelee puvun.
”Yksi ompelija ompelee koko puvun, prässää kiinni siihen kiinni tarvittavat merkit ja prässää vahvikkeet. Ompelussa käytetään siksakkia ja paksuja lankoja. Tämä on normaalia ompelutyötä vaativampaa. Ylimääräisiä pistoja ei saa tulla mihinkään. Jos kangas jää kaksin kerroin, pala joudutaan uusimaan, koska siihen jää neulan jäljet, jotka vuotavat. Kun kuivapukua tehdään, nuppineuloja ei voi käyttää. Tämä on monipuolista työtä. Ompelija saa tehdä puvun alusta loppuun asti itse. Malleja on yli 200 erilaista. On haasteellista oppia ompelemaan ne kaikki vuosien saatossa. Olen 33 vuotta ommellut ja toimin myös ompelutiimin vetäjänä.”

5. TARJA LEHTINEN teippaa kuivataskun vetoketjun.
”Teippaan vetoketjun niin, että siitä tulee vettä pitävä. Työ tehdään teippikoneella, jossa on kuuma suutin. Se aiheuttaa palovamman, jos siihen koskee. Teippaus on yhtä tarkkaa työtä kuin ompelu. Virheelliset palat palautetaan.”

6. MAGNUS TÖRNQVIST kiinnittää komponentit ja lisää pukuun myös olkaimet ja mahdolliset saappaat.
”Hiha- ja kaulamansetit esiliimataan ja laitetaan komponenttikoneella pukuun kiinni. Niiden saumat tiivistetään polyuretaaniliimalla. Mansettien kiinnittäminen ei aloittelijalta yleensä ensimmäisellä kerralla onnistu. Vaatii noin vuoden harjoittelun, että sen osaa tehdä kunnolla. Itse olen tehnyt kuusi vuotta ja vieläkin tulee tilanteita, että aina ei suju yhtä hyvin. Jos mansettia kiinnittäessä kaulusta venyttää liian paljon, tulee ryppyjä. Yleensä sitä on kuitenkin pakko hieman venyttää. Komponenttikoneella ajetaan kaksi kierrosta. Ensimmäisellä kierroksella mansetti saadaan paikoilleen ja toisella kierroksella se saadaan pysymään. Jokaisella kaulusten laittajalla on oma tyylinsä. 90 prosentin varmuudella voi sanoa, kuka meistä on tekijä. Työn tunnistaa kädenjäljestä.”

7. MIKAEL HOVI testaa puvun.
”Tarkistan, että puku on tiivis eikä vuoda saumoista. Se tapahtuu niin, että puvun sisälle puhalletaan paineistettua ilmaa ja puvun pinta valellaan saippuavedellä.Jos saippuavesi kuplii, niin puvussa on vuoto.”

8. MUHAMAD MUHAMAD eli ”Muhis” testaa visuaalisesti.
”Olen tehnyt tätä työtä nelisen vuotta. Tarkistan, että puvussa kaikki on oikein, ja puku on sen mukainen, minkä asiakas on tilannut. Pakkaan puvun kassiin ja lisään mukaan aputarvikkeet: käsineet, irtohupun, pipon, käyttö­ohjeet ja vetoketjuvahan. Puku on valmis lähetettäväksi asiakkaalle.”

Pelastautumispuvun valmistamiseen menee arviolta kaksi viikkoa. Valmista pukua esittelemässä Muhamad Muhamad (vas.), Nina Ståhlberg, Tarja Lehtinen ja Marita Järvinen.

 

NÄIN SITÄ KÄYTETÄÄN

Pelastautumispukuja valmistavan Ursuitin pääluottamusmies Tarja Lehtinen vietti tunnin kelluen Littoistenjärven hyisessä vedessä. ”Fiilis oli mahtava. Ei mulla kylmä ollut tosiaankaan. Vain sormet vähän kohmettuivat.”

Olosuhteet perjantaina 7. joulukuuta olivat ihanteelliset pelastautumispuvun testaamineen. Järvellä kävi voimakas tuuli ja hyytävä viima. Veden pinnalla oli jäähilettä. Lämpöasteita vedessä oli kaksi ja ilmassa saman verran. AWS-pelastautumispuku on suomalaisen työn taidonnäyte, jota on kuvattu vesillä liikkujan henkivakuutukseksi. Itse asiassa se on vakuutusta tehokkaampi. Henkivakuutus ei pelasta henkeä, mutta puku suojelee hukkumiselta ja menehtymiseltä hypotermiaan.

Tarja Lehtinen testasi puvun, jonka valmistamisessa hän on ollut mukana. ”Vesitiiviin puvun sisälle jää ilmaa, jota kaula-aukosta on mahdollista päästää pois. Puku nostaa ihmisen pintaan. Veteen on helppo mennä, mutta sieltä ei ole aivan yhtä helppo tulla ylös, kun puku kääntää sinut automaattisesti selälleen. Uiminen on hankalaa, mutta selällään pystyy kellumaan tosi hyvin.”

Kuvauksissa Lehtistä ei paleltanut. ”Ihan hyvä, mutta kädet neopreenihansikkaissa kohmettuivat. Muuten siellä oli lämmin. Vedessä tarkenee, kun on tietynlaiset aluspuvut. Talvella ei voi pelkällä t-paidalla lähteä, mutta kesä on eri asia.”

Hansikkaat on tehty neopreenista, joka päästää hieman kosteutta läpi.
Rannemansetti estää veden pääsyn puvun sisälle.
Kuivataskun kautta vesi ei pääse puvun sisään, jos muistaa pitää vetoketjun kiinni.
Vetoketju on teipattu vesitiiviiksi sisäpuolelta.
Ursuit Oy:n pääluottamusmies Tarja Lehtinen kokeilemassa pelastautumispukua Littoistenjärvellä Liedon Järvelässä. KUVA VESA-MATTI VÄÄRÄ

 

URSUIT OY

KOTIPAIKKA Turku
PERUSTETTU 1964, vuonna 2016 siirtyi osaksi belgialaista SIOEN-konsernia
TUOTANTO Sukellus- ja pelastuskuivapukuja. Noin 80 prosenttia vientiin.
HENKILÖKUNTA Noin 70
LIIKEVAIHTO Noin 10,2 milj. euroa (2017)

 

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT VESA-MATTI VÄÄRÄ

TAIDONNÄYTE: PONSSE Elephant -kuormatraktori: Valmista tuli, mutta miten?

Metsäkoneen valmistus on työntekijöiden osaamisen ja teknologian hyödyntämisen muodostama kokonaisuus. Toimiva kone syntyy, kun osat valmistetaan ja asennetaan tuotantolinjan kussakin työpisteessä laatutavoitteet täyttäen. Katso kuvat ja lue, kuinka metsäkoneita valmistetaan Ponssen Vieremän tehtaalla.

RUNKOHITSAAMO

Metsäkoneiden taka- ja eturungot valmistetaan ihmisten ja robottien yhteispelillä. Työvaihe alkaa siten, että Ponssen alihankkijoiden valmistamat metsäkoneiden etu- ja takarunkojen osat kiinnitetään hitsausjigiin eli telineeseen, jossa ne voidaan annettujen mittojen mukaisesti hitsata hallitusti yhdeksi kokonaisuudeksi. Kun osat on asetettu tarkoitetuille paikoilleen, ryhtyy levyseppähitsaaja sillottamaan eli hitsaamaan rungon lyhyillä saumoilla kokoon niin, että se pysyy kasassa. Tämän jälkeen robotti hitsaa runkoihin pitkät saumat ohjelmoinnin mukaisesti.

– Mittatarkkuutta ja hitsaustaitoa pitää olla, sekä tuntemusta metallista ja siitä, miten se käyttäytyy eri lämpötiloissa. Silmä on kokemuksen myötä harjaantunut näkemään millinkin mittavirheet. Epätarkkuuksia ei saa olla, jotta runkoihin voidaan seuraavassa vaiheessa kiinnittää tarvittavat osat ja että tuleva tuotantoprosessi voi sujua ongelmitta, levyseppähitsaajat Mika Gråsten ja Jorma Kuparinen kertovat.

KONEISTUSKESKUS

Kokoon hitsatut rungot siirretään koneistuskeskukseen. Työntekijöiden valvonnassa toimiva robotti poraa kuljettimella eteneviin runkoihin reiät ja kierteet, ja valmistelee kaiken muun, mitä eri osien kuten esimerkiksi nivelten tai moottorin runkoon asentamisessa tarvitaan.

– Koneistuskeskuksen ohjauksessa tarvitaan kokemusta suurista kappaleista. Sen rinnalla toiminta ohjausyksikön kanssa edellyttää myös tietotekniikan osaamista. Siinä on paljon muuttujia. Rungot siirretään koneistuksesta maalaamoon, mitä ennen niistä kuitenkin poistetaan purseet eli koneistuksen jäljiltä jäänyt ylimääräinen materiaali, CNC-koneistaja Riku Eerola kuvailee.

OHJAAMOVALMISTUS

Ohjaamojen rakentaminen aloitetaan lattia- ja kattoelementeistä. Työntekijöiden ja heidän ohjauksessaan toimivien robottien valmistamat elementit siirretään siltanosturilla hitsausjigeihin asennettaviksi, minkä jälkeen rakennetaan ohjaamon putkirunko ja pellitetään ohjaamo. Sitten ohjaamo siirretään C-koukulla viimeistelyhitsaukseen, mistä se etenee pintakäsittelyyn.

– Siirrymme päivittäin työpisteeltä toiselle. Kaikkien pitää osata kaikki tehtävät, että tulee kiertoa ja työt sujuvat. Yhdessä vuorossa on viisi työntekijää ja yksi harjoittelija. Työvaiheet kuitataan aina henkilökohtaisesti. Viimeistelijä on vastuussa siitä, että kaikki on kohdillaan. Hän ei päästä ohjaamoa käsistään ennen kuin se on valmis, asentaja Veli-Matti Kauppinen tiivistää.

MAALAAMO

Tehdassalin seinälle sijoitettu elektroninen tuotantotaulu kertoo maalaamon työntekijöille, mitä osia linjalle on tulossa. Prosessi alkaa robottien hoitamalla raepuhalluksella. Puhalluksen jälkeen osista poistetaan pintaan jääneet epäpuhtaudet. Osat pestään, kuivataan uunissa ja puhaltamalla ja suojataan maalausta varten. Kun maalari on vetänyt pinnat valmiiksi, siirtyvät osat automatiikkavaiheeseen. Ne seisovat ensin 20 minuuttia ohenteiden poistamiseksi ja siirtyvät sitten 40 minuutiksi uuniin, minkä jälkeen vuorossa ovat jäähdytys ja poraus. Siitä osat siirtyvät kokoonpanolinjalle.

– Meillä on kiertävä systeemi. Olen tänään suojaamassa, huomenna maalaamassa, sitten päivän poraamassa ja hiekkapuhaltamassa. Systeemi on koettu hyväksi. Se edellyttää moniosaamista ja rasittaa kaikkia tasapuolisesti. Vuorossa on viisi työntekijää, maalaamotyöntekijä Teuvo Tikkanen kommentoi.

JOHTOSARJATUOTANTO

Johtosarjatuotannossa valmistetaan metsäkoneissa tarvittavat johdotukset ja varustellaan istuimet. Istuimiin laitetaan käsinojat, ohjauskahvat, jalusta, penkkikaapeli, tietokone ja muut tarvittavat osat. Istuimet testataan ennen kokoonpanolinjalle lähettämistä.

 

– Varustelemme istuimet asiakkaiden tilausten mukaisesti. Siitä seuraavalla vaihtelulla on vaikutuksensa työn vaativuuteen. Laatu varmistetaan ennen kuin istuimet asennetaan paikoilleen, johtosarjatyöntekijä Kaisa Lilja sanoo.

KOKOONPANOLINJA

Kokoonpanolinjan alussa runkoihin asennetaan jakolaatikko, syylari eli jäähdytin, webasto eli lämmitin, rasvarit ja hydrauliikkakomponentit. Lisäksi laitetaan letkut paikoilleen ja niputetaan ne niin, että muut osat kuten moottorit ja öljysäiliöt saadaan seuraavissa työvaiheissa siististi asennettua.

– Paljon on hallittava, mitä kaikkea ja missä järjestyksessä pitää laittaa paikoilleen tai mitä asennetaan ylä- ja alakautta. Se kaikki on konekohtaista ja riippuu osin myös asiakkaiden tilauksista, asentajat Jussi Partanen ja Toni Sirviö kertovat.

OHJAAMOLINJA

Ohjaamolinjan ykköspaikalle tulee maalattu ohjaamon runko, missä se massataan. Tämän jälkeen ohjaamoihin lisätään tarvittavat osat kuten tietokoneet, sähkökeskukset, istuin, sammutinpullot ja verhoilujen alle tulevat komponentit. Viimeisenä paikoilleen laitetaan avattavat ikkunat ja ovet ja Scorpion-malleihin esimerkiksi katto ja valot. Valmis ohjaamo testataan ennen paikoilleen asettamista.

– Sorminäppäryyttä tarvitaan paljon. Enimmäkseen laitellaan pieniä osia paikoilleen. Isot lasit ovat painavia, mutta muuten kahden päivän kierrolla tehtävä työ on aika kevyttä. Ohjaamokokoonpanossa tehdään asennuksia välillä myös polvillaan. On joutunut opettelemaan uudestaan tuon konttaamisen, koneasentaja Veli-Matti Vartiainen hymähtää.

HARVESTERIPÄÄN VALMISTUS

Hakkuukoneiden harvesteripäät valmistetaan kuten etu- ja takarungotkin eli työntekijöiden ja teollisuusrobottien yhteistyönä. Levyseppähitsari liittää ja hitsaa harvesteripään osat lyhyillä saumoilla runkoon kiinni. Robotti puolestaan hitsaa ohjelmoinnin mukaisesti pitkät saumat, minkä jälkeen harvesteripää rakennetaan valmiiksi nosturin varassa toimivaksi metsäkoneeseen liitettäväksi ”työrukkaseksi”.


(KUVA PETTERI RAITO)

– Robotit eivät huoleta. Ne helpottavat monia työvaiheita, mutta eivät pysty kaikkea tekemään. Toisaalta ne tarvitsevat aina ihmisen operaattoriksi, levyseppähitsari Pasi Hälinen toteaa.

VARASTOTYÖ

Varastotyöntekijä toimittaa oikeat osat tarpeen mukaan tuotantolinjan eri vaiheisiin. Hän katsoo kapulasta eli elektronisesta laitteesta, mitä osia työpisteissä milloinkin tarvitaan, kerää osat varastosta ja kuljettaa ne kohteisiinsa. Pienet osat siirretään kärryillä ja isot trukilla. Työhön sisältyy myös tavaran vastaanotto.

– Työ on pohjimmiltaan yksinkertaista, mutta skarppina pitää pysyä, että minkä osan ottaa hyllystä. Ulkomuistista jos rupeaa keräilemään, niin saattaa tulla virheitä, varastotyöntekijä Noora Sorri aprikoi.

LOPPUTARKASTUS

Tuotantoprosessi sisältää ennen lopputestausta jutussa jo mainittujen lisäksi seuraavat päätyövaiheet: takatelin asennus ja runkojen yhdistäminen, nosturin jalustan ja polttoainesäiliön asennus, kuormaimen nosturin asennus, ohjaamon asennuksen valmistelu ja takarungon sähköjen asennus sekä ohjaamon ja konepeiton asennus. Näiden jälkeen lopputestaukseen ajetaan valmis metsäkone, joka voi olla harvesteri eli hakkuukone, tämän jutun pääkuvassa näkyvä PONSSE Elephant -kuormatraktori, yhdistelmäkone, nosturi tai kuormain. Lopputestauksessa esimerkiksi tarkistetaan nesteet, kalibroidaan hakkuupään paineet, kellotetaan nosturi ja laitetaan tehdasasetukset kohdilleen. Sitten kone siirretään vielä koeajosavotalle testattavaksi oikeisiin työolosuhteisiin ennen kuin se jätetään toimitusvarusteluhallille ja asiakkaalle toimitettavaksi.

– Lopputestaus vaatii tarkkuutta ja konekohtaisen osaamisen siitä, mitkä toiminnot pitää testata ja mitä asetuksia käytetään. Vaikka teemme säädöt koneisiin sijoitetuilla tietokoneilla sähköisinä, pitää tässä ymmärtää myös mekaniikasta ja hydrauliikasta, lopputestaaja Miska Ollikainen mainitsee.

TEKSTI PETTERI RAITO
KUVAT MISKA PUUMALA

Ponsse Oyj

PERHEYRITYS
PERUSTETTU 1970
PERUSTAJA Einari Vidgrén
KOTIPAIKKA Vieremä
LIIKEVAIHTO (2016) 517,4 miljoonaa euroa
LIIKETULOS (2016) 55,2 miljoonaa euroa
TYÖLLISTÄÄ Ylä-Savon alueella suoraan noin 700 henkeä.
TYÖLLISTÄVYYSVAIKUTUS noin 1 500 henkeä.
Omavalmistuksen osuus on korkea.