Työssä
Näin syntyy Julia-kannu, josta kaadetaan kahvia presidentinlinnassa
Kultakeskuksen työntekijöiden valmistamista hopeisista Julia-kannuista kaadetaan kahvia esimerkiksi presidentinlinnassa ja Suomen suurlähetystöissä.
27.5.2021
Kultakeskus on Pohjoismaiden ja Baltian johtava jalometallialan yritys. Sen hopeinen, rokokootyylinen Julia-kahvikannu on yrityksen suosituin kannumalli. Julialla ei ole omaa suunnittelijaa, vaan se syntyi tiimityön tuloksena. Kannu on ollut Kultakeskuksen tuotannossa vuodesta 1990 lähtien. Kahvikalustoon kuuluu myös kermakko ja sokerikko.
Julia-kannu poikkesi edeltäjistään siinä, että sen runko pystyttiin tekemään yhdestä kappaleesta. Enää ei tarvinnut juottaa yhteen kahta erillistä osaa. Tämän mahdollisti teollisen tuotannon kehittyminen. Näin saatiin alennettua myös tuotantokustannuksia ja tuotteen hintaa. Vaikka valmistusprosessissa käytetään monenlaisia koneita, vaatii kannun työstäminen vielä nykyäänkin vankkaa käsityöosaamista.
Monet Kultakeskuksen työntekijät ovat viihtyneet talossa kymmeniä vuosia. He tuntevat ammattiylpeyttä siitä, että ovat kultakeskuslaisia. Kultakeskus on osa Suomen historiaa. Yritys perustettiin Hämeenlinnaan pian Suomen itsenäistymisen jälkeen.
1980–1990-luvun vaihteessa tehtaalle hankittiin teollisuusrobotteja. Niistä ei ollut kuitenkaan moniosaajiksi. Robottien ohjelmoinnissa oli iso työ, ja niitä käyttäessä olisi pitänyt tehdä pitkiä sarjoja samaa tuotetta. Nyt robotteja on jäljellä enää yksi, joka hioo veitsien päitä.
NÄIN SEN TEIMME
Kultakeskuksen valmistamia hopeisia kahvikalustoja käyttää yksityisten ihmisten lisäksi Suomen valtio presidentinlinnassa, suurlähetystöissä ja muissa edustustiloissaan. Hopeisen Julia-kahvikannun hinta liikkuu 3 000–3 500 euron tuntumassa. Kultakeskuksen tuotteita on annettu myös lahjaksi valtiovieraille.
1. TUOTANTOTYÖNTEKIJÄ JANNE PYKÄLISTÖ syöttää hopeaa sulatusuuniin, josta se tulee levyinä ulos. Puhdas hopea olisi liian pehmeää työstettäväksi, joten siihen sekoitetaan myös muita metalleja, kuten kuparia. Hopeinen kahvikannu valmistetaan 83-prosenttisesta työhopeasta. Hopea on painavaa, kuten monet muutkin jalometallit.
Yksi levy painaa runsaat neljä kiloa. Kultakeskus hankkii puhtaan hopearaaka-aineen Norjasta.
2. VALSSAAJA HARRI LEPPÄNEN työntää hopealevyn pyörivien valssirullien läpi. Kolmen vuosikymmenen kokemuksella sormet tunnistavat jo tarkkaan, milloin hopealevy alkaa olla oikean paksuinen ja sitä voi alkaa mitata.
Kahvikannun runkoa tehtäessä levy kulkee valssin läpi 25–30 kertaa. Kannun osien paksuus, kuten kaikkien muidenkin esineiden paksuus, vaihtelee jonkin verran, joten työ vaatii tarkkuutta.
3. VALSSATTU HOPEALEVY menee kupari- tai teräslevyn päällä kolmeksi tunniksi pitkään hehkutusuuniin, missä se lämpiää ja pehmenee viidentoista metrin matkalla ennen kuin se menee taas takaisin Leppäselle valssattavaksi.
Seuraavaksi levy matkaa aihioleikkaukseen, missä kone leikkaa suorakaiteen muotoisesta levystä pyöreän.
4. SEURAAVAKSI VUOROSSA ON SYVÄVETO, joka käsittää kolme eri työvaihetta. Työpöydällä on kolme eri vetotyökalusarjaa. Laatikossa on paksu vihko, jossa on tarkat ohjeistukset erilaisten esineiden vetämiseen ja muotoiluun. Työtä varten tarvitaan erilaisia työkaluja ja vetämisessä käytettäviä vetoaihioita. Sen jälkeen kannu lähtee painosorvaukseen. Sitä seuraa puristaminen, jolloin kannu alkaa löytää muotoaan.
Puristaminen sisältää myös monta eri työvaihetta. Ammattilaiset puhuvat pursottamisesta, mikä tarkoittaa kannun rungon levittämistä. Tämä vaihe vie kaksi päivää. Pursotusten välissä kannu viedään hehkutettavaksi.
Lopuksi hopeakannu saa prässikoneella kukkaornamentin kaulukseensa.
5. HOPEASEPPÄ MATTI MÄKELÄ pitelee kädessään hopeakannun nuuttia eli nokkaa, joka valmistetaan kahdesta osasta. Ennen kuin kannu on valmis, on edessä lukemattomia yksityiskohtaisia työvaiheita. Runkoon tehdään reikä nokkaa varten, ja kansi kiinnitetään kannuun saranalla. Sepän työtilasta näkee, että hänellä on monenlaista työtä meneillään kunniamerkkien kokoamisesta ja hopeaesineiden leimaamisesta tohtorinmiekkojen embleemilaattojen kiinnitykseen.
Mäkelä valmistui Lahden kultaseppäkoulusta vuonna 1984 ja on ehtinyt työskennellä alalla pian neljän vuosikymmenen ajan. Seinällä työntekoa seuraa valokuvassa muotoilija Tapio Wirkkala piippu sauhuten. Hän katsoo, tuleeko siitä työstä mitään, toteaa Mäkelä. Wirkkala suunnitteli Kultakeskukselle 1950–1980-luvuilla satoja malleja kynttilänjaloista ruokailuvälineisiin ja designesineisiin.
6. MÄKELÄ LEIMAA kahvikannun jalan kolmella eri punsselilla eli pakotusleimasimella. Leijonan kuva kertoo, että kannu on Kultakeskuksen valmistama, ja luku 830 ilmaisee esineen hopeapitoisuuden. Valmistusvuosi 2021 merkitään vuosileimalla U9. Nykyinen vuosileimojen merkintäjärjestelmä otettiin Suomessa käyttöön vuonna 1810. Yleensä leimat laitetaan esineeseen sitten kun se on saatu valmiiksi, mutta toisinaan, kuten kannun valmistuksessa, se on kätevämpi laittaa irralliseen jalkaan.
7. JUOTTAMISTA helpottaa nykyään se, että hopeakannun osat voidaan laserhitsata kiinni runkoon ennen juottovaihetta. Ennen vanhaan osat jouduttiin sitomaan yhteen paperilla päällystetyllä rautalangalla, jotta ne pysyivät kiinni juottamisen aikana, muistelee Mäkelä. Liitoskohdat sivellään ja suojataan ennen juottamista juoksutteella, että ne eivät hapetu.
Lopuksi Mäkelä laittaa kannun juotoskohtiin tikulla sulana juoksevaa hopeaa. Kannun pintakäsittely tapahtuu nykyään Virossa, missä se hopeoidaan ja kiillotetaan.
KULTAKESKUS OY
KOTIPAIKKA Hämeenlinna
PERUSTETTU Suomessa 1918. Laajentunut yrityskauppojen myötä, kun yritys osti 2018 ruotsalaisen, vuonna 1666 perustetun Sporrong-konsernin koko osakekannan.
TUOTANTO Yksi tuotantolaitos Suomessa ja kaksi Virossa. Liiketoimintaa lisäksi Ruotsissa, Norjassa, Latviassa ja Liettuassa. Valmistaa hopeaesineitä, kuten ruokailuvälineitä ja designtuotteita, sekä timantti‑, kulta- ja hopeakoruja, kunniamerkkejä, mitaleita ja pokaaleja. Tuo maahan laadukkaita sveitsiläisiä kelloja sekä nuorison suosimia brändikelloja.
HENKILÖKUNTA Suomessa noin 50, koko konsernissa noin 200.
LIIKEVAIHTO Noin 15 milj. euroa (2019).
TEKSTI RIITTA SAARINEN
KUVAT JANI LAUKKANEN
