Ihminen ei suorit­ta­vassa työssä pärjää koneelle, mutta hänestä voi tulla robotin työkaveri.

12.1.2018

– Suomen kannattaa kunnian­hi­moi­sesti tavoi­tella johtavaa asemaa digita­li­saa­tion ja roboti­saa­tion avain­tek­no­lo­gioissa, sanoo SAK:n työelä­mä­asian­tun­tija Ismo Kokko.

– Näin varmis­te­taan, että uudet työpaikat syntyvät juuri Suomeen.

Kokon mukaan tekno­lo­gi­sille murrok­sille on tyypil­listä, että ne vähen­tävät suorit­tavan työn määrää ja luovat uusia ammat­ti­ryhmiä katoa­vien tilalle.

– Näin tapahtuu myös käsillä olevassa neljän­nessä teolli­sessa vallan­ku­mouk­sessa, joka perustuu teolli­suuden digita­li­saa­tioon ja robot­tien nopeaan laadul­li­seen kehit­ty­mi­seen ja niiden määrän kasvuun.

Kokko uskoo, että roboti­saatio avaa yrityk­sille uusia mahdol­li­suuksia lisätä tuotantoa länsi­maissa, koska silloin ne pystyvät nykyistä paremmin reagoi­maan asiak­kaiden tarpeisiin.

– Suurten ja kalliiden teolli­suus­ro­bot­tien rinnalle kehite­tään pieniä, havain­to­ky­kyisiä ja toimin­taansa muokkaavia cobot­teja, joilla on kyky työsken­nellä yhdessä ihmisten kanssa.

Suomessa teolli­suu­desta on kadonnut kymmenen vuoden aikana noin 100 000 työpaikkaa, mutta tilalle on syntynyt uutta työtä, jolle yhtei­senä nimit­tä­jänä on korkeampi tuottavuus.

– Mikäli pysymme kehityksen kärjessä, on kohtuul­lista olettaa, että korkeamman tuotta­vuuden työpaikat lisään­tyvät Suomessa, arvioi Kokko.

ROBOTISTA TULEE IHMISEN KAVERI

Tekno­lo­gi­siin murrok­siin liittyy Kokon mukaan luovan tuhon ajatus, jonka mukaan osa töistä poistuu ja osa muuttuu.

– Teorian mukaan markki­noilla menes­tyvät ne yritykset, jotka kykenevät muuntau­tu­maan tekno­lo­gian mukana paran­taen näin tuotta­vuut­taan ja kilpai­lu­ky­kyään kansain­vä­li­sillä markki­noilla. Avaimet tähän menes­tyk­seen löytyvät inves­toin­neista ja osaavista työntekijöistä.

– Ne yritykset, jotka eivät pysy tuotta­vuus­ki­sassa mukana joko supis­tuvat tai joutuvat poistu­maan markki­noilta kokonaan.

Kokon mukaan tulevai­suuden robotti ei välttä­mättä vie työtä pois, vaan siitä on tulossa ihmisen työka­veri, joka mahdol­listaa työn tekemisen nopeammin ja laadukkaammin.

– Sen sijaan, että robotit ottavat tehtä­väk­seen kokonaisia tuotan­to­lin­joja, voidaan tuotannon laatua ja toimin­ta­var­muutta parantaa oleel­li­sesti robot­tien avulla. Ne ovat asioita, joita teolli­suus­yri­tysten asiak­kaat useim­miten hakevat.

TYÖAJASTA KANNATTAA KESKUSTELLA

Kokon mielestä ay-liikkeen pitää ilman muuta olla roboti­saa­tion kehityk­sessä mukana ja ohjata sitä sellai­seen suuntaan, että työntekijän näkökulmaa ei unohdeta.

– Ay-liikkeen pitää ottaa aktii­vi­sesti osaa tekno­lo­gia­ke­hi­tyk­sestä käytä­vään keskus­te­luun, eikä jäädä sivus­ta­kat­so­jaksi, kun tulevai­suuden työtä luodaan.

Edunval­von­nalla pitää hänen mukaansa huolehtia siitä, että osaamista kehite­tään koko tuotan­to­ket­jussa, eikä pelkäs­tään huippuyksiköissä.

– Asiaan liittyy myös esimer­kiksi työai­koihin liittyvä keskus­telu. Jos robotit tekevät perus­työn, pitääkö työajan olla edelleen sama, vai voidaanko työtä jakaa uudella tavalla.

Tuoko robotiikka työn takaisin Suomeen?

Robot­tien ansiosta Suomeen syntyy uusia työpaik­koja. Työtä palaa takaisin myös halpa­työ­voiman maista.

Suomen Robotiik­kayh­dis­tyk­sessä toimiva Deltatron Oy:n toimi­tus­joh­taja Juhani Lempiäinen on ollut mukana hankkeissa, joissa teollista työtä tuodaan Kiinasta takaisin Suomeen.

– Paluu­muu­tossa robotiikka on ollut jonkin­moi­sessa roolissa, ehkä pääroo­lis­sakin. Mutta paluun motivaatio ei ole automaatio, vaan se, että saadaan laadun hallinta omiin käsiin. Laatu­te­kijä on kaikkein merkit­tävin paluun motivoija.

Lempiäisen mukaan sellai­senkin työn saaminen ulkomailta Suomeen on mahdol­lista, joka alun perin tehdään robotilla.

– On työteh­täviä, joita ei voi käsin tehdä. Esimer­kiksi elekt­ro­niikan kokoon­pano on mennyt niin pieneen mitta­luok­kaan, etteivät edes siroimmat kädet Kaukoi­dässä kykene sitä tekemään. Siellä käyte­tään robotteja.

– Silloin herää kysymys, että jos saman­laisia robot­teja on siellä ja meillä, niin voitai­siinko työ tehdä meillä.

TYÖ SIELLÄ, MISSÄ MARKKINAT

Työn paluu­muuttoa hillitsee se, että väkirik­kaassa Aasiassa tuotteiden valmistus tapahtuu keskellä isoja markkinoita.

– Jos tuotanto on jo lähtenyt pois Suomesta, sen tuominen takaisin ehdoin tahdoin saattaa olla pikkuisen liian toiveikas ajatus, elleivät tuotteen markkinat ole oikeasti jossain muualla kuin Aasian suunnalla.

Lempiäisen mukaan haasta­valta näyttää myös Baltiaan ja Puolaan siirty­neen konepa­ja­teol­li­suuden saaminen Suomeen takaisin.

– Keski-Euroopan lähei­syys vaikuttaa siellä erityi­sesti teräs­ra­ken­teiden valmis­tuk­sessa. Baltian maat ja Puola käyttivät EU:n tukira­hoja viisaasti tuotannon kehit­tä­mi­seen. Siellä yksityiset yritykset saivat puolet inves­toin­neista anteeksi EU:n liittymisrahoilla.

– Vaikka niitä ei enää makseta, laitteet ovat siellä, eivätkä ne tieten­kään sieltä tule Suomeen. Kilpai­luetu on Baltiassa ja Puolassa ainakin vielä joidenkin vuosien ajan.

ILMAN ROBOTTIA EI SUOMEN SUURINTA TEHDASTA

Lempiäisen mukaan merkkejä robotiikan työpaik­koja vähen­tä­västä vaiku­tuk­sesta ei ole teolli­suu­dessa toistai­seksi näkynyt, päinvas­taisia kyllä.

Esimerk­kinä toimii Uuden­kau­pungin autotehdas, josta on lyhyessä ajassa kasvanut Suomen suurin yksit­täinen työpaikka. Robot­teja tehtaalla on 350 ja työnte­ki­jöitä noin 3 000.

– Ilman robot­teja koko tehdasta ei olisi enää olemassa. Siinä mielessä robotiikan puolesta on helppo liputtaa.

Perussyy ison tuotannon tuloon Suomeen ei Lempiäisen mukaan ollut kuiten­kaan robotiikka, sillä automaatio on saman­kal­taista kaikilla autoteh­tailla. Ratkai­seva tekijä oli suoma­laisten kyky käynnistää tuotanto nopeammin isoihin kilpai­li­joihin verrattuna.

TULOSSA ROBOTTIEN VUOSIKYMMEN

Lempiäinen nimittää seuraavaa kymmentä vuotta robot­tien vuosi­kym­me­neksi, jolloin kasvuen­nuste on 20 prosenttia vuodessa.

– Yhä useampi kohtaa teolli­sella työpai­kalla robotin, ja me taval­liset pulliaiset kohtaamme robotin ensi kertaa palvelutehtävissä.

Suomella on Lempiäisen mukaan edelly­tykset luoda tuottava vienti­teol­li­suuden haara myös robot­tien valmis­tuk­sesta ja niiden ohjelmoinnista.

– Ulvilassa toimiva Cincorp, joka vuonna 1975 aloitti Rosen­lewin työka­luo­sas­tona, on kasvanut merkit­tä­väksi robot­tien valmis­ta­jaksi, joka työllistää yli 300 henkeä. Kaikkiaan robot­tia­lalla työsken­telee Suomessa 1 200 ihmistä, joten enää se ei ole aivan pieni ala.

Lempiäisen mukaan robotit halpe­nevat, ja markki­noille on tulossa uuden­laisten robot­tien sukupolvi, yhteistyörobotit.

– Häkki otetaan pois robot­tien ympäriltä, ja päädy­tään siihen, että ihminen ja kone tekevät työtä samassa tilassa. Sillä saavu­te­taan kustan­nusten ja tilan säästöä. Ihminen tekee sen, mikä on hänelle luontai­sinta, ja lopun tekee robotti.

Lempiäinen pitää mahdol­li­sena, että robot­tien ympärille syntyy Saksan esimerkin mukai­sesti uuden­laisia pikku­fir­moja, joiden ytimen muodos­tavat ihminen ja robotti.

– Kun yrityk­seen tulee isompia tilauksia, mies ja robotti tulevat paikalle ja suorit­tavat tehtävän. Ne poistuvat, kun tuotanto lakkaa. Tällai­seen hyvin jousta­vaan suuntaan ollaan matkalla.

SUOMI JÄLJESSÄ NAAPURIMAITA

Suomessa robot­tien määrä kasvaa Lempiäisen mukaan nykytah­dilla noin 400 laitteella vuodessa. Naapu­ri­maihin verrat­tuna Suomen kehitys on hidasta, sillä Ruotsissa ja Tanskassa inves­toin­ti­tahti robotiik­kaan on kymmenkertainen.

– Me olemme kehityk­sessä jäljessä selvästi Ruotsiin, mutta ennen kaikkea Tanskaan verrat­tuna. Meillä on paljon tekemistä.

Lempiäisen mukaan noin 400 robotin tahdilla Suomi pystyy säilyt­tä­mään nykyisen teollisen tuotannon määrän, mutta ei juuri kasvat­ta­maan sitä.

– Neljä­sataa robottia on sellainen kipuraja, että jos sen alle mennään, Suomen tuotan­to­kyky laskee, niin kuin tapahtui vuodesta 2008 vuoteen 2015 saakka. Vajaa kymmenen vuotta mentiin alamäkeä, ja teolli­suuden tuotan­nosta putosi pois neljännes.

– Jos menetettyä volyymia yrite­tään kiriä umpeen, se onnistuu pieni­muo­toi­sesti, mutta on vaikea kuvitella, että koko neljän­nestä saatai­siin kiinni.

OSAAJISTA TULLAAN KILPAILEMAAN

Lempiäisen mukaan suoma­laisten ikära­kenne pitää huolen siitä, että työpai­koilta hupenee tasai­sesti työvoimaa. Teolli­suus joutuu kilpai­le­maan piene­ne­vistä ikäluo­kista muiden alojen kanssa.

– Eräs haaste on teolli­suuden imago, joka ei puhut­tele nuorisoa enää entisellä tavalla, vaan peliteol­li­suus ja suora ohjel­mointi houkut­te­levat enemmän. Se pitää huolen siitä, että automaa­tiolle on olemassa kohtuul­linen tilaus.

Entä miten käy uudessa teolli­sessa vallan­ku­mouk­sessa työnte­ki­jöiden ansioille? Lempiäisen mukaan mitään esteitä ei näy sille, etteikö roboti­saa­tion myötä tapah­tuva tuotta­vuuden kasvu näkyisi palkkapussissa.

– Sitä mukaa kun osaaminen kasvaa, pitäisi palkka­tason korre­loida siihen. Ei ole tiedossa mitään ongelmaa, ettei­vätkö osaavat ihmiset ansait­sisi palkkaansa.

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVITUS TUOMAS IKONEN