Paras lakko on se, jonka uhka riittää neuvottelujen vauhdittamiseen tai sopuun pääsyyn.

19.11.2018

Irtisanomisehtojen heikentämisuhka pienemmissä yrityksissä on poikinut syksyllä monta lakkoa. Niillä on yritetty saada hallitus vetämään esityksensä takaisin. Hallitus perääntyi niin, että työsopimuslain muutoksia ryhdyttiin arvioimaan työmarkkinajärjestöjen kanssa.

Poliittiset lakot ovat punainen vaate elinkeinoelämälle. Yritysjohtajat katsovat, että työrauha on ostettu työehtosopimuksilla, eikä niiden voimassa ollessa sovi lakkoilla, ei mistään syystä.

Elinkeinoelämän keskusliitto, Suomen Yrittäjät ja porvaripuolueet haluavat rajata poliittisia lakkoja. Lakkosakkoja on vaadittu nostettaviksi ja lakkoilijoille toivottu henkilökohtaisia lakkosakkoja.

Poliittiset mielenilmaukset ovat kuitenkin taatut perustuslaissa.

Työoikeuden professori emeritus Niklas Bruun sanoo, että vuoteen 2015 saakka poliittiset lakot olivat yleensä lyhytaikaisia ja suhteellisen harvinaisia. Nykyhallituksen aikana tilanne on muuttunut.

– Olen sitä mieltä, että puolin ja toisin tulisi pyrkiä siihen, että poliittisia työtaisteluja ei tarvita ja että kynnys niiden aloittamiselle tulisi pitää suhteellisen korkeana.

Sen sijaan työehtoneuvotteluihin liittyvä työtaisteluase on Bruunin mukaan olennainen osa Suomen työmarkkinajärjestelmää.

POLIITTISET LAKOT HARVINAISIA

Työmarkkinatutkijan ja Itä-Suomen yliopiston dosentin Tapio Bergholmin mukaan poliittisista syistä lakkoillaan maltillisesti niin Suomessa kuin muuallakin.

– Kun puututaan työntekijöiden ihmisoikeuksiin, eläke-etuuksiin tai työlainsäädäntöön, väki herää barrikadeille.

Ennen Juha Sipilän (kesk.) hallitusta vastaavat tilanteet ovat 1990-luvulta. Tuolloin asetettiin lakonuhka ensin Esko Ahon (kesk.) hallitusta ja sitten Paavo Lipposen (sd.) hallitusta vastaan. Näistä kumpikin oli heikentämässä muun muassa työttömyysturvaa.

– Poliittisilla lakoilla on suuri yhteiskunnallinen ja taloudellinen merkitys, ja ne vaikuttavat myös maan maineeseen.

Bergholmia huolettaa, onko Suomi siirtymässä neuvottelevasta, ratkaisukeskeisestä yhteiskunnasta kohti konfliktiherkkää yhteiskuntaa.

– Ratkaisu tässä on hallituksella. Sen tehtävänä on katsoa koko maan etua, ei puolueen tai yksittäisten eturyhmien etua.

VAIHTOEHDOKSI VAIKUTUSVALTAA

Valtaosa lakoista liittyy Pohjoismaissa työehtoihin. Pitkittyneitä työehtoneuvotteluja voidaan vauhdittaa työtaistelulla. Lisäksi irtisanomisten takia osoitetaan mieltä ulosmarsseilla.

Bergholm tähdentää, että jos meille halutaan pohjoismainen työtaistelumalli, työntekijöiden myötämääräämisoikeutta tulee lisätä esimerkkimaiden mukaisesti.

– Heikennysten tilalle pitää antaa vastaavasti jotain. Tanskassa, Ruotsissa ja Norjassa työntekijät tai heidän edustajansa voivat vaikuttaa suoraan yritysten toimintaan, muun muassa irtisanomisiin.

Bruun kannattaa työntekijöiden osallistumisoikeutta yritysten hallintoon. Sen avulla päästäisiin eroon yt-neuvotteluista ja irtisanomisista johtuvista yrityskohtaisista protestilakoista.

Lakko on epäonnistuneiden neuvottelujen tulos, työmarkkinatutkija Bergholm siteeraa Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton AKT:n entistä puheenjohtajaa Risto Kuismaa.

– Onnistuneimmat lakot ovat ne, joita ei ole tarvinnut toteuttaa. Lakonuhka on riittänyt.

Näin kävi Esko Ahon hallituksen ja myöhemmin Paavo Lipposen hallituksen heikennysesitysten kanssa. Yleislakon uhka sai hallitukset vetämään esityksensä pois.

Suomessa lakkoillaan maltillisesti Eurooppaan verrattuna

Ay-liikkeen historiassa on sekä onnistuneita että epäonnistuneita työtaisteluita.

Onnistuneiden lakkojen listaan Tapio Bergholm liittää vuoden 1986 SAK:n lakon, jonka avulla saatiin lisää palkallisia vapaita 40 tunnin työviikkoja tekeville.

– Toimihenkilöt ja työnantajat olivat sopineet SAK:n ohi työajan lyhennyksestä. SAK pystyi rajulla ja lyhyellä työtaistelulla saamaan 68 tuntia lisää palkallista vapaata.

Murikka-opiston edellisen rehtorin Aki Ojakankaan mukaan yksi merkittävimmistä oli vuoden 1971 Metallin lakko. Sen tuloksena saatiin muun muassa lomarahat.

Sen sijaan vuoden 1956 yleislakolla saadut palkkojen kertakorotukset sulivat nopeasti veronkorotuksiin ja hintojen nousuun. Samanaikainen MTK:n maataloustuotteiden luovutuslakko oli menestyksekkäämpi.

Suomen onnistunein työtaistelu on Bergholmin ja Ojakankaan mukaan vuoden 1905 suurlakko, jolla saatiin äänioikeus ja vaalikelpoisuus rahvaan miehille ja kaikille naisille.

Vuoden 1917 ”Me vaadimme”-lakon tulokset ovat ristiriitaiset. Lakko toi torpparivapautuksen, kunnallislain ja 8 tunnin työpäivän niillekin, joilla sitä ei vielä ollut.

– Vuoden 1917 lakossa on omat ongelmansa. Se vauhditti osaltaan vastakkainasettelua, joka johti kansalaissotaan, Bergholm sanoo.

LAKKOASE PIDETTÄVÄ KUNNOSSA

Kaikkia ay-liikkeen saavutuksia ei suinkaan ole saatu lakoilla.

– Huomattava osa työlainsäädännön parannuksista on saatu neuvottelupöydissä. Mukana on ollut työtaistelu-uhka, Bergholm toteaa.

– Ay-liike on uskottava, kun se kykenee tarvittaessa työtaistelutoimiin ja kun sen tekemät sopimukset pitävät.

Toisinaan usko sopimusten pitävyyteen on ollut koetuksella. Turun telakalla lakkoiltiin 1970-luvulla niin taajaan, että tilipussit jäivät vajaiksi kahden vuoden ajan, Ojakangas muistelee.

Professori Niklas Bruun muistuttaa, että tuolloin elettiin täysin toisessa talouspoliittisessa ympäristössä kuin nykyisin. Inflaatio oli nopeaa ja palkkaliukumat isot.

– Silloin paikallisilla sinänsä laittomilla työtaisteluilla vaadittiin lisää palkkaa tes-korotusten päälle. Tällaisia lakkoja meillä ei enää ole eikä niitä tarvita.

PAINEITA ON VÄLILLÄ PURETTAVA

Ay-aktiivit suhtautuvat lakkoihin eri tavoin. Ojakankaan mukaan heidät voidaan jakaa karkeasti kolmeen porukkaan. Lakkotorpedot ovat heti valmiit vetämään lakkoliivit ylleen, kun taas lakkorealistit koettavat saada tuloksia viimeiseen saakka neuvotellen, mutta tarvittaessa lakolla uhaten. Konfliktin välttelijät toivovat, ettei kahnauksia syntyisi.

Ojakangas huomauttaa, että hyvin hoidetulla lakolla saadaan kentän paineita purettua hallitusti. Vaihtoehtona ovat villit työpaikkakohtaiset pistelakot, joita on vaikea saada loppumaan.

– Suunnitellulla lakolla päästään nopeammin takaisin normaalitilaan.

Vanhastaan tiedetään, että lakkoon meneminen on helppoa, mutta sen lopettaminen ei. Suunnitellutkin lakot voivat eskaloitua. Vuoden 2005 Paperiliiton pistelakot neuvottelujen vauhdittamiseksi johtivat lopulta siihen, että työnantajien Metsäteollisuus asetti työsulun, joka kesti kuusi viikkoa.

KYSE ON SOLIDAARISUUDESTA

Suomen poliittisetkin lakot vaikuttavat maltillisilta verrattuna Ranskan lakkoihin. Vaikka ranskalaisten järjestäytymisaste on alhainen, he osallistuvat poliittisiin lakkoihin suomalaisia hanakammin.

Ojakangas arvelee syyksi vallankumouksen perintöä ja kulttuurieroja. Solidaarisuus mielletään vahvemmin; yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta.

– Jos Ranskassa olisi esitetty tämänkaltaista irtisanomisheikennystä, julkinen sektori olisi varmasti mennyt lakkoon. Työsuhdeturva on ay-liikkeen suuria saavutuksia.

Suomesta puuttuvat Ruotsin ja Tanskan tyypilliset yritysten painostuslakot. Meillä monet työehtosopimuksista ovat yleissitovia, eli ne koskevat myös kyseisen alan järjestäytymättömiä työnantajia.

Ruotsissa ja Tanskassa järjestäytymättömät työnantajat painostetaan yhtymään työehtosopimuksiin liityntäsopimuksilla.

Bruun kertoo, että keskeisinä painostuskeinoina ovat myötätuntotyötaistelut. Työntekijäpuoli voi esimerkiksi saartaa yrityksen raaka-ainekuljetukset, kunnes yritys allekirjoittaa liityntäsopimuksen. Tavallisesti työnantaja sitoutuu noudattamaan joko kaikkia tai keskeisimpiä sopimuskohtia.

– Pelkkä työtaistelujen uhka yleensä johtaa sopimukseen.

TYÖTAISTELUT MUUTTUVAT

Yleislakkoihin ryhdytään enää harvoin. Yksi syy on se, että SAK:n ja EK:n neuvotteluvalta on vähentynyt. EK:lla ei ole enää jäsenliittojensa antamaa valtuutusta tehdä valtakunnallisia sopimuksia.

Nykyisin lakkoon mennään suunnitellusti. Lakon alkamis- ja päättymisajat ilmoitetaan hyvissä ajoin. Lisäksi työtaistelut kohdennetaan entistä tarkemmin.

– Lakoilla halutaan ensisijaisesti vaikuttaa avainyrityksiin, usein niihin, joiden omistajat istuvat työnantajaliiton hallituksessa, Ojakangas sanoo.

Bergholm huomauttaa, että työtaistelutoimet ovat aikaan sidottuja. Lainsäädäntö ja työnantajien strategiat muuttuvat, niin myös työtaistelutoimet.

– Haetaan keinoja, joiden teho on maksimaalinen ja menetykset minimaalisia.

Ylityö- ja vuoronvaihtokielto ovat osoittautuneet kekseliäiksi ja tehokkaiksi painostuskeinoiksi.

– Ne näyttävät purevan aloihin, joissa on työvoimapulaa ja joissa työntekijät ovat joustaneet hyvin paljon. Työntekijöiden ansionmenetykset ja liittojen lakkoavustukset ovat pienet.

Toisaalta ulosmarssit ovat Bergholmin mukaan selkeämpiä ja reilumpia keinoja.

– Lakko puree sekä työntekijöihin että työnantajaan. Koska myös liitot ja työntekijät menettävät, ay-puolellekin syntyy painetta hakea ratkaisua.

Työmarkkinat ovat Ojakankaan mukaan muuttuneet niin, että osa alihankkijoista on täysin riippuvaisia yhden yrityksen tilauksista ja maksuaikataulusta. Sen takia perinteinen lakko ei saa välttämättä työntekijöidenkään kannatusta.

– Globaali talous hillitsee työtaisteluja ja lisää työnantajan halukkuutta sopimiseen, Ojakangas sanoo.

TEKSTI BIRGITTA SUORSA / UP
KUVITUS TUOMAS IKONEN