Mikko Hakka­rai­nen: Lakko-oikeus Haagin puntarissa

Olette varmaan kuul­leet puhut­ta­van lakko-oikeu­desta? Se ei ole mikään uusi kiis­ta­ka­pula työmark­ki­naos­a­puol­ten välillä Suomen ulko­puo­lel­la­kaan. Ennem­min­kin se on kuin vanha tuttu, joka on vuosi­kym­me­niä kulke­nut Kansain­vä­li­sen työjär­jestö ILO:n käytä­villä kuin vieras, jota ei ole koskaan täysin kutsuttu sisään. Nyt se on vihdoin pääs­syt korkeim­paan mahdol­li­seen saliin: Kansain­vä­li­seen tuomiois­tui­meen (ICJ), joka Haagissa punnit­see, perus­tuuko lakko-oikeus ILO:n yleis­so­pi­muk­seen numero 87.

ICJ – eli YK:n pääasial­li­nen oikeu­del­li­nen elin – ei ole mikään arki­päi­väi­nen instanssi. Se ratkai­see valtioi­den väli­siä kiis­toja ja antaa neuvoa-anta­via lausun­toja kansain­vä­li­sen oikeu­den tulkin­nasta. Sen päätök­set eivät ole sito­via, mutta niiden painoarvo on suuri – kuin kompassi, joka osoit­taa suun­nan kansain­vä­li­selle oikeudelle.

Lakko-oikeu­den tulkinta on jaka­nut ILO:n työnan­taja- ja työn­te­ki­jä­ryh­miä jo vuosi­kym­me­niä. Vuonna 2012 kiista kärjis­tyi krii­siksi, kun työnan­ta­ja­puoli esti ILO:n valvon­tae­lintä käsit­te­le­mästä lakko-oikeu­teen liit­ty­viä tapauk­sia. Työn­te­ki­jä­puoli piti lakkoa itses­tään selvänä osana yhdis­ty­mis­va­pautta, työnan­ta­ja­puoli taas kiisti sen kuulu­van sopi­muk­sen piiriin. Vuosien vääntö johti lopulta siihen, että ILO pyysi marras­kuussa 2023 ICJ:tä anta­maan asiasta neuvoa-anta­van lausunnon.

Loka­kuussa 2025 ICJ:n istun­to­sa­lissa kuul­tiin 23 maan ja järjes­tön näke­myk­siä. Norja esimer­kiksi viit­tasi Euroo­pan ihmi­soi­keus­tuo­miois­tui­men käytän­töön, jossa lakko-oikeus on tunnus­tettu osaksi järjes­täy­ty­mi­soi­keutta ja muis­tutti, että se on olen­nai­nen osa demo­kraat­tista yhteis­kun­taa ja yhdis­ty­mis­va­pautta. Saksa toi esiin Euroo­pan sosi­aa­li­sen perus­kir­jan ja EU:n perus­oi­keus­kir­jan, joissa lakko-oikeus on tunnus­tettu ja painotti, että tämän rajoit­ta­mi­nen olisi risti­rii­dassa euroop­pa­lais­ten ihmi­soi­keus­nor­mien kanssa.

Lakko-oikeus ei ole ylel­li­syys, vaan välttämättömyys.

Etelä-Afrikka korosti lakko-oikeu­den histo­rial­lista merki­tystä apart­hei­din vastai­sessa tais­te­lussa ja piti sitä keskei­senä osana demo­kra­tiaa ja sosi­aa­lista oikeu­den­mu­kai­suutta. Bangla­desh toi esiin, että lakko-oikeu­den puute altis­taa työn­te­ki­jät hyväk­si­käy­tölle erityi­sesti teks­tii­li­teol­li­suu­dessa, ja että kansain­vä­li­nen tunnus­tus voisi paran­taa työoloja kehit­ty­vissä maissa. Näiden puheen­vuo­ro­jen yhtei­nen viesti oli selvä: lakko-oikeus ei ole ylel­li­syys, vaan välttämättömyys.

Työnan­ta­ja­puo­len edus­ta­jat ovat varoi­tel­leet, että lakko-oikeu­den vahvis­ta­mi­nen voisi häiritä kansal­li­sia työmark­ki­na­jär­jes­tel­miä ja luoda pres­krip­tii­vi­sen (norma­tii­vi­sesti velvoit­ta­van) kansain­vä­li­sen normin. Työn­te­ki­jä­jär­jes­töt taas ovat muis­tut­ta­neet, että lakko on ollut kautta histo­rian keskei­nen keino paran­taa työoloja ja puolus­taa ihmisarvoa.

Teol­li­suus­lii­ton näkö­kul­masta kysy­mys on selvä: lakko-oikeus ei ole häiriö, vaan järjes­täy­ty­neen työelä­män kulma­kivi. Se ei ole pelkkä symboli, vaan käytän­nön väline, jolla työn­tekijä voi vaikut­taa – silloin kun neuvot­te­lut eivät riitä. Lakko-oikeus on tunnus­tet­tava kansain­vä­li­sesti osaksi yhdis­ty­mis­va­pautta. Kun työn­te­ki­jällä on oikeus sanoa ei, hänellä on myös mahdol­li­suus sanoa kyllä – ja neuvo­tella reilum­mista ehdoista, turval­li­sem­masta työstä ja oikeu­den­mu­kai­sesta kohtelusta.

Teol­li­suus­liitto seuraa ICJ:n käsit­te­lyä tiiviisti ja tukee kansain­vä­li­siä työn­te­ki­jä­jär­jes­töjä, jotka puolus­ta­vat lakko-oikeu­den asemaa. Tämä ei ole vain kansain­vä­li­nen kysy­mys – vaan myös suoma­lai­sen työelä­män tule­vai­suu­den kannalta ratkai­seva ihmisoikeus.

Kirjoit­taja on Teol­li­suus­lii­ton kansain­vä­li­nen asiantuntija.

LISÄTIETOA:

Kansain­vä­li­sen tuomiois­tui­men (ICJ) lehdis­tö­tie­dot­teita lakko-oikeuskäsittelystä.

Videoita ICJ:n käsit­te­lyssä pide­tyistä puheenvuoroista.