Perttu Pölönen on 30-vuotias futuristi, tietokirjailija ja keksijä.

Vauhti kiih­tyy, päämäärä tunte­ma­ton – Futu­ris­tin mukaan kriit­ti­syys on vastuullisuutta

3.10.2025

TEKSTI MIKKO NIKULA
KUVAT ANNIKA RAUHALA

 

Tekno­lo­gian ja teko­ä­lyn kehi­tys on huimaa. Mihin oikein olemme matkalla? Sekä mahdol­li­suu­det että uhka­ku­vat ovat histo­rial­li­sen suuret, näkee futu­risti ja tieto­kir­jai­lija Perttu Pölönen.

Itsea­ja­vat autot, vierasta kieltä suoraan puheesta kään­tä­vät lait­teet, runoja kirjoit­tava teko­äly, etäyh­tey­dellä tehtä­vät leik­kauk­set… Vain hetki sitten tieteis­kir­jal­li­suu­delta kuulos­ta­neet asiat ovat nyt todel­li­suutta. Näiden vaiku­tusta yhteis­kun­taan, talou­teen ja ympä­ris­töön futu­risti ja tieto­kir­jai­lija Perttu Pölö­nen miet­tii työkseen.

Älytek­no­lo­gian halpe­ne­mi­nen voi muut­taa talou­den arvo­ket­juja merkit­tä­västi, kun hyvin moniin proses­sei­hin lisä­tään digi­taa­li­suutta, joka tuo lisää nopeutta ja tehoja.

– Senso­rien ja pien­ten tieto­ko­nei­den kustan­nuk­set alka­vat olla niin pienet, että älyä voi peri­aat­teessa lait­taa melkeinpä minne vain.

TEKOÄLYBOTTI EI RAKENNA TALOJA

Kuulos­taa vaikut­ta­valta. Mutta mutta. Riit­tääkö taval­li­selle ihmi­selle pian enää taval­li­sia töitä?

Vaikka Pölö­nen on futu­risti, hän koros­taa, että kriit­ti­syys uutta kohtaan on välttämätöntä.

– Kriit­ti­syys on vastuul­li­suutta, ei muutos­vas­ta­rin­taa. Jos ottaa kaiken vain sini­sil­mäi­sesti vastaan, se ei ole tänä päivänä enää cool.

Kysy­myk­seen ihmi­sen tarpeel­li­suu­desta Pölö­nen vastaa myön­tä­västi. Hän ei usko töiden loppu­mi­seen, sillä työ on ongel­mien ratkai­se­mista ja uusia ongel­mia tulee aina lisää. Vaikka teko­äly on monissa asioissa ylivoi­mai­nen ihmi­seen verrat­tuna, toisissa se on yhä hyödytön.

Lopulta kyse on siitä, ovatko uudet ongel­mat parem­pia kuin vanhat.

Tämä kitey­tyi belgia­lai­sen raken­nusa­lan yrityk­sen taan­noi­sessa mainok­sessa. Keske­ne­räi­sen talon seinällä oli jätti­ju­liste: Hei ChatGPT, rakenna tämä loppuun – kykysi ovat korvaa­mat­to­mat! Mainos lähti viraa­liksi eli herätti sosi­aa­li­sessa mediassa maail­man­laa­juista huomiota.

– Se oli osuva heitto, Pölö­nen kehuu.

VANHAT HAITAT POIS, TILALLE UUSIA

Kaik­keen uuteen tekno­lo­gi­aan liit­tyy sekä hyötyjä että hait­toja. Joskus ne hahmo­te­taan vasta vuosi­kym­me­nien päästä.

– Lopulta kyse on siitä, ovatko ne uudet ongel­mat parem­pia kuin vanhat. Öljyyn perus­tuva liik­ku­mi­nen on ollut pitkään selvästi halvin, paras ja tehok­kain tapa kulkea paikasta toiseen. Mutta kun nyt katsoo ilmas­to­vai­ku­tuk­sia, näkee, ettei se enää ole paras.

Kehi­tyk­sen suun­taa ei kuiten­kaan koor­di­noi kukaan. Jättiyh­tiöille tärkeintä on olla sen kärjessä. Google otti hiljat­tain käyt­töön teko­ä­lyn luomat vastauk­set, jotka näyte­tään käyt­tä­jälle ennen hänen hakusa­nansa tuot­ta­mia osumia.

– En ole pyytä­nyt tällaista mutta en silti pysty lait­ta­maan ominai­suutta asetuk­sista pois, Pölö­nen huokaa.

– Teko­ä­ly­vas­tauk­set kulut­ta­vat paljon ener­giaa, mutta siitä huoli­matta Google päätti näyt­tää vastauk­set minulle väki­sin, koska heillä oli huolena, että Chat GPT vie heiltä käyttäjiä.

”USEIN NOPEA KAKKONEN LYÖ KUNNOLLA LÄPI”

Tekno­lo­gis­ten kilpa­juok­su­jen yhteis­kun­nal­li­set seurauk­set eivät ole pääl­lim­mäi­senä yritys­ten mielessä.

Jos yritys­ten väli­nen kilpailu onnis­tut­tai­siin ohjaa­maan hötön sijaan hyödyl­li­siin päämää­riin, posi­tii­vi­nen kehi­tys voi olla nopeaa.

– Jos vaikka TikTok kehit­tää kaunis­tus­filt­te­rin, joka muok­kaa ihmis­ten valo­ku­vat vähän parem­man näköi­siksi, niin Insta­gram vastaa teke­mällä saman mutta parem­min. Tiktok reagoi siihen ja syntyy kilpa­juoksu. Lopulta meillä on tekni­sesti tosi hyvä kaunis­tus­filt­teri, mutta kukaan ei kysy, mitä vaiku­tuk­sia sillä on nuor­ten mielenterveyteen.

Jos yritys­ten väli­nen kilpailu onnis­tut­tai­siin ohjaa­maan kaunis­tus­filt­te­rien kaltai­sen hötön sijaan oikeasti hyödyl­li­siin päämää­riin, posi­tii­vi­nen kehi­tys voi olla nopeaa. Pölö­sen mukaan seuraava vuosi­kym­men voi olla maail­man­his­to­rian tuot­ta­vin ja tehok­kain, muun muassa teko­ä­lyn ansiosta.

Suomella on mahdol­li­suu­det menes­tyä murrok­sessa. Se vaatii rohkeutta olla etujou­koissa – tosin vält­tä­mättä ei kannata olla se ensimmäinen.

– Monta kertaa vasta nopea kakko­nen lyö kunnolla läpi. Apple ei kehit­tä­nyt ensim­mäi­senä koske­tus­näyt­töä, Tesla ei ollut ensim­mäi­nen sähkö­auto, Face­book ei ollut ensim­mäi­nen somea­lusta… Usein nopea kakko­nen lyö kunnolla läpi. Riski on, että jäädään seuraa­maan muita ja ollaan hitaita vitosia.

Perttu Pölö­sen viimei­sin kirja on tieto­kir­jal­li­suu­den Finlandia-ehdokas.

YHTEISMAAN ONGELMA – KESTÄÄKÖ PLANEETTA?

Vihreä siir­tymä ja älyk­käät ratkai­sut autta­vat osal­taan ratkai­se­maan ilmas­ton­muu­tosta ja ympä­ris­tön kesto­ky­kyyn liit­ty­viä ongel­mia. Kaik­kea tämän kortin varaan ei tosin voi laskea.

– Yrityk­set katso­vat omia, lyhyen aika­vä­lin tuot­to­ta­voit­tei­taan. Eivät ne erityi­sesti halua, että esimer­kiksi sade­met­sää kaade­taan. Mutta ne tietä­vät, että jos ne eivät tee sitä, joku muu käy korjaa­massa potin, Pölö­nen tiivistää.

Mikä siis avuksi? Pölö­nen ilmoit­taa, ettei hänellä ole vastausta – paitsi se, että help­poa ratkai­sua ei tieten­kään ole olemassa. Hän kuiten­kin muis­tut­taa, että vaikka kysy­mys on globaali, se on pohjim­mil­taan sama kuin jo 1800-luvulla tunnettu poliit­tis-filo­so­fi­nen ”yhteis­maan ongelma”, jossa sama laidun on usei­den karja­no­mis­ta­jien käytössä. Ylilai­dun­ta­mi­sen estä­mi­nen olisi kaik­kien yhtei­nen intressi, mutta kenen­kään ei kannata pitää omaa laumaansa poissa laitu­melta, ellei hän voi luot­taa siihen, että toiset toimi­vat samoin.

– Ratkai­suksi on esitetty esimer­kiksi vetoa­mista vastuun­tun­toon, syyl­lis­tä­mistä ja haital­li­sen toimin­nan sään­te­lyä. Kaikissa näissä on ongel­mansa. Toisaalta on kuiten­kin paljon esimerk­kejä siitä, että paikal­li­set yhtei­söt pysty­vät hallin­noi­maan yhtei­siä resurs­seja kestävästi.

PERTTU PÖLÖNEN

30-vuotias futu­risti, tieto­kir­jai­lija ja keksijä. 
Voit­ta­nut Euroo­pan unio­nin järjes­tä­män nuor­ten keksin­tö­kil­pai­lun Sävel­kel­lolla (englan­niksi MusiClock), joka on musii­kin teorian opet­ta­mista ja oppi­mista tukeva laite. 
Osal­lis­tu­nut tule­vai­suus­kurs­sille Nasan tutki­mus­kes­kuk­sessa Kali­for­nian Piilaaksossa. 
Ollut mukana perus­ta­massa koulu­tus­tek­no­lo­giayh­tiötä Myanmariin. 
Valittu vuoden luovim­maksi suoma­lai­seksi vuonna 2014, vastaa­not­ta­nut Mensa-palkin­non 2021. 
Kirjoit­ta­nut kolme kirjaa, joista viimei­sin tieto­kir­jal­li­suu­den Finlandia-ehdokas.