Vapaalla
Vatsatanssin pyörteissä – ”Tässä ei tule koskaan valmiiksi”
Seija Kankkunen on opettanut itämaista tanssia parin vuosikymmenen ajan. Tanssi tuo edelleen mukavaa väreilyä rintaan.
Elettiin 1980–90-luvun taitetta, kun Hangon kansalaisopistossa alkoivat ensimmäiset itämaisen tanssin eli kansanomaisemmin vatsatanssin tunnit. Seija Kankkunen ei innostunut ensi kokeilulla.
– Pari kertaa kävin siellä, mutta ajattelin, että ei tää oo mun juttu. Aloin sen sijaan pelata lentopalloa puulaakisarjassa.
Vierähti vuosikymmen, ennen kuin hän päätyi uudelleen tanssilattialle. Kankkusen mies oli juuri menehtynyt ja elämä tuntui tyhjältä.
– Menin kansalaisopistoon kokeilemaan tanssia uudelleen. Silloin kolahti: minua kutitti kivasti pallean seudulta ja olo oli hyvä ja rentoutunut pitkään tunnin jälkeen. Unohdin myös arjen hetkeksi ja sain voimaa olla tukena lapsilleni heidän surussaan, hän muistelee.
Tätä voi tanssia minkä tahansa musiikin tahdissa.
Jouluun mennessä viikoittainen tanssitunti oli jo tuplaantunut ja Kankkunen esiintyi kansalaisopiston joulunäytöksessäkin.
– Hupsu kun innostuu, niin siinä käy. Keväällä menin vielä paikallisen itämaisen tanssin yhdistyksen tunnille.
Kun vuoden 2004 loppupuolella yhdistys jäi ilman opettajaa, päätti Kankkunen kokeilla opettamista.
– Tajusin ekan tunnin jälkeen, ettei tältä tieltä ole paluuta.
Kankkunen haki lisäoppia useilta eri tanssifestareilta. Sitten hän aloitti Masrah-tanssiyhdistyksen järjestämän pidemmän opettajakoulutuksen.
– Suoritin koulutusta pikkuhiljaa kymmenisen vuotta. Tanssissa ei kuitenkaan tule koskaan valmiiksi, aina on jotakin opittavaa, hän pohtii.
SEIJA KANKKUNEN
Polkupyörän kokoaja
Helkama Velox Oy
Hanko
PERUSTEET OPPII VAIKKA VIIKOSSA
Itämaisen tanssin päätyylit tulevat Egyptistä ja Pohjois-Afrikasta. Ne perustuvat kansantansseihin ja naisten soolotansseihin. Ajan kuluessa eri kulttuurit ovat muovanneet tanssityylejä, mutta kaikkia yhdistää pehmeä ja feminiininen liike.
Nyt Kankkunen opettaa Hangon kansalaisopistossa kerran viikossa Raksarki-tyyppistä, egyptiläistä yksin- ja ryhmätanssia.
– Se on itämainen perustanssi. Koska kansalaisopistossa ei ole säästöjen vuoksi kuin yksi ryhmä, on mukana sekä aloittelijoita että konkareita. Onhan se välillä hieman haastavaa.
Tanssin perusaloitusasennossa ollaan jalat hieman koukussa, lantio edessä, hartiat takana ja kaiken kruunaa hyvä ryhti.
– Sitten tehdään painon siirtoa jalalta jalalle, eli tunnustellaan mihin asti voi mennä, ettei keikahda. Vähitellen lähtee liikkeelle lantio, sitten tulevat kädet mukaan ja aletaan liikuttaa yläruumista ja päätä.
Vaikka itämainen tanssi vaikuttaa monimutkaiselta, niin Kankkusen mukaan sen perusteet oppii vaikka viikossa – jos innostusta riittää.
– Oppiminen on hyvin yksilöllistä. Joku haluaa makustella ja yhdistellä liikkeitä vuodenkin verran, hän kuvailee.
Vatsatanssin voi aloittaa missä iässä tahansa. Erityistä kuntoa ei tarvita, vaan tanssia voi jopa istualtaan.
– Tuoli vaan pyllyn alle ja heilutellaan ylävartaloa ja käsiä. Pelkkiä sormiaaltojakin voi tehdä.
Vatsatanssi parantaa kuntoa, koordinaatiota ja tasapainoa. Myös hartiat ja niskat rentoutuvat, ja veri lähtee kiertämään.
VALO SYTTYY SISÄLLE
Kankkusen tunneilla tanssitaan etupäässä egyptiläisen musiikin tahdissa. Laittaapa hän joskus metalliakin soimaan.
– Tätä voi tanssia minkä tahansa musiikin tahdissa. Moni Suomessa vieraileva egyptiläinen opettaja tekee koreografioita tangon tahtiin.
Vaatteiksi hän suosittelee vartalonmyötäisiä jumppatrikoita, jolloin liikkeetkin näkyvät hyvin.
– Saa tunnille tulla toki hameessa ja kilikili-hepeneissäkin, hän naurahtaa.
On ihanaa, kun näen oppilaiden lähtevän tyytyväisenä tunnilta.
Monet parhaat opettajat ovat miehiä. Kun Kankkunen näki ensimmäisen kerran kahdeksankymppisen, egyptiläisen Momo Kadousin tanssivan, hän yllättyi.
– Kun musiikki alkoi soida ja Kadousi otti ensimmäisen askeleen, hän nuortui 40 vuotta. Hän oli kuin liitelevä perhonen, Kankkunen hehkuttaa.
Suomessa asuu myös vakituisesti egyptiläisiä tanssinopettajia, joiden kursseilla Kankkunen on käynyt.
Viime marraskuussa Kankkunen kaatui pyöräillessään töihin. Hän rikkoi olkapäänsä ja toipumiseen kului tovi: hän aloitti työt ja tanssinopetuksen uudelleen vasta äskettäin.
– Voimaa pitää saada käteen lisää, mutta kuntoutus on hyvällä mallilla, hän pohtii.
Itämaisen tanssin liikkeet ja musiikki luovat Kankkusen rintaan edelleen mukavaa värinää. Opettaessa hän nauttii puolestaan siitä, kun ihmisiin tulee eloa heidän oppiessaan uutta.
– Tuntuu kuin heidän sisällään syttyisi valo. Ja on ihanaa, kun näen heidän lähtevän tyytyväisenä tunnilta, hän hehkuttaa.
