Eero Löytö­mäki: Aikuis­kou­lu­tus­tuki meni – mitä seuraavaksi?

Yksi aika­kausi suoma­lai­sessa koulu­tus­po­li­tii­kassa päät­tyi 1.8.2024, kun Orpon-Purran halli­tus lakkautti aikuis­kou­lu­tus­tuen. Päätös oli huono ja sitä on kriti­soitu niin Helsin­gin Sano­mien kolum­neissa, ammat­ti­liit­to­jen kanna­no­toissa kuin työnan­ta­ja­puo­len­kin puheen­vuo­roissa. Jopa asiaa ajaneen työmi­nis­teri Arto Sato­sen oma minis­te­riö oli lausun­nos­saan harvi­nai­sen kriittinen.

Mutta ei auta itkeä, kun maito on jo kaatu­nut. Aikuis­kou­lu­tus­tuki on histo­riaa. Nyt on aika pohtia tule­vaa ja sitä, mitä voitai­siin tehdä työi­käis­ten koulu­tus­mah­dol­li­suuk­sien paran­ta­mi­seksi maail­massa ilman aikuis­kou­lu­tus­tu­kea. Tässä kolme ideaa, joilla voisi päästä eteenpäin.

1. Mitä Teol­li­suus­liitto voisi tehdä?

Koska aikuis­kou­lu­tus­tuki on lakkau­tettu, on liiton mietit­tävä uusia keinoja jäsen­tensä koulu­tus­mah­dol­li­suuk­sien paran­ta­mi­seksi. Yhden tavan siihen tarjoaa vuonna 2022 voimaan tullut uudis­tettu yhteistoimintalaki.

Uuden yt-lain myötä työnan­ta­jan ja henki­lös­tön edus­ta­jien on käytävä jatku­vaa ja sään­nöl­listä vuoro­pu­he­lua henki­lös­tön osaa­mis­tar­peista ja osaa­mi­sen kehit­tä­mi­sestä. Jo aiem­massa yt-laissa työnan­ta­jaa velvoi­tet­tiin laati­maan vuosit­tain koulu­tus­suun­ni­telma, mutta uusi laki koros­taa sitä, että työnan­taja ja luot­ta­mus­mies kartoit­ta­vat sään­nöl­li­sesti työn­te­ki­jöi­den koulu­tus­tar­peita sekä arvioi­vat, miten osaa­mista voidaan kehittää.

Yt-laki tarjoaa varsin hyvät puit­teet sille, että aktii­vi­nen luot­ta­mus­mies voi paran­taa henki­lös­tön koulu­tus­mah­dol­li­suuk­sia. Se, miten hyvin yt-lain kirjausta osaa­mi­sen kehit­tä­mi­sestä hyödyn­ne­tään, onkin toinen juttu. Liiton on syytä pohtia, miten luot­ta­mus­mie­hiä voisi tässä teemassa tukea. Ehkä esimer­kiksi luot­ta­mus­mies­kou­lu­tuk­seen voitai­siin tule­vai­suu­dessa lisätä sisäl­töä osaa­mi­sen kehittämisestä.

2. Mitä liitto ja työnan­ta­jat voisi­vat tehdä?

Kun verra­taan Suomea verrok­ki­mai­hin, työeh­to­so­pi­muk­sissa sovittu muutos­tur­vamme jää kakko­seksi niin Ruot­sille, Tans­kalle, Norjalle kuin Saksal­le­kin. Samoin työeh­to­so­pi­mus­ten koulu­tus­kir­jauk­set ovat meillä ohuem­pia kuin naapu­reilla. Oli kyse sitten koulu­tus­va­paista, muutos­tur­van rahoi­tuk­sesta tai alan puit­tei­den ja kannus­tei­den luomi­sesta osaa­mi­sen kehit­tä­mi­selle, Suomi on jälki­ju­nassa. Naapu­ri­maissa työeh­to­so­pi­muk­set yksin­ker­tai­sesti taipu­vat meitä parem­min osaa­mi­sen kehit­tä­mi­seen, koulu­tuk­sen tuke­mi­seen ja yhtei­seen tule­vai­suu­den ennakointiin.

Teol­li­suus­lii­ton puheen­joh­taja Riku Aalto onkin nosta­nut muutos­tur­van kehit­tä­mi­sen yhdeksi tavoit­teeksi tule­valle neuvottelukierrokselle.

Voitai­siinko lakkau­te­tun aikuis­kou­lu­tus­tuen tilalle luoda uusi etuus, joka nivot­tai­siin osaksi muutos­neu­vot­te­lu­pro­ses­sia ja muutosturvaa?

Kireästä työmark­ki­na­ti­lan­teesta huoli­matta sekä työnan­ta­jilla että työn­te­ki­jöillä on vahva yhtei­nen intressi sille, että yritys­ten työvoima on ammat­ti­tai­toista ja että osaa­mista pide­tään yllä ja päivitetään.

Ehkä meil­lä­kin nähdään joskus muiden Pohjois­mai­den tapaan työnan­taja- ja työn­te­ki­jä­liit­to­jen yhtei­siä koulu­tus­ra­has­toja, pidem­piä koulu­tus­va­paita tai Saksan mallin mukai­sia ”tule­vai­suus­tes­sejä”, joilla enna­koi­daan muutok­sia ja koulu­tus­tar­peita? Yhtei­siä selvi­tyk­siä koulu­tus­ky­sy­myk­sistä on tehty muun muassa Tekno­lo­gia­teol­li­suu­den ja Teol­li­suus­lii­ton yhteis­työnä, joten pää on jo avattu.

3. Mitä valtio voisi tehdä?

Aikuis­kou­lu­tus­tuen pois­tut­tua vali­koi­masta, suoma­lai­nen etuus­jär­jes­telmä tukee aikuis­ten opis­ke­lua enää kahdella tapaa. Vaih­toeh­toina ovat joko opin­to­raha ja ‑laina tai tietyissä erityis­ta­pauk­sissa opis­kelu työt­tö­myys­tur­valla. Tämä ei mieles­täni riitä.

Aikuis­kou­lu­tus­tu­kea kriti­soi­tiin erityi­sesti siitä, että se ei kohdistu niille, jotka sitä tarvit­se­vat, vaan sitä käyt­tä­vät lähinnä ne, joilla on jo paljon koulu­tusta. Entä jos tukea kohden­net­tai­siin parem­min ja sellai­sille ryhmille, jotka sitä kipeästi tarvit­se­vat? Esimer­kiksi muutosturvatilanteisiin?

Voitai­siinko lakkau­te­tun aikuis­kou­lu­tus­tuen tilalle luoda uusi etuus, joka nivot­tai­siin osaksi muutos­neu­vot­te­lu­pro­ses­sia ja muutos­tur­vaa? Tällöin tuki kohden­tuisi yhteis­kun­nan kannalta tehok­kaam­min juuri niille, joilla on tarve paran­taa työmark­kina-asemaansa hank­ki­malla lisä­kou­lu­tusta. Lisäksi se loisi sillan työstä työhön, kun työt­tö­myys­jak­son sijaan järjes­telmä kannus­taa opis­ke­le­maan uutta. Tuen ehtona voisi lisäksi olla, että etuu­della joko noste­taan koulu­tus­ta­soa tai koulut­tau­du­taan työvoi­ma­pula-alalle, jolloin etuus tukisi laajasti jaet­tuja koulu­tus­po­liit­ti­sia tavoit­teita osaa­mis­ta­son nostosta, alan­vaih­doista ja osaa­van työvoi­man saatavuudesta.

Tuki voisi koos­tua esimer­kiksi ansio­si­don­nai­sesta työt­tö­myys­tur­vasta ja sen päälle makset­ta­vasta euro­mää­räi­sestä koro­tus­osasta, jonka tarkoi­tus on tukea erityi­sesti mata­la­palk­kai­sia, joiden ansio­si­don­nai­nen etuus jää matalaksi.

Ei se nyt mikään aikuis­kou­lu­tus­tuki olisi, mutta aina­kin tyhjää parempi. Kokeillaanko?

Kirjoit­taja on Teol­li­suus­lii­ton koulu­tus­po­liit­ti­nen asiantuntija.