Tans­kan Metal­lin puheen­joh­taja: ”Suomen halli­tus on naiivi kuvi­tel­les­saan voivansa yksi­puo­li­sesti muut­taa työelämää”

Suomi ja Tanska ovat viime vuodet pais­ta­tel­leet maail­man onnel­li­suusin­dek­sin kärjessä.  Nyt hopea­si­jalta kuuluu varoi­tus seit­se­män vuotta kärki­si­jaa hallus­saan pitä­neelle Suomelle.

– Jos työelä­mä­la­keja muute­taan niin, että se suosii vain yhtä puolta, se johtaa väis­tä­mättä törmäyk­seen. Suomen halli­tuk­sen pitäisi olla hyvin varo­vai­nen lähties­sään tälle tielle, sanoo Tans­kan metal­li­lii­ton puheen­joh­taja Claus Jensen.

Niin Suomessa on käynyt. Petteri Orpon halli­tuk­sen halli­tus­oh­jel­man työelä­mää koske­vat kirjauk­set ovat pitkälti elin­kei­noe­lä­män etujär­jes­tö­jen toivelistalta.

– Halli­tus on naiivi kuvi­tel­les­saan voivansa yksi­puo­li­sesti muut­taa työelä­mää, Jensen lisää.

Hiljat­tain 60 vuotta täyt­tä­neellä Jense­nillä on pitkä koke­mus ay-toiminnasta.

Oden­sen tela­kalta ja Tans­kassa juoma-auto­maa­teis­taan tunne­tun Witten­bor­gin tehtaalta luot­ta­mus­teh­tä­vistä alka­nut ay-ura on johta­nut Jense­nin yli sataa tuhatta työn­te­ki­jää edus­ta­van teol­li­suus­lii­ton Dansk Meta­lin johtoon. Puheen­joh­ta­jana hän on toimi­nut vuodesta 2012.

Suomen halli­tuk­sen pitäisi olla hyvin varo­vai­nen lähties­sään tälle tielle.

Suomen halli­tuk­sen työelä­mä­hei­ken­nyk­siä ja sosi­aa­li­tur­va­leik­kauk­sia painot­ta­vaa poli­tiik­kaa on seli­telty Suomen tuomi­sella samalle viivalle naapu­rei­demme Ruot­sin ja Tans­kan kanssa.

Työmi­nis­teri Arto Sato­nen vierai­li­kin Tans­kassa tutus­tu­massa paikal­li­seen malliin marras­kuussa 2023. Jense­niä Sato­nen ei tavan­nut, mutta työmi­nis­teri sai aina­kin kuulla kommen­tit ammat­ti­liit­to­jen keskus­jär­jes­töstä Fagbe­ve­gel­sens hove­dor­ga­ni­sa­tion FH:sta.

Jense­niä mieti­tyt­tää­kin nyt koko suoma­lai­sen työmark­ki­na­jär­jes­tel­män tule­vai­suus. Tällä­kin hetkellä monet ovat suun­nan­neet katseensa syksyn poik­keuk­sel­li­sen vaikeiksi povat­tui­hin työehtosopimusneuvotteluihin.

– On tärkeä ja peri­aat­teel­li­nen asia, että tietyt asiat jäte­tään työmark­ki­na­jär­jes­töille, eikä halli­tus lähde niihin puut­tu­maan. Tässä on nyt riskinä, että toimiva järjes­telmä tuho­taan, Jensen sanoo.

JOUSTOA JA TURVAA

Yksi syy työmi­nis­teri Sato­sen marras­kui­seen Tans­kan­vi­siit­tiin kulkee nimellä ”flexicu­rity”, tai joustoturva. 

Tans­kassa työn­te­ki­jöi­den irti­sa­no­mi­nen on verrat­tain helpom­paa kuin Suomessa, mutta ansio­si­don­nai­nen työt­tö­myys­turva on vastaa­vasti tuntu­vasti Suomea korkeampi.

Ansio­si­don­nai­nen työt­tö­myys­päi­vä­raha on Tans­kassa noin 90 prosent­tia palk­ka­tu­losta. Suomessa nyky­muo­toi­nen ansio­päi­vä­raha on noin 60–70 prosenttia.

Työt­tö­mien palve­lui­hin panos­te­taan huomat­ta­vasti, jopa kaksi prosent­tia suhteessa brut­to­kan­san­tuot­tee­seen. Tämä on tupla­ten Suomeen verrattuna.

Vasta­pai­noksi työt­tö­mille työn­ha­ki­joille on enem­män velvoitteita.

Claus Jensen painot­taa, että niin sanottu jous­to­tur­va­malli on synty­nyt työmark­ki­naos­a­puol­ten ja poliit­tis­ten päät­tä­jien kanssa neuvotellen.

– Sitä ei ole luotu halli­tuk­sen pakot­ta­mana, Jensen sanoo.

Jous­to­tur­va­malli naut­tii laajaa suosiota sekä väes­tön että poliit­tis­ten puoluei­den piirissä, ja mallia haas­ta­vat puheen­vuo­rot ovat marginaalissa.

Tans­kas­sa­kin muutok­sia on tosin vuosi­kym­men­ten varrella tehty.

– Kun minä tulin työmark­ki­noille 1980-luvun alussa, työt­tö­myys­päi­vä­ra­haa sai jopa yhdek­sän vuotta. Myöhem­min sen kestoa lyhen­net­tiin seit­se­mään vuoteen, sitten viiteen, sitten neljään ja tällä hetkellä se on kaksi vuotta.

Suomessa ansio­si­don­nai­seen päivä­ra­haan on pääosin oikeu­tettu 400 päiväksi – ja halli­tus on päät­tä­nyt 20 prosen­tin leik­kauk­sesta kahden kuukau­den työt­tö­myy­den jälkeen. Noin kahdek­san kuukau­den jälkeen odot­taa vielä viiden prosen­tin leikkaus.

Kun minä tulin työmark­ki­noille 1980-luvun alussa, työt­tö­myys­päi­vä­ra­haa sai jopa yhdek­sän vuotta.

Tans­kassa on kuljettu päin­vas­tai­seen suun­taan. Viime vuonna ansio­si­don­nasta koro­tet­tiin 3 500 kruu­nulla, eli noin viidel­lä­kym­me­nellä eurolla.

– Se on ollut meidän pitkä­ai­kai­nen tavoit­teemme. Useim­mat työt­tö­mäksi jäävät jäse­nemme, noin 70 prosent­tia, löytä­vät uuden työpai­kan kolmen kuukau­den sisällä. Mehän autam­me­kin heitä työpai­kan löytä­mi­sessä, Jensen sanoo.

Tans­kassa työt­tö­myys­kas­soilla on iso rooli työn­vä­li­tyk­sessä ja muissa työvoi­ma­pal­ve­luissa.

Työl­li­syys­ti­lanne on Tans­kassa tällä hetkellä hyvä. Dansk Metal­lin jäse­nistä 1,6 prosent­tia on työt­tö­mänä. Tämä näyt­täy­tyy yrityk­sissä pulana koulu­te­tusta työvoimasta.

Jensen näkee tässä luku­jen takaa laajem­man­kin elämää ja yhteis­kun­taa määrit­tä­vän kysy­myk­sen. Ay-liik­keel­le­kin on tässä rooli tarjolla.

– Kaikki nuoret eivät voi opis­kella yliopis­tossa. Me haluamme näyt­tää ihmi­sille, että on täysin mahdol­lista elää hyvää elämää ja työs­ken­nellä teol­li­suu­dessa. Tästä me keskus­te­lemme päät­tä­jien kanssa, Jensen sanoo.

Se on työnan­ta­jil­le­kin hyväksi, että päätök­sen­teossa on mukana ihmi­siä, jotka tunte­vat työpai­kalla tehtä­vät työt.

Suomen halli­tuk­sen heiken­nys­lis­talla on paikal­li­sen sopi­mi­sen ulot­ta­mi­nen järjes­täy­ty­mät­tö­mään kenttään.

Tans­kassa työn­te­ki­jöillä on oikeus henki­lös­tö­edus­tuk­seen suhteel­li­sen pienissä yrityk­sissä, kunhan 35 työn­tekijän määrä täyt­tyy. Suomessa raja kulkisi edel­leen­kin 150 työntekijässä.

– Se on työnan­ta­jil­le­kin hyväksi, että päätök­sen­teossa on mukana ihmi­siä, jotka tunte­vat työpai­kalla tehtä­vät työt. En ole kuul­lut kritiik­kiä tätä kohtaan.

POPULISTEISTA EI TEOLLISUUDEN PUOLUSTAJIKSI

Kesä­kuussa järjes­tet­tä­vät Euroo­pan parla­men­tin vaalit ovat Jense­nin mukaan pohjois­maa­lai­sille työn­te­ki­jöille tärkeät vaalit.

– EU:n sisä­mark­ki­nat ovat elinehto suhteel­li­sen pienille avota­louk­sille kuten Tanska tai Suomi. Olemme laske­neet, että noin 500 000 tans­ka­laista työpaik­kaa on suoraan riip­pu­vai­sia sisä­mark­ki­noista, Jensen sanoo.

Vuoden 2019 EU-vaaleissa kaksi kolmesta äänioi­keu­te­tusta tans­ka­lai­sesta kävi vaali­uur­nilla, Suomessa alle puolet. Tosin Tans­kas­sa­kin työn­te­ki­jöi­den äänes­ty­sak­tii­vi­suus EU-vaaleissa on huomat­ta­vasti mata­lam­malla tasolla esimer­kiksi korkea­kou­lu­tet­tui­hin verrattuna.

Esimer­kiksi Teol­li­suus­lii­ton vara­pu­heen­joh­taja Turja Lehto­nen on toden­nut, että viimeis­ten vuosien aikana on työn­te­ki­jöi­den asemaa paran­ta­vat laki­hank­keet pitkälti EU:sta lähtöi­sin, ei Suomen eduskunnasta.

EU-vaaleissa pova­taan voit­toa oikeis­to­po­pu­lis­ti­sille liikkeille.

– Meillä voi olla EU-parla­mentti, jossa isossa roolissa on Saksan AfD, Rans­kan Le Penin Kansal­li­nen liit­tou­ma­rin­tama ja muut tämän­kal­tai­set ryhmät. Hehän eivät halua unio­nia. Se huoles­tut­taa. Histo­ria­kin on osoit­ta­nut, että nämä ovat ammat­ti­liit­to­jen vastustajia.

Jensen ei usko oikeis­to­po­pu­lis­tien pysty­vän, varsin­kin vihre­ään siir­ty­män kysee­na­lais­ta­mi­seen liit­ty­vistä kovista puheis­taan huoli­matta, puolus­ta­maan Euroo­pan teollisuutta.

Meidän on pysyt­tävä EU:ssa yhte­näi­sinä, jos haluamme miten­kään pystyä kilpai­le­maan Kiinan tai USA:n kanssa.

Jense­niä huolet­taa, että monet työn­te­ki­jät pitä­vät EU:ta kaukai­sena asiana. Siitä on hait­taa jos tavoit­teena on Jense­nin sanoin ”puolus­taa euroop­pa­laista teol­li­suutta ja työpaikkoja”.

– Meidän on pysyt­tävä EU:ssa yhte­näi­sinä, jos haluamme miten­kään pystyä kilpai­le­maan Kiinan tai USA:n kanssa, Jensen sanoo.

Hän perään­kuu­lut­taa myös vahvem­paa yhteis­poh­jois­maa­laista edun­val­von­taa Euroo­pan unionissa.

– Emme kuiten­kaan halua, että työmark­ki­noi­tamme sotke­taan. Esimer­kiksi euroop­pa­lai­nen mini­mi­palk­ka­laki ei meille sovi.

Lisää aiheesta: ”Halli­tuk­sen toimet rikko­vat pohjois­mai­sen mallin perinteitä”