Kuukau­den kurs­sille osal­lis­tu­nut Helena Märsylä: ”En ehkä olekaan niin huono puhu­maan tai kirjoit­ta­maan kuin kuvittelin”

Luot­ta­mus­mie­hille, työsuo­je­lu­val­tuu­te­tuille ja ay-aktii­veille tarkoi­tettu Osal­lis­tu­jan aree­nat –kuukau­den kurssi huipen­tui maalis­kuun puoli­vä­lissä Tule­vai­suus­näyt­te­lyn pystytykseen.

Murikka-opis­tolla Tampe­reen Teis­kossa järjes­te­tylle kurs­sille osal­lis­tui tänä vuonna 19 kurs­si­laista. Yksi heistä oli varas­to­työn­te­kijä, osas­ton luot­ta­mus­mies Juuso Pekkala.

– Täällä oppii erilai­sia taitoja kuin luot­ta­mus­mie­hen perus- ja jatko­kurs­seilla. Kuukau­den kurs­silla pääsee esiin­ty­mään ja oppii tiedonhakua.

Tampe­reella Vindealla työs­ken­te­le­vää Pekka­laa miel­lytti erityi­sesti ajatus siitä, että kuukau­den kurs­silla osal­lis­tu­jat voivat keskit­tyä opis­ke­luun taval­lista pidempään.

Eniten Pekkala koki oppi­neensa kolman­nella viikolla. Silloin teemana oli henki­lös­tön edus­taja työelä­män kehit­tä­jänä. Kukin kurs­si­lai­nen piti 20 minuu­tin esitel­män valit­se­mas­taan aiheesta.

– Oma aiheeni oli psyko­lo­gi­nen turval­li­suus töissä. Se on sitä, että uskal­lat olla työpai­kalla oma itsesi ja tuoda näke­myk­siäsi esiin ilman, että sinua rangais­taan tai joudut naurunalaiseksi.

Kuukau­den kurs­silla pääsee esiin­ty­mään ja oppii tiedonhakua.

Työpai­kan psyko­lo­gista turval­li­suutta on mahdol­lista paran­taa yksin­ker­tai­silla keinoilla.

– Siihen riit­tää pienet käytös­ta­pa­muu­tok­set, kuten se, että kuun­te­lee toisia ja kunnioit­taa heidän mieli­pi­tei­tään ja hyväk­syy sen, että työpai­kalla sattuu virheitä ja niistä voi oppia.

Pekkala kertoo saaneensa kuukau­den kurs­silta lisää esiin­ty­mis­var­muutta. Hän kokee, että hänen on nyt aikai­sem­paa helpompi lähteä esit­tä­mään omia ajatuk­si­aan työnantajalle.

– Aion ottaa psyko­lo­gi­sen turval­li­suu­den puheeksi työpai­kal­lani. Meillä on sopi­vasti menossa henki­lös­tö­ky­sely ja sen myötä syntyy keskus­te­lua, jossa voin ottaa asian esiin.

WAU-ELÄMYKSIÄ

Jalki­ne­työn­te­kijä Helena Märsy­lälle kuukau­den kurssi tarjosi useita wau-elämyksiä.

– Minulle on tullut monta kertaa sellai­nen olo, että en ehkä olekaan niin huono puhu­maan tai kirjoit­ta­maan kuin kuvit­te­lin, kertoo Kannuk­sessa asuva Märsylä.

Hän toimii työsuo­je­lua­sia­mie­henä ja vara­pää­luot­ta­mus­mie­henä Sievin jalki­neella Sievissä.

Märsylä kävi viime vuonna Muri­kassa luot­ta­mus­mie­hen perus- ja jatko­kurs­sin sekä puhe­vies­tin­nän kurs­sin. Viimeksi maini­tulta hän sai kimmok­keen kuukau­den kurssille.

– Esiin­ty­mi­nen on ollut minulle suuri kynnys. Täällä on tehty paljon esiin­ty­mis­har­joi­tuk­sia. Olen mennyt pois muka­vuusa­lu­eel­tani ja huoman­nut, että ei se nyt niin kama­laa olekaan.

Märsy­län mieleen oli eten­kin kuukau­den kurs­sin toinen viikko, jonka teema oli muut­tuva työelämä. Tehtä­vänä oli tehdä tutkiva kirjoi­tus tämän päivän ja tule­vai­suu­den työelämästä.

– Yllä­tyin, että sain teks­tistä järke­vän. Kun lähe­tin sen opet­ta­jalle oiko­luet­ta­vaksi, hän sanoi, että teksti on tosi hyvä ja että siinä on vain pieniä pilkkuvirheitä.

Märsy­län otsikko oli ekolo­gi­nen jälleen­ra­ken­ta­mi­nen ja sen vaiku­tus työpaik­koi­himme: hiili­neut­raa­liin yhteis­kun­taan siirtyminen.

– Meillä töissä hiili­ja­lan­jäl­jen pienen­tä­mi­nen on iso juttu, ja kier­rä­tys­ma­te­ri­aa­leja käyte­tään paljon. Yritämme kier­rät­tää kaiken, mitä kengässä on.

Kuukau­den kurssi järjes­te­tään joka toinen vuosi. Koskaan aikai­sem­min sellai­set teemat, kuten ekolo­gi­nen jälleen­ra­ken­nus, hiili­ja­lan­jäl­jen pienen­tä­mi­nen tai pääs­tö­jen saami­nen nollaan, eivät ole nous­seet näin voimak­kaasti esiin, kertoo vastuu­opet­taja Marjo Nurmi.

– Toinen iso teema tällä kurs­silla oli uusi tekno­lo­gia ja teko­äly, ja miten ne näky­vät työpai­koilla ja muut­ta­vat työtä. Siitä kurs­si­lai­set ovat keskus­tel­leet paljon.

KURSSIKAVERIT PARASTA

Parasta kuukau­den kurs­silla olivat kurs­si­ka­ve­rit, sanoo Valmet Auto­mo­ti­ven Uuden­kau­pun­gin akku­teh­taan pääluot­ta­mus­mies ja työsuo­je­lu­val­tuu­tettu Jere Sedergren.

– Poru­kan dyna­miikka sopi hyvin yhteen. Olen koulut­tau­tu­nut Muri­kassa aktii­vi­sesti kaksi vuotta, ja tiesin, että tänne tulee aikai­sem­milta kurs­seilta hyviä ystäviä.

Sedergren esitel­möi kurs­silla aiheesta luot­ta­mus­mies ja työsuo­je­lu­val­tuu­tettu konflik­tien ratkai­si­joina työpaikalla.

– Valit­sin aiheen siksi, että minulla on siitä annet­ta­vaa. Olen sovi­tel­lut ihmis­ten väli­siä konflik­teja ja tehnyt hektistä edun­val­von­ta­työtä kahden vuoden ajan.

Esitel­mää valmis­tel­les­saan Sedergren oppi hyödyn­tä­mään PowerPoint-diaesitystä.

– Minulla ei ole ennen ollut mate­ri­aa­lia esitys­teni tueksi. Huoma­sin nyt, että ihmis­ten oli helpompi tart­tua aihee­seen ja esit­tää kysy­myk­siä, kun asiat olivat koko ajan esillä.

Uuden­kau­pun­gin akku­teh­taan avajai­sia vietet­tiin 2,5 vuotta sitten. Sen jälkeen tehdas on kasva­nut räjähdysmäisesti.

– Kun aloi­tin akku­teh­taalla vuonna 2021, siellä oli noin 50 duuna­ria. Nyt meitä on 235, ja tämän vuoden aikana tarvit­semme toden­nä­köi­sesti 30 henkeä lisää.

Jos Suomessa ei ruveta arvos­ta­maan arjen puur­ta­jia, maa on konkurssissa.

Kovasta kasvusta huoli­matta akku­teh­das ei ole kärsi­nyt työvoi­ma­pu­lasta. Suurin osa henki­lös­töstä on siir­ty­nyt sinne Uuden­kau­pun­gin auto­teh­taalta. Suoma­lai­nen teol­li­suus ei kuiten­kaan voi vält­tyä rekrytointivaikeuksilta.

– Seuraa­van vuosi­kym­me­nen aikana Suomi tarvit­see yli 100 000 uutta teol­li­suu­den työn­te­ki­jää. Mistä se työvoima saadaan, Sedergren kysyy.

Tule­vai­suu­den työelä­mässä häntä huoles­tut­taa eniten työväes­tön arvos­tuk­sen puute.

– Jos Suomessa ei ruveta arvos­ta­maan arjen puur­ta­jia, maa on konkurs­sissa. Ilman duuna­reita emme voida yllä­pi­tää hyvinvointiyhteiskuntaa.