Luottamuslause

Neu­vot­telu ja sopimi­nen ovat olleet Suomen yksi men­estys­tek­i­jä usei­den vuosikym­me­nien ajan. Toim­inta­malli on perus­tunut luot­ta­muk­seen ja rak­en­tanut luot­ta­mus­ta.

Vaikeis­takin asetelmista on päästy eteen­päin tekemäl­lä kom­pro­mis­se­ja. Niiden saavut­ta­mi­nen on ollut mah­dol­lista sik­si, että osa­puo­lia yhdis­tävä nimit­täjä, kansakun­nan etu, on nähty toi­sista osa­puolista haet­tavia voit­to­ja saati selkävoit­to­ja tärkeäm­mäk­si. Tässä pun­taroin­nis­sa ja tas­apain­ot­tamises­sa on otet­tu huomioon sosi­aaliset ja taloudel­liset tosi­asi­at eli tiivis­te­tysti ihmis­ten hyv­in­voin­ti ja yri­tys­ten pär­jäämi­nen.

Tyylila­ji­na on ollut kun­nioi­tus ja asialli­nen käytös mui­ta kohtaan. Vas­tu­ulli­sis­sa ase­mis­sa ole­vat toim­i­jat ovat käyt­täy­tyneet ase­mansa edel­lyt­tämäl­lä arvokku­udel­la. Samal­la he ovat pitäneet huol­ta myös siitä, että kansalais­ten luot­ta­mus insti­tuu­tioi­ta kohtaan ei pääse kol­hi­u­tu­maan.

Suo­mi tarvit­see luot­ta­mus­ta ja luot­ta­muk­sen rak­en­ta­jia.

Mikään taloudelli­nen asetel­ma tai uud­is­tus­tarve ei pako­ta luop­umaan luot­ta­muk­seen perus­tu­vas­ta sopimis­es­ta. Kiire on yhtä pitämätön perustelu kuin muutkin pakko­raot, joil­la vai­h­toe­hdo­ton­ta tule­vaisu­usku­vaa yritetään maala­ta. Vai­h­toe­hto­ja on aina. Jokainen päätös on val­in­ta, joka mah­dol­lis­taa jotain ja sul­kee jotain muu­ta pois.

Sama aja­tuskulku pätee arvostavaan käytök­seen. Siitä luop­umista ei voi perustel­la olo­suhteil­la, paineil­la tai huumo­ril­la, vaan kyseessä on val­in­ta, jon­ka seu­rauk­se­na vas­takkainaset­telu lisään­tyy ja asioiden käsit­telem­i­nen vaikeu­tuu.

Kun uusia perus­tuk­sia suun­nitel­laan, on järkevää huole­htia, että ne vale­taan kan­tavalle poh­jalle. Sen takia, mitä suurem­mista ratkaisu­ista on kysymys, sitä huolel­lisem­min ja laa­ja-alaisem­min ne pitää valmis­tel­la. Kysymys ei sil­loin vielä ole poli­ti­ikan sisäl­löistä, vaan asian­mukai­sista menet­te­ly­tavoista ja asial­lis­es­ta käytök­ses­tä. Ne muo­dosta­vat kul­makiv­en, jolle luot­ta­mus voi rak­en­tua.

Ja juuri sitä Suomes­sa nyt tarvi­taan. Luot­ta­mus­ta ja luot­ta­muk­sen rak­en­ta­jia.