HARRASTAJA: Pasi Åman: Virta vei virvelimiehen

Pasi Åman kalas­taa 150–200 päivänä vuodessa. Nimensä mukai­sesti hän on todel­li­nen ”joki­mies”. Ammat­ti­kin on vaih­tu­nut sorvaa­jasta kosken­kun­nos­ta­jaksi. Nurmi Hydrau­lic­silta työt­tö­mäksi vuonna 2015 jäänyt Åman aloitti uudessa amma­tis­saan vuoden alussa.

Pasi Åman on into­hi­moi­nen kala­mies. Hänen nimensä oli enne. Nimi tarkoit­taa suomeksi ”joki­miestä”. Sitä hän todella on. Enti­nen metal­li­mies vaih­toi työt­tö­myy­den jälkeen ammat­tia, ja on nykyi­sin ammat­ti­ni­mik­keel­tään kosken­kun­nos­taja – mutta kuuluu edel­leen Teollisuusliittoon.

– Vuodesta 2004 vuoden 2015 elokuulle asti tein leipä­työ­näni metal­lia­lan hommia. Sitä ennen olin myös kesä­töissä ja lyhyem­missä työsuh­teissa metal­lia­lalla. Ennen irti­sa­no­mista olin Nurmi Hydrau­lic­silla sorvaa­jana, Åman kertoo.

– Joulu­kuussa 2014 minut lomau­tet­tiin ja elokuussa 2015 tuli irti­sa­no­mi­nen. Se oli totaa­li­nen syök­sy­kierre. Samalla tuli avio­ero. Silloin sukel­sin syvem­mälle kuin yhdes­sä­kään uppo­pallo-otte­lus­sani sitä ennen, Åman kertoo.

Kalas­tuk­sen ohella toinen hänen rakas harras­tuk­sensa on ollut uppo­pallo. Hän pelasi lajia maajouk­kue­ta­solla, mutta laji piti lopet­taa korvan tasa­pai­noe­li­men sairau­den takia.

– Pystyn kyllä sukel­ta­maan, mutta sukel­ta­mi­sen jälkeen en enää pysy pystyssä, Åman sanoo.

Tämän vuoden alussa Åman heit­täy­tyi koko­naan joki­mie­heksi, kun hän sai parin vuoden työt­tö­myy­den jälkeen työpai­kan Virta­ve­sien hoito­yh­dis­tys ry:n koskenkunnostajana.

AINA KALASSA

Åman käy kalassa 150–200 päivänä vuodessa.

– Nämä ovat toki joskus väin käyn­tejä kalassa. Saatan olla kalassa vaikka vain 20 minuut­tia, Kark­ki­lassa asuva Åman kertoo.

Kark­ki­lassa on useita kalas­tuk­seen hyvin sovel­tu­via virta­ve­siä. Näiltä Åmanin yleensä löytää joko kalas­ta­massa tai kunnos­ta­massa vesis­töä. Joskus hän kulkee ja tark­kai­lee muita kalastajia.

– Jos olen saanut täyteen päivän kiin­tiöni kalaa, saatan kuljes­kella kosken rantoja ja tark­kailla, miten muut kalas­ta­vat. Siitä oppii aina paljon, Åman sanoo.

Kipinä kalas­ta­mi­seen tuli kymmen­vuo­ti­aana. Hän lähti kave­rinsa innoit­ta­mana onkikilpailuihin.

– Huoma­sin, että minulla oli aivan väärät väli­neet. Lähdin seuraa­viin kilpai­lui­hin parem­milla väli­neillä ja voitin sen kilpai­lun nuor­ten sarjan tolkut­to­man kokoi­sella lahnalla. Siitä se innos­tus sitten lähti.

JÄIDEN TULO ALOITTAA KAUDEN

Åmanin kala­vuosi alkaa ja päät­tyy jäiden tuloon.

– Jos jäät tule­vat marras–joulukuussa, niin ensi­jäille haluan päästä välit­tö­mästi. Sydän­tal­vella käyn pilk­ki­kil­pai­luissa lähes joka viikon­loppu ja mieluum­min viikon­lo­pun molem­pina päivinä. Ja sitten teen yksit­täi­siä pilk­ki­reis­suja ilman kilpai­lua eli lähden ”sivii­li­pil­kille”. Samalla tutkai­len jäiden kehit­ty­mistä ja kalan käyttäytymistä.

Pilk­ki­kausi huipen­tuu kevät­tal­veen, jolloin Åmanin tähtäi­messä on iso ahven.

– Helmi–maaliskuussa alkaa fileah­ve­nen pyydys­tys. Siihen minulla on ihan sellai­nen kalas­tus­kiima. Se into on niin tolku­ton, kun sitä odot­taa niin paljon, että saa ruoka­ka­laksi file­ko­koista ahventa.

Åmanilla on tiukka peri­aate, että syömä­ko­koi­set kalat otetaan ylös, pera­taan ja valmis­te­taan ruoaksi. Yleensä pannulla. Viime vuosi­kym­me­ninä yleis­ty­nyttä ”catch-and-release” ‑kalas­tusta syys­kuussa 38 vuotta täyt­tävä Åman ei ymmärrä. Kalas­tus­tapa on ylei­nen eten­kin nuorem­pien kalas­tuk­sen harras­ta­jien parissa. Siinä ylös otettu kala laske­taan takai­sin veteen.

Åman huomaut­taa, että takai­sin pääs­te­tyt kalat eivät aina virkoa ja niitä löytyy kuol­leena virran alajuoksulla.

– Minä en leiki ruoalla, Åman sanoo.

Kun hän on saanut kalas­tet­tua kalas­tus­lu­paan kuulu­van kiin­tiön tai muutoin riit­tä­västi, hän lopet­taa kalas­ta­mi­sen siltä päivältä.

KEVÄT HUIPENTUU LAPPIIN

Åmanin kevät­kau­den paras hetki on vuotui­nen kalas­tus­retki Lappiin.

– Kun tullaan huhti­kuulle ja vedet aukeaa, niin lähden siikaon­gelle. Sitten teen Lapin reis­sun, ja kalas­tan harjusta ja siikaa. Tämä on vuoden koho­kohta minulle.

Puroissa ja koskissa kalas­ta­mi­nen on Åmanin mielestä kaik­kein parasta.

– Kun on pitkään kalas­ta­nut jäiltä, niin ensim­mäi­nen purosta saatu kala on hieno koke­mus. Kun kala tulee ensim­mäi­sellä heitolla, siitä tuleva polte on voima­kas. Polte on vielä rajumpi, jos kala ensin karkaa. Sitten tulee sellai­nen polte, että se kala on saatava. Se saalis­vietti on tolkuton.

Touko­kuussa Åman onkii meressä vielä silak­kaa ”litkalla” eli pitkällä siimalla, jossa on pieniä kouk­kuja. Touko­kuu on myös siian­pyy­dys­tä­mi­sen aikaa. Silloin siikaa saa onki­malla tai pohjaon­gilla rannoilta. Väliin Åman piipah­taa kirjo­lo­hia pyytä­mään koti­kun­tansa koskilla.

– Kirjo­lohta en oikein pidä edes kalana. Se on kala­mie­helle vähän niin kuin broi­leri. Se on istu­tettu ihmi­sen ravin­noksi. Kun kala­mie­het kysy­vät toisil­taan, että onko tullut kalaa, yleensä kirjo­lo­hia ei edes lasketa.

– Kesä­kuussa kalas­tan kirjo­lohta ja käyn onki­kil­pai­luissa. Sitten kun tullaan heinä­kuulle, niin edel­leen jatkan kirjo­lo­hella ja onki­kil­pai­luilla. Heinä­kuussa teen yleensä myös Lappiin ja Kainuuseen kalareissuja.

Åmanin mielestä heinä­kuu eli pahin hyttys­kausi on parasta aikaa Lapissa.

– Silloin ei harras­te­li­jat pyöri jaloissa, koska he pelkää­vät itikoita. Kun on itik­kaa mahdol­li­sim­man paljon, lohi­ka­lat ovat syön­nillä. Eli ne syövät itik­kaa pinnasta. Silloin kala ottaa hyvin perhoon.

Kesällä Åman myös uistelee.

– Se on lais­kan miehen hommaa, mutta muka­vaa vasta­pai­noa rannoilta heit­te­lylle. Siinä on hyvin aikaa syödä eväitä ja naut­tia kesästä.

”ISO MÖRKÖ” LIIKKUU ELOKUUSSA

Elokuun hämä­rät illat ja pimeät yöt ovat Åmanin mielestä hyvää aikaa kalas­taa koskissa.

– Kun illat alka­vat elokuussa pimetä, alkaa ”iso mörkö” eli taimen taas liik­kua. Sitä kalas­te­taan pimeässä, sysi­mus­tilla hahmoilla. Ihan ääni- ja käsi­tun­tu­malla. Se on kalas­tuk­sen kunin­gas­muoto itsel­leni. Kala­paik­koja ei näe, vaan ne pitää tietää. Päivällä täytyy käydä ensin tree­naa­massa, ja sitten mennään samalle paikalle yöllä.

Syys­kuussa Åman kalas­taa isoa ahventa rannoilta ja veneestä pilkillä.

– Sitten kun tullaan marras­kuulle, niin mietin, että vieläkö pääsisi joelle yksit­täi­sille kokei­luille. Käyn katso­massa viimei­sen paikat. Sitten tulee­kin uudet jäät ja uusi kierto.

PASI ÅMAN

Kark­kila
Virta­ve­sien hoito­yh­dis­tys ry
Kosken­kun­nos­taja

Katso videolta Pasi Åmanin vinkit virrassa kalastukseen.

TEKSTI ALEKSI VIENONEN
KUVAT JA VIDEO PEKKA ELOMAA