Liit­to­jen kanneoi­keus suojaisi kaik­kein heikoimpia

Suomessa ryhmä­kan­teet on rajattu koske­maan kulut­ta­jan ja elin­kei­non­har­joit­ta­jan väli­siä riita-asioita, jotka koske­vat laajaa asian­osais­ten jouk­koa. Niin sanottu järjes­tö­kanne antaisi järjes­töille, kuten ammat­ti­lii­toille, mahdol­li­suu­den nostaa kanteita isom­man ryhmän puolesta ilman nimen­omaista toimek­sian­toa ja helpot­taisi useam­pia työn­te­ki­jöitä koske­vien asioi­den viemistä oikeu­teen. Tällai­sia tapauk­sia ovat esimer­kiksi lait­to­mat määrä­ai­kai­suu­det tai joukkoirtisanomiset.

Yksit­täi­sen työn­tekijän ei tarvit­sisi esiin­tyä oikeu­dessa omalla nimel­lään. Tämä voisi monelle olla helpotus.

– Työn­te­ki­jällä voi olla pelko, että työpaikka menee tai hän saa huonon maineen työnan­ta­jien silmissä, ja siksi juttua ei haluta nostaa. Kanneoi­keus olisi ehdot­to­masti tarpeen, sanoo Teol­li­suus­lii­ton työmark­kin­ajoh­taja Jyrki Virta­nen.

HYÖTYNÄ PELOTEVAIKUTUS EPÄREHELLISILLE YRITYKSILLE

Räikeästi alipal­ka­tut ja muuten­kin alle työeh­to­so­pi­muk­sen normien työs­ken­te­le­vät ihmi­set eivät aina tunne oikeuksiaan.

– Usein uhreina ovat ulko­maa­lai­set, joilla omat vaiku­tus­mah­dol­li­suu­det ja uskal­lus ovat erityi­sen heik­koja. Ei osata kieltä eikä tiedetä, miten paljon palk­kaa kuuluisi saada. Hyväk­sy­tään se, että kohtelu on huonoa, tai sitä ehkä pide­tään normaa­lina, Virta­nen kuvailee.

Työeh­to­jen polke­mista tapah­tuu eten­kin työmailla, joilla toimii paljon pieniä alihank­ki­jay­ri­tyk­siä. Teol­li­suus­liitto ei saa tapauk­sista helposti tietoa, ja toisaalta pelkkä tiedon­saan­ti­kaan ei riitä.

– Se valta­kirja tarvi­taan, ja jos me sen lopulta saamme, niin usein vasta siinä vaiheessa, kun työsuhde päät­tyy. Ja oikeus­pro­sessi on vaikeampi, jos ihmi­nen on jo pois­tu­nut Suomesta.

Työn­te­ki­jällä voi olla pelko, että työpaikka menee tai hän saa huonon maineen työnan­ta­jien silmissä.

Liit­to­jen itse­näi­nen kanneoi­keus tekisi yksit­täi­selle työn­te­ki­jälle helpom­maksi kään­tyä liiton puoleen. Lisäksi se suit­sisi merkit­tä­västi harmaata taloutta tuomalla pelo­te­vai­ku­tuk­sen epäre­hel­li­sille yrityksille.

– Firmat joutui­si­vat aivan eri tavalla katso­maan, kuinka järke­vää on ottaa riski. Nythän ne voivat laskea sen varaan, ettei­vät työn­te­ki­jät tiedä oikeuk­si­aan tai aina­kaan eivät uskalla viedä asiaa eteen­päin, sanoo Virtanen.

Kanneoi­keus ammat­ti­lii­toille on ollut Teol­li­suus­lii­ton tavoit­teena sen perus­ta­mis­vuo­desta 2017 asti. Myös sen edel­tä­jä­lii­tot Metal­li­liitto, TEAM ja Puuliitto linja­si­vat liit­to­ko­kous­pää­tök­sis­sään ja ohjel­mis­saan kanneoi­keu­den puolesta.

RUOTSISSA ON OLLUT KANNEOIKEUS KAUAN

Ruot­sissa ammat­ti­liit­to­jen oikeus nostaa kanne ilman työn­tekijän eril­listä valtuu­tusta on ollut lain­sää­dän­nössä niin kauan, että IF Metal­lin sopi­mus­sih­teeri Veli-Pekka Säik­kälä ei muista aikaa ilman sitä.

– On se ollut niin kauan kuin minä muis­tan ja olen liiton hommissa ollut mukana.

Ruot­sin­suo­ma­lai­nen Säik­kälä aloitti työuransa 1980-luvun lopulla auto­me­kaa­nik­kona Saabin tehtaalla Troll­hät­ta­nissa, missä hän toimi luottamusmiehenä.

Kun IF Metall, eli sikä­läi­nen Metal­li­liitto, nostaa kanteen yritystä vastaan, ylei­sim­piä syitä ovat, että palk­kaa on maksettu liian vähän, työn­te­ki­jöitä on irti­sa­nottu lait­to­masti tai on teetetty liikaa ylitöitä.

– Liitto valvoo työeh­to­so­pi­muk­sen toteu­tu­mista, varsin­kin jos se poik­keaa laista. Esimer­kiksi ylitöi­den maksimi on metal­li­teol­li­suu­dessa 200 tuntia vuodessa ja se perus­tuu työehtosopimukseen.

Työsuo­je­lu­vi­ran­omais­ten tehtä­vä­kuor­maa keven­tää­kin Ruot­sissa se, että työsuh­teen ehto­jen valvonta on laissa säly­tetty ammat­ti­lii­toille. IF Metal­lilla on tehok­kaat väli­neet puut­tua asiaan, mikäli työnan­taja rikkoo työeh­to­so­pi­musta, kuten jättää ylityö­kor­vauk­set maksamatta.

– Työn­te­ki­jälle pitää maksaa puut­tuva palkka ja sen päälle lisä­kor­vaus. Tyypil­li­set korvaus­sum­mat ovat joitain kymme­niä tuhan­sia kruu­nuja [joitain tuhan­sia euroja]. Lisäksi yritys maksaa sopi­mus­rik­ko­muk­sesta paikal­li­selle ammat­ti­lii­tolle… verks­tadsklubb, mikä se on suomeksi… työhuo­ne­kunta? Myös työhuo­ne­kun­nalle voi joutua maksa­maan korvauk­sia, selvit­tää Säikkälä.

Suomen julki­sessa keskus­te­lussa työnan­ta­jat tuovat usein esiin, että Ruot­sissa ei ole työeh­to­so­pi­mus­ten yleis­si­to­vuutta. Tällöin unoh­tuu muun muassa se, että Ruot­sissa ammat­ti­lii­toilla on kanneoi­keus, sekä se, että työnan­ta­ja­liit­toi­hin kuulu­mat­to­mat yrityk­set­kin yleensä noudat­ta­vat työeh­to­so­pi­muk­sia niin sanot­tu­jen liityn­tä­so­pi­mus­ten kautta. Lain­sää­däntö antaa liitoille vahvem­man aseman sopi­mus­ten valvo­jana, ja niiden työpaik­kaor­ga­ni­saa­tio ehkäi­see väärinkäytöksiä.

– Työnan­ta­jan täytyy esimer­kiksi näyt­tää työhuo­ne­kun­nalle listat, paljonko on tehty ylitöitä, Säik­kälä kertoo.

KYSE KOKO YHTEISKUNNAN EDUSTA

– On paljon aloja, joilla on epäre­hel­listä kilpai­lua. Jokai­nen mediaa seuraava ihmi­nen Suomessa osaa nimetä vähin­tään yhden työn­te­ki­jä­ryh­män, jota on riis­tetty. Esimer­kiksi tämä ukrai­na­lais­ten raken­nus­työn­te­ki­jöi­den tapaus, sanoo SAK:n pääla­ki­mies Timo Koski­nen.

Hän muis­tut­taa, että ulko­maa­lais­ten ja kieli­tai­dot­to­mien työn­te­ki­jöi­den lisäksi työmark­ki­noilla on muita­kin erityistä suoje­lua tarvit­se­via ryhmiä.

– Nuoria, joilla ei ole tietoa työelä­mästä. Vammai­set ja jois­sain tapauk­sissa myös ikään­ty­neet työntekijät.

Myös alus­ta­ta­lou­den kentällä ammat­ti­liit­to­jen kanneoi­keus auttaisi kitke­mään mität­tö­mällä palkalla työs­ken­te­lyä ja muita vääryyk­siä. Tosin juri­di­sesti on yhä auki, katso­taanko vaik­kapa ruoka­lä­het­tien ja muiden itsen­sä­työl­lis­tä­jien olevan itse­näi­siä yrit­tä­jiä vai työsuh­teessa, mutta SAK tukee jälkim­mäistä tulkintaa.

– Kanneoi­keu­den ansiosta rehel­li­sesti toimi­vat yrityk­set hyötyi­si­vät ja vero­tu­lot kasvai­si­vat. Kyse on koko yhteis­kun­nan edusta. Myös viran­omais­re­surs­seja sääs­tyisi valta­vasti, jos liitot voisi­vat puut­tua ongel­miin tehokkaammin.

Kanneoi­keu­den ansiosta rehel­li­sesti toimi­vat yrityk­set hyötyi­si­vät ja vero­tu­lot kasvaisivat.

Nykyi­sessä halli­tus­oh­jel­massa ei liit­to­jen kanneoi­keutta mainita, vaikka sitä tuke­vat päämi­nis­te­ri­puo­lue SDP, vasem­mis­to­liitto ja vihreät. Kirjaus jäi pois halli­tuk­sen kakkos­puo­lu­een keskus­tan vastus­tuk­sen takia. Ehkä erään­lai­nen korvike oli, että työsuo­je­lu­vi­ran­omai­sen toimi­val­tuuk­sia alipalk­kauk­sen valvon­nassa laajen­net­tiin lailla, joka tulee voimaan kesäkuussa.

– Se on hyvä uudis­tus. Alue­val­von­ta­vi­ran­omai­nen voi antaa yrityk­sille velvoit­ta­via hallin­to­pää­tök­siä, eli pakot­taa maksa­maan puut­tu­vat palkat, kiit­te­lee Koskinen.

Hyödyl­li­sintä olisi kuiten­kin, että kanneoi­keu­den lisäksi lain­sää­dän­töön tulisi myös alipalk­kauk­sen krimi­na­li­sointi. Alipalk­kauk­seen voi puut­tua nyky­py­kä­lien­kin pohjalta, mutta prosessi on työläs ja hidas. Koski­sen mukaan oikeus­mi­nis­te­riö on ollut asiassa halu­ton: virka­mie­het ovat vedon­neet siihen, että alipalk­kausta ei voi määri­tellä, koska Suomessa mini­mi­palk­koja ei säädetä laissa.

– Mutta kyllä Suomessa on työeh­to­so­pi­muk­silla määri­telty selkeästi, mikä on asian­mu­kai­nen palkka mistä­kin työstä. Tätä ei vain suos­tuta näkemään.

MIKÄ ON TULEVAN EDUSKUNNAN KANTA?

Edus­kun­ta­vaa­lit pidet­tiin huhti­kuun 2023 alussa, ja ammat­ti­liit­to­jen itse­näi­sen kanneoi­keu­den etene­mi­nen seuraa­valla vaali­kau­della on palkan­saa­jien toiveena. SAK:n lisäksi asiaa kannat­ta­vat muut­kin keskusjärjestöt.

Korkea­kou­lu­tet­tuja edus­ta­van Akavan työelä­mä­oh­jel­man mukaan kanneoi­keus paran­taisi työn­te­ki­jöi­den oikeus­suo­jaa ”erityi­sesti niissä tilan­teissa, joissa työpai­kalla on esimer­kiksi useita syrjin­nän kohteeksi joutu­neita työn­te­ki­jöitä”. Kanneoi­keu­den ”proses­su­aa­li­sista haas­teista” tulee teet­tää oikeu­del­li­nen selvitys.

– STTK suhtau­tuu kanneoi­keu­teen myön­tei­sesti, mutta siihen liit­tyy ratkais­ta­via oikeu­del­li­sia kysy­myk­siä, kuten lain sovel­ta­mi­sala ja se, kuka olisi tapauk­sissa kanta­jana, sanoo toimi­hen­ki­löi­den STTK:n edun­val­von­ta­joh­taja Minna Ahtiai­nen.

Työnan­ta­jien EK vastustaa.

– Ammat­ti­lii­toilla on jo nyky­ään mahdol­li­suus nostaa kanne kaik­kien niiden työn­te­ki­jöi­den puolesta, jotka anta­vat siihen suos­tu­muk­sensa, perus­te­lee lakia­siain­joh­taja Markus Äimälä.

Puolueista SDP:llä ja vasem­mis­to­lii­tolla on puolue­ko­kous­pää­tök­set ammat­ti­liit­to­jen ryhmä­kan­teen puolesta. Vihreillä on vastaava kirjaus poliit­ti­sessa ohjel­massa, ja perus­suo­ma­lai­set­kin on puolue­sih­teeri Arto Luuk­kai­sen mukaan kanneoi­keu­den takana.

Keskusta ja kris­til­lis­de­mo­kraa­tit eivät tue kanneoikeutta.

– Keskusta on valmis viran­omais­val­von­nan lisää­mi­seen, esimer­kiksi alipalk­kauk­sen kitke­mi­seksi. Haluamme edis­tää reiluja työmark­ki­noita niin työn­te­ki­jöille kuin työnan­ta­jil­le­kin. Kanneoi­keutta keskusta ei kannata, kertoo poliit­ti­nen suun­nit­te­lija Ilkka Miet­ti­nen.

RKP:n puolue­ko­kous­pää­tös vuodelta 2018 kannatti selvi­tystä ryhmä­kan­tei­den toimi­vuu­desta muissa pohjois­maissa. Kokoo­muk­sen ja Liike Nytin puolue­sih­tee­rit eivät vastan­neet kysy­myk­seen puolu­eensa linjasta.