Turja Lehtonen: Onko sopimusjärjestelmä rikki?

Teollisuusliiton sopimia työehtosopimuksia syntyy tällä hetkellä vauhdilla. Suma aukesi, kun teknologiateollisuuden ja kemian alojen sopimukset saatiin pitkän ja haastavan neuvottelurupeaman jälkeen solmittua. Vaikka työehtosopimusneuvotteluja on Teollisuusliiton edustamilla aloilla vielä jäljellä, uskon, että kaikkiin saadaan neuvoteltua säädylliset sopimukset. Neuvottelukierrokset eivät ole koskaan helppoja, mutta meneillään oleva on ehdottomasti yksi erikoisimmista, joissa olen ollut mukana.

Vaikka kierros on vielä kesken, haluan jo tässä vaiheessa hieman arvioida käytyjä neuvotteluja. Tätä kierrosta on varjostanut erityisesti se, että neuvotteluja ei käyty ainoastaan Teollisuusliiton edustamille aloille, vaan käytännössä lähes miljoonalle suomalaiselle palkansaajalle, koska kuntapuolen palkkaratkaisu sidottiin vientialojen sopimusratkaisuihin.

Tämä näkyi koko ajan neuvotteluissa ja toi niihin lisäpaineita ja vaikeusasteita. Kyseinen malli tuo tullessaan sen, että alakohtainen kehittäminen jää pahimmillaan palkkaratkaisun jyrän alle. Pidän tätä erittäin suurena ongelmana, johon on saatava jokin järkevä ratkaisu tulevaisuudessa. Malli, joka rakennettiin meiltä kysymättä, on monelta osin epäonnistunut ja epäoikeudenmukainen varsinkin Teollisuusliiton jäsenille.

Elementit hyvään ja rakentavaan sopimustoimintaan ovat edelleen olemassa, kunhan niitä käytetään oikein.

Kuluneella kierroksella on tehty myös sopimuskoordinointia liittojen välillä. Sen onnistuminen on arvioitava vielä erikseen, kun koko kierros on käyty loppuun. Yleisellä tasolla totean jo nyt, että jokaisella ammattiliitolla pitää olla sopimusautonomia ja niiden tulee neuvotella edustamiensa alojen työehtosopimukset omista lähtökohdistaan ja omien jäsenten edunvalvonnan näkökulmasta. Niin sanotusti toisten reppuselässä matkustaminen työehtosopimustoiminnassa ei ole terve ilmiö.

Minulta on kysytty viime aikoina useasti, onko Suomen sopimusjärjestelmä rikki? Ainakin se on todella hankalassa asennossa tällä hetkellä. Elementit hyvään ja rakentavaan sopimustoimintaan ovat edelleen olemassa, kunhan niitä käytetään oikein.

Tätä blogia kirjoittaessani sekä lakkoja että lakonuhkia on edelleen päällä. Toivon tietenkin, että niihinkin saadaan ratkaisut syntymään mahdollisimman nopeasti. Päivänselvää on, että ammattiyhdistysliike on ensisijaisesti sopija, vaikka välillä se joutuu ottamaan käyttöön kovempiakin otteita jäsentensä edunvalvonnassa.

Kirjoittaja on Teollisuusliiton 1. varapuheenjohtaja.