Turja Lehtonen: Onko sopimusjärjestelmä rikki?

Teol­lisu­us­li­iton sopimia työe­htosopimuk­sia syn­tyy täl­lä het­kel­lä vauhdil­la. Suma auke­si, kun teknolo­gia­te­ol­lisu­u­den ja kemi­an alo­jen sopimuk­set saati­in pitkän ja haas­ta­van neu­vot­telu­ru­pea­man jäl­keen solmit­tua. Vaik­ka työe­htosopimus­neu­vot­telu­ja on Teol­lisu­us­li­iton edus­tamil­la aloil­la vielä jäl­jel­lä, uskon, että kaikki­in saadaan neu­votel­tua säädyl­liset sopimuk­set. Neu­vot­telukier­rokset eivät ole koskaan help­po­ja, mut­ta meneil­lään ole­va on ehdot­tomasti yksi erikoisim­mista, jois­sa olen ollut mukana.

Vaik­ka kier­ros on vielä kesken, halu­an jo tässä vai­heessa hie­man arvioi­da käy­tyjä neu­vot­telu­ja. Tätä kier­rosta on var­jostanut eri­tyis­es­ti se, että neu­vot­telu­ja ei käy­ty ain­oas­taan Teol­lisu­us­li­iton edus­tamille aloille, vaan käytän­nössä läh­es miljoon­alle suo­ma­laiselle palka­nsaa­jalle, kos­ka kun­ta­puolen palkkaratkaisu sidot­ti­in vien­tialo­jen sopimus­ratkaisui­hin.

Tämä näkyi koko ajan neu­vot­teluis­sa ja toi niihin lisä­painei­ta ja vaikeusastei­ta. Kyseinen malli tuo tul­lessaan sen, että alako­htainen kehit­tämi­nen jää pahim­mil­laan palkkaratkaisun jyrän alle. Pidän tätä erit­täin suure­na ongel­mana, johon on saata­va jokin järkevä ratkaisu tule­vaisu­udessa. Malli, joka raken­net­ti­in meiltä kysymät­tä, on mon­elta osin epäon­nis­tunut ja epäoikeu­den­mukainen varsinkin Teol­lisu­us­li­iton jäse­nille.

Ele­men­tit hyvään ja rak­en­tavaan sopimus­toim­intaan ovat edelleen ole­mas­sa, kun­han niitä käytetään oikein.

Kuluneel­la kier­roksel­la on tehty myös sopimusko­ordi­noin­tia liit­to­jen välil­lä. Sen onnis­tu­mi­nen on arvioita­va vielä erik­seen, kun koko kier­ros on käy­ty lop­pu­un. Yleisel­lä tasol­la totean jo nyt, että jokaisel­la ammat­tili­itol­la pitää olla sopimusau­tono­mia ja niiden tulee neu­votel­la edus­tamien­sa alo­jen työe­htosopimuk­set omista lähtöko­hdis­taan ja omien jäsen­ten edun­valvon­nan näkökul­mas­ta. Niin san­otusti tois­t­en rep­puselässä matkus­t­a­mi­nen työe­htosopimus­toimin­nas­sa ei ole ter­ve ilmiö.

Min­ul­ta on kysyt­ty viime aikoina use­asti, onko Suomen sopimusjär­jestelmä rik­ki? Ainakin se on todel­la han­kalas­sa asen­nos­sa täl­lä het­kel­lä. Ele­men­tit hyvään ja rak­en­tavaan sopimus­toim­intaan ovat edelleen ole­mas­sa, kun­han niitä käytetään oikein.

Tätä blo­gia kir­joit­taes­sani sekä lakko­ja että lakonuhkia on edelleen pääl­lä. Toivon tietenkin, että niihinkin saadaan ratkaisut syn­tymään mah­dol­lisim­man nopeasti. Päivän­selvää on, että ammat­tiy­hdis­tys­li­ike on ensisi­jais­es­ti sopi­ja, vaik­ka välil­lä se joutuu otta­maan käyt­töön kovem­piakin ottei­ta jäsen­ten­sä edun­valvon­nas­sa.

Kir­joit­ta­ja on Teol­lisu­us­li­iton 1. vara­puheen­jo­hta­ja.