Sosiaaliturvan uudistus tulee tarpeeseen – ”Kokonaisuus on muuttunut viidakoksi”

Suomen sosiaaliturvajärjestelmä ongelmakohtia ovat monimutkaisuus, ansiotyön ja sosiaaliturvan yhteensovittamisen vaikeus, toimeentulotuen liian suuri rooli sekä rahallisten etuuksien eriytyminen tarjotuista palveluista.

Näin on määritellyt kansanedustajista koostuva sosiaaliturvakomitea, joka linjaa sosiaaliturvan uudistusta. Komitea on parlamentaarinen, eli kaikilla eduskuntapuolueilla on siinä edustajansa.

Sosiaaliturvakomitea aloitti toimintansa maaliskuussa 2020. Työ jatkuu seuraavalle vaalikaudelle aina vuoteen 2027. Komitean työtä tukee viisi asioita valmistelevaa jaostoa.

Joulukuussa 2021 sosiaaliturvakomitea julkaisi 18-kohtaisen kannanoton liittyen sosiaaliturvajärjestelmän ongelmakohtiin. Kannanotoissa linjattiin tavoitteita, joihin haetaan seuraavaksi käytännön ratkaisuja.

Sosiaaliturva (sotu) on palveluita ja rahana maksettavia etuuksia. Sotu-järjestelmän tarkoituksena on taata toimeentulo muun muassa sairaille, vanhoille, lapsiperheille ja opiskelijoille. Suomessa sosiaaliturvaa toimeenpanevat Kela, kunnat, työttömyyskassa sekä eläke- ja muut vakuutuslaitokset.

Uudistusten kohteena olevat työikäisten ja lapsiperheiden etuudet ja tuet maksoivat vuonna 2019 noin 17 miljardia euroa. Eläkejärjestelmän kokonaisuutta ei uudisteta tässä yhteydessä.

PIRSTALEISUUS ONGELMANA

Suomalaisen sosiaaliturvajärjestelmän lähtökohtana on ollut tarjota turvaa kaikille sitä tarvitseville. Nykyisin ongelmana on järjestelmän pirstaleisuus, arvioi SAK:n sosiaaliasioiden päällikkö Pirjo Väänänen.

– Kun ihminen hakee sosiaaliturvaa, hän ei aina tiedä, miten pitää hakea ja mihin on oikeus, Väänänen sanoo.

Sotu-järjestelmä on perusteiltaan hyvä, joten olemassa olevan järjestelmän korjaaminen ja parantaminen on hyvä lähestymistapa.

– Sosiaaliturvan on tulevaisuudessakin oltava sellainen, että se turvaa toimeentulon, kun ei syystä tai toisesta pysty tekemään töitä, Väänänen sanoo.

SAK on linjannut, että sosiaaliturvan pitäisi jatkossakin olla syy- ja ansioperusteista.

Syyperusteisuudella tarkoitetaan, että sosiaaliturvaetuuksia ja -palveluja tarjotaan esimerkiksi sairauden, perheenlisäyksen tai korkean iän estäessä toimeentulon hankkimista.

Ansioperusteisella sosiaaliturvalla tarkoitetaan mallia, jossa aiemmat ansiot vaikuttavat sosiaaliturvan tasoon.

– Tarkoitus on antaa puskuria, ettei ihmisen koko elämä mene sekaisin, kun jää työttömäksi, Väänänen kertoo.

Työttömyysturvajärjestelmä on rakennettu aikana, jolloin pitkät yhtäjaksoiset työsuhteet olivat lähtökohta. Nykyisessä maailmassa työsuhteet ovat monen pituisia ja muotoisia. Sosiaaliturvajärjestelmä voi olla kankea esimerkiksi pätkätöitä tekevälle.

– Voi olla vaikea hahmottaa, miten työn vastaanottaminen vaikuttaa etuuteen, Väänänen kertoo.

ETUUDET JA PALVELUT ERILLÄÄN

Nykyisessä sosiaaliturvajärjestelmässä ei välttämättä mennä ongelmien juurisyille, vaan hoidetaan oireita.

– Järjestelmän ongelmakohta on, että etuudet ovat eriytyneet palveluista, Väänänen sanoo.

Sähköisen palvelun kautta sosiaaliturvaetuuden voi hakea ilman henkilökohtaista palvelua. Raha tulee tilille, mutta selvittelemättä voi jäädä, mistä syystä sosiaaliturvaa tarvitaan.

– Sen sijaan, että halutaan ratkoa työelämään liittyviä ongelmia sosiaaliturvan kautta, pitäisi tukea enemmän yksilöä, Väänänen sanoo.

Järjestelmän ongelmakohta on, että etuudet ovat eriytyneet palveluista.

Yksilön tukeminen voi olla esimerkiksi henkilökohtaista ohjausta, terveyspalveluja ja koulutusta.

Sosiaaliturvauudistusta vetävä seitsenvuotinen parlamentaarinen sosiaaliturvakomitea on Väänäsen mukaan perusteltu toimintamalli, sillä kokonaisuudistusta ei voi rykäistä kerralla.

– On hyvä, että sosiaaliturva nähdään kokonaisuutena, ja pitkäjänteisesti pohditaan, mitkä ovat sosiaaliturvan ongelmia ja millainen tulevaisuuden pitäisi olla.

Väänänen on sosiaaliturvakomitean asiantuntijajäsen sekä työllisyyden ja osaamisen jaoston jäsen.

YHDEN LUUKUN PERIAATTEELLA

Sosiaali- ja terveysministeri Hanna Sarkkinen allekirjoittaa ajatuksen sosiaaliturvan monimutkaisuudesta.

– Sosiaaliturvan kokonaisuus on muuttunut jonkinlaiseksi viidakoksi, Sarkkinen toteaa.

Esimerkiksi osa-aikaisesti työskentelevä ja samalla opintoja suorittava ihminen ei välttämättä löydä paikkaansa tukijärjestelmästä. Myös yrittäjän ja työntekijän raja on hämärtymään päin.

– Sosiaaliturvaa pitäisi pystyä selkeyttämään siten, että se vastaa eri elämäntilanteisiin, Sarkkinen sanoo.

Yhden luukun periaate on ministerin mukaan hyvä tavoite. Tällä hetkellä luukkuja voi olla monta, kun ihminen on samaan aikaan Kelan, TE-palveluiden ja soten asiakas.

Sarkkinen katsoo, että eri järjestelmät voivat toimia taustalla, mutta asiakasta pitäisi pystyä palvelemaan yhdellä luukulla. Oikeutta eri etuuksiin ei tarvitsisi selvitellä monista lähteistä.

– Ihminen elää elämäänsä kokonaisuutena, ei hallinnollisissa siiloissa, Sarkkinen sanoo.

SOSIAALITURVAN UUDISTUS ASKEL KERRALLAAN

Sarkkinen pohtii, että sosiaaliturvan uudistus on laaja kokonaisuus, joten ylivaalikautinen ja parlamentaarinen valmistelu on perusteltua.

– Toive on, että saataisiin ongelmakohtiin yhteisymmärrystä, joka kantaisi vaalien yli, Sarkkinen kertoo.

Tarkoituksena on, että uudistus etenee osauudistus kerrallaan. Vanhempien kesken vapaita tasaava perhevapaauudistus astuu voimaan syksyllä 2022. Myös työkyvyttömyyseläkkeeltä töihin paluuta helpottava lakimuutos on valmistelussa.

Askelista voi löytyä yhteisymmärrystä, vaikka isosta kuvasta ei olisi yhteistä näkemystä.

Sosiaaliturvakomitea on myös siirtänyt jatkovalmisteluun osauudistuksia, joiden kanssa edetään muita osia nopeammin. Näihin kuuluu muun muassa mahdollisuus hakea useita etuuksia samalla kertaa.

– On realistista ajatella, että sosiaaliturvan uudistus on jatkuva prosessi, Sarkkinen toteaa ja muistuttaa, etteivät kaikki uudistukset vaadi lakimuutoksia.

Puolueilla on erilaisia kantoja, mihin suuntaan sosiaaliturvan kokonaisuutta pitäisi kehittää. Siksikin yhden suuren uudistuspaketin sorvaaminen olisi parlamentaarisesti vaikeaa.

– Askelista voi löytyä yhteisymmärrystä, vaikka isosta kuvasta ei olisi yhteistä näkemystä, Sarkkinen uskoo.

ENNALTAEHKÄISYÄ JA VIIVEET POIS

Toimeentulotuki on lähtökohtaisesti tarkoitettu väliaikaiseksi tueksi, joka auttaa, kun muu sosiaaliturva ei riitä. Käytännössä toimeentulotuki on kuitenkin muodostunut isolle ryhmälle pääasialliseksi ja pitkäaikaiseksi tueksi.

Sarkkinen arvioi, että muiden tukien tason tarkistaminen sekä etuuksien ja palvelujen parempi yhteensovittaminen voisivat nostaa ihmisiä pois toimeentulotuen varasta.

Sosiaaliturvan heikennyksiä pidetään ajoittain ratkaisuna kannustinloukkujen purkamiseen. Nykyisen hallituksen ohjelmaan on kuitenkin kirjattu, ettei perusturvaa leikata.

– En usko, että tason leikkaus on vaarana. Sellaiseen ei ole parlamentaarista yhteisymmärrystä, Sarkkinen toteaa.

Ansiotyön ja sosiaaliturvan yhteensovittamiseen Sarkkinen tarjoaa yhdeksi lääkkeeksi automaatiota, jolla voitaisiin nopeuttaa tukien maksatusta.

– Viiveet aiheuttavat ongelmia, vaikka työkeikkoja kannattaisi tehdä, Sarkkinen antaa esimerkin.

Kaikkiaan sosiaaliturvajärjestelmän ennaltaehkäiseviä elementtejä pitäisi vahvistaa. Palveluiden pitäisi tukea työssäjaksamista, jotta muulle sosiaaliturvalle ei olisi tarvetta.

– Erityisesti psykososiaaliset kuormitustekijät ovat iso asia, josta pitää olla huolissaan,  ja kuormituksen syihin pitää paneutua, Sarkkinen sanoo.

Sosiaaliturvan ansiosidonnaisia osia Sarkkinen ei näe sosiaaliturvan uudistuksen keskeisinä osina.

– En usko, että ansiosidonnaisiin etuuksiin tulee huimaa muutosta, sillä ne toimivat omalla logiikallaan, Sarkkinen sanoo.