Murikka-opiston eläkkeelle siirtyvä rehtori Aki Ojakangas: Koulutuksen tehtävä on vapauttaa, yhdistää ja edistää

Aki Ojakankaan mukaan tarve ammattiliittojen järjestämälle koulutukselle ja sivistystyölle ei ole kadonnut mihinkään. Päinvastoin toiminnan on löydettävä paikkansa nykyisessä toimintaympäristössä.

– Työelämän muutos on pitkällä aikavälillä ollut valtava. Se ei kuitenkaan ole tapahtunut itsestään, vaan painostuksen tuloksena ja siitä, että on tiedetty, mitä halutaan ja siihen tarvitaan koulutusta. Edelleen.

– Siksi olen tyytyväinen, että Teollisuusliitto päätti investoida Murikkaan ja antaa sille tulevaisuuden korkeatasoisena työelämän kansanopistona. Asetelma on oikeastaan samankaltainen kuin 1970-luvun alussa, jolloin Metalliliitossa todettiin, että omalle väelle piti antaa koulutusmahdollisuus ja rakentaa sitä varten koulu. Tarve on edelleen todellinen. Kukaan muu ei tällaista koulutusta järjestä, Aki Ojakangas muistuttaa.

Murikka-opiston rehtorina vuosina 1992–2017 toiminut Ojakangas arvioi, että Teollisuusliiton perustaminen avasi uuden väylän miettiä ammattiyhdistysliikkeen järjestämää koulutusta laajemminkin.

– Visioni on, että kolmen vuoden kuluttua Kiljava-opisto fuusioituu Murikkaan. Liittojen pitäisi nyt uskaltaa paneutua asiaan ja päättää koulutuksen tulevista kehityslinjoista. Ratkaisuja on aina parasta tehdä ennen kuin on pakko.

VAPAUS YHDISTÄÄ JA EDISTÄÄ

Ammattiliittojen järjestämän koulutuksen keskeinen pitkän linjan haaste on löytää tasapaino liitto-organisaation asettamien ja koulutukseen osallistuvien ihmisten tavoitteiden kesken. Ojakangas tuntee yhtälön molemmat puolet.

– Tiivistän kokonaisuuden siten, että Murikka-opiston on luotava, ylläpidettävä ja kehitettävä sellaista oppimista ja sosiaalista toimintaa, jossa liikkeen tavoitteet ja oppijan omat tavoitteet voivat yhdistyä ammattitaidolla johdetuksi vaikuttavaksi ja uskottavaksi oppimisprosessiksi, järjestösidonnaiseksi sivistystyöksi. Sillä pärjätään.

Esimerkkejä liikkeen perustelluista kehittämisintresseistä ovat työyhteisöjen hyvinvoinnin edistäminen, palkat ja palkkausjärjestelmät, työpaikkaoikeudet, neuvottelutoiminta, työturvallisuus, laatujärjestelmät, työorganisaatioiden kehittyminen ja tuottavuus.

– Tavoitteena on saada ihmiset oppimaan, syventämään taitojaan ja viemään niitä työpaikoille jäsenten eduksi, jotta työelämä voisi kehittyä haluamaamme suuntaan. Toisaalta kun mietitään, miten liitto hyötyy ylläpitämästään koulutusjärjestelmästä, on tärkeä havaita, että Murikka on opistona osallistunut ja pystyy tulevaisuudessakin antamaan osaamispanoksensa liiton suuriin muutoshankkeisiin.

Edellisten kanssa yhtä merkittäväksi koulutuksen tavoitteeksi Ojakangas nostaa opiskelijoiden oikeuden oppia itselleen tärkeitä asioita ja mahdollisuuden kasvaa ihmisinä ja itsenään.

– Liikkeelle ei pidä antaa ylivaltaa koulutuksen järjestämisessä, vaan myös jäsenten sivistykselliset tavoitteet pitää ottaa huomioon. Silloin puhutaan koulutuksen sosiaalista pääomaa kasvattavasta ja elämisen vapautta tukevasta eli vapauttavasta tehtävästä. Nämä lähtökohdat huomioon ottava koulutuksen tasapainoinen toteuttaminen edellyttää opinahjolle annettavaa pedagogista vapautta.

Ojakangas painottaa Murikan merkitystä yhdistävänä verkottumisen ympäristönä.

– Murikka järjestää noin 150 kurssia ja meillä käy noin 2 500 opiskelijaa vuodessa. Tämä on keskeinen paikka, jossa eri sopimusalojen jäsenet voivat tavata ja tutustua toisiinsa, vaihtaa kokemuksia ja ajatuksia ja oppia toisiltaan. Kun tulevaisuutta ajatellaan, voidaan opiskelijamäärää kasvattaa ja vieläpä aika nopealla aikataululla.

OPINTIELLÄ ETEENPÄIN

Ojakangas piti jäähyväisluentonsa Murikan auditoriossa 11. huhtikuuta. Jäähyväisluennot ovat yksi Ojakankaan Murikassa käynnistämistä toimintamalleista. Sana ”jäähyväiset” tosin kuvaa harvinaisen huonosti Ojakankaan luennon sisältöä. Fokus asettui tulevaisuuteen ja tähän aikaan niin, että historian, koulutuksen ja järjestötyön syvällinen tuntemus jäsensivät ja elävöittivät esitelmää erinomaisesti.

Mihin Teollisuusliiton johdon neuvonantajana vappuun asti toimiva ja sitten eläkkeelle siirtyvä Ojakangas suuntaa tulevaisuudessa? Ensimmäinen vihje nähtiin heti luentoa seuranneiden kiitospuheiden aikana. Tampereen yliopisto toivotti kasvatustieteiden tohtoriopiskelijansa tervetulleeksi saattamaan jo aloittamansa tutkimustyö valmiiksi. Osaamiselle ja asiantuntemukselle on kuulemma kysyntää.

Toinen viitepiste lienee se, mitä Ojakangas itse totesi esitelmänsä aikana.

– En minä näistä järjestöistä ole ikinä eroon päässyt.

TEKSTI PETTERI RAITO
KUVAT JYRKI LUUKKONEN