Aino-Reino-tehtaalla ompelijana työskennelleestä Satu Turusesta tuli Suomi Kengän ensimmäinen työntekijä. Nyt kenkiä valmistuu entisessä Rauhalan koulussa, missä Turunenkin opiskeli. Toimitusjohtaja Kare Tikka reissaa Helsingistä Lieksaan viikoittain.

Vastoinkäymiset on tehty voitettaviksi

Ainoja ja Reinoja Lieksassa valmistanut PK Kappi Oy teki konkurssin keväällä 2019. Siitä käynnistyi suomalaisen jalkinevalmistuksen vimmainen henkiinjäämiskamppailu. Nyt Suomi Kenkä hakee uutta nousua kansainvälisiltä markkinoilta.

23.6.2021

Liek­san jalkinete­htaan konkurssia seu­ran­neet tapah­tu­mat ovat kuin jän­ni­tys­ta­ri­na. Her­mopeliä konkurssipesän kohtalosta, pis­teliäitä kom­ment­te­ja suo­ma­laisen jalkinevalmis­tuk­sen mah­dot­to­muud­es­ta, koron­a­pan­demi­aa, mate­ri­aalip­u­laa ja pet­täneitä aikataulu­ja.

Kun ompeli­ja Satu Turusen viimeinen työpäivä jalkinete­htaal­la oli konkurssin jäl­keen päät­tynyt, hän pohti muut­toa pois Liek­sas­ta. Riv­i­taloa­sun­tokin oli jo myyn­nis­sä. Sit­ten kilahti puhe­lin. PK Kapin toinen yrit­täjä Arto Huhti­nen soit­ti. Hän kysyi, josko saisi antaa Turusen numeron Kare Tikalle.

Tikalla oli hoidet­ta­vanaan jo yksi jalkiney­htiö, Feel­max. Feel­max valmis­tut­ti jalkinei­ta Aasi­as­sa. Tuot­teis­sa oli paljon laatuon­gelmia. Tik­ka oli vaku­ut­tunut, että tuotan­to kan­nat­taa siirtää Liek­saan osaavampi­en ompeli­joiden ja poh­jan­pais­ta­jien käsi­in. Mielessä muhi myös kokon­aan uuden jalkine­mallis­ton luomi­nen.

– Kare soit­ti kysyen, josko voisin tul­la arvioimaan, mis­tä konkurssipesän koneista kan­nat­taa tehdä tar­jous. Juhan­nuk­sen kyn­nyk­sel­lä Kare soit­ti, että tar­jous oli men­nyt läpi, Turunen muis­telee.

Mari Vir­ta­nen (vas.) matkaa Liek­saan Vihdis­tä aut­ta­maan tilausten hoita­mises­sa. Tilauk­sia käsitel­lään entisessä kemi­an luokas­sa samoissa tilois­sa ompeli­joiden kanssa. Tilauk­set, pais­to, ompelu, töi­den jär­jeste­ly, pos­ti­tuk­set – moniosaa­ja Satu Turunen on Kare Tikan oikea käsi.

BRÄNDIIN EI VARAA

Konkurssipesän tuotan­tovä­li­neet siir­tyivät Tikan perus­ta­malle Suo­mi Kenkä Oy:lle. Sen sijaan Aino- ja Reino-brän­di­en hin­ta karkasi käsistä. Brän­di myyti­in Fin­laysonille. Fin­laysonin toim­i­tusjo­hta­ja vaku­ut­ti medioiden haas­tat­teluis­sa, ettei jalkinei­den valmis­tus ole Suomes­sa kan­nat­tavaa. Ain­o­jen ja Reino­jen valmis­tuk­sen yhtiö siir­si Ital­i­aan.

– Suo­ma­laisen brändin valmis­tuk­sen siir­tymi­nen ulko­maille oli tyr­mistys. Ei ole sen koomin tääl­lä ihmiset pan­neet enää Ain­o­ja ja Reino­ja jalka­ansa, Turunen puuskah­taa.

TYÖSOPIMUS SYYSKUUSSA

Syysku­us­sa 2019 Turus­es­ta tuli Suo­mi Kengän ensim­mäi­nen työn­tek­i­jä. Ompeli­ja oli ehtinyt han­kkia myös pin­takäsit­telijän pätevyy­den. Tos­i­toimi­in maala­r­i­na ja lat­tia-asen­ta­jana hän pääsi tuo­ta pikaa ryhtyessään kun­nos­ta­maan Suo­mi Kengälle uusia tilo­ja Liek­saan.

Samaan aikaan Tik­ka painiske­li Suo­mi Kengän tuotan­tokonei­den kanssa. Kävi ilmi, ettei van­han kalus­ton tekni­ik­ka riit­tänyt uuden kenkä­mallis­ton tekemiseen. Oli investoita­va uuteen.

– Lokaku­us­sa 2019 olimme tilan­neet jalkinei­den mate­ri­aale­ja Aasi­as­ta. Valmis­tuk­sen oli määrä käyn­nistyä tammi–helmikuussa 2020. Ei saatu mate­ri­aale­ja, saati­in koron­a­pan­demia, Tik­ka päivit­telee.

Tuotan­to kan­nat­ti siirtää Liek­saan osaavampi­en ompeli­joiden ja poh­jan­pais­ta­jien käsi­in.

Kun tek­sti­il­i­tuotan­to Kiinas­sa viimein käyn­nistyi, ”joka iki­nen tilkkute­hdas aloit­ti hen­gi­tys­maski­ma­te­ri­aalin valmis­tamisen”. Mate­ri­aal­i­tarpeis­sa kään­nyt­ti­in het­kek­si euroop­palais­ten toimit­ta­jien puoleen.

Ensim­mäiset Suo­mi Kengät valmis­tu­i­v­at Liek­sas­sa toukoku­us­sa 2020. Samaan aikaan koro­nan vuok­si jälleen­myyjät perui­v­at tilauk­si­aan.

PELASTAVA VERKKOKAUPPA

Mate­ri­aal­i­toim­i­tuk­set Kiinas­ta takkuil­e­vat edelleen. Kon­teis­sa tuoti­in maske­ja Kiinas­ta Euroop­paan. Nyt kon­tit lep­äävät Euroopas­sa, tavarat liikku­vat kanger­rellen. Merikul­je­tusten hin­nat ovat kallis­tuneet rajusti.

– Pari vuot­ta sit­ten kont­ti Kiinas­ta mak­soi 800–1 000 taalaa, nyt 6 000–7 000 taalaa, Tik­ka kauhis­telee.

Logis­ti­ikan hätäratkaisuna on käytet­ty Siperi­aa halkovia junaraitei­ta. Ker­ran junalasti jäi tulemat­ta, kun mutavyöry rikkoi radan.

Suo­mi Kenkien pohjien valmis­tuk­ses­sa päk­iän ja kan­nan alle pan­naan kovem­paa rouhet­ta, muualle pehmeäm­pää. Näin poh­jas­ta saadaan jalalle mah­dol­lisim­man jous­ta­va. Suo­mi Kenkä panos­taa jalkinei­den ter­veysvaiku­tuk­si­in, jatkos­sa voimakkaam­min las­ten jalkineisi­in.

Vas­toinkäymi­sistä huoli­mat­ta 11 työn­tek­i­jää tekee töitä Suo­mi Kengässä luot­tavaisin mielin. Koro­nan vuok­si saatu 100 000 euron tuki käytet­ti­in verkkokau­pan kehit­tämiseen. Juuri verkkokaup­pa on pitänyt talouden plus­sal­la. Verkko on myyn­tikanav­ista tärkein, jälleen­myyjiä ovat muun muas­sa Kesko, Halo­nen ja Kärkkäi­nen.

Pankakoskelle entiseen K‑markettiin kun­nos­te­tut tilat kävivät pian pieniksi. Jalkinete­hdas muut­ti viime vuo­den­vai­h­teessa tyhjäk­si jääneen Rauha­lan koulun tiloi­hin. Nyt tilaa on reip­paat 1 200 neliötä. Seu­raa­va haaste on tuotan­non pul­lonkaula – jalkinei­ta valmis­tuu nyt 30 000 parin vuo­si­vauhdil­la. Kysyn­tää olisi selkeästi isom­malle määrälle. Kasvua Suo­mi Kenkä aikoo hakea kan­sain­välisiltä markki­noil­ta.

Järkytyksen paikka

Suo­ma­laisko­tien aiem­min kylmil­lä lat­tioil­la ehdit­ti­in tep­sutel­la Aino- ja Reino-tossuil­la läh­es 90 vuo­den ajan. Alku­jaan tossu­ja valmisti Suomen Kumite­hdas Oy, sit­tem­min Nokian Jalki­neet Oy.

Vuon­na 2004 Ain­o­jen ja Reino­jen valmis­tus siir­tyi PK Kap­pi Oy:lle, joka ryhtyi valmis­ta­maan jalkinei­ta Liek­sas­sa. Tossukaup­pa kävi hyvin, huip­pu­vu­osi oli 2010. Liek­sas­sa koti­jalkineik­sikin tit­uleer­at­tu­ja tossu­ja ehdit­ti­in valmis­taa noin 2,6 miljoo­nan parin ver­ran.

Maalisku­us­sa 2019 tehtaan oves­ta sisään käve­liv­ät asiana­jo­toimis­ton lakimiehet; PK Kap­pi oli ajau­tunut konkurssi­in. Tehtaan kaik­ki 17 työn­tek­i­jää irti­san­ot­ti­in.

Konkurssi kos­ki suo­ma­lais­ten sielu­un. Some räjähti ja media tehtaili otsikoi­ta. Suo­ma­laiset ter­apoi­vat mene­tys­tä jaka­mal­la Aino- ja Reino-tari­noitaan. Lop­puhuipen­nuk­se­na tehtaan verkkokaup­pa kaa­tui, kun väki ryn­nisti osta­maan vielä yhdet Ain­ot ja Reinot.

Liek­san tehtaal­la yli 10 vuot­ta työsken­nel­lyt Satu Turunen kuvaili tun­to­jaan eräässä haas­tat­telus­sa ”järky­tyk­sen paikak­si”. Lak­i­toimis­ton juristi kom­men­toi asi­aa toiveikkaasti totea­mal­la, että jatka­ja etsitään ripeästi niin, että uusi yrit­täjä pääsee hyp­päämään liikku­vaan junaan. Vaan eivät­pä asi­at sit­ten men­neetkään niin kuin Ström­sössä.

TEKSTI SIRKKA-LIISA AALTONEN
KUVAT JARNO ARTIKA