Tuloveroista suurin osa menee kunnille.

Tulo­ve­roista suurin osa kunnille

Aikoi­naan Irwin Good­man lauloi, että valtio ei osaa kuin verot­taa. Todel­li­suu­dessa suurin osa suoma­lai­sista maksaa palk­ka­tu­lois­taan veroja lähinnä kunnille.

Tämä johtuu siitä, että KUNNAT PERIVÄT KAIKISTA ANSIOTULOISTA TASAVERON, kun taas VALTION VEROTUS ON PROGRESSIIVISTA. Toisin sanoen valtio verot­taa kova­palk­kai­sem­pia enem­män kuin pienituloisia.

Vaikka kunnal­lis­vero on tasa­vero, käytän­nössä sekin on hieman progres­sii­vi­nen erilais­ten vero­tuk­sessa hyväk­syt­tä­vien vähen­nys­ten takia. Vero­hal­linto tekee auto­maat­ti­sesti vuosi­tu­loi­hin PERUSVÄHENNYKSEN, mikä laskee kunnal­lis­ve­ro­tet­ta­vaa tuloa. Lisäksi vähen­nystä voi saada esimer­kiksi matkakuluista.

Viime vuonna keski­mää­räi­sellä kunnal­lis­ve­ro­pro­sen­tilla (19,97) kunnal­lis­ve­roa alet­tiin maksaa noin 15 625 euron vuosi­pal­kasta, kertoo Veron­mak­sa­jain Keskus­liitto. Tänä vuonna VALTIO JÄTTÄÄ VEROTTAMATTA, jos ansio­tu­lot jäävät alle 18 600 euron. Peri­aat­teessa on mahdol­lista, että henkilö ei maksa lain­kaan tulo­ve­roja. Käytän­nössä näin käy harvoin, koska monet Kelan tuet, kuten vuorot­te­lu­kor­vaus tai kuntou­tus­raha, ovat vero­na­laista tuloa.

On tärkeää huomata, että VEROJA EI LASKETA BRUTTOTULOISTA, vaan vasta vähen­nys­ten jälkeen laske­tuista tuloista. Perus­vä­hen­nyk­sen takia ne vero­tet­ta­vat tulot, joista kunnal­lis­vero ja ansio­tu­lo­vero valtiolle laske­taan, eroa­vat toisistaan.

On tärkeää huomata, että veroja ei lasketa brut­to­tu­loista, vaan vasta vähen­nys­ten jälkeen laske­tuista tuloista.

Veron­mak­sa­jain Keskus­liitto on laske­nut esimerk­ki­ta­pauk­sen, jossa kuvit­teel­li­nen henkilö maksoi 40 000 euron brut­to­tu­loista kunnal­lis­ve­roa 6 580 euroa ja valtiolle tulo­ve­roa 2 077 euroa. Esimer­kissä kunnal­lis­vero oli 20 prosenttia.

Kun laske­taan kunnal­lis­ve­ron osuus brut­to­tu­loista, saadaan luke­maksi 16,5 prosent­tia ja valtiolle makset­ta­van veron osuu­deksi 5,2 prosenttia.

Näin laske­tut prosent­tio­suu­det ovat kiin­nos­ta­vam­pia, kun mieti­tään, mikä on KANSALAISEN VEROASTE. Siihen laske­taan mukaan myös pakol­li­set vakuu­tus­mak­sut, pääoma­vero, hyödy­ke­ve­rot sekä muut verot ja maksut.

Yksit­täi­sen kansa­lai­sen voi olla vaikea laskea omaa veroas­tet­taan eli vero­jen osuutta brut­to­tu­loista, koska hänen pitäisi kerätä tietoa kaikista maksa­mis­taan ARVONLISÄVEROISTA. Tilas­to­jen perus­teella keski­tu­lois­ten veroaste on keski­mää­rin 32–45 prosenttia.

Veroas­tetta käyte­tään usein, kun vertail­laan eri maiden välistä vero­tusta. Tähän luke­maan laske­taan julkis­ten taho­jen kerää­mien pakol­lis­ten vero­jen ja VEROLUONTEISTEN MAKSUJEN suhde brut­to­kan­san­tuot­tee­seen.

Siinä vertai­lussa Suomi on usein kärki­päässä noin 42 prosen­tin veroasteella.

 

SUURITULOISIMPIEN VEROASTE LASKI

Progres­sii­vi­sen vero­tuk­sen ideana on, että ne maksa­vat enem­män, joilla on siihen mahdol­li­suus. Talous&Yhteiskunta ‑lehdessä viime vuoden lopulla julkaistu tutki­mus paljasti, että Suomen vero­tus ei koko­nai­suu­des­saan ole täysin progressiivista.

Erikois­tut­kija Marja Riihe­län ja emeri­tus­pro­fes­sori Matti Tuoma­lan tutki­muk­sessa oli tarkas­teltu keski­mää­räistä veroas­tetta tulo­luok­kien mukaan. Koko väestö oli jaettu kymme­neen osaan (desii­liin), jossa jokai­sessa oli yhtä paljon ihmisiä.

Tutki­muk­sen mukaan kaikista rikkaim­milla koko­nais­ve­roaste kään­tyi laskuun. Tämä johtui pääasiassa suurem­mista pääoma­tu­loista, joita vero­te­taan tasaprosentilla.

Lisäksi kova­tu­loi­sin kymme­nes jaet­tiin tarkem­min, mikä paljasti, että kaikista kova­tu­loi­sim­piin kuului 0,01 prosent­tia väestöstä.

VEROVERTAILU EI KERRO TOIMEENTULOEROISTA

Eri tulo­luok­kien veroas­tei­den tarkas­telu ei ole vält­tä­mättä paras tapa vertailla, ketkä hyöty­vät tai kärsi­vät verotuksesta.

Pieni­tu­loi­set esimer­kiksi asuvat usein vuokralla, jolloin heidän asuin­kus­tan­nuk­sensa nouse­vat jatku­vasti. Asun­to­ve­lal­li­set taas hyöty­vät alhai­sesta korko­ta­sosta ja jois­sain tapauk­sissa myös asun­non arvonnoususta.

Pieni­tu­loi­sim­mat myös joutu­vat käyt­tä­mään suurem­man osan tulois­taan ruokaan ja päivit­täi­siin tava­roi­hin, minkä takia heidän maksa­mansa hyödy­ke­ve­ro­jen määrä on suhteel­li­sesti korkea.

Usein eri tulo­luok­kien suhteel­lista asemaa vertail­laan koti­ta­louk­sien käytet­tä­vissä olevien tulo­jen mukaan.

TEKSTI PEKKA LEIVISKÄ /​ UP

5.5.2021