Pirjo Rosqvist: Kiire on edelleen ongelma työelämässä

Työelämän perusasioi­hin kuu­lu­vat ter­veys, tur­val­lisu­us, toimeen­tu­lo, työ­suh­teen var­muus ja sopivu­us sekä työn­tek­i­jöi­den tas­a­puo­li­nen kohtelu. Työn­teon mielekkyy­teen sisäl­tyvät vaiku­tus­mah­dol­lisu­udet, työn ilo ja mielekkyys, työ­tahti, työ­nan­ta­jan anta­ma tuki sekä työy­hteisön yhteenku­u­lu­vu­us. Näke­myk­seni on, että tur­val­lisu­us, työn var­muus ja yhteenku­u­lu­vu­us ovat nousseet keskeisik­si asioik­si lähi­men­neisyy­dessä ja tule­vaisu­udessa.

SAK:n Hyvän työn mit­tari 2020 selvi­tyk­sessä on kiin­nitet­ty huomio­ta muun muas­sa kiireeseen työ­paikoil­la ja stressin tun­te­muk­seen. Selvi­tyk­sen mukaan kiireen tunne työelämässä näyt­täisi ole­van hiukkasen vähäisem­pää kuin muu­ta­ma vuosi sit­ten, mut­ta se on edelleen työelämän suurimpia ongelmia.

Nyt asetel­maan on mukaan tul­lut korona ja sen vaiku­tuk­set työ­paikan tur­val­lisu­usasiois­sa sekä päivit­täisessä hygien­i­as­sa.

Tämä on käsi­tyk­seni mukaan vaikut­tanut sen havait­semiseen, että hutiloimal­la ei hyvää tule, kun on kysymys työn­tek­i­jöi­den tur­val­lisu­ud­es­ta ja suo­jelus­ta.

Työ­paikoil­la ohjeis­tus on, että työkavere­i­ta ei koh­da­ta niin kuin nor­maal­isti, vaan esimerkik­si vuorovai­h­dois­sa kul­je­taan eri ovista, ruo­ka ja kahvi­tauot on por­rastet­tu ja taukopaikko­ja on use­ampia pienem­mille ryh­mille, jot­ta kohtaamis­ten määrä saadaan mah­dol­lisim­man vähäisek­si.

Selvi­tyk­sen mukaan 55 pros­ent­tia työn­tek­i­jöistä kokee, että kiiret­tä on! Varsinkin teol­lisu­udessa kiireen ihmiselle yleen­sä aiheut­taa kone. Toisaal­ta on työ­paikko­ja, jois­sa työt tehdään urakkana, jol­loin työn­tek­i­jä aiheut­taa yhdessä koneen kanssa kiireen parem­paa ansio­ta tavoitel­lessaan. Työn kuor­mit­tavu­us ja kiire kos­ket­ta­vat naisia enem­män kuin miehiä. Nai­sista reilu kol­mannes kokee, että ei pysty tekemään työtään niin huolel­lis­es­ti kuin halu­aisi.

Use­alle työn­tek­i­jälle huoli työn pysyvyy­destä aiheut­taa ahdis­tuneisu­ut­ta ja stres­siä. SAK:n kyselyssä näin koki 17 pros­ent­tia vas­taa­jista. Jos tutkimus olisi tehty koron­a­pan­demi­an ilmaantues­sa alkukeväästä tai nyt syksyn tullen, uskoisin, että epä­var­muut­ta työn pysyvyy­destä olisi rapor­toitu enem­män.

Tilanne on valitet­ta­va ja se on selvästi lisän­nyt stres­siä. Sen tun­te­muk­sista yleisin on her­mostuneisu­us ja ärty­isyys. Puo­let työn­tek­i­jöistä ker­too ole­vansa stres­saan­tunut vähin­tään ker­ran tai pari kuukaudessa. Huolestut­tavaa on, että myös nuoret koke­vat entistä enem­män stres­siä. Taitaa olla tut­tu tunne kovin monille. Stressin myötä ei meinaa jak­saa pitää itses­tän­sä huol­ta. Sohvape­runaksi on niin help­po sor­tua.

Onnek­si meil­lä on luon­to lähel­lä. Sen rauhoit­tavas­ta ilmapi­iristä saa naut­tia. Liikun­ta eri muodois­saan ja muut har­ras­tuk­set sekä per­he ja ystävät työn vastapain­ok­si ovat erit­täin tärkeitä. Syksyn ja pimey­den tul­lessa niiden pain­oar­vo vain kas­vaa hyv­in­voin­nin ylläpitämisessä.

PIRJO ROSQVIST
Teol­lisu­us­li­iton sopimusasiantun­ti­ja

KUVA KITI HAILA

Blo­gis­sa viitatun selvi­tyk­sen löy­dät täältä