Jenni Uljas: Yhteistoiminnasta voimaa myös poikkeusoloissa

Koron­a­pan­demia on vaikut­tanut monien ihmis­ten elämään mitä eri­laisim­min tavoin. Val­tio­val­ta tekee hyvinkin radikaale­ja toimia varsin nopeasti. Silti elämä on suurelta osin melko lail­la saman­laista kuin ennen koron­aa.

Työym­päristö­toimin­nan näkökul­mas­ta tarkastel­tuna korona on työ­suo­jeluris­ki. Sen lev­iämistä pitää ehkäistä siinä kuin muitakin ter­veysriske­jä työ­paikoil­la. Tar­tun­tataute­ja ei kuitenkaan ole mei­dän aloil­lamme tyyp­il­lis­es­ti miel­let­ty riskeinä. Koron­aan liit­tyvät hallintakeinot saat­ta­vat tun­tua vierail­ta, vaik­ka keskeisim­mät tor­jun­tata­vat ovat ihan tut­tu­ja.

Jo ennen koron­aa ihmis­ten olisi pitänyt pestä käsiään, olla yskimät­tä muiden päälle ja pysyä kipeänä kotona. Työ­nan­ta­jien olisi ollut syytä jo aiem­min jär­jestää ihmisille mah­dol­lisu­us hyvään käsi­hy­gien­i­aan ja siihen, että sairaslo­ma­lle on help­po jäädä.

Yhteis­toim­intaa pide­tään yleis­es­ti arvokkaana tapana kehit­tää työelämää. Yri­tyk­set, jois­sa yri­tysjo­hto keskustelee aidosti työn parhaiden asiantun­ti­joiden eli työn­tek­i­jöi­den kanssa, tun­tu­vat men­estyvän mui­ta parem­min. Työ sujuu parem­min, kun työn­tek­i­jät jak­sa­vat hyvin ja ovat motivoitunei­ta. Koron­a­pani­ikissa tämä aito keskustelu tun­tuu kuitenkin usein uno­htu­van.

Koro­nan tor­jun­nan koetaan ole­van ilmeis­es­ti jotain sel­l­aista, joka oikeut­taa ja jopa velvoit­taa eri­laisi­in ylilyön­tei­hin ja hark­it­se­mat­tomi­in toimi­in myös työ­paikoil­la.

Työte­htävis­säni olen viime keväästä asti kohdan­nut koron­a­pan­demi­an sivu­tuot­teena syn­tyneen oudon ilmiön. Koro­nan tor­jun­nan koetaan ole­van ilmeis­es­ti jotain sel­l­aista, joka oikeut­taa ja jopa velvoit­taa eri­laisi­in ylilyön­tei­hin ja hark­it­se­mat­tomi­in toimi­in myös työ­paikoil­la. Työ­paikoil­ta on esimerkik­si kiirinyt jut­tu­ja siitä, miten etätöis­sä ole­vat tekevät ohjei­ta ja muis­tel­e­vat, miten siel­lä tehtaal­la asi­at ovatkaan.

Melko kum­mallisia tilantei­ta on syn­tynyt esimerkik­si sil­loin, kun ohjeis­tuk­sen tek­i­jä ei ole ymmärtänyt, mis­sä tur­vaväle­jä pystytään pitämään ja mis­sä ei. Ohjei­den ja sään­tö­jen tekemisessä kan­nat­taisi toki kuun­nel­la työ­paikalla edelleen ole­via ihmisiä.

Koro­nan estämisessä pitää huomioi­da nor­maalit peri­aat­teet ja lain­säädän­nön määräyk­set. Ensin arvioidaan riskit ja sit­ten mietitään hallintakeinot. Riski­narvioin­nis­sa pitäisi olla mukana työn­tek­i­jöi­den edus­ta­ja ja työter­veyshuolto. Riske­jä voidaan hal­li­ta parhait­en hark­i­tu­il­la, oikein kohden­ne­tu­il­la ja oikean tasoisil­la toimen­piteil­lä asioiden ensisi­jaisu­usjärjestys mielessä pitäen.

Riskien hallinnan toteut­ta­mi­nen pitää käsitel­lä yhteis­toimin­nas­sa ja henkilöstö pitää koulut­taa. Mitä suurem­pi vaiku­tus kunkin työn­tek­i­jän osaamisel­la ja moti­vaa­ti­ol­la on val­i­tun riskin­hallinta­toimen­piteen onnis­tu­miseen, sitä enem­män tiedot­tamiseen ja koulut­tamiseen pitää panos­taa. Tässäkin henkilöstön edus­ta­jil­la on keskeinen rooli.

JENNI ULJAS
Teol­lisu­us­li­iton työym­päristöasiantun­ti­ja

KUVA KITI HAILA