Jari Nilosaari: Happea häkämyr­ky­tyksen sijaan

Työnan­ta­ja­jär­jestöt ja niiden äänitorvet eduskun­nassa ovat vaati­neet yleistä työttö­myys­turvaa oikeu­den­mu­kai­suu­teen vedoten. Ne eivät kuiten­kaan ole valmiita oikai­se­maan niiden työssä­käy­vien kohtaloa, jotka joutuvat tyyty­mään nolla­so­pi­muk­siin, osa-aikai­suu­teen, määrä­ai­kai­suu­teen, mataliin palkkoihin tai jopa suora­nai­seen alipalk­kauk­seen. Ne eivät myöskään ole valmiita kanneoi­keuden laajen­ta­mi­seen eivätkä vastaa myöntei­sesti aloit­tei­siin, joilla paran­ne­taan työnte­ki­jöiden asemaa työpai­koilla esimer­kiksi paikal­li­sessa sopimisessa.

Ammat­tiyh­dis­tys­liike on esittänyt oikeu­den­mu­kaisia korjauksia työttö­myys­tur­vaan ja etenkin lyhytai­kaisten ja matala­palk­kaisten työnte­ki­jöiden asemaan työttö­myyden kohda­tessa. Näihin eivät työnan­ta­ja­jär­jes­töjen edustajat, eivätkä heidän äänitor­vensa halua tarttua. Näyttää siltä, että heidän intres­sinsä on kurjistaa työnte­ki­jöiden sekä työttö­mien asemaa. Toisaalta he eivät halua ottaa käyttöön lakeja, jotka mahdol­lis­tavat yrittä­jil­lekin tasapuo­lisen kilpai­lu­mah­dol­li­suuden niitä epäre­hel­lisiä yrittäjiä vastaan, jotka vaikkapa alipalk­kauk­sella tai maksa­mat­to­milla veroilla vääris­tävät terveen kilpailun ja toiminnan.

Onko tämä oikeu­den­mu­kaista rehel­lisiä yrittäjiä kohtaan? 

Onko tämä oikeu­den­mu­kaista työnte­ki­jöitä tai työttömiä kohtaan, jotka haluavat tulla palkal­laan toimeen ja elää myös työttö­myyden kohda­tessa ilman pelkoa siitä, että jäävät vaille työttö­myys­kor­vauksia kohtuut­to­mien karens­sien tai nolla­tun­ti­so­pi­muk­sien tai osa-aikaisen työn vuoksi.

Ammat­tiyh­dis­tys­liike on saanut vuosien varrella aikai­seksi paljon hyvää. En ryhdy luette­le­maan niitä keinoja, joilla hyvin­voin­ti­valtio on saatu aikai­seksi. Saati sitä pitkää listaa toimen­pi­teistä, joilla ay-liike on edistänyt suoma­laista vientiä ja turvannut tuhansia työpaik­koja keski­te­tyillä sopimuk­silla ja yhtei­sillä päätök­sillä eri kriisien aikana. Enkä luettele niitä lukuisia tapauksia, kuinka jäseniä on autettu tai kuinka työpaik­ka­käyn­neillä on tarkis­tettu työnte­ki­jöiden olosuh­teita ja puututtu kärjis­ty­nei­siin tilanteisiin.

Nyt on aika esittää omia vaati­muksia eikä tyytyä vain tarjot­tuun. Haluamme parantaa työssä­käy­vien ja työttö­mien asemaa niin, että hyödyn saavat he, joita kohdel­laan työpai­koilla väärin joko alipalk­kauksen tai joidenkin muiden työsuh­tee­seen liitty­vien syiden vuoksi. Tätä varten olemme olemassa. Autamme heitä, jotka ovat heikom­massa asemassa.

Asiat ovat työpai­koilla pääosin hyvin. Palkat makse­taan sovitusti, työeh­to­so­pi­muksia ja yhteisiä pelisään­töjä nouda­te­taan. Kiitän näitä lukuisia yrityksiä, jotka näin menet­te­levät. Toisaalta peli näyttää kuitenkin koven­tu­neen. Ääripäät ja populis­tiset äänen­painot ovat saaneet valtaa eduskun­nassa ja yrittä­jä­jär­jes­töissä, ja se näyttää uppoavan osaan kansasta kuin häkä ihmisen verenkiertoon.

SAK ja sen jäsen­liitot, kuten Teolli­suus­liitto, muodos­tavat vasta­painon, jota tarvi­taan ihmisten suojaa­mi­seen työpai­kalla, kun omat voimat eivät ongel­ma­ti­lan­teissa riitä. Järjes­täy­ty­minen työpai­koilla takaa sen, että apua on saata­villa niissä vaikeis­sakin tilan­teissa, joita saattaa tulla eteen kovene­vassa kilpai­lussa työpai­koilla ja yhteis­kun­nassa. Vertaus­ku­vana sanot­tuna ammat­tiyh­dis­tys­liike tuottaa turvan ja hapen, jota tarvi­taan reiluun ja oikeu­den­mu­kai­seen elämään.

JARI NILOSAARI
Teolli­suus­liiton 2. varapuheenjohtaja