Anu-Hanna Anttila: Korona-aikana kasvaa outoja hedelmiä

Puutar­hu­reilla on tapana lait­taa täällä pohjo­lassa kasveja esikas­va­tuk­seen keväällä. Kun kelit lämpe­ne­vät, taimia karais­taan ja sitten istu­te­taan ulos. Milloin, sen tarhuri tietää koke­muk­sesta: ei ennen kuin yöpak­ka­set väis­ty­vät. Muuten kylmä purai­see niistä hauraimpia.

Koro­nae­pi­de­mia on toimi­nut kuin halla, joka ilmaan­tuu ennus­teen mukaan, mutta on silti paikal­li­sesti hallit­se­ma­ton. Suomessa valmiu­det kohdata näky­mä­tön vihol­li­nen on kuiten­kin ollut hyvä. Keski­verto suoma­lai­nen on voinut kaikin puolin hyvin. Muut­kin kuin tervey­del­li­set ja talou­del­li­set teki­jät ovat suit­si­neet epide­mian etene­mistä Suomessa. Tapana kun on, että sään­töjä totel­laan ja tätä vahdi­taan. Lisäksi asutus on harvaa ja asumi­nen väljää. Peräti 44 prosent­tia suoma­laista asuu yksin.

Harjaan­tu­nut puutar­huri tietää, ettei kaik­kia kasveja ole fiksua kasvat­taa, saati syödä mitä tahansa. Pande­mioi­den lähteinä ovat olleet kano­jen ja siko­jen lisäksi lepa­kot, jotka lepää­vät pää alas­päin puissa näyt­täen oudoilta hedel­miltä. Näiden hedel­mä­le­pa­koi­den yhdys­kun­nissa yksi­löitä voi olla jopa miljoo­nia, joten niissä viruk­set vaih­ta­vat isän­tää vikkelään.

Pahi­ten pande­mia on kohdel­lut tiiviisti asuvia, sairaita, ikään­ty­neitä, köyhiä, kodit­to­mia ja muita heikompiosaisia.

New Yorkista, Barce­lo­nasta ja muis­ta­kin maail­man suur­kau­pun­geista on kuultu päivit­täin suru-uuti­sia. Jatku­vassa altis­tuk­sessa ovat olleet he, jotka ovat jatka­neet ensiar­voi­sen tärkeää työtään epide­mi­aan liit­tyen tai yhteis­kun­nan muiden keskeis­ten toimin­to­jen parissa.

Pande­mia on tehnyt näky­väksi myös Etelä-Euroo­pan puutar­hoilla pilk­ka­pal­kalla työs­ken­te­le­vien siir­to­työ­läis­ten työn, kun se jää teke­mättä. Sadon­kor­juu on koit­ta­nut, mutta Afri­kan ja Itä-Euroo­pan maista ei ole ollut pääsyä tiluk­sille. Joten ilman kausi­työn­te­ki­jöitä hedel­mät mätä­ne­vät puihin ja vihan­nek­set maahan. Sama asetelma on valta­me­ren toisella puolen. Etelä- ja Väli-Ameri­kasta ei kausi­työ­voima pääse töihin pohjoi­sen viljelyksille.

Outoja hedel­miä on sadoksi tarjolla maata­lou­den lisäksi muil­la­kin aloilla. 

Korona-aikana teol­li­suus­tuo­tan­nossa logis­tiik­ka­ket­jut ovat takkuil­leet tai katken­neet. Sen vuoksi ei raaka-aineita, osia tai tava­roita ole saatu kulje­tet­tua tuotan­to­lai­tok­siin, vaan toimin­toja on jouduttu pysäyt­tä­mään. Ongel­missa ovat olleet muut­kin kuin talou­tensa ja tuot­teit­tensa kysyn­nän osalta heikoim­mat yrityk­set. Nimit­täin tilaus­kir­jat eivät ole täyt­ty­neet mones­sa­kaan tehtaassa tai pajassa kevään aikana. Edessä voi olla ankara syksy.

Kouliin­tu­nut puutar­huri kuiten­kin tietää, että oikea-aikai­nen talou­den elvy­tys toimii kuin orgaa­ni­nen lannoite: yrityk­set saavat lisä­voi­maa ja voimis­tu­vat. Se kantaa yli kaik­kein pahim­man ja pitää tuotan­non käyn­nissä, silloin­kin vaikka toimin­taa joudu­taan karsi­maan tai hidas­ta­maan. Fiksu tarhuri myös osaa korjata satonsa oike­aan aikaan: ei liian aikai­sin tai myöhään. Sillä oudoille hedel­mille ei ole mark­ki­noita. Niitä ei halua syödä kukaan.

ANU-HANNA ANTTILA
Teol­li­suus­lii­ton tutkimuspäällikkö

KUVA KITI HAILA 

Teol­li­suus­lii­ton uusi toimia­la­kat­saus 2020 löytyy täältä