Timo Eklund: Palkka­maltti ei nosta Suomea – se syventää ongelmia

Elinkei­noe­lämän tutki­mus­laitos ETLA julkaisi 16.12.2025 muistion julkisen talouden sopeut­ta­mi­sesta. Muistion keskeinen johto­päätös kuulostaa tutulta: Suomessa täytyisi noudattaa palkka­malttia. Paran­tu­neen kilpai­lu­kyvyn ja netto­viennin vetämänä talous pysyisi liikkeessä tilan­teessa, jossa julkisen talouden säästöt leikkaavat julkista kulutusta ja investointeja.

Ajatus­kulku ei ole uusi. Palkka­malttia on perus­teltu vuosien varrella monin eri tavoin ja eri lähtö­koh­dista. Riippu­matta siitä, mikä talouden ongelma onkaan kyseessä, ratkai­sueh­dotus pysyy samana: palkan­saa­jille esite­tään pidät­ty­vyyttä palkan­ko­ro­tuk­sista. Perus­telut vaihtuvat, vaatimus pysyy.

Palkka­maltti on väärä lääke Suomen talous­on­gel­miin ennen kaikkea siksi, että esitetyt hyödyt eivät käytän­nössä toteudu. Keskeiset ongelmat kumpuavat yritysten käyttäy­ty­mi­sestä. Yritys­toi­mintaa on leimannut runsas osingon­jako ja heikko inves­toin­tiaste. Tämä tarkoittaa, että kustan­nusten suhteel­linen alene­minen ei johda laaja­mit­tai­siin inves­toin­teihin, tuotannon kasvuun tai uusien työpaik­kojen syntyyn, vaan valuu suurelta osin voittoihin.

Jotta palkka­mal­tista olisi hyötyä, tulisi kustan­nus­säästön siirtyä hintoihin. Tämä lisäisi markki­nao­suuksia. Näin yritykset eivät kuiten­kaan toimi, sillä myynti­hinnan määrit­tävät useim­miten markki­na­hinnat ja hinnoit­te­lu­voima, eivät kustan­nukset. Näin ollen palkka­maltti kasvattaa lähinnä yritysten katteita. Kun nämä kasva­neet voitot eivät myöskään kanavoidu inves­toin­teihin, jää koko kansan­ta­lous ilman luvat­tuja positii­visia vaikutuksia.

Yksipuo­linen keskit­ty­minen palkka­malt­tiin ja vienti­ve­toi­seen kasvuun ei toimi.

Tosia­siassa Suomen viennin kustan­nus­kil­pai­lu­kyky on jo nyt hyvällä tasolla. Palkka­malttia on nouda­tettu jo tähänkin asti, sillä palkat ovat nousseet kilpai­li­joita hitaammin. Jos kilpai­lu­kyky olisi ratkai­seva pullon­kaula, talouden vaikeudet eivät olisi kärjis­ty­neet nähdyissä määrin.

Myös raken­ne­muutos alentaa palkka­maltin positii­visia vaiku­tuksia. Viennin osuus brutto­kan­san­tuot­teesta on alentunut, mikä tarkoittaa, että viennin kasvu ei kiihdytä koko taloutta samalla voimalla kuin aiempina vuosi­kym­me­ninä. Tässä tilan­teessa yksipuo­linen keskit­ty­minen palkka­malt­tiin ja vienti­ve­toi­seen kasvuun ei toimi.

Palkka­maltti vaikuttaa suoraan palkan­saa­jien ostovoi­maan, joka on jo pitkään ollut heikossa tilassa. Ostovoiman vähäi­syys lamaan­nuttaa kotita­louk­sien kulutusta ja vähentää inves­toin­teja esimer­kiksi asumi­seen. Kotimaisen kysynnän heikke­ne­minen syö yritysten kasvu­mah­dol­li­suuksia ja vaikeuttaa julkisen talouden tasapai­not­ta­mista, kun veropohja murenee.

Palkka­maltti ei ratkaise julkisen talouden ongelmia. Teolli­suuden kasvu ei juuri kiihdy. Heikompi ostovoima vaimentaa kulutusta ja lisää painetta uusiin leikkauk­siin ja muuhun sopeu­tuk­seen. Samalla palkka­maltin vaiku­tukset näkyvät konkreet­ti­sesti palkan­saa­jien arjessa elintason heikkenemisenä.

Kirjoit­taja on Teolli­suus­liiton pääekonomisti.