Harmaan talouden kitkentä on reilun yhteis­kunnan edellytys

Suomessa tehdään pimeää työtä jatku­vasti ja paljon; verot­tajan arvion mukaan 900‑1400 miljoonan euron edestä vuosit­tain. Se tarkoittaa 300–480 miljoonan euron suuruista verojen ja sosiaa­li­va­kuu­tus­mak­sujen menetystä vuodessa, mikä on rutkasti rahaa etenkin valtion talouden nykyi­sessä kireässä tilanteessa.

Pimeä työ on osa harmaata taloutta, joka esimer­kiksi työsuo­je­lu­vi­ran­omaisten näkökul­masta tarkoittaa sitä, että yritykset hamuavat itsel­leen talou­del­lista etua laimin­lyö­mällä lakisää­teisiä maksuja ja velvoit­teita työnan­ta­ja­vel­voit­teet mukaan lukien. Tämä merkitsee epäreilua kilpai­lua­se­telmaa sääntöjen mukaan toimi­ville yrityk­sille sekä alipalk­kausta ja työsuh­tee­seen liitty­vien etuuk­sien menetystä harmaan talouden piiriin ajautu­ville työnte­ki­jöille. Räikeintä harmaata taloutta edustaa työnte­ki­jöiden työperäinen hyväk­si­käyttö, josta on syksyn aikana saatu runsaasti murheel­lista todistusaineistoa.

Jo varhaiset moraa­li­fi­lo­sofit ja talous­a­jat­te­lijat pitivät järjes­telmän ja siihen osallis­tu­vien muiden toimi­joiden talou­del­lista kuppaa­mista vahin­gol­li­sena ja tuomit­ta­vana tekona. Silti tällainen toiminta ja hyväk­si­käyttö on edelleen mahdol­lista ja siihen kohdis­tuvat sanktiot ovat joko vähäiset tai niitä ei ole. Vakavin seuraus, jonka alipalk­kauk­sesta voi saada, on asian­mu­kaisen palkan maksa­minen jälki­kä­teen, mikäli sattuu jäämään vilpil­li­sestä toimin­nasta kiinni. Se ei ole sanktio. Se on pään silit­telyä, jonka toden­nä­köisin seuraus on se, että vilpil­linen toimija jatkaa huijaa­mista kuten ennenkin, mutta yrittää hieman tarmok­kaammin olla jäämättä uudes­taan kiinni.

Alipalk­kaus pitää säätää rangais­ta­vaksi teoksi pikimmiten.

Suomi on edelleen verrat­tain reilu maa ja yhteis­kunta elää ja asua. Se voisi kuitenkin olla nykyistä paljon reilumpi. Tämä puoles­taan on tavoite, jonka eteen pitää tehdä määrä­tie­toi­sesti töitä eduskun­nasta aloit­taen. Alipalk­kaus pitää säätää rangais­ta­vaksi teoksi pikim­miten. Työperäinen hyväk­si­käyttö on kitket­tävä juuri­neen. Mitä vakavampia tai toistu­vampia rikkeet ovat, sitä enemmän tarvi­taan sääntöjä ja välineitä, joilla epäre­hel­liset toimijat voidaan asettaa korvaus­vas­tuuseen ja huolehtia siitä, että korvaukset tulevat myös perityiksi. Viime kädessä tarvi­taan keinot, joilla epäre­hel­li­silta toimi­joilta voidaan tarvit­taessa estää pääsy yritys­toi­minnan piiriin ja työn teettäjän asemaan.

Muita harmaan talouden torjun­nassa tarvit­tavia toimen­pi­teitä ovat ammat­ti­liit­tojen kanneoi­keus, tilaa­ja­vas­tuu­lain ulotta­minen koko alihan­kin­ta­ket­juun, hankin­ta­lain teräs­tä­minen ostajan vastuun lisää­mi­sellä ja viran­omaisten resurs­sien vahvistaminen.

Harmaa talous ei mahdu reiluun yhteis­kun­taan. Sen kitke­minen on yhteinen etu.