Työajasta sopiminen lisää tyytyväisyyttä – ”Kiireen lisääntyminen on olennainen kysymys”
Ammattiyhdistysliikkeen perinteinen tavoite on työajan lyhentäminen. Yhtä perinteisesti työnantajapuoli on vastustanut sitä. Paljon on tehtävissä myös nykyisen työajan sisällä, jotta työ ei kuormita liikaa ja joustaa tarvittaessa. Teollisuusliiton työehtosopimukset mahdollistavat laajan paikallisen sopimisen työajoista.
Työaika on keskeinen kysymys, kun työmarkkinaosapuolet istuvat neuvottelupöytään sorvaamaan työehtosopimusta. Yhtä lailla tärkeää on työ, jota tehdään sopimusten ollessa voimassa.
Sopimusasiantuntija Pasi Karttunen on Teollisuusliiton puolella vetovastuussa Teollisuusliiton ja Teknologiateollisuuden työnantajat ry:n välisessä työaika- ja palkkaustyöryhmässä.
– Jos työpaikalla ei löydetä yhteisymmärrystä työaikaan tai palkkaan liittyvistä tulkinnoista, työryhmältä on mahdollista pyytää liittojen välinen tulkinta asiaan, Karttunen kertoo.
Ryhmän tehtäviin kuuluu lisäksi muun muassa koulutusta, tiedotusta, hyvien käytäntöjen levitystä ja paikallisen sopimisen tukemista.
VUOROJÄRJESTELYT VAIHTELEVAT
Esimerkiksi teknologiateollisuuden työehtosopimus antaa laajat mahdollisuudet sopia työajasta paikallisesti työpaikalla. Työaika- ja palkkaustyöryhmä pyrkii auttamaan, että työaikajärjestelyt pysyvät lakien ja työehtosopimuksen raameissa.

– Erilaiset työvuorojärjestelyt ovat todella kirjavia, Karttunen kertoo.
Päivävuorot sekä kaksi- ja kolmivuorojärjestelmät ovat teollisuudessa yleisiä. Jotkut vuorokierrot pysähtyvät viikonlopuksi tai sunnuntaiksi ja osa kiertää pysähtymättä.
Työvuorojen pituus voi olla esimerkiksi kahdeksan, kymmenen tai kaksitoista tuntia. Joissain työpaikoissa on sovittu, että osa työntekijöistä tekee pääasiassa viikonloppua ja toiset arkivuoroja.
Kirjavalla kentällä kaikkia edellä mainittuja muuttujia sekoitellaan tarpeen ja tahdon mukaan. Karttunen kertoo, että esimerkiksi pitkät 12-tuntiset työvuorot ja niiden mukana tulevat pitkät vapaat ovat viime vuosina kiinnostaneet sekä työnantajia että työntekijöitä.
– Yli kahdeksan tunnin työvuorojärjestelmät vaativat paikallisen sopimisen.
JOUSTOT YLEISTYVÄT
Ammattiyhdistysliikkeen perinteisenä tavoitteena on työajan lyhentäminen. Tavoite oli esillä myös Teollisuusliiton ylimmässä päättävässä elimessä, vuonna 2023 järjestetyssä liittokokouksessa.
1960-luvulla säädetty korkeintaan 40 tunnin työviikko on juurtunut syvälle työelämään. Työajan järjestelyt ovat kuitenkin kehittyneet monin tavoin, esimerkiksi joustot ovat yleistyneet.
– Harvinaisempaa alkaa olla, ettei ole minkäänlaista liukumaa tai työaikapankkia, Karttunen kertoo.
Työaikalaki mahdollistaa, että säännöllistä vuorokautista työaikaa voidaan lyhentää tai pidentää enintään neljä tuntia. Teollisuudessa koneiden pitää usein käydä ilman katkoksia, joten liukumat ovat yleensä lain mahdollistamaa lyhempiä.
Harvinaisempaa alkaa olla, ettei ole minkäänlaista liukumaa tai työaikapankkia.
Karttunen kertoo, että joillain työpaikoilla liukuva työaika ja sulavat vuoronvaihdot on yhdistetty siten, että töistä pois lähdössä oleva työntekijä ja seuraavaan vuoroon saapuva työntekijä sopivat, mihin aikaan vuoro vaihtuu.
– Olen tehnyt töitä sellaisessa vuorojärjestelmässä. Se toimii, kun vuorokaverit sopivat keskenään.
KÄSKEMINEN VÄHENEE
Työelämän asenteet ovat monin paikoin parantuneet, mutta vaihtelua löytyy edelleen.
Osassa työpaikoista vaalitaan luottamuksellisia suhteita ja työaikajärjestelyjä tehdään sovussa. Toisissa työpaikoissa työajasta päättäminen voidaan nähdä vallankäytön välineenä.
– Ylhäältä käskeminen on vähentynyt, mutta vielä on sellaisiakin työpaikkoja, Karttunen sanoo.
Työn ja muun elämän yhteensovittamista helpottavat työaikaratkaisut ovat työntekijöille tärkeitä, mutta pitkän päälle ne hyödyttävät myös työnantajaa.
– Mitä enemmän työntekijät saavat päättää työajastaan, sitä tuottavampia, tehokkaampia ja sitoutuneempia he ovat.
Tutkiminen on vaikeaa, mutta työajan lyhentämistä kannattaa kokeilla
Työajan lyhentämisen vaikutuksista on vaikea tehdä tiukat tieteelliset vaatimukset täyttävää tutkimusta. Työaikakokeilujen oppeja ei kuitenkaan kannata tämän takia haudata.
Yliopistonlehtori Timo Anttila Jyväskylän yliopistolta on tehnyt väitöstutkimuksensa Suomessa 1990-luvulla toteutetuista työajan lyhentämiskokeiluista. Vuonna 2005 valmistuneessa väitöskirjassa on tarkastelussa 10 teollisuusyritystä ja 17 kuntaorganisaatiota.
– Useat yritykset raportoivat myönteisiä tuloksia, kun mitattiin tuotantokustannusta tuotantoyksikköä kohti. Osassa kustannus jopa pieneni, Anttila kertoo.
Tutkimuksessa haastateltiin teollisuusyritysten luottamushenkilöitä, työntekijöitä ja yritysten edustajia.
– Kokemukseni on, että kun organisaatiossa on luottamukselliset suhteet työntekijöiden ja työnantajan välillä, on hyviä mahdollisuuksia tehdä järkeviä työajan lyhennyskokeiluja ja ‑ratkaisuja.
TULOKSET UNOHTUIVAT
Osassa yrityksistä työaikajärjestelyjen ansiosta koneet saatiin käymään tehokkaammin, eikä työntekijöiden palkkaa leikattu. Osassa yrityksistä kokeilu oli keino päästä lama-ajan yli työaikaa lyhentämällä ja palkkaa pienentämällä.

Työntekijöiden haastatteluissa tuli esiin myönteisiä kokemuksia työajan lyhentymisestä ja vapaa-ajan lisääntymisestä. Toisaalta kokemuksia oli siitä, että työtä tehtiin entistä kovemmalla tahdilla.
Hyvistä kokemuksista huolimatta lyhennetty työaika ei jäänyt pitkäaikaiseksi ilmiöksi.
– Kokeilun tulokset ovat aika pitkälle unohtuneet. Jotkut toimivat melko pitkään kuuden tunnin työpäivällä, mutta esimerkiksi omistajamuutosten jälkeen palattiin normaaliin, Anttila kertoo.
Suomessa työaikaa on lyhennetty edellisen kerran tuntuvasti vuonna 1966, jolloin siirryttiin viisipäiväiseen enintään 40 tunnin työviikkoon. Aiemmin lauantait olivat normaaleja työpäiviä.
Sittemmin työajan määrään on tehty lähinnä hienosäätöä.
– Kahdeksan tunnin työpäivä on erittäin vahva normi. Työnantajat myös vastustavat työajan lyhennystä, mikä pitää lukkoa kiinni, Anttila sanoo.
TUTKIMINEN ON VAIKEAA
Tämän vuosituhannen puolella lyhennettyä työaikaa on kokeiltu muun muassa Isossa-Britanniassa, Ruotsissa ja Islannissa. Aihetta olisi kuitenkin vara tutkia lisää.
– Työajan lyhentämistä on tutkittu kohtalaisen vähän. Kattavaa tutkimusperinnettä ei ole.
Yksi syy tutkimuksen vähäisyyteen on, että aihealuetta on vaikea tutkia kaikki tieteellisen tutkimuksen vaatimukset täyttäen.
Kokeiluihin on vaikea saada kattavaa otantaa yrityksistä, sillä kokeiluihin ei voi pakottaa. Toisaalta työajan lyhentämisen vaikutuksia on vaikea erottaa muista ympärillä tapahtuvista muutoksista.
– Laajoja tieteelliset kriteerit täyttäviä tutkimusasetelmia on vaikea järjestää. Valtakunnalliset kokeilut ovat hyvin vaikeita, oikeastaan mahdottomia, Anttila sanoo.
Mittaamista vaikeuttaa sekin, että nousukaudella kokeiluyritysten tulokset näyttävät hyvin erilaisilta kuin laskukaudella.
– Tuottavuuskysymykset ja työllisyyskysymykset ovat hyvin monimutkaisia, eli mistä ne muutokset syntyvät. Tulokset ovat hyvin ristiriitaisia, Anttila kertoo.
KYSE MYÖS TYÖAJAN LAADUSTA
Tieteellisen tutkimuksen hankaluus ei kuitenkaan tarkoita, että työajan lyhentämiskokeiluista ei voisi ammentaa oppia.
– Yhdenmukainen mittaaminen on liian iso haaste, mutta kokeiluja tehneistä yrityksistä voi tehdä päätelmiä. Selkeimpiä tuloksia ovat ihmisten henkilökohtaiset myönteiset kokemukset.
Valtakunnalliset kokeilut ovat hyvin vaikeita, oikeastaan mahdottomia.
Anttila ei pidä työajan kattavaa lyhennystä ja esimerkiksi neljän työpäivän viikkoon siirtymistä nyt realistisena vaihtoehtona. Yrityskohtaisesti sovittuja kokeiluja ja uudenlaisia työaikaratkaisuja hän pitää järkevänä etenemistapana.
Työajan pituuden sijaan Anttila kiinnittäisi nykyistä enemmän huomiota siihen, mitä tapahtuu työpäivän sisällä.
– Kiireen lisääntyminen on olennainen kysymys. Työn tempon kasvu on keskeinen ongelma, johon pitäisi puuttua.
TULEVAISUUS ON TUNTEMATON
Kahdeksan tuntia ja viisi päivää viikossa ovat nyt vahva perinne, mutta lopullisena työelämän lakina sitäkään ei kannata pitää.
– Tekoälyn kehitys voi johtaa muutoksiin. Jos työpaikkojen määrä todella merkittävästi vähenee, se pakottaa ajattelemaan uudelleen työnjakoa ja tulonjakoa, Anttila sanoo.
Ilmastonmuutos ja sen seuraukset ovat saaneet monet ihmiset ajattelemaan arkeaan uudella tavalla. Työtä tarvitsee tehdä vähemmän, jos kuluttaa vähemmän.
– Kestävän kehityksen ja kestävän elämän näkökulmista ihmisten toiveissa voisi olla työajan lyhentäminen ja elämän suuntaaminen muuhun kuin kulutukseen.
”Ihmiset haluavat vaikuttaa työaikaansa”
Työntekijöiden tarpeiden mukaan joustava työaika luo hyvinvointia, mutta se tuo myös kilpailukykyä yrityksille.
– Työaika ja palkka ovat jokaiselle työssäkäyvälle ne tärkeimmät työehdot, sanoo Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön (SAK) kehittämispäällikkö Juha Antila.
Kokoaikainen työ on tarkoittanut 1960-luvulta lähtien kahdeksan tunnin työpäiviä ja viiden päivän työviikkoa. Työajan sisällä on kuitenkin tapahtunut muutoksia.

– Joustavuutta on tullut monelle lisää: liukuvaa työaikaa ja työaikapankkia. Mahdollisuuksien avaruutta on tullut lisää, Antila sanoo.
Yhteiskunnat ja elinympäristöt muuttuvat, joten työajankin on syytä elää muutosten mukana.
– On tarvetta, että ihmiset saisivat nykyistä paremmin vaikuttaa työaikaansa. Olisi mahdollista tehdä erilaisia ratkaisuja elämäntilanteen perusteella.
Viime aikoina on nostettu esiin, pitäisikö työikäisten kantaa nykyistä suurempi vastuu iäkkäiden vanhempiensa hoidosta.
– Jos entistä enemmän hyvinvointivaltion tarjoamia palveluita siirtyy työntekijöiden kannettavaksi, työajan on joustettava. Yhtälö ei toimi, jos vaatimukset lisääntyvät työn ulkopuolelta, mutta työaika ei jousta.
KILPAILUKYKYÄ JA PITKIÄ TYÖURIA
Viime vuosina Petteri Orpon (kok) hallitus ei ole päätöksillään lisännyt työelämän ja työajan joustoja.
– Ihmiset haluavat entistä voimakkaammin vaikuttaa työaikaansa, mutta tilanne on mennyt toiseen suuntaan, kun vuorotteluvapaa lakkautettiin. Mahdollisuudet ovat pienentyneet, Antila sanoo.
Juha Sipilän (kesk) hallitus puolestaan ajoi vuonna 2016 läpi kilpailukykysopimuksen, joka pidensi palkansaajan työaikaa ilman, että sitä huomioitiin palkassa.
– Oikeistopuolen ajattelu, että tehdään enemmän halvemmalla ja halpuutetaan työvoimaa yhteiskunnan kohentamiseksi, on perverssiä ajattelua, Antila sanoo.
Hyvinvoivat ja motivoituneet työntekijät tekevät tulosta yrityksille.
– On vanhanaikaista ajattelua, että laadulla tai työntekijöiden motivaatiolla ei ole väliä. Silloin kilpaillaan halpatyövoimamaiden kanssa. Se kilpailu loppuu vasta, kun palkka on nolla.
TEHOKKUUTTA ON MONENLAISTA
Kilpailukykyä voidaan luoda monin tavoin, mutta käytetty keinovalikoima on usein kapea.
– Suomalaisen työelämän suurin ongelma on ajattelu, että tehokkuus menee kaiken muun yli. Se on julma ajattelumalli.
Myös työssä jaksamiseen panostaminen luo tehokkuutta. Koko yhteiskunnan kannalta on tärkeää, ettei työ kuluta ihmistä loppuun.
– Kysymys työurasta on todella tärkeä. Työaika on iso tekijä, kun ihmiset halutaan pitää työkykyisinä ja ‑haluisina.
Piiskaamalla, uhkaamalla ja pelottelemalla syntyy harvoin hyvää.
Lyhennetty työaika tai joustava työaika, johon ihminen voi itse vaikuttaa, voivat olla myös vetovoimatekijöitä yrityksille. Hyvistä tekijöistä kannattaa pitää kiinni.
– Kilpailusyistäkin on järkevää toimia siten, että saa parhaat tulokset ihmisistä ulos. Piiskaamalla, uhkaamalla ja pelottelemalla syntyy harvoin hyvää.
PERIAATTEELLISTA VASTUSTUSTA
Teollisuudessa 1990-luvulla tehdyt kuusituntisen työpäivän kokeilut olivat usein toimivia.
– Kun henkilöstö oli fiksusti mukana laatimassa kokeiluja, tulokset olivat tosi hyviä, Antila kertoo.
Julkisuudessa on viime aikoinakin keskusteltu eri maissa tehtyihin kokeiluihin liittyvien tutkimusten luotettavuudesta. Työajan vaikutusten todistaminen yleisellä tasolla on vaikeaa.
– Sellaista temppua ei ole, että aukottomasti voitaisiin todentaa, että vaikutus on aina sama.
1990-luvulla Suomessa tehdyt työajan lyhennyskokeilut eivät jääneet elämään. Antila muistuttaa, että kokeilujen kuihtumisen taustalla oli myös työnantajapuolen asenne kokeiluja kohtaan.
– Yksi syy oli työnantajapuolen keskusjärjestöjen periaatteellinen vastustus.
”Voisimme vaalia nykyistä työaikaa”
Työpäivän perinteiset lounas- ja kahvitauot sekä järkevä työnteon tahti ovat tärkeitä, kun puhutaan kuormituksesta. Työajan lyhennys voi mennä hukkaan, jos samalla tahti kiihtyy ja kuormitus kasvaa.
Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Annina Ropponen arvioi, että Suomessa työkuormitukseen vaikuttavat tekijät ovat hyvin tiedossa.
– Meillä on se etu, että työturvallisuuslaki määrittää, että työnantajalla on työkuormituksen arviointivelvollisuus, Ropponen sanoo.
Työaikalaki ja työehtosopimukset puolestaan ohjaavat, miten työaika järjestetään työpaikalla. Paikalliset järjestelyt ovat erilaisia esimerkiksi teollisuudessa, mutta työaikamallit ovat pääosin järkevästi laadittuja.

– Isossa kuvassa käytössä ovat säännölliset vuorojärjestelmät, jossa vuorot kiertävät eteenpäin.
Eteenpäin kiertävissä vuorojärjestelmissä aloitetaan aamuvuoroista, joista siirrytään ilta- ja yövuoroihin, joiden jälkeen pidetään vapaita.
Työntekijän kuormituksen kannalta on tärkeää, että työvuorot sopivat muun elämän kuvioihin. Joustoihin on periaatteessa hyvät mahdollisuudet.
– Kattavaa tietoa ei ole, miten tarpeet kohtaavat. Jonkin verran tutkimuksen puolelta tiedetään, että mitä pienempi työpaikka, sitä vähemmän on joustomahdollisuuksia, Ropponen sanoo.
Monesti joustotarpeet liittyvät muuttuviin elämäntilanteisiin, kuten lapsen kouluunlähtö ensimmäiselle luokalle, jolloin joustotarve ei ole pysyvä.
– Vaikka olisi mahdollisuus joustaa vain väliaikaisesti, sillä voi olla iso merkitys.
TYÖSUOJELU MAHDOLLISTUU TYÖPAIKALLA
Koronapandemia järjesteli työelämää uusiksi. Töissä, joissa etätyö on mahdollista, siirryttiin etätöihin, mutta esimerkiksi teollisuuden töissä jatkettiin työpaikalla.
Etätyö antaa vapautta, mutta siihenkin liittyy kuormittavia tekijöitä. Työpäivät voivat venyä, ja työkavereita ei välttämättä ole koskaan tavannut kasvotusten.
Paikan päällä työpaikalla työnteon olosuhteita valvotaan, usein työpaikan ruokalassa voi syödä terveellisen lounaan ja kahvitauolla voi jutella työkavereiden kanssa.
– Työpaikalla saat työsuojelun, Ropponen tiivistää.
Työpaikan sosiaalisten suhteiden merkitystä ei kannata aliarvioida.
– Siitä on tutkimusnäyttöä, että vuorotyössä oma vuoroporukka on tärkeä ja sitä arvostetaan. Yhteen hitsautuneessa porukassa tunnet ihmiset ja voit vaihtaa vuoroja.
UHKANA TYÖPÄIVÄN TIIVISTYMINEN
Ropponen suhtautuu varauksella työajan kattavaan lyhentämiseen.
– Esimerkiksi nelipäiväisen työviikon kokeiluissa tutkimukset ovat osoittaneet, että työpäivien vähentyessä työpäivät ovat venyneet ja tiivistyneet. Jos yksi lisävapaa pitää käyttää toipumiseen, se ei vastaa ajatukseen, että tehtäisiin lyhemmässä työajassa tehokkaammin, Ropponen sanoo.
Työajan lyhennys ei ole täysin utopia. Utopia liittyy siihen, että se olisi yleisratkaisu.
Suomessa tehtiin 1990-luvulla työajan lyhennyskokeiluja kohtalaisen laajasti, mutta pidempiaikaisia ja täsmällisesti seurattuja kokeiluja ei jäänyt elämään.
– Kokeiluista tykätään ainakin niiden alussa, mutta ei ole näyttöä, mitä tapahtuu usean vuoden jälkeen.
HUOLELLISET KOKEILUT KANNATTAVAT
Nykyisessä työelämässä on monia kuormitusta vähentäviä perinteitä, joista ei kannata luopua.
– Suomalaiseen kansalliseen tapaan ja normaaliin työpäivään liittyy, että lounaalla syödään lämmin ruoka ja iltapäivällä on kahvitauko. Oli mikä tahansa keskittymistä vaativa työ, tauot ovat äärimmäisen tärkeitä.
Suomalaiset tekevät keskimäärin 37–38 tunnin työviikkoa. Eurooppalaisessa vertailussa sijoitumme lyhintä työviikkoa tekevään kolmannekseen.
– Suomessa olemme hyvässä tilanteessa. Voisimme vaalia nykyistä työaikaa, sillä se on maltillinen eikä nosta terveys- tai hyvinvointiriskejä, Ropponen sanoo.
Vaikka suuri kuva olisi kunnossa, kokeilemista ei kannata lopettaa.
– Työajan lyhennys ei ole täysin utopia. Utopia liittyy siihen, että se olisi yleisratkaisu. Yksittäisistä tarkkaan mietityistä kokeiluista löytyy hyviä kokemuksia.
LUE MYÖS:
12 tuntia – Pitkät työvuorot ja pitkät vapaat (Tekijä 11.10.2021)