Uutinen
Vappu on monta tarinaa samassa paketissa: työväen, opiskelijoiden ja kevään juhla
Suomalaisen vapun historia on monen tarinan yhdistelmä. Siihen mahtuu niin yhtenäisyyttä ja eripuraa kuin raittiusaatetta ja humalaa. Työväen vapun alkuaikoina marssittiin harvoin toukokuun ensimmäisenä, sillä lumi ja pakkanen haittasivat kevään juhlaa.
Vappu on vanha eurooppalainen kevään juhla, jolloin on riemuittu kesän saapumista ja talven väistymistä. Suomessa vappuperinteitä ovat muokanneet ainakin opiskelijat, työväki, ilmasto, raittiusliike ja valtiovalta. Aivan samanlaista vappua ei löytyne muualta maailmasta.
Nimensä vappu on saanut englantilaiselta abbedissa Valburgilta, joka leivitti kristinuskoa Saksaan 700-luvulla. Valburgista tuli katolinen pyhimys, ja hän pääsi pyhimyskalenteriin. Tänäkin päivänä Suomessa toukokuun ensimmäinen on Vapun ja Valpurin nimipäivä.
Vapun opiskelijajuhlaperinne tuotiin Suomeen Ruotsista. 1700- ja 1800-luvuilla ylioppilaat juhlivat railakkaasti talven vaihtumista kesään. Tuolloin oli myös tapana vaihtaa ylioppilaiden sininen talvilakki valkoiseen kesälakkiin. Tämä perinne näkyy edelleen vapun valkolakeissa.
Työväen tapahtuma vapusta alkoi tulla 1800-luvun lopulla.
Työväen tapahtuma vapusta alkoi tulla 1800-luvun lopulla. Taustalla ovat toukokuun 1886 tapahtumat Chicagon Haymarketissa, jossa työväki kokoontui osoittamaan mieltään ja vaatimaan kahdeksan tunnin työpäivää. Poliisi lopetti mielenosoituksen väkivalloin.
Toisen sosialistisen internationaalin perustava kokous vuonna 1889 valitsi toukokuun ensimmäisen päivän työläisten päiväksi, jolloin vaaditaan 8‑tuntista työpäivää ja työväen olojen parantamista.
Suomen vanhin ammattiyhdistys Helsingin Kirjatyöntekijäin Yhdistys ry vietti Suomen ensimmäistä työväen vappua vuonna 1890. Vuonna 1869 perustettu yhdistys on tänä päivänä Teollisuusliiton ammattiosasto numero 408.
SEKALAISET ALKUVUODET
Historiantutkija ja Itä-Suomen yliopiston dosentti Tapio Bergholm kertoo, että vapusta ei muotoutunut ajankohdaltaan tai sisällöltään yhtenäistä työväen juhlaa vielä 1800-luvun puolella.
Yksi syy oli ilmasto. Toukokuun alussa Suomessa ei ollut järin keväistä, joten varhainen työväenliike teki mielenosoituskävelyretkiä myöhemmin keväällä ja kesällä, jopa elokuussa.
Ensimmäinen suuri mielenosoituskävelyretki käveltiin Helsingissä 19.5.1895. Kulkueessa oli noin 2 500 henkilöä, ja päätepisteessä Seurasaaressa osallistujia oli kaikkiaan jopa 6 000. Mielenosoituskävelyretkistä tuli vakiintunutta toimintaa, mutta yhteisiä ohjeita ei ollut.
1800-luvun lopussa työväen vapun asialistalla oli myös raittiusaate. Juomalakkoliike aloitti raittiuskampanjansa vappuna 1898 ja työväenliike otti osaa monissa kaupungeissa.
Vuonna 1906 sosialidemokraattien puoluekokous hylkäsi kesäiset mielenosoituskävelyretket ja siirsi puolueen vuosittaiset mielenosoitukset kansainväliseen työväenliikkeen juhlapäivään toukokuun ensimmäiseen.
JUHLAT YHDESSÄ JA ERIKSEEN
Vappuna 1917 vappumielenosoituksiin osallistui ennätysmäärät ihmisiä. Sittemmin Venäjän vallankumous sekä Suomen itsenäistyminen ja sisällissota kuitenkin löivät leimansa myös vappuun.
– Vapustakin tuli kamppailun kenttä työväenliikkeen sisällä. Vappujuhlat kuvastavat paljon myös työväenliikkeen ja ‑luokan keskinäistä hajanaisuutta ja ristiriitoja, Bergholm sanoo.
Vuonna 1919 vapputapahtumissa oli ilmassa tulevaisuususkoa, mutta seuraavina vuosina työväenliike jakaantui ja valtiovalta rajoitti vappumarsseja.
Toisen maailmansodan vuosina vappu muuttui isänmaalliseksi juhlaksi. Vuonna 1944 vietettiin ensimmäistä lakisääteisesti vapaata vappua. Sotaa seuranneina vuosina kansallisen yhtenäisyyden hengessä työväenliike vietti vappua yhdessä suurina joukkoina.
Vappujuhlat kuvastavat paljon myös työväenliikkeen ja ‑luokan keskinäistä hajanaisuutta ja ristiriitoja.
1950- ja 1960-luvuilla sosialidemokraattien ja kommunistien kilpailu näkyi myös vapunvietossa, joten yhteiset vappumarssit olivat harvinaisia.
– Siitä oli pitkään riitaa, kuka tai ketkä järjestävät työväen vapun, Bergholm kertoo.
Työväen yhteiset vappujuhlat yleistyivät taas 1960-luvun lopulta alkaen. Vappu on ollut virallinen liputuspäivä vuodesta 1978 alkaen. Tuolloin vapun määritelmäksi muotoiltiin ”suomalaisen työn päivä”.
Edellistä työväenvapun massatapahtumien aikaa vietettiin 1990-luvun alkupuolella. Neuvostoliiton romahdus, lama-aika ja vasemmistopuolueiden oppositioasema saivat työväen liikkeelle.
POLIITTISTA PUHETTA JA YHTEISLAULUA
Tämän vuosituhannen puolella työväen vappu ei ole enää liikuttanut takavuosilta tuttuja suuria massoja. SAK:n historiankirjoittaja ja Helsingin yliopiston yliopistonlehtori Eemeli Hakoköngäs toteaa, ettei ilmiö ei koske vain suomalaisen työn päivää.
– Ihmisten halu ja perinteet kollektiiviseen ryhmätoimintaan ovat vähentyneet kaikilla yhteiskunnan alueilla. Se ei koske vain vappua, Hakoköngäs sanoo.
Vappu on edelleen poliittisen puhumisen merkkipäivä, vaikka televisio ja älylaitteet suoltavatkin kaikenlaista puhetta vuorokauden ympäri.
– Vappu on siinä mielessä poikkeuksellinen, että silloin mennään puhumaan ihmisten pariin, Hakoköngäs sanoo.
Puhujapöntöt ovat käytössä, kun poliitikot ja ammattiyhdistysliikkeen edustajat kertovat mielipiteensä vallitsevista oloista. Vappupuheita pitävät myös muut kuin perinteiset työväen edustajat, mutta aiheet pyörivät työn ympärillä.
– Vappuna virittäydytään edelleen kuulemaan työntekijöiden kantoja, Hakoköngäs sanoo.
Vapulla juhlana on edelleen merkitystä yhteenkuuluvuuden tunteen kasvattajana.
Vappukulkueiden lyheneminen ei tarkoita, että juhlasta olisi tulossa tarpeeton.
– Ajat ja tavat ovat muuttuneet, mutta silti vapulla juhlana on edelleen merkitystä yhteenkuuluvuuden tunteen kasvattajana, Hakoköngäs sanoo.
YKSI JUHLA, MONTA HISTORIAA
Suomalainen vappu näyttää olevan monta asiaa samassa paketissa. Toukokuun ensimmäinen on työväen merkkipäivä, mutta myös opiskelijoiden perinteinen riemujuhla.
Toisille vappu on kesämökin siivouspäivä tai vapaapäivä muiden joukossa. Almanakoissa Valpurin nimipäivä muistuttaa edelleen juhlan pyhimystaustasta.
Raittiusliikkeen historiaa tämän päivän vapusta saa hakemalla hakea. Bergholm toteaakin, että juopottelevien opiskelijoiden perinne näyttää jättäneen vappuun vahvemman jäljen kuin sosialistinen vallankumousaate.
– Suhtaudun hieman leikillisen kriittisesti vapun pyhyyteen ja hienouteen, vaikka onhan se keskeinen järjestöväen rituaali ja pyhäpäivä, jolloin toverit tapaavat toisiaan, Bergholm sanoo.
LÄHTEITÄ:
Tapio Bergholm: Työväenliikkeen vappu Suomessa, teoksessa Rohkea kynä (2007)
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran juhlakalenteri: juhlakalenteri.finlit.fi/vappu
Helsingin Kirjatyöntekijäin Yhdistys: www.hky001.fi/yhdistys/historiaa
Juttu on toimitettu 30.4.2024 julkaistun artikkelin pohjalta.
