Teollisuusliiton kansainvälisen toiminnan päällikkö Janne Ronkainen sanoo, että Suomessa pitäisi lisätä työntekijöiden osallisuutta työpaikoilla.

Lakko-oikeus on demo­kra­tian ytimessä – ”Ammu­taanko tässä demo­kra­tiaa jalkaan?”

TEKSTI ANTTI HYVÄRINEN
KUVA TUUKKA RANTALA

Työnan­ta­ja­puo­len pyrki­mys heiken­tää lakko-oikeutta on maail­man­laa­jui­nen ilmiö, sanoo Teol­li­suus­lii­ton kansain­vä­li­sen toimin­nan pääl­likkö Janne Ronkainen.

Lakko-oikeus on työn­te­ki­jöi­den keino pitää puolensa työpai­kalla, työmark­ki­noilla ja yhteis­kun­nassa. Reilut työeh­dot ja laajat kansa­lai­soi­keu­det eivät ole tippu­neet taivaasta.

Suomessa ylei­nen ja yhtä­läi­nen äänioi­keus saatiin voimaan vuoden 1905 yleis­la­kon voimalla. 1950-luvulta lähtien hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan raken­ta­mi­sessa ammat­tiyh­dis­tys­liike oli keskei­nen tekijä.

– Näen lakko-oikeu­den osal­li­suu­den ja demo­kra­tian ydin­ky­sy­myk­senä, sanoo Teol­li­suus­lii­ton kansain­vä­li­sen toimin­nan pääl­likkö Janne Ronkai­nen.

YK:n alai­nen Kansain­vä­li­nen työjär­jestö ILO luotiin ensim­mäi­sen maail­man­so­dan jälkeen vahvis­ta­maan sosi­aa­lista oikeu­den­mu­kai­suutta ja raken­ta­maan rauhaa. ILO pyrkii edis­tä­mään kolmi­kan­taista sopi­mista, jossa ovat edus­tet­tuina valtiot, työn­te­ki­jät ja työnantajat.

ILO:n perus­so­pi­muk­sista keskei­sim­mät koske­vat työn­te­ki­jöi­den järjes­täy­ty­mi­soi­keutta ja työn­te­ki­jäyh­dis­tys­ten oikeutta ajaa jäsen­tensä etua.

Suomessa Orpon halli­tus rajoitti keväällä 2024 poliit­ti­sia lakkoja, myötä­tun­to­lak­koja ja korotti työn­te­ki­jä­puo­len lakko­sak­koja sekä sääti työn­te­ki­jöille henki­lö­koh­tai­sen lakkosakon.

– Ammu­taanko tässä demo­kra­tiaa jalkaan, Ronkai­nen pohtii.

TULKINNAT TIUKKENEVAT

Suomessa tehdyt työn­te­ki­jöi­den lakko-oikeu­den rajoi­tuk­set ovat Ronkai­sen mukaan osa isom­paa kehi­tys­kul­kua, jonka taus­talla on työnan­ta­ja­puo­len kampanja.

– Työnan­ta­jat aloit­ti­vat vuonna 2012 ILO:ssa keskus­te­lun lakko-oikeu­den rajoittamisesta.

ILO:n sopi­muk­sia ei ole muutettu, mutta kansal­li­sia tulkin­toja on tiuken­nettu. Eri maissa lakko-oikeu­den rajoi­tuk­sia ovat ajaneet erityi­sesti kaup­pa­ka­ma­rit ja työnantajajärjestöt.

Näen lakko-oikeu­den osal­li­suu­den ja demo­kra­tian ydinkysymyksenä.

Kansa­lai­soi­keuk­sien rajoi­tuk­set harvoin johta­vat posi­tii­vi­siin tulok­siin. On yksin­ker­taista ajat­te­lua, että lakot loppu­vat, kun ne kiel­le­tään. Yksin­ker­tai­set ratkai­sut harvoin ratko­vat moni­mut­kai­sia kysymyksiä.

– Jos paine kasvaa kovaksi, purkau­tuu se lait­to­mina lakkoina.

Ronkai­nen muis­tut­taa, että esimer­kiksi Kiinassa on vuosit­tain tuhan­sia lakkoja, vaikka laki kiel­tää lakkoilun.

Länsi­naa­pu­rissa Ruot­sissa lakkoja on puoles­taan vähän, koska työn­te­ki­jöille on annettu valtaa ja vaiku­tus­mah­dol­li­suuk­sia. Tasa­pai­noi­set työmark­ki­nat lisää­vät luot­ta­musta puolin ja toisin.

– Onko meillä Suomessa vastak­kai­na­set­telu kovem­paa, Ronkai­nen vertailee.

YHTEISKUNTA KUPLAUTUU

Tilas­to­kes­kuk­sen nume­rot kerto­vat, että varal­li­suuse­rot ovat kasva­neet Suomessa. Vuonna 2023 koti­ta­louk­sien varak­kain kymme­nys omisti jo yli puolet kaikesta netto­va­ral­li­suu­desta. Vastaa­vasti viisi vähä­va­rai­sinta kymme­nystä omisti vain neljä prosent­tia varallisuudesta.

– Eri yhteis­kun­ta­luo­kat elävät omissa kuplis­saan, eivätkä ymmärrä toisiaan

Ronkai­sen mukaan työn­te­ki­jöi­den oikeuk­sien rajoi­tuk­set osal­taan kerto­vat ymmär­ryk­sen puut­teesta. Orpon halli­tus on perus­tel­lut lakko-oikeu­den rajausta muun muassa maaku­van kiillottamisella.

– Meidän haas­teemme ei ole niin­kään lakko­lain­sää­dän­nössä, vaan siinä, miten työn­te­ki­jät koke­vat olevansa osa päätök­sen­te­koa työpaikalla.

Suoma­lai­nen ammat­tiyh­dis­tys­liike on ollut tuke­massa työn­te­ki­jöi­den oikeuk­sien kehi­tystä pienem­män tulo­ta­son maissa globaa­lissa etelässä. Orpon halli­tuk­sen poli­tii­kan seurauk­sena tuen suunta on ollut pohjoista kohti.

– Soli­daa­ri­suus toimii myös näin päin. Saimme tuen osoi­tuk­sia Indo­ne­siasta, Filip­pii­neiltä, Brasi­liasta ja Uruguaysta.

LAKKORAJOITUKSET

Orpon halli­tuk­sen säätä­mät lakko­ra­joi­tuk­set astui­vat voimaan 18.5.2024.
• Poliit­ti­set lakot rajoi­tet­tiin korkein­taan 24 tuntiin.
• Myötä­tun­to­lak­koja rajoi­tet­tiin aset­ta­malla niille suhteel­li­suus- ja kohdentamisvaatimuksia.
• Lakko­sak­koja koro­tet­tiin 10 000–150 000 euroon. Aiem­min oli vain yläraja 37 400 euroa.
• Säädet­tiin henki­lö­koh­tai­nen 200 euron seuraa­mus­maksu, jos työn­tekijä jatkaa osal­lis­tu­mista tuomiois­tui­men lait­to­maksi totea­maan lakkoon.

 

LUE MYÖS:

Lakko­ra­joi­tuk­set muok­kaa­vat työmark­ki­noita – ”Työn­te­ki­jöi­den mahdol­li­suutta vaikut­taa on kaven­nettu todella rajusti”

”Ensin viedään vaikut­ta­mis­mah­dol­li­suu­det ja sitten anne­taan keppiä” – koro­te­tut lakko­sa­kot ovat suhteet­to­man kovia pienille ammattiosastoille

”Suoraan sanoen kepu­li­pe­liä” – lakko-oikeu­den rajoi­tuk­set puhut­ta­vat työpaikalla

”Kolmi­kan­tai­sia valmis­te­lu­pe­ri­aat­teita ei ole kunnioi­tettu” – laki­muu­tos­ten takia menossa on poik­keuk­sel­li­nen työmarkkinakierros

Lakko­ra­joi­tuk­set toivat peri­aat­teel­li­sia muutok­sia lain­sää­dän­töön – ”ILO:n sopi­muk­sista lähtien ideana on, että työmark­ki­noilla neuvotellaan”

Asian­tun­ti­jat nosti­vat esiin lakko­ra­joi­tus­ten ongel­mia, mutta halli­tus ei muut­ta­nut suunnitelmiaan