Teolli­suus­po­li­tiikan rooli kasvaa

Kiris­tyvä kilpa­juoksu maailman suurval­tojen välillä, ilmas­ton­muutos ja maailman turval­li­suus­ti­lanne ovat tuoneet teolli­suus­po­li­tiikan valokei­laan, kertoo Uuden talous­a­jat­telun keskuksen (UTAK) asian­tun­tijan Antti Alajan raportti Mainet­taan parempi teollisuuspolitiikka.

Valikoi­valla teolli­suus­po­li­tii­kalla tarkoi­te­taan monen­laisia panos­tuksia keskei­siksi määri­tel­lyille teolli­suu­de­na­loille. Laajasti katsot­tuna teolli­suus­po­li­tiikka tarkoittaa myös vakaan ja hedel­mäl­lisen toimin­taym­pä­ristön luomista teolli­suuden yrityksille.

”Viime vuosina esimer­kiksi uusiu­tu­valle energialle, sähkö­au­toille, mikro­si­ruille ja kriit­ti­sille raaka-aineille on annettu strate­ginen merkitys Yhdys­val­loissa ja Euroopan unionissa”, Alaja kirjoittaa joulu­kuussa 2024 julkais­tussa raportissa.

KESKUSTELUA TARVITAAN LISÄÄ

Teolli­suus­liiton ulkoisen viestinnän päällikkö Antti Malste arvioi, että Suomessa tarvi­taan lisää julkista ja moniää­nistä keskus­telua teollisuuspolitiikasta.

– Raportti on terve­tullut lisä keskus­te­luun. Kuten Alaja rapor­tis­saan toteaa, teolli­suus­po­li­tiikka on tehnyt paluun, Malste sanoo.

Maail­man­laa­juiset turval­li­suu­teen, ilmas­toon ja tekno­lo­gian kehityk­seen liittyvät murrokset muuttavat valtioiden ja teolli­suus­yri­tysten toimin­taym­pä­ristöä. Suomessa myös väestön ikään­ty­minen on keskeinen muutos.

– Nämä suuret murrokset vaativat aktii­vi­sempaa otetta myös teolli­suus­po­li­tiik­kaan, Malste sanoo.

OSAAMINEN ON SUOMEN VALTTI

Strate­gi­sesti tärkeiden ja kilpai­luetua tuovien teolli­suuden alojen tunnis­ta­minen on onnis­tu­neen teolli­suus­po­li­tiikan lähtökohta.

Teolli­suus­po­li­tiikka on tehnyt paluun.

”Talous­kasvun ja talou­del­lisen vaurauden kannalta on tärkeää, että maa tai alue erikoistuu korkeaa osaamista vaati­viin ja komplek­si­siin vienti­tuot­tei­siin ja ‑palve­luihin, joita ei pystytä helposti tuotta­maan muualla”, Alaja kirjoittaa.

Antti Malste osallistui Teolli­suus­liiton edusta­jana työ- ja elinkei­no­mi­nis­te­riön valmis­te­leman Teolli­suus­po­liit­tisen strate­gian ohjausryhmään.

Joulu­kuussa 2024 julkais­tussa strate­giassa linja­taan muun muassa, että julkista rahoi­tusta on käytet­tävä tehok­kaammin uusien toimia­lojen kasvat­ta­mi­seen ja elinkei­no­ra­ken­teen monipuolistamiseen.

– Kuten strate­giassa todetaan, suoma­lai­sella teolli­suu­della on edelleen kaikki perus­e­del­ly­tykset menestyä kansain­vä­li­sessä kilpai­lussa myös tulevai­suu­dessa, Malste sanoo.

Suoma­laisen teolli­suuden kilpai­lu­valtti on selkeä: osaaminen. Siihen perustuu niin työnte­ki­jöiden, yritysten kuin yhteis­kunnan menestys.

– Varsinkin vihreän siirtymän ja digita­li­saa­tion luominen kasvu­mah­dol­li­suuk­sien saralla Suomella ja suoma­lai­silla yrityk­sillä on loistavia mahdol­li­suuksia uuden kasvun ja työlli­syyden luomiseksi.

ONNISTUMISTA JA ARKUUTTA

Alaja kirjoittaa rapor­tis­saan, että Orpon halli­tuksen huhti­kuussa 2024 ilmoit­tama verohy­vitys suurille puhtaan siirtymän teolli­sille inves­toin­neille kertoo, että myös Suomessa on siirrytty valikoivan teolli­suus­po­li­tiikan aikaan.

Suuret murrokset vaativat aktii­vi­sempaa otetta myös teollisuuspolitiikkaan.

Toisaalta maan halli­tuksen tekemät rajut valtio­hal­linnon leikkaukset rapaut­tavat onnis­tu­neen teolli­suus­po­li­tiikan pohjaa, sillä päätösten taustalle tarvi­taan laaja-alaista valmis­telua ja tiedontuotantoa.

Suomen teolli­suus­po­li­tii­kassa on pitkään pyritty markki­na­ve­toi­suu­teen, eli valtio on puuttunut mahdol­li­simman vähän teolli­suuden toimin­taan. Politiikan tehtä­vänä on ollut luoda yrityk­sille mahdol­li­simman hyvä toimintaympäristö.

Teolli­suus­liiton Malste arvioi, että suoma­lainen teolli­suus­po­li­tiikka on onnis­tunut kohtuul­li­sesti tämän vuosi­tu­hannen puolella.

– Suomen pitäisi kansal­li­sessa teolli­suus­po­li­tii­kassa pyrkiä panos­ta­maan kansal­li­siin kilpai­lu­ky­ky­te­ki­jöihin, kuten osaaviin työntekijöihin.

Nykyistä rohkeam­mil­lekin toimille olisi käyttöä.

– Ehkä selkein epäon­nis­tu­minen teolli­suus­po­li­tii­kassa on ollut turhan arka suhtau­tu­minen valtio-omistuk­seen teolli­suu­dessa ja valtion uskal­luk­seen käyttää ääntä yrityk­sissä, joissa valtiolla on merkit­tävä omistuso­suus, Malste pohtii.

SUOMI EI TOIVO VALTIOIDEN KILPAILUA

Rapor­tis­saan Alaja arvioi, että EU:n yhteis­ve­lalla rahoi­tettu vuosien 2021–2026 elpymis­suun­ni­telma on merkit­tävin yritys tehdä unionin tason teolli­suus­po­li­tiikkaa. EU:lla ei ole kuiten­kaan merkit­täviä pysyviä budjet­ti­va­roja teolli­suus­po­li­tiik­kaan, joten vetovastuu on jäsenvaltioilla.

– Teolli­suus­po­li­tiikan paluu on tarkoit­tanut valtion­tu­ki­po­li­tiikan vahvis­tu­mista. Suomen kannalta tämä on huoles­tut­tava kehitys­suunta, Malste sanoo.

Suurilla mailla on suuret mahdol­li­suudet tukea omaa teolli­suut­taan, joten valtioiden välinen kilpailu on Suomelle myrkkyä. Yhteiset EU-tason ponnis­tukset euroop­pa­laisen kilpai­lu­kyvyn paran­ta­mi­seksi hyödyn­täi­sivät paremmin myös suoma­laisia yrityksiä.

–  Meidän pitäisi pyrkiä toimi­maan sen eteen, että EU-tason teolli­suus­po­li­tiikkaa tehdään lähtö­koh­dista, jotka esimer­kiksi edistävät vapaata kilpailua, innovaa­tioita ja näiden kaupal­lis­ta­mista, Malste sanoo.

LUE LISÄÄ:

Mainet­taan parempi teolli­suus­po­li­tiikka ‑raportti

Teolli­suus­po­liit­tisen strate­gian – työryhmä