"Ammattiliittojen toimintaedellytysten kaventaminen huolettaa. Tämä voi muuttaa Suomen perin pohjin. Hallitusohjelman työelämäkirjaukset vievät Suomea pois Pohjoismaisesta viitekehyksestä ja kohti jotakin aivan muuta", kommentoi Eurooppalaisen ammattiyhdistysliikkeen varapääsihteeri Claes-Mikael Ståhle Suomen tilannetta Pohjoismaisten teollisuustyöntekijöiden foorumissa Murikassa 29.8.

”Tämä voi muuttaa Suomen perin­poh­jai­sesti” – Pohjois­maiset teolli­suus­työn­te­kijät seuraavat huoles­tu­neina halli­tuksen suunnitelmia

TEKSTI JOHANNES WARIS
KUVAT JYRKI LUUKKONEN

Pohjois­maisten teolli­suus­työn­te­ki­jöiden fooru­missa katsot­tiin melskeisten vuosien jälkeen eteen­päin ja huoles­tu­neena Suomen tilan­netta. Nyt perään­kuu­lu­tet­tiin myös yhteisiä ay-leiri­tulia, joiden ympärille euroop­pa­laiset liitot voisivat kerääntyä.

Pohjois­maisten teolli­suus­liit­tojen yhteis­työ­elimen Nordic-IN:in seminaari järjes­tet­tiin järjestön halli­tuksen kokouksen yhtey­dessä Teolli­suus­liiton koulu­tus­keskus Murikassa 29. elokuuta. Seminaarin teemana oli pohjois­mainen malli ja Euroopan unionin sosiaa­linen pilari.

Keskus­telua varjosti isäntämaa Suomen halli­tuksen suunnit­te­lemat heiken­nykset sosiaa­li­tur­vaan ja työnte­ki­jöiden edunvalvontamahdollisuuksiin.

Osallis­tujat kriti­soivat paikoi­tellen kovin sanan­kään­tein halli­tus­oh­jelman kirjauksia muun muassa lakko-oikeuden heikentämisestä.

Vasem­malta EAY:n varapää­sih­teeri Claes-Michael Ståhl, Pohjois­maisten teolli­suus­työn­te­ki­jöiden Nordic IN:in puheen­joh­taja Claus Jensen sekä seminaarin avannut päämi­nis­teri ja aikai­sempi ammat­ti­liitto Pron:n puheen­joh­taja Antti Rinne.

Euroop­pa­laisen ammat­tiyh­dis­tys­liik­keen EAY:n hiljat­tain jatko­kau­delle valittu varapää­sih­teeri, ruotsa­lainen Claes-Mikael Ståhl, seuraa huoles­tu­neena Suomen kehitystä. EAY tai ETUC edustaa noin 60 miljoonaa palkan­saajaa Euroopassa.

– Tietysti ammat­ti­liit­tojen toimin­tae­del­ly­tysten kaven­ta­minen huolettaa. Tämä voi muuttaa Suomen perin pohjin. Halli­tus­oh­jelman työelä­mä­kir­jaukset vievät Suomea pois Pohjois­mai­sesta viite­ke­hyk­sestä ja kohti jotakin aivan muuta, Ståhl sanoo.

Orpon hallitus on ilmoit­tanut seuran­neensa tarkkaan muiden Pohjois­maiden esimerkkiä halli­tus­oh­jelman työmark­ki­nao­siota kirjoittaessaan.

– Ei tällai­sella paketilla ole mitään tekemistä pohjois­maisen mallin kanssa. Pohjois­mainen malli rakentuu idealle tukea ja edistää osapuolten sopimista. Näin luodaan edelly­tykset työmark­ki­noille säädellä itseään. Jos osapuolet saavat vastuuta, he sitä myös ottavat.

Poliit­tinen oikeisto on hyvä kopioi­maan asioita muista maista.

Teolli­suus­liiton varapu­heen­joh­taja Turja Lehtonen mainitsi puhees­saan halli­tuksen suunni­tel­mien olevan kovin isku ay-liikettä vastaan kymme­niin vuosiin. Lehtonen toivoikin solidaa­ri­suutta muilta pohjois­mai­silta ystäviltä.

Orpon halli­tuksen työmi­nis­teri Arto Satonen (kok.) on juuri palannut kotiin Ruotsin­mat­kal­taan. Hän tapasi vierai­lul­laan muun muassa Ruotsin työmark­kina- ja integraa­tio­mi­nis­teri Johan Pehrsonin.

”Halli­tuksen tavoit­teena on tuoda suoma­lainen työelämä ja työlli­syy­saste samalle viivalle muiden Pohjois­maiden kanssa. Siksi on tärkeää tutustua siihen, millaisia työmark­ki­na­uu­dis­tuksia Ruotsissa on jo tehty ja miten esimer­kiksi ruotsa­lainen sovit­te­lu­jär­jes­telmä toimii”, minis­teri Satonen kertoo tiedotteessaan.

Teolli­suus­liiton Lehtonen esitti toiveen, että ay-liike muissa Pohjois­maissa pitäisi esillä Suomen tilan­netta vierai­lujen yhtey­dessä – ja kertoi­sivat mistä ”pohjois­mai­sessa mallissa oikeasti on kyse”.

– Poliit­tinen oikeisto on hyvä kopioi­maan asioita muista maista. Seuraa­vaksi voikin olla teidän vuoronne, kohdisti Lehtonen sanansa pohjois­mai­sille kollegoilleen.

IN:in puheen­joh­taja, Tanskan metallin puheen­joh­taja Claus Jensen, vitsaillen lupasikin tarvit­taessa järjestää Satoselle neljän viikon koulu­tus­ko­ko­nai­suuden ”Tanskan Murikassa”, eli Metals­ko­le­nissa Jørlundessa.

”Uskon, että järjes­tä­minen ja jäsen­han­kinta on entistä tärkeämpää. Toki meidän on myös näytet­tävä, että saamme aikaan tuloksia”, sanoi Nordic-IN:in toimit­si­ja­nakin työsken­nellyt Annakarin Wall. Tällä hetkellä Wall on ruotsa­laisen toimi­hen­ki­lö­liitto Unionenin kansain­vä­linen sihteeri.

Annakarin Wall Ruotsin toimi­hen­ki­lö­liitto Unione­nista muistutti, että pohjois­maista työmark­ki­na­mallia ei uhkaa pelkäs­tään EU-lainsää­däntö minimi­palk­ka­di­rek­tii­vei­neen. Wall toimi aikai­semmin Pohjois­maiden teolli­suus­työn­te­ki­jöiden toimitsijana.

– Suomi on hyvä esimerkki siitä, miten työnan­tajat ovat onnis­tu­neet viemään kysymyksiä entistä enemmän yritys- ja työpaik­ka­ta­solle, missä ay-liikkeen edunval­vonta saattaa olla heikompaa. Uskon, että järjes­tä­minen ja jäsen­han­kinta on entistä tärkeämpää. Toki meidän on myös pystyt­tävä näyttä­mään, että saamme aikaan tuloksia, Wall sanoo.

”TARVITSEMME YHTEISIÄ LEIRITULIA” 

Idea euroop­pa­lai­sesta vähim­mäis­palk­ka­di­rek­tii­vistä aiheutti jonkin verran skismaa pohjois­maiden ja liitto­jenkin välillä asian tullessa ajankoh­tai­seksi nelisen vuotta sitten. Vähim­mäis­palk­ka­di­rek­tiivi hyväk­syt­tiin EU:ssa lokakuussa 2022.

Ruotsi ja Tanska äänes­tivät direk­tiiviä vastaan, Suomi sen hyväk­sy­misen puolesta.

Isossa kuvassa pohjois­maa­laiset olivat kuitenkin samoilla linjoilla – palkoista ja työeh­doista sovitaan neuvo­tellen työmark­ki­naos­a­puolten välillä, ei poliit­ti­silla päätök­sillä jäsen­maissa tai EU-parlamentissa.

Antti Rinne puhuu Nordic-IN:in fooru­missa Murikassa.

Monissa EU-maissa, joissa työehdot ja neuvot­te­lu­jär­jes­telmä ovat merkit­tä­västi heikoimmat kuin Pohjo­lassa, ei skandi­naa­vien vastustus EU:n vähim­mäis­palk­ka­di­rek­tiiviä kohtaan saanut ymmär­rystä osakseen. 

Jos pohjois­maa­laiset olisivat olleet yhtenäi­sempiä olisi tulos saattanut olla täysin erilainen.

Monissa EU-maissa, joissa työehdot ja neuvot­te­lu­jär­jes­telmä ovat merkit­tä­västi heikoimmat kuin Pohjo­lassa, ei skandi­naa­vien vastustus EU:n vähim­mäis­palk­ka­di­rek­tiiviä kohtaan saanut ymmär­rystä osakseen.

– Olen useissa kansain­vä­li­sissä yhteyk­sissä jälkeen­päin kuullut sanot­tavan, että jos ”äänen­sä­vymme” olisi ollut sovit­te­le­vampi, eikä pelkäs­tään ”ei käyn” hokemista, mutta ennen kaikkea, jos pohjois­maa­laiset olisivat olleet yhtenäi­sempiä olisi tulos saattanut olla täysin erilainen, Unionenin puheen­joh­taja Martin Linder totesi.

Nordic IN:in Reijo Paananen keskus­telee Ruotsin IF Metallin puheen­joh­tajan Marie Nilssonin kanssa.

Claes-Mikael Ståhl puhuu mielel­lään leiri­tu­lista. Nyt on Euroopan ay-väen kerään­nyt­tävä yhteisen leiri­tulen ääreen ajamaan yhdessä jotakin tärkeää tavoi­tetta eteen­päin unionin sisällä.

Ståhlin mukaan tällaisen leiri­tulen voisi tarjota työn alla olevat säädökset koskien EU-tukien jakoperiaatteita.

Ståhlin mielestä ay-liike voisi työsken­nellä sen puolesta, että EU-varojen käyttöön vaadit­tai­siin enene­vissä määrin sosiaa­lisia paino­tuksia jäsen­maissa, mutta myös esimer­kiksi vaati­muk­siin julkisia hankin­toja tehtäessä pitää työeh­toja ja työnte­ki­jöiden järjes­täy­ty­mistä tärkeänä kriteerinä.

KAHDET TÄRKEÄT VAALIT 2024 

Ensi vuonna euroop­pa­laisen palkan­saajan arkeen vaikuttaa yleisen talou­del­lisen kehityksen lisäksi kaksi vaali­tu­losta. Eurovaalit järjes­te­tään keväällä ja Yhdys­val­tain presi­den­tin­vaalit marras­kuussa 2024.

Euroop­pa­lainen duunari saa toki äänestää vain ensiksi maini­tussa. Äänioi­keutta tosin käyte­tään verrat­tain heikosti – ja lukujen valossa työväes­tössä erityisen heikosti.

”Kaksi­kym­mentä vuotta sitten pohjois­mainen ay-edunval­vonta EU:ssa oli käytän­nössä Saksan peesaa­mista. Tilanne on kuitenkin muuttunut Saksan heiken­ty­neen järjes­täy­ty­mi­sas­teen ja työeh­to­so­pi­musten katta­vuuden laskiessa, Claes-Mikael Ståhl sanoo.

Suomessa äänes­tys­pro­sentti EU-vaaleissa nousi viimeksi hädin tuskin 40 prosent­tiin. Tsekissä, Slova­kiassa ja Slove­niassa vain joka viides vaivautui uurnille.

Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että seuraa­vasta EU-parla­men­tista tulee aikai­sempaa oikeis­to­po­pu­lis­ti­sempi. Tätä kehitystä luulta­vasti tukee auste­ri­tyksi kutsuttu tiukkaa budjet­ti­kuria painot­tava ja julkisia palve­luja leikkaava politiikka eri puolilla Eurooppa, Ståhl toteaa.

Suomessa äänes­tys­pro­sentti EU-vaaleissa nousi viimeksi hädin tuskin 40 prosent­tiin. Tsekissä, Slova­kiassa ja Slove­niassa vain joka viides vaivautui uurnille. 

Donald Trumpin valinta presi­den­tiksi Yhdys­val­loissa taas toden­nä­köi­sesti tarkoit­tasi loppua Joe Bidenin hallinnon niin sanotuille ”työnte­ki­jä­kes­kei­sille politiik­ka­toi­mille maailmankaupassa”.

Tietyn amerik­ka­laisen protek­tio­nismin vasta­pai­noksi euroop­pa­lai­sella ay-liikkeellä on ollut paikka neuvot­te­lu­pöy­dissä amerik­ka­laisten kanssa.

Ruotsa­lainen Emil Moum-Rönnborg on IF Metallin nuori­so­jaoston puheen­joh­taja. Hän perään­kuu­luttaa avoimempaa keskus­telua siitä, mitä ”pohjois­mainen malli”  käytän­nössä tarkoittaa. Siitä ei saa tulla sannaa jota viljel­lään laajasti, mutta jonka sisäl­löstä ei ole selvyyttä.

Trumpin paluu Valkoi­seen taloon johtaisi America First ‑henki­seen politiik­kaan missä maail­man­kauppa nähdään myös geopo­liit­ti­sena nolla­sum­ma­pe­linä. Tämä kehitys ei ole suotuisa viennistä ja avoimesta talou­desta elävälle pohjois­mai­sille teolli­suus­yri­tyk­sille ja työntekijöille.

Pohjois­maisten teolli­suus­työn­te­ki­jöiden seminaari pidet­tiin halli­tuksen kokouksen yhtey­dessä. Teolli­suus­liittoa halli­tuk­sessa edustavat puheen­joh­taja Riku Aalto, varapu­heen­joh­taja Turja Lehtonen ja kansain­vä­listen asioiden päällikkö Jari Hakka­rainen.