Eläk­kei­den kirjava maailma

Lopulta esitys hyväk­syt­tiin. Sen tuki parla­men­tissa kuiten­kin hupeni vähi­tel­len. Presi­dentti Emma­nuel Macron käytti lain salli­maa, harvoin käytet­tyä tapaa ohit­taa parla­mentti päätöksenteossa.

Muutos ei tunnu euroop­pa­lai­sit­tain rajulta. EU-maissa 65 vuotta on ylei­nen eläkeikä. Moni maa on kuiten­kin nosta­nut tätä 67 vuoteen tai jo päät­tä­nyt tule­vasta nostosta. Me ihmi­set elämme kaik­kialla yhä pidempään.

Mekaa­ni­nen eläkei­kään tuijot­ta­mi­nen ei ole koko totuus. Oleel­lista on, kauanko eläk­keellä ehtii olla ja onko silloin vielä terve. Etelä-Afri­kassa mies­ten keski­mää­räi­nen eläk­keelle siir­ty­mi­sen ikä on 60, mutta odotet­ta­vissa oleva elinikä on 62,2 vuotta.

Monessa maail­man maassa eläkeikä on teoriaa: surkea eläke pakot­taa jatka­maan työntekoa.

Japa­nissa taas miehet siir­ty­vät eläk­keelle 65-vuoti­aana, mutta elävät 81,5‑vuotiaiksi. Eläk­keellä he ovat 16 vuotta. Japa­ni­lais­nai­set ehti­vät olla eläk­keellä keski­mää­rin 22 vuotta. Suoma­lais­mie­het ovat  eläk­keellä keski­mää­rin 14 vuotta ja naiset 19 vuotta.

Monessa maail­man maassa eläkeikä on teoriaa: surkea eläke pakot­taa jatka­maan työn­te­koa. Vanhe­ne­van väes­tön maissa työvoi­ma­pula saa eläk­keellä olevat jatka­maan töissä.

Tutki­jat puhu­vat jäljellä olevista terveistä elin­vuo­sista. Niihin ja elin­vuo­siin yleen­sä­kin vaikut­ta­vat vahvasti ammatti ja elin­ta­vat. Maasta riip­pu­matta työn­te­ki­jä­am­ma­teissa elämä jää usein lyhyem­mäksi kuin akatee­mi­sissa amma­teissa. Työ voi olla vaaral­lista, raskasta tai kulut­ta­vaa. Runsas alko­ho­lin käyttö lisää kuolleisuutta.

OECD:n 38 jäsen­maan tilas­ton mukaan pisim­pään terveistä eläke­vuo­sista naut­ti­vat miehistä rans­ka­lai­set, luxem­bour­gi­lai­set ja belgia­lai­set. Suomi on sijalla 13 ja viimei­sinä tule­vat Meksiko sekä Kolum­bia. Yhdys­val­lat­kin on listan loppupäässä.

Nais­ten tilasto on saman­kal­tai­nen, mutta heille Yhdys­val­lat jää toiseksi heikoim­maksi maaksi ennen Meksi­koa. Maan rikkaus ei yksin auta. Kaikki riip­puu siitä, keiden hyväksi sitä käytetään.

Vähem­män palk­kaa ja enem­män työtä

Saksassa ay-liikettä lähellä oleva WSI-tutki­mus­lai­tos vertasi työeh­to­so­pi­musta noudat­ta­via yrityk­siä ilman sopi­musta toimi­viin. Jälkim­mäi­sissä ansiot ovat keski­mää­rin 11 prosent­tia pienem­mät ja työaika 54 minuut­tia pidempi viikossa.

Vuonna 2000 työeh­to­so­pi­mus kattoi 68 prosent­tia Saksan yritys­ten työn­te­ki­jöistä, vuonna 2021 vain 52 prosent­tia. Vähi­ten sopi­muk­sia on maan itäosissa. Niissä palkan­me­ne­tyk­set­kin ovat suurem­pia, kuten Bran­den­bur­gin osaval­tiossa 15 prosenttia.

Ilman työeh­to­so­pi­musta olevissa yrityk­sissä on ahke­roi­tava maalis­kuulle asti, jotta saa sopi­musta noudat­ta­vien yritys­ten työn­te­ki­jöi­den edel­lis­vuo­den tulot.

Isoin ero työajassa oli Baden-Würt­tem­ber­gin osaval­tiossa. Siellä ilman sopi­musta olevat saivat pais­kia puoli­toista tuntia eli 87 minuut­tia pidem­pään töitä viikossa kuin työeh­to­so­pi­muk­sen katta­mat kollegat.

Ahdis­te­lusyy­tös johti eroon

Tans­kassa ammat­ti­liit­to­jen keskus­jär­jestö FH:n puheen­joh­taja Lizette Risgaard erosi tehtä­väs­tään. Syynä oli kymme­nen tapausta, joissa Risgaar­din väitet­tiin koske­tel­leen nuoria miehiä sopi­mat­to­malla tavalla.

Risgaard pyysi anteeksi ja sanoi, että hänen käyt­täy­ty­mi­sensä on voitu kokea rajoja ylit­tä­väksi. Se ei ole koskaan ollut tarkoi­tuk­seni, hän sanoi.

Ay-liike ja yhtei­nen kamp­pai­lumme ovat aina olleet minulle etusi­jalla, Risgaard kirjoitti Face­boo­kissa. Siksi hän koki eron vält­tä­mät­tö­mäksi synty­neen kuohun­nan jälkeen.

FH on 1,4 miljoo­nan jäse­nen keskus­jär­jestö. Risgaar­din nähtiin kuulu­neen maan vaiku­tus­val­tai­sim­piin ihmisiin.