Eläkkeiden kirjava maailma

Lopulta esitys hyväk­syt­tiin. Sen tuki parla­men­tissa kuitenkin hupeni vähitellen. Presi­dentti Emmanuel Macron käytti lain sallimaa, harvoin käytettyä tapaa ohittaa parla­mentti päätöksenteossa.

Muutos ei tunnu euroop­pa­lai­sit­tain rajulta. EU-maissa 65 vuotta on yleinen eläkeikä. Moni maa on kuitenkin nostanut tätä 67 vuoteen tai jo päättänyt tulevasta nostosta. Me ihmiset elämme kaikkialla yhä pidempään.

Mekaa­ninen eläkei­kään tuijot­ta­minen ei ole koko totuus. Oleel­lista on, kauanko eläkkeellä ehtii olla ja onko silloin vielä terve. Etelä-Afrikassa miesten keski­mää­räinen eläkkeelle siirty­misen ikä on 60, mutta odotet­ta­vissa oleva elinikä on 62,2 vuotta.

Monessa maailman maassa eläkeikä on teoriaa: surkea eläke pakottaa jatka­maan työntekoa.

Japanissa taas miehet siirtyvät eläkkeelle 65-vuoti­aana, mutta elävät 81,5‑vuotiaiksi. Eläkkeellä he ovat 16 vuotta. Japani­lais­naiset ehtivät olla eläkkeellä keski­määrin 22 vuotta. Suoma­lais­miehet ovat  eläkkeellä keski­määrin 14 vuotta ja naiset 19 vuotta.

Monessa maailman maassa eläkeikä on teoriaa: surkea eläke pakottaa jatka­maan työntekoa. Vanhe­nevan väestön maissa työvoi­ma­pula saa eläkkeellä olevat jatka­maan töissä.

Tutkijat puhuvat jäljellä olevista terveistä elinvuo­sista. Niihin ja elinvuo­siin yleen­säkin vaikut­tavat vahvasti ammatti ja elintavat. Maasta riippu­matta työnte­ki­jä­am­ma­teissa elämä jää usein lyhyem­mäksi kuin akatee­mi­sissa ammateissa. Työ voi olla vaaral­lista, raskasta tai kulut­tavaa. Runsas alkoholin käyttö lisää kuolleisuutta.

OECD:n 38 jäsen­maan tilaston mukaan pisim­pään terveistä eläke­vuo­sista nauttivat miehistä ranska­laiset, luxem­bour­gi­laiset ja belgia­laiset. Suomi on sijalla 13 ja viimei­sinä tulevat Meksiko sekä Kolumbia. Yhdys­val­latkin on listan loppupäässä.

Naisten tilasto on saman­kal­tainen, mutta heille Yhdys­vallat jää toiseksi heikoim­maksi maaksi ennen Meksikoa. Maan rikkaus ei yksin auta. Kaikki riippuu siitä, keiden hyväksi sitä käytetään.

Vähemmän palkkaa ja enemmän työtä

Saksassa ay-liikettä lähellä oleva WSI-tutki­mus­laitos vertasi työeh­to­so­pi­musta noudat­tavia yrityksiä ilman sopimusta toimi­viin. Jälkim­mäi­sissä ansiot ovat keski­määrin 11 prosenttia pienemmät ja työaika 54 minuuttia pidempi viikossa.

Vuonna 2000 työeh­to­so­pimus kattoi 68 prosenttia Saksan yritysten työnte­ki­jöistä, vuonna 2021 vain 52 prosenttia. Vähiten sopimuksia on maan itäosissa. Niissä palkan­me­ne­tyk­setkin ovat suurempia, kuten Branden­burgin osaval­tiossa 15 prosenttia.

Ilman työeh­to­so­pi­musta olevissa yrityk­sissä on ahkeroi­tava maalis­kuulle asti, jotta saa sopimusta noudat­ta­vien yritysten työnte­ki­jöiden edellis­vuoden tulot.

Isoin ero työajassa oli Baden-Württem­bergin osaval­tiossa. Siellä ilman sopimusta olevat saivat paiskia puoli­toista tuntia eli 87 minuuttia pidem­pään töitä viikossa kuin työeh­to­so­pi­muksen kattamat kollegat.

Ahdis­te­lusyytös johti eroon

Tanskassa ammat­ti­liit­tojen keskus­jär­jestö FH:n puheen­joh­taja Lizette Risgaard erosi tehtä­väs­tään. Syynä oli kymmenen tapausta, joissa Risgaardin väitet­tiin koske­tel­leen nuoria miehiä sopimat­to­malla tavalla.

Risgaard pyysi anteeksi ja sanoi, että hänen käyttäy­ty­mi­sensä on voitu kokea rajoja ylittä­väksi. Se ei ole koskaan ollut tarkoi­tuk­seni, hän sanoi.

Ay-liike ja yhteinen kamppai­lumme ovat aina olleet minulle etusi­jalla, Risgaard kirjoitti Faceboo­kissa. Siksi hän koki eron välttä­mät­tö­mäksi synty­neen kuohunnan jälkeen.

FH on 1,4 miljoonan jäsenen keskus­jär­jestö. Risgaardin nähtiin kuulu­neen maan vaiku­tus­val­tai­sim­piin ihmisiin.