Anu Kantola: Verot osalli­suutta vahvistamaan

ANU KANTOLA

Helsingin yliopiston viestinnän profes­sori, joka on tutkinut politiikkaa, valtaa, mediaa, journa­lismia ja globa­li­saa­tiota osallis­tuen aktii­vi­sesti julki­seen keskus­te­luun näistä aiheista. Kantola on ollut mukana voitta­massa Tieto­kir­jal­li­suuden Finlan­diaa. Uraauur­tavaa tutki­musta Kantola teki haasta­tel­les­saan Suomen rikkainta promillea. Tutkimus julkais­tiin Huippu­tu­loiset-kirjana. Kantolan ja työryhmän Kahdeksan kuplan Suomi: Yhteis­kunnan muutosten syvät tarinat oli viime vuonna ehdok­kaana Tieto-Finlan­dian voittajaksi.

Toisen maail­man­sodan jälkeistä aikaa on kutsuttu ”kultai­siksi vuosi­kym­me­niksi”. Niiden aikana talous kasvoi ja eriar­voi­suus väheni.

Saksa­laisen keski­luokan kurjis­ta­minen ensim­mäisen maail­man­sodan jälkeen osoitti, että eriarvo johtaa totali­ta­ris­miin ja sotaan. Halut­tiin palata tasa-arvoon ja rauhaan. Yhdys­val­loissa rikkaiden omaisuuksia verotet­tiin jopa 80 prosen­tilla, ja Euroo­passa veroilla tasat­tiin tuloe­roja ja raken­net­tiin kaikkien kansa­no­sien hyvin­voin­ti­val­tiota. Luotiin hyvän kierteitä.

Nyt eletään vapaiden markki­noiden ja tylyn globa­li­saa­tion aikaa niin Suomessa kuin maailmanlaajuisesti.

– Markkinat luovat voittajia ja häviäjiä, Kantola summaa.

Voittajia ovat Suomes­sakin rikkaat, joista Kantola on tutkinut yhtä promillea eli vaurainta prosentin kymme­nes­osaa koko kansasta.

– Olin ajatellut, että varak­kaat elävät omaa elämäänsä irral­laan politii­kasta ja yhteis­kun­nasta. Mutta heillä onkin paljon näkemyksiä yhteis­kun­nasta. Heillä on myös keinoja vaikuttaa yhteiskuntaan.

Markkinat luovat voittajia ja häviäjiä.

Promil­le­ker­hoon kuuluu perijöitä, yrittäjiä ja suury­ri­tysten toimi­tus­joh­tajia. He ovat  hyvin aktii­visia erilai­sissa etujär­jes­töissä ja ajatus­pa­joissa. He verkos­toi­tuvat tiiviisti keske­nään ja heillä on suorat yhteydet päättä­jiin eduskun­nassa ja minis­te­riöissä. Virka­mie­hiin ovat yhteyk­sissä helpoimmin ja useimmin varak­kaimmat intressiryhmät.

Kantola kertoo, että 12 keskeisen etujär­jestön halli­tuksen jäsenistä lähes puolet on huippu­tu­loisia. Näitä etujär­jes­töjä ovat esimer­kiksi Elinkei­noe­lämän keskus­jär­jestö, Keskus­kaup­pa­ka­mari ja Tekno­lo­gia­teol­li­suus ry.

– Kun pääomat alkoivat 1980-luvulla kasaantua, suoma­laiset vanhat suvut halusivat perustaa järjestön ajamaan omaa, strate­gista agendaansa. Järjestö brändät­tiin kivan­kuu­loi­sesti Perhey­ri­tysten liitoksi. Se ajaa esimer­kiksi perin­tö­veron pitämistä mahdol­li­simman alhaisena.

RIKKAAT VAIKUTTAVAT SALASSA

– Kaikki haluavat rikastua, mutta kukaan ei halua myöntää olevansa rikas.

Tätä paradoksia eli risti­rii­tai­suutta edustaa Kanto­lasta se, että hyvätu­loiset kääntävät lainsää­däntöä ja julkista keskus­telua omaksi edukseen nimeno­maan järjes­töjen lausun­tojen ja lobbaa­misen kautta. He kaihtavat henki­lö­koh­taisia esiin­ty­misiä julki­suu­dessa. Kantolan tutki­muk­sissa näkyi myös se, että rikkailla – jopa miljoo­nansa ja miljar­dinsa perineillä – on aina heidän omasta mieles­tään hyvä moraa­linen selitys sille, että juuri he ovat rikkaita.

Kantolan mukaan yhteis­kun­nal­linen tutkimus on herännyt näkemään, miten varak­kailla ryhmillä on länsi­mai­sissa demokra­tioissa sanan­sijaa. Heidän etunsa, ei koko yhteis­kunnan etu, myös toteutuu.

– Suomessa tämä näkyy esimer­kiksi siinä, että pääoma­tu­loja verote­taan kevyemmin kuin ansiotuloja.

ERIARVO REPII YHTEISKUNTIA

Vaikka Kantola ei sano haikai­le­vansa mihin­kään keskus­joh­toi­seen suunni­tel­ma­ta­lou­teen, tasa-arvo ja verotuksen oikai­se­minen hänelle kyllä kelpaisivat.

– Kapita­lismi tuottaa ongelmia juuri eriar­voi­suuden kautta ja siksi se voi olla yhteis­kun­nal­li­sesti repivä järjestelmä.

– Me Suomessa olemme huolis­samme tasa-arvosta, koska se on meille tärkeä asia. Tämä on hieno piirre. Ja minä olen sillä lailla vanhan­ai­kainen, että uskon enemmän verotuk­seen kuin amerik­ka­lais­tyy­li­seen rikkaiden hyvän­te­ke­väi­syy­teen. Pidän pohjois­mai­sesta tai yleiseu­roop­pa­lai­sesta mallista, jossa verotuksen kautta varoja ohjataan koko yhteis­kunnan kehit­tä­mi­seen, Kantola alleviivaa.

Kantola pitää yhteis­kun­nal­li­sena ongel­mana ja vaaral­li­sena nykyistä tilan­netta: ylpeän ja aktii­visen teolli­suus­työ­väestön sijasta enemmistö suorit­tavan työn tekijöistä raataa usein pieni­palk­kai­sissa palve­luam­ma­teissa. Nämä työnte­kijät eivät aina edes miellä itseään duunareiksi.

– Esimer­kiksi ravin­to­la­työn­te­kijät kertovat, että työ on äärim­mäisen kovaa eivätkä he jaksa työtä koko loppue­lä­mänsä. Onko meille synty­mässä työssä käyvien ryhmä, joka ei tule työllään toimeen? Tippuuko viidesosa väestä ulkopuolelle?

Kapita­lismi tuottaa ongelmia juuri eriar­voi­suuden kautta ja siksi se voi olla yhteis­kun­nal­li­sesti repivä järjestelmä.

– Tämä on iso ongelma. Heillä ei ole tarttu­ma­pintaa politiik­kaan. Osalli­suus yhteis­kun­taan murenee. Hyvätu­loi­sista vaaleissa äänestää yli 80 prosenttia, pieni­tu­loi­sista vain puolet, tutkija huolehtii.

Puolueiden pitäisi Kanto­lasta keksiä keinot houku­tella ja motivoida uudet joukot mukaan toimin­taan, jotta talouden raken­ne­muu­toksen kurit­tamat äänes­täjät eivät haikai­lisi populis­tisia ratkaisuja.

– Monien puolueiden alkupe­räinen ajatus on vanhen­tunut. Myös porva­reissa homma heiluu, mistä parhaim­pana esimerk­kinä on Keskustapuolue.

KUNNIOITETAAN YHTEISTYÖTÄ JA PERUSDUUNEJA!

– Minä uskon ihmisen mahdol­li­suuk­siin. Jokai­sella on järkeä ja jokainen ihminen on keskus­te­leva olento. Me pystymme oppimaan ja muutta­maan yhteis­kuntaa. Me pystymme muuttu­maan, jopa rikkaat, Kantola huomauttaa viitaten siihen, että nyt maapallon äveriäissä samoin kuin Suomen uusrik­kaissa on heitä, jotka vaativat verotuk­sensa kiristämistä.

Tutkija haaveilee siitä, että yhteis­kunnan polari­soi­tu­misen sijasta 2020-luku tunnet­tai­siin kompro­mis­sien aikana. Hän kehottaa kaikkia organi­soi­tu­maan ja osallis­tu­maan esimer­kiksi eduskun­ta­vaa­li­työhön eli demokra­tian toteuttamiseen.

– Yhteis­kunta ei ole vääjää­mätön taiste­lu­tanner. Käydään keskus­telua. Tehdään kompro­mis­seja. Turva­taan verotulot.

Osalli­suutta pitää Kanto­lasta vaalia myös vaali­kam­pan­joinnin välillä. Teoreet­tisen, korkeimman koulu­tuksen tärkeyden jatkuva allevii­vaus on tutki­jasta kääntynyt jo itseään vastaan. Todel­li­suu­dessa yhteis­kunta tarvitsee kipeästi ammat­tiinsa koulut­tau­tu­neita, käsis­tään käteviä duunareita.

– On aika raaka tapa ajatella, että puolet väestä on epäon­nis­tunut elämässä, jos he eivät ole pitkälle koulut­tau­tu­neita. Tämä ei ole totta, todel­li­suu­dessa yhteis­kunta ei pyöri ilman duuna­reita. Meidän on taas ryhdyt­tävä arvos­ta­maan kunnon perustyötä.

Meidän on taas ryhdyt­tävä arvos­ta­maan kunnon perustyötä.

Työvoi­ma­pula kietoutuu Kanto­lasta duuna­reiden ammat­ti­taidon arvos­ta­misen hapertumiseen.

– Tämä voi kalahtaa koko Suomen nilkkaan, jollei koulu­tusus­koon tule muutosta.

Kantola muistuttaa vielä, että verova­roilla kustan­ne­taan mahdol­li­suuk­sien tasa-arvoa juuri niissä maissa, joissa luottamus muihin ihmisiin on korkea eikä korruptio ryövää yhtei­seen kassaan kannet­tuja varoja. Media saisi Kanto­lasta tehdä työtään perus­teel­li­semmin esimer­kiksi lobbaa­misen esiin tuomi­seksi, mikä lisäisi läpinäkyvyyttä.

– Verotuksen avulla ihmiset pitää vapauttaa tekemään sitä, mitä he haluavat. Samalla yhteis­kunnan pitää olla niin reilu ja läpinä­kyvä, että ihmiset tietävät mihin verova­roja käyte­tään ja että heillä säilyy motivaatio verojen maksamiseen.