Jenni Uljas: Onko työpaikallanne syöpävaarallisia aineita?

Yksi työ­paikalla vuo­den alus­sa muis­tet­ta­va asia on syöpä­vaaran arvioin­ti. Ennen maalisku­un lop­pua työ­nan­ta­jien pitää ilmoit­taa ASA-rek­isteri­in edel­lisenä vuon­na syöpä­sairau­den vaaraa aiheut­taville aineille altistuneet työn­tek­i­jät. ASA-rek­isterin ilmoi­tusten täy­tyy perus­tua työ­nan­ta­jan pitämään luet­teloon, johon tiedot pitäisi saa­da riskin arvioin­nista ja työter­veyshuol­lon työ­paikka­selvi­tyk­sistä.

Työ­paikalla on olta­va selvil­lä kaik­ki käytössä ole­vat tai pros­es­sis­sa syn­tyvät syöpä­vaar­al­liset aineet. Hel­posti tulee mieleen kat­soa vain kemikaalipurkin kyl­jestä tai käyt­tö­tur­val­lisu­ustiedot­teesta vaar­alausek­keet. Huo­mat­tavasti vaikeam­paa on ymmärtää huomioi­da luon­non­tuot­teet, kuten lehtipuu- ja kvart­sipö­ly. Lisäk­si reilun vuo­den ajan on pitänyt ilmoit­taa muun muas­sa diesel­moot­to­rien pakokaa­suille sekä ihon kaut­ta käyte­ty­ille moot­toriöljy­ille altistuneet. Lisäk­si esimerkik­si ruos­tu­mat­toman teräk­sen hit­saus ja polt­toleikkaus ovat varsin yleisiä syöpä­vaar­al­lis­ten ainei­den lähteitä. Kaik­ki lain­säädän­nössä tun­nis­te­tut syöpä­vaar­al­liset aineet löy­tyvät ASA-aineluet­telosta vuodelta 2020. Näi­den lisäk­si kemikaalien valmis­ta­jat ovat saat­ta­neet luokitel­la itse tuot­teitaan. Nämäkin luokit­te­lut pitää huomioi­da.

Työ­paikalla on olta­va selvil­lä kaik­ki käytössä ole­vat tai pros­es­sis­sa syn­tyvät syöpä­vaar­al­liset aineet.

Seu­raa­va tehtävä on arvioi­da, ketkä näille aineille tosi­asial­lis­es­ti altistu­vat. Se, että työ­paikalla syn­tyy jotain ainet­ta, ei vielä tarkoi­ta aineen pää­tyvän ihmisen keuhkoi­hin tai iholle, ainakaan merkit­tävis­sä määrin. Syöpä­vaar­al­lisille aineille altistu­mi­nen on lain­säädän­nön mukaan min­i­moita­va. Syöpä­vaar­al­liset aineet pitäisi mah­dol­lisuuk­sien mukaan pitää pois­sa työ­paikoil­ta, estää niiden pääsy ihmisi­in eri­laisin teknisin keinoin, kuten sul­je­tu­il­la jär­jestelmil­lä ja ilmas­toin­neil­la, tai suo­ja­ta ihmiset esimerkik­si valvo­moi­hin tai rajoit­ta­mal­la liikku­mista ajal­lis­es­ti tai paikallis­es­ti. Viimekädessä myös suo­jaimil­la on iso merk­i­tys. Tärkeää on myös tiedot­taa työn­tek­i­jöille, minkä kanssa he ovat tekemi­sis­sä ja miten vaaro­ja voidaan vält­tää.

Pääsään­töis­es­ti altistu­misen arvioin­nin pitäisi perus­tua työhy­gieenisi­in selvi­tyk­si­in, eli ilman epäpuh­taus­mit­tauk­si­in tai biol­o­gisi­in altistu­mis­mit­tauk­si­in. Jos mit­tauk­sia ei ole tehty, voidaan ilmoit­taa työn­tek­i­jät, jot­ka ovat tehneet altistavaa työtä vähin­tään 2 tun­tia 20 päivänä vuodessa. Täl­löinkin toki on tiedet­tävä, ketkä tosi­asial­lis­es­ti ovat altistuneet.

ASA-rek­isteri on tutkimus­rek­isteri, eikä siihen ilmoit­ta­mi­nen suo­jele ketään. Sen sijaan ilmoi­tusten poh­jak­si tehtävä selvi­tystyö ja riskein arvioin­ti on poh­ja kaikelle työn­tek­i­jöi­den suo­jelulle.

Kir­joit­ta­ja on Teol­lisu­us­li­iton työym­päristöasiantun­ti­ja.