Timo Eklund: Luon­non­va­roja kannat­taa hyödyntää

Talou­dessa on nähty monen­lai­sia myrs­kyjä viime vuosina. Niiden seurauk­sena talous­kasvu on jäänyt monena vuotena vaati­mat­to­maksi ja valtiot ovat velkaan­tu­neet elvyt­täes­sään taloutta. Vela­no­tolla on pyritty myös vahvan hyvin­voin­ti­val­tion säilyttämiseen.

Nykyi­sen­kal­tai­sen hyvin­voin­ti­val­tion yllä­pi­tä­mi­nen on kallista. On laajasti tunnus­tettu käsi­tys, että jos talous­kasvu loppuu, valtiolla ei ole varaa tarvit­ta­viin hyvin­voin­ti­pa­nos­tuk­siin. Tänä­kin syksynä on seurattu kauhun­se­kai­sin tuntein talous­en­nus­tei­den synk­ke­ne­mistä. Aika harva tuntuu olevan sitä mieltä, että hyvin­voin­ti­val­tio voi jatkaa enti­sel­lään, vaikka talou­den koko­nais­tuo­tanto lähtisi supis­tu­maan pidem­mäksi aikaa.

Talous­kasvu perus­tuu suurelta osin työn tuot­ta­vuu­den kasvuun. Siis siihen, että vuosi vuodelta saadaan enem­män aikai­seksi yhden työtun­nin aikana. Tuot­ta­vuus riip­puu monesta teki­jästä, joista osaa­mi­seen liit­ty­vät teki­jät ovat tärkeimpiä.

Yksi tuot­ta­vuu­den kasvun lähteistä on raaka-ainei­den ja luon­non­va­ro­jen käyttö. Maail­man­laa­jui­sesti käydään vilkasta keskus­te­lua siitä, onko niin sanottu irti­kyt­kentä mahdol­lista. Tällä tarkoi­te­taan, voidaanko raaka-ainei­den käytön lisään­ty­mi­nen ja talous­kas­vun jatku­mi­nen erot­taa toisis­taan. Ekono­mis­tien keskuu­dessa ylei­nen näke­mys on, että tämän­kal­tai­nen irti­kyt­kentä on tois­tai­seksi erit­täin vaikea toteut­taa. Talous­kas­vun jatku­mi­nen vaatii siis laaja­mit­taista luon­non­va­ro­jen hyödyntämistä.

Hyvin­voin­ti­val­tion säily­mi­nen vaatii talous­kas­vua, ja talous­kas­vun jatku­mi­nen vaatii luon­non­va­ro­jen hyödyntämistä.

Vaikut­taa siltä, että hyvin­voin­ti­val­tion säily­mi­nen vaatii talous­kas­vua, ja talous­kas­vun jatku­mi­nen vaatii luon­non­va­ro­jen hyödyn­tä­mistä. Toisin sanoen, jos haluamme hyvin­voin­ti­val­tion säily­vän, meidän on suhtau­dut­tava myön­tei­sesti luon­non­va­ro­jen hyödyntämiseen.

On toki selvää, että luon­non­va­roja voi hyödyn­tää fiksusti tai vähem­män fiksusti. Olen täysin vakuut­tu­nut, että luon­non­va­roja, esimer­kiksi metsää ja metal­li­mal­meja, hyödyn­ne­tään Suomessa maail­man­mit­ta­kaa­vassa erit­täin vastuul­li­sella tavalla. Siksipä voikin sanoa, että jos luon­non­va­ro­jen hyödyn­tä­mistä aletaan maail­man­laa­jui­sesti suit­sia, se kannat­taa aloit­taa muualta kuin Suomesta.

Kirjoit­taja on Teol­li­suus­lii­ton erikois­tut­kija ja liiton biota­lous­työ­ryh­män jäsen.