”Ergo­no­mia on enem­män kuin nostoa­sen­toja ja sähköpöytiä”

ARTTU JOKIKOTA

Työsuo­je­lu­val­tuu­tettu
SSAB Hämeen­linna
Vanajan Metal­li­työ­väen ao. 250

Ennen kurs­sia Arttu Joki­kota ei ollut miet­ti­nyt sen syväl­li­sem­min, mihin kaik­keen ergo­no­mia vaikut­taa työpai­kalla ja yhteiskunnassa.

– Koko käsite aukesi minulle ihan uudella tavalla. Tajusin, että ergo­no­mi­aan liit­tyy paljon sellaista, jota en ollut ikinä tullut ajatelleeksi.

Joki­kota on toisella kaudel­laan päätoi­mi­sena työsuo­je­lu­val­tuu­tet­tuna SSAB Hämeen­lin­nan teräs­teh­taalla ja edus­taa noin 600 työn­te­ki­jää. Murikka-opis­ton kurs­sille Ergo­no­mia tuot­ta­vuu­den ja työhy­vin­voin­nin kehit­tä­mi­sessä hän osal­lis­tui täyden­tääk­seen työs­sään vaadit­ta­vaa osaa­mista. Siihen mennessä Joki­ko­dan käsi­tys ergo­no­miasta oli ollut suurin piir­tein sama kuin monella muulla:

– Kiin­ni­te­tään huomiota työs­ken­tely- ja nostoa­sen­toi­hin ja hanki­taan sähköpöytiä.

Onhan se sitä­kin, mutta tällais­ten ongel­mien ratko­mi­sessa on kyse fyysi­sestä, yksi­lö­ta­son ergonomiasta.

– Orga­ni­sa­to­ri­nen ergo­no­mia lähtee siitä, että mieti­tään, miten orga­ni­saa­tio voi palvella yksi­löä. Suun­ni­tel­laan toimin­not niin, että ne eivät kuor­mita työn­te­ki­jää. Mieti­tään, kuinka hoide­taan se, että tuki­toi­mia on saata­villa helposti.

Kogni­tii­vi­nen ergo­no­mia liit­tyy työn tiedol­li­seen puoleen, kuten oppi­mi­seen, muis­ta­mi­seen ja psyko­so­si­aa­li­siin teki­jöi­hin. Sitä ihmi­set usein eivät lain­kaan miellä ergo­no­mian osa-alueeksi.

Moni sai siellä ahaa-elämyk­siä, koska kurs­sin vetä­jät ja heidän esityk­sensä olivat todella hyviä.

– Työpai­kalla järjes­tel­mät pitäisi raken­taa niin, että ne eivät tuota ylimää­räistä kuor­mi­tusta. Vaik­kapa yrityk­sen intra­ne­tin pitäisi olla sellai­nen, että tärkeä tieto löytyy mahdol­li­sim­man helposti, Joki­kota antaa esimerkin.

Osal­lis­tu­jia Muri­kan kurs­silla oli noin 15, sekä isoilta että pieniltä työpai­koilta ja erilai­silta aloilta: teräk­sen valmis­tuk­sesta teks­tii­li­teol­li­suu­teen ja kunnossapitoon.

– Moni sai siellä ahaa-elämyk­siä, koska kurs­sin vetä­jät ja heidän esityk­sensä olivat todella hyviä. Keskus­te­luissa mietit­tiin, mitä jokai­nen voisi tehdä asioille omalla työmaalla.

Kuinka kurs­sin oppeja on voinut sovel­taa teräs­teh­taalla? Joki­kota myön­tää, että ergo­no­mi­nen koko­nai­sa­jat­telu on iso pala haukattavaksi.

– Olen pyrki­nyt siihen, että vietäi­siin ajatusta eteen­päin. Ja että saatai­siin muutosta asenteisiin.

Asen­tei­den muut­ta­mi­nen on edel­ly­tys sille, että ergo­no­miasta tulee sisään­ra­ken­nettu osa orga­ni­saa­tion toimintaa.

– Herkäs­ti­hän ergo­no­mia miel­le­tään ulko­puo­li­seksi asiaksi, joka kuuluu työter­vey­delle. Lähtö­koh­tana pitäisi olla, että se on koko ajan työn­teon taus­talla ja kaikessa teke­mi­sessä pide­tään ergo­no­mi­nen näkö­kulma mielessä.

Katso kaikki kurs­sit ja ilmoit­taudu: www.teollisuusliitto.fi/kouluttaudu