Tino Halttunen, Laura Törmänen ja Amanda Lindström pohtivat liiton toimintaa Uudenmaan nuorten liittoillassa elokuussa Helsingin Hakaniemessä. Liittoillan puhujavieraana oli Iida Tiainen (oik.).

Nuoret voivat muut­taa jämäh­tä­nyttä toimintaa

19.9.2022

TEKSTI MIKKO NIKULA
KUVAT ANNIKA RAUHALA

Miten saada nuorille jalan­si­jaa ammat­tio­sas­tossa, millai­sia nuor­ten omien tapah­tu­mien pitäisi olla? Näitä pähkit­tiin Uuden­maan nuor­ten liittoillassa.

– Teat­teri vai risteily? Risteily vai teat­teri? Kahvia vai pullaa? Ammat­tio­sas­ton toiminta voi helposti pyöriä näiden juttu­jen ympä­rillä, sanoo Iida Tiai­nen.

Helsin­gin Haka­nie­meen Teol­li­suus­lii­ton toimis­tolle kerään­ty­neitä nuoria hymyi­lyt­tää. Reak­tioista päätel­len Tiai­sen kuvaus vastaa monen omia kokemuksia.

– Ei teat­te­rissa ja ristei­lyissä mitään vikaa ole. Mutta ajassa kiinni pitäisi olla ja toimin­taa kehit­tää. Ettei se jämähdä eläke­läis­ten teat­teri-illoiksi niin, että kaikki tehdään vuodesta toiseen samalla kaavalla. Ja tämä on se syy, miksi nuoria tarvi­taan, lisää Tiainen.

Teol­li­suus­lii­ton Uuden­maan toiminta-alueen nuori­so­jaos­ton järjes­tä­mässä Nuor­ten liit­toil­lassa oli neljä osiota. Niistä viimei­seen puhu­ja­vie­raaksi pyydetty Iida Tiai­nen on nyt 39-vuoti­aana ammat­tio­sasto Helsin­gin Puusep­päin ammat­tiyh­dis­tyk­sen (701) puheen­joh­taja ja todiste siitä, että nuor­ten on mahdol­lista päästä vaikut­ta­maan ja muut­ta­maan asioita ja nouse­maan aika­naan vaikka osas­ton johtoon.

Nuor­ten liit­toil­loissa oli neljä osiota, ja viimei­sessä puhu­ja­vie­raana oli Iida Tiai­nen, joka lähti ammat­tio­sas­tonsa toimin­taan kaksi­kymp­pi­senä ja toimii nyt puheenjohtajana.

NUORISOVASTAAVASTA SIHTEERIKSI JA PUHEENJOHTAJAKSI

Tiai­nen itse liit­tyi aika­naan opis­ke­li­ja­jä­se­neksi Puuliit­toon olles­saan viher­ra­ken­ta­mi­sen arte­saa­nin koulutuksessa.

– Siellä oli koulun pöydällä liiton esit­teitä, ja liitosta tuli kai joku puhu­maan meille. Se tyyppi oli tosi mukava, ja minä liityin, kun opis­ke­li­ja­jä­se­nyys ei maksa­nut mitään.

Ensim­mäi­seksi Tiai­nen meni Puulii­ton valta­kun­nal­li­seen tapahtumaan.

– Oli hienoa tajuta, että vitsi, meitä­hän on ympäri Suomea saman­hen­ki­siä tyyppejä.

Oli hienoa tajuta, että vitsi, meitä­hän on ympäri Suomea saman­hen­ki­siä tyyppejä.

Seuraava askel oli meno ammat­tio­sas­ton kokouk­seen. Tuol­loin pari­kymp­pistä Tiaista jännitti hiukan.

– Ajat­te­lin, että kokous on varmaan pönö­tystä ja kestää jotain kolme tuntia. Että minä en ymmärrä mistään mitään. Mutta oikeas­taan olikin haus­kaa seurata kokouskäytäntöjä.

Pian hän oli ammat­tio­sas­ton nuori­so­vas­taava. ”Yli-ikäi­senä” eli 36 vuotta täytet­ty­ään Tiai­sesta tuli sihteeri, ja puheen­joh­ta­jana hän on toimi­nut vajaan vuoden. Yksi hänen saavu­tuk­si­aan on, että kokouk­siin voi nyt osal­lis­tua etänä Team­sin kautta.

– Tehtiin huima tekno­lo­gia­harp­paus tähän päivään. Korona oli siinä vauhdittajana.

Teol­li­suus­lii­ton Uuden­maan toiminta-alueen nuori­so­jaos­ton järjes­tä­mässä Nuor­ten liit­toil­lassa pohdit­tiin muun muassa, millai­set tapah­tu­mat saavat nuoret liikkeelle.

PUUSEPPÄOPISKELIJOILLA HYVÄT ENSIKOKEMUKSET LIITOSTA

Amanda Lind­ström tuli Nuor­ten liit­toil­taan ystä­vänsä Laura Törmä­sen seurassa. Liit­toilta oli jopa syynä siihen, että hän liit­tyi Teol­li­suus­lii­ton opis­ke­li­ja­jä­se­neksi alkuvuodesta.

– Meidän koululla joku puhui jotain Teol­li­suus­lii­tosta, oliko­han se tutor? Liit­ty­mi­nen jäi teke­mättä, mutta Laura oli liit­ty­nyt ja hän sai sähkö­pos­tia nuor­ten illoista. Minä­kin liityin, niin pääsin mukaan.

28-vuotias Lind­ström ja 29-vuotias Törmä­nen opis­ke­le­vat puuse­piksi ja tunte­vat toisensa koulun kautta.

– Opis­ke­lin ennen pelia­laa, mutta käsillä teke­mi­nen miel­lyt­tää. Olen myös taiteel­li­nen ihmi­nen, ja puuseppä pääsee luomaan asioita, taus­toit­taa Törmä­nen opiskeluvalintaansa.

– Minä opis­ke­lin yliopis­tossa lati­naa ja antii­kin kult­tuu­ria, mutta ei se ollut minun juttuni, vaikka olikin tosi mielen­kiin­toista. Puuse­pän opin­toi­hin hain, kun olen aina haaveil­lut, että raken­tai­sin itse oman kotini. Minä­kin olen aina tykän­nyt tehdä käsillä, piir­tää ja maalata, selit­tää Lindström.

”En tien­nyt mitä odot­taa, mutta nämä illat ovat olleet tosi kivoja”, kuvaa Amanda Lind­ström ensi­vai­ku­tel­mi­aan Teol­li­suus­lii­ton nuorisotoiminnasta.

Nuor­ten liit­toil­lat ovat molem­pien mielestä olleet hyvin myön­tei­nen kokemus.

– En tien­nyt, mitä odot­taa. Mutta nämä ovat olleet tosi kivoja. Arvo­kasta tietoa on tullut ammat­ti­lii­tosta ja työelä­mästä ylipää­tään, sanoo Lindström.

– Liitto ajaa tärkeitä asioita, ja minulle jäse­neksi liit­ty­mi­nen oli auto­maat­ti­nen juttu. Täällä on ollut tosi hyvä henki, Törmä­nen kertoo.

Kave­ruk­set kuulu­vat Tiai­sen johta­maan puusep­pien ammat­tio­sas­toon. Sen tapah­tu­missa he eivät vielä ole käyneet, mutta tämä­kin on suun­ni­tel­missa. Tiai­sen puheen­vuo­rolla oli vaiku­tusta; hän korosti ammat­tio­sas­ton kokous­ten olevan avoi­mia kaikille jäsenille.

– Iidan jutuista heräsi mielen­kiinto. Varmaan jossain vaiheessa menemme kokoukseen.

Jäse­nyys oli Laura Törmä­selle ”auto­maat­ti­nen juttu”, sillä hän jakaa Teol­li­suus­lii­ton arvot ja katsoo liiton ajavan oikeita asioita.

”MIHIN HALUAISI MENNÄ OMAN KAVERIN KANSSA?”

Asen­ta­jana Lohjalla työs­ken­te­levä Tino Halt­tu­nen, 34, on aiem­min toimi­nut omassa ammat­tio­sas­tos­saan nuori­so­vas­taa­vana. Hänen koke­muk­sensa vahvis­taa sitä, mitä Törmä­nen ja Lind­ström kertoi­vat omista osal­lis­tu­mi­sen syistään.

– Kun tapah­tu­miin tuli­joilta kysyy, mikä sai heidät lähte­mään, selvästi ylei­sin vastaus on, että luot­ta­mus­mies tai työka­veri ehdotti. Enem­män tulee tätä kautta kuin somesta. Ja jos yksi kaveri lähtee katso­maan, mitä ammat­tio­sas­ton jutuissa tehdään, niin voi olla, että mukaan lähtee vielä joku toinenkin.

Tino Halt­tu­nen mietti ammat­tio­sas­tonsa nuori­so­vas­taa­vana paljon sitä, mitkä teki­jät saavat nuoret lähte­mään tapahtumiin.

Tyypil­listä nuor­ten ilto­jen teke­mistä Teol­li­suus­työ­väen Hakki­lan Ammat­tio­sasto 12:ssa, johon Halt­tu­nen kuuluu, ovat olleet karting-autoilla ajo, väri­kuu­la­sota ja saunaillat.

– Meillä on pyritty raken­ta­maan tapah­tu­mat miet­ti­mällä sitä, , mihin ja mitä teke­mään haluaisi mennä oman kave­rin kanssa. Kevät- ja syys­ko­kouk­sen jälkeen on lähdetty yhdessä syömään.

Ristei­lyl­lä­kin on käyty, joskaan ei vuosittain.

– Ehkä joka toinen vuosi keski­mää­rin. Laiva ei vält­tä­mättä ole nuorille enää ihan ykkösjuttu.