Tino Halttunen, Laura Törmänen ja Amanda Lindström pohtivat liiton toimintaa Uudenmaan nuorten liittoillassa elokuussa Helsingin Hakaniemessä. Liittoillan puhujavieraana oli Iida Tiainen (oik.).

Nuoret voivat muuttaa jämäh­tä­nyttä toimintaa

19.9.2022

TEKSTI MIKKO NIKULA
KUVAT ANNIKA RAUHALA

Miten saada nuorille jalan­sijaa ammat­tio­sas­tossa, millaisia nuorten omien tapah­tu­mien pitäisi olla? Näitä pähkit­tiin Uuden­maan nuorten liittoillassa.

– Teatteri vai risteily? Risteily vai teatteri? Kahvia vai pullaa? Ammat­tio­saston toiminta voi helposti pyöriä näiden juttujen ympärillä, sanoo Iida Tiainen.

Helsingin Hakanie­meen Teolli­suus­liiton toimis­tolle kerään­ty­neitä nuoria hymyi­lyttää. Reaktioista päätellen Tiaisen kuvaus vastaa monen omia kokemuksia.

– Ei teatte­rissa ja ristei­lyissä mitään vikaa ole. Mutta ajassa kiinni pitäisi olla ja toimintaa kehittää. Ettei se jämähdä eläke­läisten teatteri-illoiksi niin, että kaikki tehdään vuodesta toiseen samalla kaavalla. Ja tämä on se syy, miksi nuoria tarvi­taan, lisää Tiainen.

Teolli­suus­liiton Uuden­maan toiminta-alueen nuori­so­jaoston järjes­tä­mässä Nuorten liittoil­lassa oli neljä osiota. Niistä viimei­seen puhuja­vie­raaksi pyydetty Iida Tiainen on nyt 39-vuoti­aana ammat­tio­sasto Helsingin Puusep­päin ammat­tiyh­dis­tyksen (701) puheen­joh­taja ja todiste siitä, että nuorten on mahdol­lista päästä vaikut­ta­maan ja muutta­maan asioita ja nouse­maan aikanaan vaikka osaston johtoon.

Nuorten liittoil­loissa oli neljä osiota, ja viimei­sessä puhuja­vie­raana oli Iida Tiainen, joka lähti ammat­tio­sas­tonsa toimin­taan kaksi­kymp­pi­senä ja toimii nyt puheenjohtajana.

NUORISOVASTAAVASTA SIHTEERIKSI JA PUHEENJOHTAJAKSI

Tiainen itse liittyi aikanaan opiske­li­ja­jä­se­neksi Puuliit­toon olles­saan viher­ra­ken­ta­misen artesaanin koulutuksessa.

– Siellä oli koulun pöydällä liiton esitteitä, ja liitosta tuli kai joku puhumaan meille. Se tyyppi oli tosi mukava, ja minä liityin, kun opiske­li­ja­jä­se­nyys ei maksanut mitään.

Ensim­mäi­seksi Tiainen meni Puuliiton valta­kun­nal­li­seen tapahtumaan.

– Oli hienoa tajuta, että vitsi, meitähän on ympäri Suomea saman­hen­kisiä tyyppejä.

Oli hienoa tajuta, että vitsi, meitähän on ympäri Suomea saman­hen­kisiä tyyppejä.

Seuraava askel oli meno ammat­tio­saston kokouk­seen. Tuolloin parikymp­pistä Tiaista jännitti hiukan.

– Ajattelin, että kokous on varmaan pönötystä ja kestää jotain kolme tuntia. Että minä en ymmärrä mistään mitään. Mutta oikeas­taan olikin hauskaa seurata kokouskäytäntöjä.

Pian hän oli ammat­tio­saston nuori­so­vas­taava. ”Yli-ikäisenä” eli 36 vuotta täytet­tyään Tiaisesta tuli sihteeri, ja puheen­joh­ta­jana hän on toiminut vajaan vuoden. Yksi hänen saavu­tuk­siaan on, että kokouk­siin voi nyt osallistua etänä Teamsin kautta.

– Tehtiin huima tekno­lo­gia­harp­paus tähän päivään. Korona oli siinä vauhdittajana.

Teolli­suus­liiton Uuden­maan toiminta-alueen nuori­so­jaoston järjes­tä­mässä Nuorten liittoil­lassa pohdit­tiin muun muassa, millaiset tapah­tumat saavat nuoret liikkeelle.

PUUSEPPÄOPISKELIJOILLA HYVÄT ENSIKOKEMUKSET LIITOSTA

Amanda Lindström tuli Nuorten liittoil­taan ystävänsä Laura Törmäsen seurassa. Liittoilta oli jopa syynä siihen, että hän liittyi Teolli­suus­liiton opiske­li­ja­jä­se­neksi alkuvuodesta.

– Meidän koululla joku puhui jotain Teolli­suus­lii­tosta, olikohan se tutor? Liitty­minen jäi tekemättä, mutta Laura oli liittynyt ja hän sai sähkö­postia nuorten illoista. Minäkin liityin, niin pääsin mukaan.

28-vuotias Lindström ja 29-vuotias Törmänen opiske­levat puuse­piksi ja tuntevat toisensa koulun kautta.

– Opiskelin ennen pelialaa, mutta käsillä tekeminen miellyttää. Olen myös taiteel­linen ihminen, ja puuseppä pääsee luomaan asioita, taustoittaa Törmänen opiskeluvalintaansa.

– Minä opiskelin yliopis­tossa latinaa ja antiikin kulttuuria, mutta ei se ollut minun juttuni, vaikka olikin tosi mielen­kiin­toista. Puusepän opintoihin hain, kun olen aina haaveillut, että raken­taisin itse oman kotini. Minäkin olen aina tykännyt tehdä käsillä, piirtää ja maalata, selittää Lindström.

”En tiennyt mitä odottaa, mutta nämä illat ovat olleet tosi kivoja”, kuvaa Amanda Lindström ensivai­ku­tel­miaan Teolli­suus­liiton nuorisotoiminnasta.

Nuorten liittoillat ovat molem­pien mielestä olleet hyvin myönteinen kokemus.

– En tiennyt, mitä odottaa. Mutta nämä ovat olleet tosi kivoja. Arvokasta tietoa on tullut ammat­ti­lii­tosta ja työelä­mästä ylipää­tään, sanoo Lindström.

– Liitto ajaa tärkeitä asioita, ja minulle jäseneksi liitty­minen oli automaat­tinen juttu. Täällä on ollut tosi hyvä henki, Törmänen kertoo.

Kaverukset kuuluvat Tiaisen johta­maan puusep­pien ammat­tio­sas­toon. Sen tapah­tu­missa he eivät vielä ole käyneet, mutta tämäkin on suunni­tel­missa. Tiaisen puheen­vuo­rolla oli vaiku­tusta; hän korosti ammat­tio­saston kokousten olevan avoimia kaikille jäsenille.

– Iidan jutuista heräsi mielen­kiinto. Varmaan jossain vaiheessa menemme kokoukseen.

Jäsenyys oli Laura Törmä­selle ”automaat­tinen juttu”, sillä hän jakaa Teolli­suus­liiton arvot ja katsoo liiton ajavan oikeita asioita.

”MIHIN HALUAISI MENNÄ OMAN KAVERIN KANSSA?”

Asenta­jana Lohjalla työsken­te­levä Tino Halttunen, 34, on aiemmin toiminut omassa ammat­tio­sas­tos­saan nuori­so­vas­taa­vana. Hänen kokemuk­sensa vahvistaa sitä, mitä Törmänen ja Lindström kertoivat omista osallis­tu­misen syistään.

– Kun tapah­tu­miin tulijoilta kysyy, mikä sai heidät lähte­mään, selvästi yleisin vastaus on, että luotta­mus­mies tai työka­veri ehdotti. Enemmän tulee tätä kautta kuin somesta. Ja jos yksi kaveri lähtee katso­maan, mitä ammat­tio­saston jutuissa tehdään, niin voi olla, että mukaan lähtee vielä joku toinenkin.

Tino Halttunen mietti ammat­tio­sas­tonsa nuori­so­vas­taa­vana paljon sitä, mitkä tekijät saavat nuoret lähte­mään tapahtumiin.

Tyypil­listä nuorten iltojen tekemistä Teolli­suus­työ­väen Hakkilan Ammat­tio­sasto 12:ssa, johon Halttunen kuuluu, ovat olleet karting-autoilla ajo, värikuu­la­sota ja saunaillat.

– Meillä on pyritty raken­ta­maan tapah­tumat mietti­mällä sitä, , mihin ja mitä tekemään haluaisi mennä oman kaverin kanssa. Kevät- ja syysko­kouksen jälkeen on lähdetty yhdessä syömään.

Ristei­lyl­läkin on käyty, joskaan ei vuosittain.

– Ehkä joka toinen vuosi keski­määrin. Laiva ei välttä­mättä ole nuorille enää ihan ykkösjuttu.