Pikamuoti jääköön pois muodista – toisiko vastuullisuus lisää töitä Suomeen?

Vaate- ja tek­sti­ili­te­ol­lisu­u­den osu­udek­si ilmas­toa läm­mit­tävistä päästöistä on arvioitu 4–10 pros­ent­tia. Maail­man­laa­juis­es­ti tek­sti­ilien tuotan­to on kaksinker­tais­tunut vuodes­ta 2000 lukien. Euroop­palainen keskiver­toku­lut­ta­ja ostaa vuodessa 26 kiloa tek­sti­il­i­tuot­tei­ta, ja pois heit­e­ty­istä van­hoista vaat­teista suurin osa menee seka­jät­teek­si, joko kaatopaikoille tai polt­toon.

Vaat­tei­den laatu on heiken­tynyt. Euroopas­sa ennen kaikkea pika­muoti on lyhen­tänyt vaat­tei­den käyt­töikää ja luonut jopa vaat­tei­den ker­takäyt­töä. Eivätkä vaat­teet kier­rä. Vain pros­ent­ti tek­sti­ilikuiduista palau­tuu kuiduik­si. Kier­räte­tyk­si kuiduk­si väite­tyt kuidut ovat useim­miten peräisin muovip­ul­loista, ja kaik­ista ”vas­tu­ullisu­ud­es­ta” ker­to­vista väit­teistä noin 40 pros­ent­tia on harhaan­jo­htavia. ”Luomupu­uvil­laa” myy­dään kaupois­sa paljon enem­män kuin mitä sitä tuote­taan.

Kier­rä­tys­tä hidas­ta­vat vielä luon­nonkuitu­jen sekaan halpu­ut­tamisen tai muiden syi­den takia ympä­tyt tekokuidut. Eri­tyis­es­ti jous­toa tuo­va elas­taani voi aiheut­taa epäpuh­tauk­sia tämän het­ken kier­rä­tys­te­knolo­giois­sa.

Vain pieni osu­us pitkien ja monipolvis­ten, maail­man­laa­juis­ten toim­i­tus­ketju­jen ongelmista näkyy euroop­palai­sis­sa tilas­tois­sa tai euroop­palais­ten kulut­ta­jien vaivoina. Arvi­ol­ta 15 pros­ent­tia tek­sti­ilien tuotan­toketjun vaa­timista luon­non­va­roista eli fos­si­il­i­sista polt­toaineista, lan­noit­teista, min­er­aaleista, met­alleista tai bio­mas­sas­ta kulute­taan EU-mais­sa. Eikä tässä luon­non­va­rabud­jetis­sa ole vielä edes vet­tä, jota kuluu varsinkin puuvil­lan kas­vat­tamiseen val­taisia määriä. Tästä kielii maail­man suurimpi­in kuu­luneen Aral-jär­ven kohta­lo. Järvi vuo­datet­ti­in kuivi­in puuvil­lapel­to­ja kastele­mal­la.

Euroop­paan tuo­duis­sa tek­sti­ileis­sä on ainakin 60 sel­l­aista väri­ainet­ta, jot­ka tiede­tään syöpä­vaar­al­lisik­si tai riskeik­si lisään­tymis­ter­vey­delle. Tek­sti­ili­te­ol­lisu­us käyt­tää edelleen myös ”ikuisu­uskemikaale­ja”, eli per- ja poly­flu­o­rat­tu­ja alkyyliy­hdis­teitä. Ne voivat aiheut­taa syöpiä ja alen­taa hedelmäl­lisyyt­tä.

Pitkät toim­i­tus­ketjut hämärtävät sen, miten luotet­tavina voi pitää edes vas­tu­ullisu­usser­ti­fikaateil­la leimat­tu­ja ja markki­noitu­ja tuot­tei­ta. Ser­ti­fikaat­ti ei aina takaa sitä, etteikö ketjun alkupäässä olisi orjatyötä, lap­sia töis­sä, lait­to­mia tai kohtu­ut­to­mia ylitöitä, vaar­al­lisia työolo­suhtei­ta, eri­tyis­es­ti naisi­in ja tyt­töi­hin kohdis­tu­vaa sek­suaal­ista häir­in­tää tai syr­jin­tää.

Jär­jestäy­tymisoikeus ammat­tili­it­toi­hin lois­taa pois­saolol­laan. Kymme­nen ammat­tiy­hdis­tysoikeuk­sia raskaim­min rikko­van maan listal­la ovat esimerkik­si Bangladesh ja Turk­ki. Ne ovat mai­ta, joista EU:hun tuo­daan suuria määriä tek­sti­ile­jä.

Täl­lainen kuva piir­tyy kan­sain­välisen tek­sti­il­i­tuotan­non ongelmista EU:n viral­li­sista raporteista samoin kuin kansalaisjär­jestö­jen ja ammat­tili­it­to­jen pal­jas­tuk­sista.

”VASTUULLISUUS – MEIDÄN ISKUN PAIKKA”

– Kulut­ta­jat ovat viisas­tuneet. Tusi­na­muoti kär­sii inflaa­tion, mikä on hyvä asia. Tämä on juuri se paik­ka, mis­sä Suo­mi pääsee iskemään.

Teol­lisu­us­li­iton kemi­an sek­torin johta­ja Toni Lai­ho uskoo tek­sti­ili- ja muo­tialan tule­vaisu­u­den­näkymi­in maas­samme.

Lai­ho oli allekir­joit­ta­mas­sa heinäkuista julk­i­lausumaa, jos­sa liit­to yhdessä alan työ­nan­ta­jali­iton ja Ammat­tili­it­to Pron kanssa vaatii tek­sti­ili- ja muo­tialan kasvuo­hjel­maa hal­li­tu­so­hjel­maan.

”Globaal­isti tek­sti­ili- ja muo­tiala on erit­täin merkit­tävä kasvuala, jos­sa suo­ma­laiset vahvu­udet – ekol­o­gisu­us ja vas­tu­ullisu­us – nou­se­vat koko ajan keskeisem­pään ase­maan”, julk­i­lausumas­sa san­o­taan. Tuor­eim­pana alan kehit­tymisen esimerkkinä maini­taan 400 miljoo­nan euron investoin­nin vaa­ti­van tek­sti­ilikuitute­htaan perus­t­a­mi­nen Kemi­in. Julk­i­lausumas­sa kaavail­laan myös, että ala kas­vaa Suomes­sa raa­ka-ainei­den jatko­jalostuk­sen, kier­rät­tämisen, brändili­ike­toimin­nan, älytek­sti­ilien ja teknis­ten tek­sti­ilien ansios­ta.

– Val­tion tuen pitäisi olla mit­ta­va ja merkit­tävä, Lai­ho sanoo.

Sek­tori­jo­hta­ja huo­maut­taa, että nimeno­maan val­tion tuki tutkimuk­seen ja tuoteke­hit­te­lyyn on aikanaan syn­nyt­tänyt kokon­aisia uusia tuotan­non­alo­ja Suomeen. Lai­ho korostaa, että kier­rä­tyk­sel­lä ja aiem­min pelkik­si jät­teik­si jäänei­den teol­lisu­u­den sivu­vir­to­jen jalostamisel­la voidaan Suomeen syn­nyt­tää uusia teol­lisia työ­paikko­ja tek­sti­ili- ja muo­tialalle. Viimeaikaiset kri­isit, koron­a­pan­demia ja Ukrainan sota mukaan lukien, ovat puolestaan osoit­ta­neet, miten haavoit­tuvia pitkät, globaalit toim­i­tus­ketjut ovat. Tämä kan­nus­taa siirtämään tuotan­toa taas Euroop­paan.

Van­haa, per­in­teikästä tek­sti­il­iosaamista tarvi­taan jo nyt.

Myöskään koulu­tus­ta ei Lai­hon mielestä pitäisi uno­htaa, jos edel­lä maini­tus­sa kasvuo­hjel­mas­sa ennustel­lut 17 000 uut­ta työ­paikkaa aidosti syn­ty­i­sivät.

– Van­haa, per­in­teikästä tek­sti­il­iosaamista tarvi­taan jo nyt. Ja vielä enem­män, jos ala läh­tee kas­va­maan kestävämpi­en tuot­tei­den ja tääl­lä kehitet­ty­jen, ekol­o­gis­es­ti ja ympäristöä säästäen tuotet­tu­jen kuitu­jen ansios­ta, Lai­ho arvioi viitat­en eri­tyis­es­ti sel­l­u­loosaan eli met­sä­te­ol­lisu­u­teen poh­jau­tu­vien inno­vati­ivis­ten kuitu­jen kehit­tämiseen.

UUDET KUIDUT KIINNOSTAVAT

– Raa­ka-ainepo­h­jan uud­is­t­a­mi­nen herät­tää aivan val­taisas­ti kan­sain­välistä mie­lenki­in­toa, kuvailee Suomen Tek­sti­ili & Muoti ry:n eli alan työ­nan­ta­ja­jär­jestön toim­i­tusjo­hta­ja Mar­ja-Liisa Niinikos­ki.

Tässä Niinikos­ki viit­taa peräti seit­semään eri­laiseen tek­sti­ilikuitu­un, joi­ta Suomes­sa on kehitel­ty joko sel­l­u­loosas­ta tai sit­ten vaate­jät­teestä tai niiden yhdis­telmistä. Niinikos­ki toteaa, että kak­si niistä on jopa kau­pal­lis­tamis­vai­heessa: Infinit­ed Fiber Com­pa­nyn jo edel­lä maini­tun Kemin tehtaan ohel­la Spin­no­van täysin sel­l­u­loosaan poh­jau­tu­va kuitute­hdas on nouse­mas­sa Jyväskylään.

Niinikos­ki myhäilee vielä, että Spin­no­va suun­nit­telee myös kehräävän­sä lankaa.

– Kehräämö? Euroop­paan? toim­i­tusjo­hta­ja ker­too alan euroop­palais­ten yhteistyökump­panei­den kyse­levän aivan ällikälle lyö­ty­inä.

Koko ala on kuitenkin maail­man­laa­juis­es­ti kovas­sa mur­rokses­sa.

– Vas­tu­ullisu­us ja dig­i­tal­isaa­tio aja­vat mur­rosta eteen­päin, Niinikos­ki arvioi.

Dig­i­tal­isaa­tio tarkoit­taa esimerkik­si osit­tain mit­tati­lauk­se­na tehtyä mas­sat­uotan­toa tai sitä Niinikosken omaa visio­ta, että kulut­ta­ja pysty­isi tutki­maan kau­pas­sa vaat­teen mate­ri­aalit, hoito-ohjeet ja todel­lisen alku­perän QR-kood­in skan­naa­mal­la.

Niinikos­ki pain­ot­taa kulut­ta­jien val­in­to­jen merk­i­tys­tä. Varsinkin nuoret halu­a­vat jo ostaa laadukas­ta, valikoiden vaat­teitaan jälleen­myyn­tiar­vo mielessään. Niinikos­ki toteaa, että se jää vielä nähtäväk­si, miten suuren markki­nan val­taa­vat muidenkin kuin juhlavaat­tei­den vuokraus tai tuote palvelu­na.

– Vai­hde­taanko lakanat niin, että seu­raa­vat tuo­daankin pesty­inä koti­in? Niinikos­ki kysyy.

KESTÄÄKÖ VASTUULLISUUS KASVUA?

”Kestävä talouskasvu on aikamme vaar­al­lisimpia myyt­te­jä.” Niin otsikoiti­in eräs asiantun­ti­ja-artikke­li. Ja vas­tu­ullisen liike­toimin­nan suo­ma­lais­pro­fes­sori on varoit­tanut: ”Pelkkä kuidun kier­rät­tämi­nen ja öljy- ja sel­l­u­loos­apo­h­jais­ten kuitu­jen kor­vaami­nen ei riitä.” Kier­rät­tämi­nen kulut­taa näet edelleen run­saasti ener­giaa, kemikaale­ja ja vet­tä.

Niinikos­ki ei hätkähdä asiantun­ti­joiden mantraa, jon­ka mukaan vain tosi­asial­lista kulu­tus­tamme, myös vaat­tei­den ja tek­sti­ilien kulu­tus­ta, on leikat­ta­va rajusti, jot­ta ilmas­ton­muu­tok­sen ja elonkir­jon katoamisen kaltaiset globaalit ongel­mat saadaan selätet­tyä.

– Tek­sti­ilien tuotan­non kasvu ei ole tait­tumas­sa. Koko globaali vaatemarkki­na on 700 mil­jar­dia euroa, ja se kas­vaa 1 pros­en­til­la vuodessa. Mut­ta vas­tu­ulli­nen muoti kas­vaa eniten.

– 80 pros­ent­tia kestävyys­ratkaisu­ista tehdään suun­nit­teli­jan pöy­däl­lä, Niinikos­ki pain­ot­taa.

Tek­sti­ilien tuotan­non kasvu ei ole tait­tumas­sa.

Valmis­teil­la ole­va, tuoteko­htainen ekol­o­gisen suun­nit­telun EU-ase­tus tulee vaa­ti­maan laadukkaampia ja kestävämpiä tek­sti­ile­jä ja vaat­tei­ta. Niiden on olta­va kor­jat­tavis­sa ja kier­rätet­tävis­sä. Val­heel­lisia vas­tu­ullisu­usväit­tämiä ei saa esit­tää. Ensi­vai­heessa yri­tys­ten on pal­jastet­ta­va, jos ne tuhoa­vat valmi­ita vaat­tei­ta ja seu­raavak­si tuhoami­nen kiel­letään. Julk­i­sis­sa han­k­in­nois­sa on var­jelta­va ennen kaikkea myrkyt­tömyyt­tä ja ympäristön suo­jelua koko tuotan­toketjus­sa.

Niinikos­ki korostaa, että yri­tyk­set otta­vat jo nyt niin ekol­o­gisen kuin sosi­aalisenkin vas­tu­un­sa erit­täin vakavasti.

Alan suo­ma­laisia toim­i­joi­ta Niinikos­ki kehot­taa miet­timään automaa­tion tuo­mia kasvumah­dol­lisuuk­sia. Hän muis­tut­taa vielä, että automa­ti­soin­ti ja dig­i­tal­isoin­ti ovat saa­neet Suomes­sa teknolo­gia­te­ol­lisu­u­denkin kukois­ta­maan. Koulu­tuk­sen puolel­la hän iloit­see siitä, että Tam­pereen ammat­tiko­rkeak­oulus­sa voi taas aloit­taa tek­sti­ili-insinöörin opin­not.

MITTARIT PUNAISELLA, TOIMITTAVA NYT!

– Holti­ton yliku­lu­tuk­semme ei voi jatkua. Mon­et ympäristön tilan mit­tar­it ovat jo nyt punaisel­la. Meil­lä ei ole aikaa odot­taa uusia teknisiä inno­vaa­tioi­ta, vaik­ka Infinit­ed Fiberin ja Spin­no­van kaltaiset uudet kuidut näyt­tävätkin lupaav­il­ta.

Näin toteaa ilmas­toasiantun­ti­ja Lasse Leipo­la Finnwatchista. Se on Teol­lisu­us­li­itonkin rahoit­ta­ma, yri­tys­ten globaale­ja vaiku­tuk­sia tutki­va kansalaisjär­jestö. Leipo­la oli vas­tu­us­sa Finnwatchin tuoreesta, pika­muodin vaiku­tuk­sia käsitelleestä raportista.

Köy­häl­lä ei ole varaa ostaa hal­paa.

”Köy­häl­lä ei ole varaa ostaa hal­paa.” Van­ha sanon­ta viit­taa siihen, että vain laadukkaat vaat­teet kestävät käyt­töä, ja siihen perus­tu­vat myös EU:n tek­sti­ilis­trate­gian suun­nitel­mat.

– Mut­ta nähtäväk­si jää, miten strate­gian vaa­timus kestävyy­destä ja kor­jat­tavu­ud­es­ta toteu­tuu käytän­nössä, Leipo­la pohtii.

KAIKILLA TOIMIJOILLA ON VASTUUNSA

Leipo­la toteaa, että alan ongelmien ratkaisi­joik­si tarvi­taan niin yri­tyk­siä, val­tio­ta kuin kulut­ta­ji­akin, lop­ul­ta myös ay-liiket­tä.

– Pitkäikäis­ten vaat­tei­den huoltoa ja kor­jaamista. Mielu­um­min tuule­tus­ta kuin pesemistä. Vaat­tei­den kier­rät­tämistä vaat­teina, ja niiden lainaamista tai vuokraamista.

Suo­ma­laisyri­tyk­sistä Leipo­la toteaa, että niin ympäristö- kuin sosi­aaliseenkin vas­tu­useen kiin­nitetään enenevästi huomio­ta. Mut­ta esimerkik­si myymälän tai kont­torin ener­giapäästö­jen vähen­tämi­nen on sinän­sä hyvä, mut­ta kuitenkin riit­tämätön ilmas­to­toi­mi, kos­ka ehdo­ton val­taosa alan ongelmista on ulkois­tet­tu kehit­tyvi­in mai­hin.

– On vaikea nähdä, miten vaate­brändin toim­inta voisi olla ilmas­toys­täväl­listä, jos toim­inta perus­tuu neit­seel­lis­ten kuitu­jen ja fos­si­ilis­ten polt­toainei­den käyt­töön.

Ratkaisun avaimia on Leipolan mielestä myös val­tioil­la. Julkiset han­k­in­nat ovat iso osa kunkin maan kulu­tus­ta ja vaikut­ta­vat merkit­tävästi päästöi­hin. Hin­nan sijas­ta han­k­in­to­ja pitäisi ohja­ta laatu, ekologi­nen kestävyys ja ihmisoikeuk­sista huole­htimi­nen.

Julkisel­la sek­to­ril­la on vielä rutkasti petrat­tavaa teois­saan. Esimerkik­si muu­ta­man vuo­den takainen Finnwatchin raport­ti maail­man­maineen saavut­ta­neen äitiys­pakkauk­sen tuot­tei­den alku­perästä oli karua luet­tavaa. Tuot­tei­ta eniten toimit­ta­va suo­ma­la­is­fir­ma ei edes vas­tan­nut Finnwatchin kysymyk­si­in vas­tu­ullisu­ud­es­ta. Raportin jäl­keen Kela on tosin muut­tanut toim­intaansa.

Val­ti­ol­la on myös verotyökalu käytössään. Ruotsin mallia seu­rat­en kor­jaus­palvelu­iden arvon­lisäveroa voitaisi­in Leipolan mielestä alen­taa. Se tek­isi vaat­tei­den kor­jaut­tamisen edullisem­mak­si ja houkut­tel­e­vam­mak­si.

Ay-liik­keel­lä on Leipolan mielestä eri­tyi­nen velvol­lisu­us olla vah­ti­mas­sa niin san­otun vihreän siir­tymän vaiku­tuk­sia maail­man arvi­ol­ta 300 miljoo­nan tek­sti­il­i­työläisen oloi­hin.

– Työn­tek­i­jöil­lä on ensin­näkin olta­va oikeus tehdä työtä, joka ei aiheuta vahinkoa.

– Toisek­sikin, ay-liik­keen on olta­va nos­ta­mas­sa keskustelu­un vihreän siir­tymän vaiku­tuk­sia ja sitä, miten siir­tymän vaa­ti­mat nopeat muu­tok­set toteutetaan työn­tek­i­jöi­den kannal­ta oikeu­den­mukaises­ti, Leipo­la sanoo.

“PELLAVAKUITU – SAIRAAN HYVÄ”

– Oma toiveeni on, että lähtisimme tutki­maan luon­nonkuitu­ja, joil­la kor­vaisimme öljy­po­h­jaisia kuitu­ja. Luon­nonkui­tu­i­hin kan­nat­taisi sat­sa­ta, pella­va on esimerkik­si sairaan hyvä kuitu.

Näin innos­tuu Teknolo­gian tutkimuskeskus VTT:n erikois­tutk­i­ja Taina Kamp­puri, joka oli ensim­mäi­nen kir­joit­ta­ja viime vuon­na julka­istus­sa tek­sti­il­ialan tiekar­tas­sa vuodelle 2035.

Muiden haas­tateltavien tavoin Kamp­puri alle­vi­ivaa, että Suomes­sa kehit­teil­lä ole­vat ja osin jo kau­pal­lis­te­tut kuidut ovat tuotan­to­pros­es­seil­taan aidosti ympäristöys­täväl­lisiä. Niitä vahdi­taan kuidun koko elinkaaren pal­jas­tavil­la lasken­noil­la, esimerkik­si LCA-metodil­la. Ver­tailun vuok­si Kamp­puri mainit­see viskoosin. Sen tuotan­to­pros­es­si kek­sit­ti­in 150 vuot­ta sit­ten ja siinä käytetään edelleen erit­täin myrkyl­listä rikki­hi­iltä. Spin­no­van kaltainen sel­l­u­loosakuitu ei hajoa myöskään mikro­muoviksi kuten tekokuidut tekevät mei­dän kaikkien pesukoneis­sa. Kamp­puri alle­vi­ivaa, että myös kuitu­jen kier­rä­tyk­sen kehit­tämisessä Suo­mi on ihan maail­man huip­ul­la.

– Mut­ta kier­rä­tys ei riitä. Jos ei olisi pika­muo­tia, ei syn­ty­isi niin paljon kier­rätet­tävää. Vaat­tei­den pitäisi olla muodil­taan ajat­to­mia. Eihän siinä ole mitään järkeä, että tehdään 8–12 mallis­toa vuodessa ja tehdään niin huono­laa­tu­isia vaat­tei­ta, että ne heit­etään yhden käyt­tök­er­ran jäl­keen pois, Kamp­puri kuvailee.

Eihän siinä ole mitään järkeä, että tehdään 8–12 mallis­toa vuodessa.

Erikois­tutk­i­ja nos­taa esi­in myös ham­pun kas­vat­tamisen.

– Hamp­pu kas­vaa siemen­estä satoon sadas­sa päivässä, joten on täysin mah­dol­lista, että yhden kau­den aikana voidaan kas­vat­taa use­ampi kuin yksi sato. Me tiedämme, että hamp­pu on luja tek­sti­ilikuitu. Kas­vaes­saan hamp­pu myös elvyt­tää maaperää, ja se on hyvä puhdis­ta­maan likaan­tunut­ta maa­ta. Siitä saa myös elin­tarvike­te­ol­lisu­u­teen kel­paavia siemeniä.

Kamp­purista on suo­ras­taan ”järkyt­tävää”, että Euroopas­sa kas­va­vat luon­nonkuidut samoin kuin tääl­lä tuotet­tu vil­la on uno­hdet­tu. Ne nähdään vain joinain mar­gin­aal­isi­na erikoisuuksi­na. Tutk­i­ja tois­taa vielä, että niitä kan­nat­taisi tutkia tekokuitu­jen käytön vähen­tämisek­si.

– Puuvil­lal­la ei kaikkea pystytä kor­vaa­maan.

LÄHTEITÄ

VTT: Taina Kamp­puri, Katri Kallio, Satu-Mar­ja Mäkelä, Ali Har­lin: Fin­land as a fore­run­ner in sus­tain­able and knowl­ede-based tex­tile indus­try – Roadmap for 2035
FINNWATCH: Mitä pika­muodin jäl­keen. Oikeu­den­mukainen ekologi­nen siir­tymä vaate- ja tek­sti­ili­te­ol­lisu­udessa 2/2022
Kaal­i­maan var­ti­jat 2. Ser­ti­fioin­ti- ja audi­toin­ti­jär­jestelmien laat­ua tarkastel­e­va seu­ran­tara­port­ti 4/2022
Hal­patuotan­toa hikipa­jois­sa. Äitiy­s­paikkauk­seen sisäl­tyvien tuot­tei­den sosi­aa­li­nen vas­tu­ullisu­us 1/2019.
EUROOPAN UNIONI: Kestäviä ja kier­to­talouteen perus­tu­via tek­sti­ile­jä koske­va EU:n strate­gia
TIEDOTUSVÄLINEET: Yleis­ra­dio, Helsin­gin Sanomat, The Guardian

Laatua ympäristön ehdoilla

Jokipi­in Pella­va on ollut toimin­nas­sa yli 100 vuot­ta. Kurikan Jalasjärvel­lä sijait­se­van tehtaan per­in­teisi­in on nyt sekoitet­tu myös ympäristöti­etoisu­us.

Muu­ta­mas­sa vuodessa läh­es tuplat­tu liike­vai­h­to ei onnis­tu­isi ilman kovan ammat­ti­taidon omaavia työn­tek­i­jöitä. Parinkymme­nen hen­gen porukkaan tuotan­non puolel­la kuu­luu yli 30 vuot­ta tehtaal­la työsken­nel­lyt kuto­ja Sirkku Perk­iö. Tehtaan mate­ri­aalit eli puuvil­la, vil­la ja pella­va ovat käyneet Perk­iölle tutuik­si.

Perk­iön kutomakoneen ja työpis­teen seinän takaa löy­tyy loimaamo. Sieltä Perk­iön käsiteltäviksi pää­tyy sadoista ja taas sadoista lan­go­ista koos­t­u­vat loimet. Kuto­jan käsis­sä ne alka­vat jo muis­tut­taa ompelua vaille valmi­ita kylpy- ja keit­tiöpyyhkeitä tai saunas­sa käytet­täviä laudeli­ino­ja ja ‑tyynyjä.

Nämä tuot­teet ovat vain esimerkke­jä, sil­lä yri­tyk­sen valikoima kat­taa kaikki­aan tuhan­sia eri­laisia myyn­tiar­tikkelei­ta. Hur­ja lukumäärä johtuu siitä, että ehdot­tomasti suurin osa Jokipi­in valikoimas­ta pää­tyy yri­tys­ten liike- ja yri­tys­lahjoik­si. Lah­jatuot­tei­den on ero­tut­ta­va joukos­ta ja vas­tat­ta­va tilauk­sen tehneen yri­tyk­sen tarpei­ta.

– En osaa edes sanoa, mon­taako eri mallia olen tuot­tei­ta tänä vuon­na tehnyt. Niin paljon niitä on ollut, Perk­iö ker­too.

Kuto­ja ei kehuskele ammat­ti­taidol­laan. Vaa­ti­mat­tomaan tyyli­in Perk­iö toteaa, että kaik­ki osaami­nen on kar­tutet­tu tekemäl­lä. Tekemistä on Jokipi­in Pella­van porukas­ta monil­la riit­tänytkin. Keskimääräiset työu­rat yri­tyk­sessä liikku­vat 25–30 vuo­den välil­lä.

POHDINTOJA, JA PAIKALLISTA SOPIMISTA

Perk­iö kaipaa aiko­ja, jol­loin Suomes­sa oli nyky­istä enem­män tek­sti­ili­te­ol­lisu­ut­ta. Kaukoidästä saa­pu­vat vaat­teet eivät Perk­iötä kiehdo, vaan hän han­kkii mielu­um­min ja mah­dol­lisuuk­sien mukaan koti­maisia tuot­tei­ta.

Perk­iön mielessä käy toisi­naan myös se, mil­lai­sis­sa olo­suhteis­sa vaat­tei­ta joudu­taan esimerkik­si Aasi­as­sa tekemään.

Tehtaan työ­poruk­ka on nais­val­taista. Tuotan­nos­sa tekee työtä vain kak­si miestä, joista toinen on päälu­ot­ta­mus­mies Antti Kallion­ie­mi.

– Tes­siä on sovel­let­tu tuotan­toli­sis­sä vähän työ­paikkako­htais­es­ti. Kuto­mossa pros­es­si on vielä kesken. Palavere­ja siitä, mis­sä yri­tyk­sen asiois­sa men­nään, pide­tään viikoit­tain per­jan­taisin, Kallion­ie­mi sanoo.

TARKKOINA LANGOISSA JA KIERRÄTYKSESSÄ

Jokipi­in Pellaval­la ollaan tarkkoina käytet­tävien lanko­jen alku­perästä. Epäi­lyk­siä ei pitäisi olla siitä, että raa­ka-aine olisi peräisin erit­täin vakav­ista ihmisoikeusloukkauk­sis­taan tun­netul­ta Kiinan uigu­uri­alueelta.

Pellavalan­ka han­ki­taan Ital­ias­ta, ja lankoi­hin käytet­ty pella­va kas­vate­taan Hol­lan­nis­sa, Bel­gias­sa tai Ran­skas­sa. Puuvil­lalan­ka tulee Sak­sas­ta, jos­sa lan­ka vär­jätään. Vär­jäämön käyt­tämä raakalan­ka on toim­i­tusjo­hta­ja Mau­ri Lau­ri­lan mukaan peräisin Euroopas­ta. Vil­la oste­taan ran­skalais­es­ta kehräämöstä, joka käyt­tää vain euroop­palaista vil­laa.

Hal­paa lan­ka ei ole. Lau­ri­lan mukaan tänä vuon­na lanko­jen hin­taan on jo tul­lut 34 pros­entin koro­tus ja siihen päälle tulee vielä lop­pu­vuodes­ta 8 pros­ent­tia. Myös pakkaus­ma­te­ri­aalien hin­nat ovat nousseet. Jot­ta omat kus­tan­nuk­set tuli­si­vat kate­tuik­si, pitäisi asi­akash­in­toi­hin lait­taa roimat 22 pros­ent­tia lisää.

– Tiuk­ka paik­ka. Hin­nanko­ro­tuk­set ovat aivan älyt­tömiä, emmekä tiedä yhtään, mihin ne perus­tu­vat, toim­i­tusjo­hta­ja ihmettelee.

Yri­tys­toimin­nan globaale­ja vaiku­tuk­sia tutki­van kansalaisjär­jestö Finnwatchin tuoreen raportin mukaan tek­sti­ili- ja vaate­tusalan kier­to­talous­ratkaisut ovat vielä alkutek­i­jöis­sään. Jokipi­in Pella­va kan­taa kuitenkin oman kor­ten­sa kekoon. Siel­lä valmis­tet­tu­ja ja lop­pu­un käytet­tyjä tek­sti­ile­jä kier­rät­tää Lounais-Suomen Jäte­huolto Oy. Hei­dän toimip­is­teessään Paimios­sa ne revitään. Syn­tyneestä sil­pus­ta tehdään muun muas­sa lankaa.

– Valmistimme jo ensim­mäisiä tuot­tei­ta kier­räte­tys­tä lan­gas­ta, Lau­ri­la ker­too.

Ympäristöti­etoisu­u­teen kuu­luu se, että yri­tyk­sessä ei jätet­tä syn­ny. Suun­nit­telu ja valmis­tus lähtevät siitä, että kaik­ki kudot­tu mate­ri­aali käytetään. Tuot­tei­ta tehdään kysyn­nän mukaan, joten yli­jäämää tai turhia varas­to­ja ei syn­ny. Lah­japakkauk­set ovat aal­topahvisia ja kier­rätet­täviä. Kaik­ki Jokipi­ihin tule­vat mate­ri­aalien pakkaus­laatikot käytetään Jalasjärvel­lä itse uudelleen. Mukana tule­vat muovit menevät muovinkeräyk­seen ja käyt­tökelvo­ton pahvi omaansa.

JOKIPIIN PELLAVA OY

PERUSTETTU 1920
KOTIPAIKKA Jalasjärvi, Kurik­ka
TUOTANTO Tek­sti­ilit, eri­tyis­es­ti pellavas­ta valmis­te­tut liike- ja henkilöstölah­jat yri­tyk­sille ja yhteisöille
HENKILÖSTÖ 30, joista tuotan­nos­sa noin 20
LIIKEVAIHTO 3,85 milj. euroa (vuon­na 2021)