Pika­muoti jääköön pois muodista – toisiko vastuul­li­suus lisää töitä Suomeen?

Vaate- ja teks­tii­li­teol­li­suu­den osuu­deksi ilmas­toa lämmit­tä­vistä pääs­töistä on arvioitu 4–10 prosent­tia. Maail­man­laa­jui­sesti teks­tii­lien tuotanto on kaksin­ker­tais­tu­nut vuodesta 2000 lukien. Euroop­pa­lai­nen keski­ver­to­ku­lut­taja ostaa vuodessa 26 kiloa teks­tii­li­tuot­teita, ja pois heite­tyistä vanhoista vaat­teista suurin osa menee seka­jät­teeksi, joko kaato­pai­koille tai polttoon.

Vaat­tei­den laatu on heiken­ty­nyt. Euroo­passa ennen kaik­kea pika­muoti on lyhen­tä­nyt vaat­tei­den käyt­töi­kää ja luonut jopa vaat­tei­den kerta­käyt­töä. Eivätkä vaat­teet kierrä. Vain prosentti teks­tii­li­kui­duista palau­tuu kuiduiksi. Kier­rä­te­tyksi kuiduksi väite­tyt kuidut ovat useim­mi­ten peräi­sin muovi­pul­loista, ja kaikista ”vastuul­li­suu­desta” kerto­vista väit­teistä noin 40 prosent­tia on harhaan­joh­ta­via. ”Luomu­puu­vil­laa” myydään kaupoissa paljon enem­män kuin mitä sitä tuotetaan.

Kier­rä­tystä hidas­ta­vat vielä luon­non­kui­tu­jen sekaan halpuut­ta­mi­sen tai muiden syiden takia ympä­tyt teko­kui­dut. Erityi­sesti jous­toa tuova elas­taani voi aiheut­taa epäpuh­tauk­sia tämän hetken kierrätysteknologioissa.

Vain pieni osuus pitkien ja moni­pol­vis­ten, maail­man­laa­juis­ten toimi­tus­ket­ju­jen ongel­mista näkyy euroop­pa­lai­sissa tilas­toissa tai euroop­pa­lais­ten kulut­ta­jien vaivoina. Arviolta 15 prosent­tia teks­tii­lien tuotan­to­ket­jun vaati­mista luon­non­va­roista eli fossii­li­sista polt­toai­neista, lannoit­teista, mine­raa­leista, metal­leista tai biomas­sasta kulu­te­taan EU-maissa. Eikä tässä luon­non­va­ra­bud­je­tissa ole vielä edes vettä, jota kuluu varsin­kin puuvil­lan kasvat­ta­mi­seen valtai­sia määriä. Tästä kielii maail­man suurim­piin kuulu­neen Aral-järven kohtalo. Järvi vuoda­tet­tiin kuiviin puuvil­la­pel­toja kastelemalla.

Euroop­paan tuoduissa teks­tii­leissä on aina­kin 60 sellaista väriai­netta, jotka tiede­tään syöpä­vaa­ral­li­siksi tai riskeiksi lisään­ty­mis­ter­vey­delle. Teks­tii­li­teol­li­suus käyt­tää edel­leen myös ”ikui­suus­ke­mi­kaa­leja”, eli per- ja polyfluo­rat­tuja alkyy­liyh­dis­teitä. Ne voivat aiheut­taa syöpiä ja alen­taa hedelmällisyyttä.

Pitkät toimi­tus­ket­jut hämär­tä­vät sen, miten luotet­ta­vina voi pitää edes vastuul­li­suus­ser­ti­fi­kaa­teilla leimat­tuja ja mark­ki­noi­tuja tuot­teita. Serti­fi­kaatti ei aina takaa sitä, etteikö ketjun alku­päässä olisi orja­työtä, lapsia töissä, lait­to­mia tai kohtuut­to­mia ylitöitä, vaaral­li­sia työolo­suh­teita, erityi­sesti naisiin ja tyttöi­hin kohdis­tu­vaa seksu­aa­lista häirin­tää tai syrjintää.

Järjes­täy­ty­mi­soi­keus ammat­ti­liit­toi­hin lois­taa pois­sao­lol­laan. Kymme­nen ammat­tiyh­dis­ty­soi­keuk­sia raskaim­min rikko­van maan listalla ovat esimer­kiksi Bangla­desh ja Turkki. Ne ovat maita, joista EU:hun tuodaan suuria määriä tekstiilejä.

Tällai­nen kuva piir­tyy kansain­vä­li­sen teks­tii­li­tuo­tan­non ongel­mista EU:n viral­li­sista rapor­teista samoin kuin kansa­lais­jär­jes­tö­jen ja ammat­ti­liit­to­jen paljastuksista.

”VASTUULLISUUS – MEIDÄN ISKUN PAIKKA”

– Kulut­ta­jat ovat viisas­tu­neet. Tusi­na­muoti kärsii inflaa­tion, mikä on hyvä asia. Tämä on juuri se paikka, missä Suomi pääsee iskemään.

Teol­li­suus­lii­ton kemian sekto­rin johtaja Toni Laiho uskoo teks­tiili- ja muotia­lan tule­vai­suu­den­nä­ky­miin maassamme.

Laiho oli alle­kir­joit­ta­massa heinä­kuista julki­lausu­maa, jossa liitto yhdessä alan työnan­ta­ja­lii­ton ja Ammat­ti­liitto Pron kanssa vaatii teks­tiili- ja muotia­lan kasvuoh­jel­maa hallitusohjelmaan.

”Globaa­listi teks­tiili- ja muotiala on erit­täin merkit­tävä kasvuala, jossa suoma­lai­set vahvuu­det – ekolo­gi­suus ja vastuul­li­suus – nouse­vat koko ajan keskei­sem­pään asemaan”, julki­lausu­massa sano­taan. Tuoreim­pana alan kehit­ty­mi­sen esimerk­kinä maini­taan 400 miljoo­nan euron inves­toin­nin vaati­van teks­tii­li­kui­tu­teh­taan perus­ta­mi­nen Kemiin. Julki­lausu­massa kaavail­laan myös, että ala kasvaa Suomessa raaka-ainei­den jatko­ja­los­tuk­sen, kier­rät­tä­mi­sen, brän­di­lii­ke­toi­min­nan, älyteks­tii­lien ja teknis­ten teks­tii­lien ansiosta.

– Valtion tuen pitäisi olla mittava ja merkit­tävä, Laiho sanoo.

Sekto­ri­joh­taja huomaut­taa, että nime­no­maan valtion tuki tutki­muk­seen ja tuote­ke­hit­te­lyyn on aika­naan synnyt­tä­nyt koko­nai­sia uusia tuotan­no­na­loja Suomeen. Laiho koros­taa, että kier­rä­tyk­sellä ja aiem­min pelkiksi jätteiksi jäänei­den teol­li­suu­den sivu­vir­to­jen jalos­ta­mi­sella voidaan Suomeen synnyt­tää uusia teol­li­sia työpaik­koja teks­tiili- ja muotia­lalle. Viime­ai­kai­set krii­sit, koro­na­pan­de­mia ja Ukrai­nan sota mukaan lukien, ovat puoles­taan osoit­ta­neet, miten haavoit­tu­via pitkät, globaa­lit toimi­tus­ket­jut ovat. Tämä kannus­taa siir­tä­mään tuotan­toa taas Eurooppaan.

Vanhaa, perin­tei­kästä teks­tii­lio­saa­mista tarvi­taan jo nyt.

Myös­kään koulu­tusta ei Laihon mielestä pitäisi unoh­taa, jos edellä maini­tussa kasvuoh­jel­massa ennus­tel­lut 17 000 uutta työpaik­kaa aidosti syntyisivät.

– Vanhaa, perin­tei­kästä teks­tii­lio­saa­mista tarvi­taan jo nyt. Ja vielä enem­män, jos ala lähtee kasva­maan kestä­väm­pien tuot­tei­den ja täällä kehi­tet­ty­jen, ekolo­gi­sesti ja ympä­ris­töä sääs­täen tuotet­tu­jen kuitu­jen ansiosta, Laiho arvioi viita­ten erityi­sesti sellu­loo­saan eli metsä­teol­li­suu­teen pohjau­tu­vien inno­va­tii­vis­ten kuitu­jen kehittämiseen.

UUDET KUIDUT KIINNOSTAVAT

– Raaka-aine­poh­jan uudis­ta­mi­nen herät­tää aivan valtai­sasti kansain­vä­listä mielen­kiin­toa, kuvai­lee Suomen Teks­tiili & Muoti ry:n eli alan työnan­ta­ja­jär­jes­tön toimi­tus­joh­taja Marja-Liisa Niini­koski.

Tässä Niini­koski viit­taa peräti seit­se­mään erilai­seen teks­tii­li­kui­tuun, joita Suomessa on kehi­telty joko sellu­loo­sasta tai sitten vaate­jät­teestä tai niiden yhdis­tel­mistä. Niini­koski toteaa, että kaksi niistä on jopa kaupal­lis­ta­mis­vai­heessa: Infi­ni­ted Fiber Compa­nyn jo edellä maini­tun Kemin tehtaan ohella Spin­no­van täysin sellu­loo­saan pohjau­tuva kuitu­teh­das on nouse­massa Jyväskylään.

Niini­koski myhäi­lee vielä, että Spin­nova suun­nit­te­lee myös kehrää­vänsä lankaa.

– Kehräämö? Euroop­paan? toimi­tus­joh­taja kertoo alan euroop­pa­lais­ten yhteis­työ­kump­pa­nei­den kyse­le­vän aivan älli­källe lyötyinä.

Koko ala on kuiten­kin maail­man­laa­jui­sesti kovassa murroksessa.

– Vastuul­li­suus ja digi­ta­li­saa­tio ajavat murrosta eteen­päin, Niini­koski arvioi.

Digi­ta­li­saa­tio tarkoit­taa esimer­kiksi osit­tain mitta­ti­lauk­sena tehtyä massa­tuo­tan­toa tai sitä Niini­kos­ken omaa visiota, että kulut­taja pystyisi tutki­maan kaupassa vaat­teen mate­ri­aa­lit, hoito-ohjeet ja todel­li­sen alku­pe­rän QR-koodin skannaamalla.

Niini­koski painot­taa kulut­ta­jien valin­to­jen merki­tystä. Varsin­kin nuoret halua­vat jo ostaa laadu­kasta, vali­koi­den vaat­tei­taan jälleen­myyn­tiarvo mieles­sään. Niini­koski toteaa, että se jää vielä nähtä­väksi, miten suuren mark­ki­nan valtaa­vat muiden­kin kuin juhla­vaat­tei­den vuokraus tai tuote palveluna.

– Vaih­de­taanko laka­nat niin, että seuraa­vat tuodaan­kin pestyinä kotiin? Niini­koski kysyy.

KESTÄÄKÖ VASTUULLISUUS KASVUA?

”Kestävä talous­kasvu on aikamme vaaral­li­sim­pia myyt­tejä.” Niin otsi­koi­tiin eräs asian­tun­tija-artik­keli. Ja vastuul­li­sen liike­toi­min­nan suoma­lais­pro­fes­sori on varoit­ta­nut: ”Pelkkä kuidun kier­rät­tä­mi­nen ja öljy- ja sellu­loo­sa­poh­jais­ten kuitu­jen korvaa­mi­nen ei riitä.” Kier­rät­tä­mi­nen kulut­taa näet edel­leen runsaasti ener­giaa, kemi­kaa­leja ja vettä.

Niini­koski ei hätkähdä asian­tun­ti­joi­den mant­raa, jonka mukaan vain tosia­sial­lista kulu­tus­tamme, myös vaat­tei­den ja teks­tii­lien kulu­tusta, on leikat­tava rajusti, jotta ilmas­ton­muu­tok­sen ja elon­kir­jon katoa­mi­sen kaltai­set globaa­lit ongel­mat saadaan selätettyä.

– Teks­tii­lien tuotan­non kasvu ei ole tait­tu­massa. Koko globaali vaate­mark­kina on 700 miljar­dia euroa, ja se kasvaa 1 prosen­tilla vuodessa. Mutta vastuul­li­nen muoti kasvaa eniten.

– 80 prosent­tia kestä­vyys­rat­kai­suista tehdään suun­nit­te­li­jan pöydällä, Niini­koski painottaa.

Teks­tii­lien tuotan­non kasvu ei ole taittumassa.

Valmis­teilla oleva, tuote­koh­tai­nen ekolo­gi­sen suun­nit­te­lun EU-asetus tulee vaati­maan laaduk­kaam­pia ja kestä­väm­piä teks­tii­lejä ja vaat­teita. Niiden on oltava korjat­ta­vissa ja kier­rä­tet­tä­vissä. Valheel­li­sia vastuul­li­suus­väit­tä­miä ei saa esit­tää. Ensi­vai­heessa yritys­ten on paljas­tet­tava, jos ne tuhoa­vat valmiita vaat­teita ja seuraa­vaksi tuhoa­mi­nen kiel­le­tään. Julki­sissa hankin­noissa on varjel­tava ennen kaik­kea myrkyt­tö­myyttä ja ympä­ris­tön suoje­lua koko tuotantoketjussa.

Niini­koski koros­taa, että yrityk­set otta­vat jo nyt niin ekolo­gi­sen kuin sosi­aa­li­sen­kin vastuunsa erit­täin vakavasti.

Alan suoma­lai­sia toimi­joita Niini­koski kehot­taa miet­ti­mään auto­maa­tion tuomia kasvu­mah­dol­li­suuk­sia. Hän muis­tut­taa vielä, että auto­ma­ti­sointi ja digi­ta­li­sointi ovat saaneet Suomessa tekno­lo­gia­teol­li­suu­den­kin kukois­ta­maan. Koulu­tuk­sen puolella hän iloit­see siitä, että Tampe­reen ammat­ti­kor­kea­kou­lussa voi taas aloit­taa teks­tiili-insi­nöö­rin opinnot.

MITTARIT PUNAISELLA, TOIMITTAVA NYT!

– Holti­ton yliku­lu­tuk­semme ei voi jatkua. Monet ympä­ris­tön tilan mitta­rit ovat jo nyt punai­sella. Meillä ei ole aikaa odot­taa uusia tekni­siä inno­vaa­tioita, vaikka Infi­ni­ted Fibe­rin ja Spin­no­van kaltai­set uudet kuidut näyt­tä­vät­kin lupaavilta.

Näin toteaa ilmas­to­asian­tun­tija Lasse Leipola Finnwatc­hista. Se on Teol­li­suus­lii­ton­kin rahoit­tama, yritys­ten globaa­leja vaiku­tuk­sia tutkiva kansa­lais­jär­jestö. Leipola oli vastuussa Finnwatc­hin tuoreesta, pika­muo­din vaiku­tuk­sia käsi­tel­leestä raportista.

Köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa.

”Köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa.” Vanha sanonta viit­taa siihen, että vain laaduk­kaat vaat­teet kestä­vät käyt­töä, ja siihen perus­tu­vat myös EU:n teks­tii­li­stra­te­gian suunnitelmat.

– Mutta nähtä­väksi jää, miten stra­te­gian vaati­mus kestä­vyy­destä ja korjat­ta­vuu­desta toteu­tuu käytän­nössä, Leipola pohtii.

KAIKILLA TOIMIJOILLA ON VASTUUNSA

Leipola toteaa, että alan ongel­mien ratkai­si­joiksi tarvi­taan niin yrityk­siä, valtiota kuin kulut­ta­jia­kin, lopulta myös ay-liikettä.

– Pitkäi­käis­ten vaat­tei­den huol­toa ja korjaa­mista. Mieluum­min tuule­tusta kuin pese­mistä. Vaat­tei­den kier­rät­tä­mistä vaat­teina, ja niiden lainaa­mista tai vuokraamista.

Suoma­lais­yri­tyk­sistä Leipola toteaa, että niin ympä­ristö- kuin sosi­aa­li­seen­kin vastuuseen kiin­ni­te­tään enene­västi huomiota. Mutta esimer­kiksi myymä­län tai kont­to­rin ener­gia­pääs­tö­jen vähen­tä­mi­nen on sinänsä hyvä, mutta kuiten­kin riit­tä­mä­tön ilmas­to­toimi, koska ehdo­ton valtaosa alan ongel­mista on ulkois­tettu kehit­ty­viin maihin.

– On vaikea nähdä, miten vaatebrän­din toiminta voisi olla ilmas­to­ys­tä­väl­listä, jos toiminta perus­tuu neit­seel­lis­ten kuitu­jen ja fossii­lis­ten polt­toai­nei­den käyttöön.

Ratkai­sun avai­mia on Leipo­lan mielestä myös valtioilla. Julki­set hankin­nat ovat iso osa kunkin maan kulu­tusta ja vaikut­ta­vat merkit­tä­västi pääs­töi­hin. Hinnan sijasta hankin­toja pitäisi ohjata laatu, ekolo­gi­nen kestä­vyys ja ihmi­soi­keuk­sista huolehtiminen.

Julki­sella sekto­rilla on vielä rutkasti petrat­ta­vaa teois­saan. Esimer­kiksi muuta­man vuoden takai­nen Finnwatc­hin raportti maail­man­mai­neen saavut­ta­neen äitiys­pak­kauk­sen tuot­tei­den alku­pe­rästä oli karua luet­ta­vaa. Tuot­teita eniten toimit­tava suoma­lais­firma ei edes vastan­nut Finnwatc­hin kysy­myk­siin vastuul­li­suu­desta. Rapor­tin jälkeen Kela on tosin muut­ta­nut toimintaansa.

Valtiolla on myös vero­työ­kalu käytös­sään. Ruot­sin mallia seura­ten korjaus­pal­ve­lui­den arvon­li­sä­ve­roa voitai­siin Leipo­lan mielestä alen­taa. Se tekisi vaat­tei­den korjaut­ta­mi­sen edul­li­sem­maksi ja houkuttelevammaksi.

Ay-liik­keellä on Leipo­lan mielestä erityi­nen velvol­li­suus olla vahti­massa niin sano­tun vihreän siir­ty­män vaiku­tuk­sia maail­man arviolta 300 miljoo­nan teks­tii­li­työ­läi­sen oloihin.

– Työn­te­ki­jöillä on ensin­nä­kin oltava oikeus tehdä työtä, joka ei aiheuta vahinkoa.

– Toisek­si­kin, ay-liik­keen on oltava nosta­massa keskus­te­luun vihreän siir­ty­män vaiku­tuk­sia ja sitä, miten siir­ty­män vaati­mat nopeat muutok­set toteu­te­taan työn­te­ki­jöi­den kannalta oikeu­den­mu­kai­sesti, Leipola sanoo.

“PELLAVAKUITU – SAIRAAN HYVÄ”

– Oma toiveeni on, että lähti­simme tutki­maan luon­non­kui­tuja, joilla korvai­simme öljy­poh­jai­sia kuituja. Luon­non­kui­tui­hin kannat­taisi satsata, pellava on esimer­kiksi sairaan hyvä kuitu.

Näin innos­tuu Tekno­lo­gian tutki­mus­kes­kus VTT:n erikois­tut­kija Taina Kamp­puri, joka oli ensim­mäi­nen kirjoit­taja viime vuonna julkais­tussa teks­tii­lia­lan tiekar­tassa vuodelle 2035.

Muiden haas­ta­tel­ta­vien tavoin Kamp­puri alle­vii­vaa, että Suomessa kehit­teillä olevat ja osin jo kaupal­lis­te­tut kuidut ovat tuotan­to­pro­ses­seil­taan aidosti ympä­ris­töys­tä­väl­li­siä. Niitä vahdi­taan kuidun koko elin­kaa­ren paljas­ta­villa lasken­noilla, esimer­kiksi LCA-meto­dilla. Vertai­lun vuoksi Kamp­puri mainit­see viskoo­sin. Sen tuotan­to­pro­sessi keksit­tiin 150 vuotta sitten ja siinä käyte­tään edel­leen erit­täin myrkyl­listä rikki­hiiltä. Spin­no­van kaltai­nen sellu­loo­sa­kuitu ei hajoa myös­kään mikro­muo­viksi kuten teko­kui­dut teke­vät meidän kaik­kien pesu­ko­neissa. Kamp­puri alle­vii­vaa, että myös kuitu­jen kier­rä­tyk­sen kehit­tä­mi­sessä Suomi on ihan maail­man huipulla.

– Mutta kier­rä­tys ei riitä. Jos ei olisi pika­muo­tia, ei syntyisi niin paljon kier­rä­tet­tä­vää. Vaat­tei­den pitäisi olla muodil­taan ajat­to­mia. Eihän siinä ole mitään järkeä, että tehdään 8–12 mallis­toa vuodessa ja tehdään niin huono­laa­tui­sia vaat­teita, että ne heite­tään yhden käyt­tö­ker­ran jälkeen pois, Kamp­puri kuvailee.

Eihän siinä ole mitään järkeä, että tehdään 8–12 mallis­toa vuodessa.

Erikois­tut­kija nostaa esiin myös hampun kasvattamisen.

– Hamppu kasvaa sieme­nestä satoon sadassa päivässä, joten on täysin mahdol­lista, että yhden kauden aikana voidaan kasvat­taa useampi kuin yksi sato. Me tiedämme, että hamppu on luja teks­tii­li­kuitu. Kasvaes­saan hamppu myös elvyt­tää maape­rää, ja se on hyvä puhdis­ta­maan likaan­tu­nutta maata. Siitä saa myös elin­tar­vi­ke­teol­li­suu­teen kelpaa­via siemeniä.

Kamp­pu­rista on suoras­taan ”järkyt­tä­vää”, että Euroo­passa kasva­vat luon­non­kui­dut samoin kuin täällä tuotettu villa on unoh­dettu. Ne nähdään vain joinain margi­naa­li­sina erikoi­suuk­sina. Tutkija tois­taa vielä, että niitä kannat­taisi tutkia teko­kui­tu­jen käytön vähentämiseksi.

– Puuvil­lalla ei kaik­kea pystytä korvaamaan.

LÄHTEITÄ

VTT: Taina Kamp­puri, Katri Kallio, Satu-Marja Mäkelä, Ali Harlin: Finland as a fore­run­ner in sustai­nable and know­lede-based textile industry – Road­map for 2035
FINNWATCH: Mitä pika­muo­din jälkeen. Oikeu­den­mu­kai­nen ekolo­gi­nen siir­tymä vaate- ja teks­tii­li­teol­li­suu­dessa 2/​2022
Kaali­maan varti­jat 2. Serti­fiointi- ja audi­toin­ti­jär­jes­tel­mien laatua tarkas­te­leva seuran­ta­ra­portti 4/​2022
Halpa­tuo­tan­toa hiki­pa­joissa. Äitiys­paik­kauk­seen sisäl­ty­vien tuot­tei­den sosi­aa­li­nen vastuul­li­suus 1/​2019.
EUROOPAN UNIONI: Kestä­viä ja kier­to­ta­lou­teen perus­tu­via teks­tii­lejä koskeva EU:n strategia
TIEDOTUSVÄLINEET: Yleis­ra­dio, Helsin­gin Sano­mat, The Guar­dian

Laatua ympä­ris­tön ehdoilla

Joki­piin Pellava on ollut toimin­nassa yli 100 vuotta. Kuri­kan Jalas­jär­vellä sijait­se­van tehtaan perin­tei­siin on nyt sekoi­tettu myös ympäristötietoisuus.

Muuta­massa vuodessa lähes tuplattu liike­vaihto ei onnis­tuisi ilman kovan ammat­ti­tai­don omaa­via työn­te­ki­jöitä. Parin­kym­me­nen hengen poruk­kaan tuotan­non puolella kuuluu yli 30 vuotta tehtaalla työs­ken­nel­lyt kutoja Sirkku Perkiö. Tehtaan mate­ri­aa­lit eli puuvilla, villa ja pellava ovat käyneet Perkiölle tutuiksi.

Perkiön kuto­ma­ko­neen ja työpis­teen seinän takaa löytyy loimaamo. Sieltä Perkiön käsi­tel­tä­viksi päätyy sadoista ja taas sadoista langoista koos­tu­vat loimet. Kuto­jan käsissä ne alka­vat jo muis­tut­taa ompe­lua vaille valmiita kylpy- ja keit­tiö­pyyh­keitä tai saunassa käytet­tä­viä laude­lii­noja ja ‑tyynyjä.

Nämä tuot­teet ovat vain esimerk­kejä, sillä yrityk­sen vali­koima kattaa kaik­ki­aan tuhan­sia erilai­sia myyn­tiar­tik­ke­leita. Hurja luku­määrä johtuu siitä, että ehdot­to­masti suurin osa Joki­piin vali­koi­masta päätyy yritys­ten liike- ja yritys­lah­joiksi. Lahja­tuot­tei­den on erotut­tava joukosta ja vastat­tava tilauk­sen tehneen yrityk­sen tarpeita.

– En osaa edes sanoa, montaako eri mallia olen tuot­teita tänä vuonna tehnyt. Niin paljon niitä on ollut, Perkiö kertoo.

Kutoja ei kehus­kele ammat­ti­tai­dol­laan. Vaati­mat­to­maan tyyliin Perkiö toteaa, että kaikki osaa­mi­nen on kartu­tettu teke­mällä. Teke­mistä on Joki­piin Pella­van poru­kasta monilla riit­tä­nyt­kin. Keski­mää­räi­set työurat yrityk­sessä liik­ku­vat 25–30 vuoden välillä.

POHDINTOJA, JA PAIKALLISTA SOPIMISTA

Perkiö kaipaa aikoja, jolloin Suomessa oli nykyistä enem­män teks­tii­li­teol­li­suutta. Kaukoi­dästä saapu­vat vaat­teet eivät Perkiötä kiehdo, vaan hän hank­kii mieluum­min ja mahdol­li­suuk­sien mukaan koti­mai­sia tuotteita.

Perkiön mielessä käy toisi­naan myös se, millai­sissa olosuh­teissa vaat­teita joudu­taan esimer­kiksi Aasiassa tekemään.

Tehtaan työpo­rukka on nais­val­taista. Tuotan­nossa tekee työtä vain kaksi miestä, joista toinen on pääluot­ta­mus­mies Antti Kallio­niemi.

– Tessiä on sovel­lettu tuotan­to­li­sissä vähän työpaik­ka­koh­tai­sesti. Kuto­mossa prosessi on vielä kesken. Pala­ve­reja siitä, missä yrityk­sen asioissa mennään, pide­tään viikoit­tain perjan­tai­sin, Kallio­niemi sanoo.

TARKKOINA LANGOISSA JA KIERRÄTYKSESSÄ

Joki­piin Pella­valla ollaan tark­koina käytet­tä­vien lanko­jen alku­pe­rästä. Epäi­lyk­siä ei pitäisi olla siitä, että raaka-aine olisi peräi­sin erit­täin vaka­vista ihmi­soi­keus­louk­kauk­sis­taan tunne­tulta Kiinan uiguurialueelta.

Pella­va­lanka hanki­taan Italiasta, ja lankoi­hin käytetty pellava kasva­te­taan Hollan­nissa, Belgiassa tai Rans­kassa. Puuvil­la­lanka tulee Saksasta, jossa lanka värjä­tään. Värjää­mön käyt­tämä raaka­lanka on toimi­tus­joh­taja Mauri Lauri­lan mukaan peräi­sin Euroo­pasta. Villa oste­taan rans­ka­lai­sesta kehrää­möstä, joka käyt­tää vain euroop­pa­laista villaa.

Halpaa lanka ei ole. Lauri­lan mukaan tänä vuonna lanko­jen hintaan on jo tullut 34 prosen­tin koro­tus ja siihen päälle tulee vielä loppu­vuo­desta 8 prosent­tia. Myös pakkaus­ma­te­ri­aa­lien hinnat ovat nous­seet. Jotta omat kustan­nuk­set tuli­si­vat kate­tuiksi, pitäisi asia­kas­hin­toi­hin lait­taa roimat 22 prosent­tia lisää.

– Tiukka paikka. Hinnan­ko­ro­tuk­set ovat aivan älyt­tö­miä, emmekä tiedä yhtään, mihin ne perus­tu­vat, toimi­tus­joh­taja ihmettelee.

Yritys­toi­min­nan globaa­leja vaiku­tuk­sia tutki­van kansa­lais­jär­jestö Finnwatc­hin tuoreen rapor­tin mukaan teks­tiili- ja vaate­tusa­lan kier­to­ta­lous­rat­kai­sut ovat vielä alku­te­ki­jöis­sään. Joki­piin Pellava kantaa kuiten­kin oman kortensa kekoon. Siellä valmis­tet­tuja ja loppuun käytet­tyjä teks­tii­lejä kier­rät­tää Lounais-Suomen Jäte­huolto Oy. Heidän toimi­pis­tees­sään Paimiossa ne revi­tään. Synty­neestä silpusta tehdään muun muassa lankaa.

– Valmis­timme jo ensim­mäi­siä tuot­teita kier­rä­te­tystä langasta, Laurila kertoo.

Ympä­ris­tö­tie­toi­suu­teen kuuluu se, että yrityk­sessä ei jätettä synny. Suun­nit­telu ja valmis­tus lähte­vät siitä, että kaikki kudottu mate­ri­aali käyte­tään. Tuot­teita tehdään kysyn­nän mukaan, joten ylijää­mää tai turhia varas­toja ei synny. Lahja­pak­kauk­set ovat aalto­pah­vi­sia ja kier­rä­tet­tä­viä. Kaikki Joki­pii­hin tule­vat mate­ri­aa­lien pakkaus­laa­ti­kot käyte­tään Jalas­jär­vellä itse uudel­leen. Mukana tule­vat muovit mene­vät muovin­ke­räyk­seen ja käyt­tö­kel­vo­ton pahvi omaansa.

JOKIPIIN PELLAVA OY

PERUSTETTU 1920
KOTIPAIKKA Jalas­järvi, Kurikka
TUOTANTO Teks­tii­lit, erityi­sesti pella­vasta valmis­te­tut liike- ja henki­lös­tö­lah­jat yrityk­sille ja yhteisöille
HENKILÖSTÖ 30, joista tuotan­nossa noin 20
LIIKEVAIHTO 3,85 milj. euroa (vuonna 2021)