Ihmisoikeuksien ja työntekijöiden perusoikeuksien loukkaukset ovat suomalaisyritysten kipukohtia, kun ne valvovat alihankintaketjujensa vastuullisuutta. Sekä hankintaketjujen uumenissa että lähellä kotimaassa olevat alihankkijat polkevat työläisten oikeuksia kustannusjahdissaan.

Kansainvälisen työjärjestön ILO:n selvitys kertoo, että pakkotyössä työskentelee 25 miljoonaa ihmistä ja lapsityöntekijöitä on 152 miljoonaa. Kun puhutaan lievemmistä työntekijöiden oikeuksien rikkomuksesta, ovat määrät melkoisia.

– Yritykset puuttuvat jonkin verran pahimpiin tapauksin. Alipalkkaukseen ja ylipitkiin työpäiviin ei alihankintaketjuissa kiinnitetä huomiota, kun arviota tekee yritysraportointien pohjalta. Tämä heikentää myös ay-liikkeen mahdollisuuksia saada tietoa rikkomuksista, SAK:n kansainvälisten asioiden asiantuntija Pia Björkbacka sanoo.

ALIHANKINTA VALVONNAN ULOTTUMATTOMISSA

Alihankintaa kasautuu maihin, joissa kansallinen lainsäädäntö ei takaa kansainvälisten säädösten edellyttämiä ihmisoikeuksia. Ongelmana on myös se, etteivät oikeusvaltioperiaatteet ja kansalaisoikeudet toteudu monessa maassa, vaikka asianmukaista lainsäädäntöä olisi.

SAK selvitti vuonna 2016 valtion sijoitusyhtiö Solidiumin osaomistamien Stora Enson, SSAB:n, Telian, Outokummun, Metson ja Kemiran yhteiskuntavastuuraportteja. Niissä ei kerrottu millään tavalla alihankintaketjuista, niiden työehtosopimuskäytännöistä eikä edes maista, joissa alihankkijat toimivat.

Yritysten pitäisi pysyä pois sellaisista paikoista, joihin liittyy ihmisoikeusriskejä.

Yritykset perustelevat raportoinnin puutteita ja vähäisiä toimitusketjuun liittyviä vaateita usein sillä, että velvoitteiden valvonta on vaikeaa ja vaatii paljon resursseja.

– Jos valvonta on rankkaa ja vaatii resursseja, ei tällaisia riskejä pidä ottaa. Yritysten pitäisi pysyä pois sellaisista paikoista, joihin liittyy ihmisoikeusriskejä, Björkbacka sanoo.

KAUNIITA PERIAATTEITA

Yrityksiä koskee YK:n vuonna 2011 hyväksymät yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat ohjaavat periaatteet. Yritysten pitää sitoutua ihmisoikeuksien kunnioittamiseen ja toimia ihmisoikeuskysymyksissä huolellisesti.

Huolellisuus merkitsee toimitusketjujen kartoittamista, riskien tunnistamista, riskejä ehkäisevän suunnitelman tekoa ja toteutusta sekä lopulta seurantaa, että suunnitelman tavoitteet toteutuvat.

Jos ennaltaehkäisevät toimenpiteet eivät auta, yrityksillä on velvollisuus puuttua ihmisoikeuksien loukkauksiin ja korjata vahingot.

– Usein kun yritykset havaitsevat ongelmia, ne keskittyvät ehkäisemään niiden toistumista, mikä on hyvä asia. Iso ongelma on, että jo tapahtuneiden rikkomusten uhreille ei korvata heidän kokemaansa vääryyttä, kansalaisjärjestö Finnwatchin ihmisarvoisen työn tutkija Anu Kultalahti sanoo.

YK:n periaatteiden noudattaminen on yrityksille vapaaehtoista, eikä niiden rikkomisesta seuraa mitään rangaistuksia.

Velvoittava laki valmisteilla

Kansalaisjärjestö Finnwatch edistää yrityksiä sitovaa kansallista yritysvastuulakia. #Ykkösketjuun-kampanja näkyi vuoden 2019 eduskuntavaalien alla. Kampanjaan osallistui yli 100 yritystä, kansalaisjärjestöä ja ammattiliittoa. Mukana olivat muun muassa Fazer, Finlayson, Halti, Kesko, Paulig, S-ryhmä, Stora Enso ja Tokmanni.

– Haluamme Suomeen yritysvastuulain, koska yritykset eivät raportoi vapaaehtoisesti hankintaketjunsa ihmisoikeuksiin liittyvistä asioista, SAK:n Björkbacka sanoo.

”Monet yritykset tekevät jo nyt töitä ihmisoikeuksien edistämiseksi. Yritysvastuulain myötä mukaan saataisiin koko laaja yrityskenttä”, Pauligin vastuullisuuspäällikkö Seija Säynevirta sanoo Ykkösketjun verkkosivuilla.

EK:n asiantuntija Hannu Yläsen mukaan kotimainen yritysvastuulaki ei ole tarpeen, koska monet suomalaiset yritykset ovat jo nyt ympäristö- ja ihmisoikeuskysymyksissä maailman kärkeä.

– Kansallinen laki olisi väärä instrumentti ison ongelman ratkaisemisessa, Ylänen sanoo.

Jos meillä olisi vastuullisuuslainsäädäntö, se helpottaisi koko yrityskenttää ymmärtämään, mitkä ovat pelisäännöt.

Osa Ykkösketjuun sitoutuneista yrityksissä ei ole Yläsen mukaan ollut täysin tietoisia Ykkösketjun tavoitteista.

– Yrityksiltä on kysytty, että kai te tällaista kannatatte. Kun kysymyksiä esitetään näin, aina ei välttämättä hahmoteta kokonaisuutta. Saattaa syntyä tilanteita, joissa liian heppoisin perustein lähdetetään kannattamaan jotakin. Eikä edes tiedetä, mihin lähdetään mukaan, Ylänen sanoo.

Hissiyhtiö Koneen tuotekehityksen ympäristöjohtaja Satu Virkkunen odottaa kotimaista yritysvastuulainsäädäntöä toiveikkaana.

– Jos meillä olisi vastuullisuuslainsäädäntö, se helpottaisi koko yrityskenttää ymmärtämään, mitkä ovat pelisäännöt. Se myös estäisi epäterveen kilpailun eli sen, että joku yritys lähtee viemään toimintaansa suuntaan, minne ei yleisesti mennä. Aina on hyvä, että on olemassa lainsäädäntö, joka tukee vastuullista liiketoimintaa, Virkkunen sanoo.

Yritysvastuulaki odottaa parhaillaan hallituksen lakiesitystä.

OSA TALOUSRIKOLLISUUTTA

Työperäiset ihmisoikeusrikkomukset ovat Euroopan kriminaalipolitiikan instituutin Heunin tutkijan Anni Lietosen mukaan osa piilorikollisutta, johon liittyy usein harmaa talous, veropetokset ja laajamittainen talousrikollisuus.

– Kun hyväksikäyttö muuttuu lievästä vakavammaksi, on ääripäässä ihmiskauppaan rinnastettavat ihmisoikeusrikkomukset, johon voi liittyä jopa painostusta, väkivallalla uhkailua ja suoraa väkivaltaa, Lietonen sanoo.

Teollisuusliiton erikoistutkija Timo Eklund on nähnyt, miten töitä teetetään lainsäädännön harmailla alueilla, muun muassa telakoilla ja metsätaloudessa, joilla alihankkijat eivät noudata suomalaista lainsäädäntöä ja työehtosopimuksia. Valvonta on usein olematonta.

– Palkat ovat alle työehtosopimuksen, lisiä ei makseta, työntekijöillä teetetään ylipitkiä päiviä eikä veroja makseta mihinkään maahan. Yritykset hakevat kustannuksia säästämällä kilpailuetua, ja työmarkkinat vääristyvät, Eklund sanoo.

Ääripäässä on ihmiskauppaan rinnastettavat ihmisoikeusrikkomukset, johon voi liittyä jopa painostusta, väkivallalla uhkailua ja suoraa väkivaltaa.

Yritysten riski joutua osalliseksi ulkomaalaisen työvoiman hyväksikäyttöön nousee, kun käytetään vuokratyötä, lähetettyjä työntekijöitä tai ketjutettua alihankintaa.

Kyse on Lietosen mukaan hyväksikäytön liiketoimintamallista, jossa karsitaan kuluja kaikesta mahdollisesta ja samalla kääritään voittoja mahdollisimman paljon. Aloilla, jotka työllistävät matalan koulutustason työvoimaa, on yrityksiä, jotka järjestelmällisesti hyväksikäyttävät työntekijöiden riippuvuutta työnantajasta.

Alipalkattuja ihmisiä etsitään Euroopan laajuisilta työmarkkinoilta, työlainsäädäntö on monissa maissa puutteellista ja valvonta usein olematonta. Ammattiliitot tekevät rajat ylittävää yhteistyötä, Teollisuusliitto etenkin Pohjoismaiden ja Baltian liittojen kanssa.

Heuni on julkaissut toimitsijoille ja luottamushenkilöille oppaan, jonka avulla voidaan tunnistaa työperäinen hyväksikäyttö. Yrityksille on useita julkaisuja, joissa kerrotaan, miten ne voivat ehkäistä työperäistä hyväksikäyttöä ja ihmiskauppaa toimitusketjuissaan.

OSAAMISTAKIN ON

Menestyvät yritykset huolehtivat Eklundin mukaan parhaiten alihankintaketjunsa vastuullisuudesta, asettavat vaatimuksia ja myös valvovat kumppaneidensa toimintaa.

– Ne, jotka tekevät tulosta ja menestyvät maailmalla, ovat myös vastuullisuusohjelmissa kärkijoukkoa. Kun rahaa ei ole, käytetään jopa arveluttavia keinoja kustannusten alentamiseen, Eklund sanoo.

Hissiyhtiö Kone hallitsee toimitusketjunsa vastuullisuuden, mutta ei silläkään aina ole helppoa.

– Eri maiden lainsäädäntö luo haasteita vastuullisuuden valvontaan. Siksi olemme luoneet omat globaalit vastuullisuuden vaatimukset, jotka ovat usein tiukemmat kuin missään yksittäisessä maassa on, Koneen Virkkunen sanoo.

Jos toimintatavat eivät parane, voimme tarvittaessa purkaa yhteistyön.

Koneen yritysvastuuta linjaavat sekä yrityksen sisäiset että alihankkijoita ohjaavat eettiset säännöt. Jokainen alihankkija sitoutuu noudattamaan niitä.

Vaatimusten muutostahti luo monille Koneen toimitusketjuun kuuluville yrityksille ongelmia, koska paikallinen lainsäädäntö ei välttämättä muutu niin nopeasti kuin Koneen vaatimukset.

Koneen ilmastotavoite on hyvä esimerkki: olla hiilineutraali vuoteen 2030 mennessä. Tuotteiden osalta hiilineutraalisuustavoite tarkoittaa 40 prosentin vähennystä vuodesta 2018 suhteessa liikevaihtoon.

– Edellytämme toimittajiltamme, että ne reagoivat tähän ja seuraamme tilannetta. Yritämme yhdessä löytää uusia ratkaisuja. Jos toimintatavat eivät parane, voimme tarvittaessa purkaa yhteistyön, mutta se on se viimeisin keino, Virkkunen sanoo.

ASIAKKAAT JA AY-LIIKE TALKOISIIN

Yritykset eivät ole yritysvastuun kehittämisessä yksin.

– Isot yritykset edellyttävät jo kilpailutusvaiheessa, että vastuullisuuden kaikki osa-alueet ovat kunnossa. Tätä kautta vastuullisuus valuu pienempiä yrityksiä koskeviin vaatimuksiin, yritysvastuuseen erikoistuneen asiantuntijayritys Opinio Jurisin asiantuntija Hanna Liappis sanoo.

SAK:n Björkbacka toivoo, että ammattiyhdistykset ottavat ihmisoikeuksien ja työntekijöiden oikeuksien puolustamisen aiempaa vahvemmin työlistalleen.

– Luottamusmiehet ovat tässä tärkeässä roolissa. Näiden pitää kysellä ihmisoikeuksien ja työntekijöiden oikeuksien perään alihankintaverkostoissa. Toisaalta myös yritysten pitää muuttaa toimintaansa niin, että ne sisällyttävät ihmisoikeuselementit paremmin raportteihinsa ja tuottavat raportit myös suomeksi, Björkbacka sanoo.

TEKSTI JUKKA NORTIO
KUVITUS TUOMAS IKONEN