Käsi­töitä Kuto­sen kulmassa

JAANA UURAINEN

Pori
Porin Teol­li­suus­työn­te­ki­jät ao. 6

SARI MIKKILÄ

Ulvila
Porin Teol­li­suus­työn­te­ki­jät ao. 6

Käsi­työ­har­ras­taja Sari Mikkilä kaivaa kassis­taan värik­kään isoäi­din­ne­liöistä kootun virka­tun villa­pei­ton Porin Teol­li­suus­työn­te­ki­jöi­den toimis­tolla Kuto­sen kulmassa.

– Minulla on kotona näitä isoja peit­toja varmaan pari­sen­kym­mentä. Käsi­työ­har­ras­tus lähtee helposti käsistä, hän sanoo ja nauraa.

Myös Jaana Uurai­sella on muka­naan jos jonkin­moista nyssäk­kää. Niistä löytyy muun muassa lankoja, virk­kuu­kouk­kuja ja huovutusvillaa.

– Käsi­töi­den teke­mi­nen on rentout­ta­vaa varsin­kin nyt pande­mian aikana, kun elämä voi olla monille haas­teel­lista. Tässä pääsee hyvin irti arjesta.

Kaksikko vetää ammat­tio­sasto 6:n käsityöjaosta.

– Se on aika uusi juttu, Uurai­nen sanoo.

– Porin Teol­li­suus­työn­te­ki­jöissä on uudis­tettu jaok­sia sen perus­teella, mitä jäse­nistö haluaa tehdä, Mikkilä kertoo.

– Ammat­tio­sas­ton toimin­nan ei aina tarvitse olla niin asia­pi­toista. Välillä voidaan olla yhdessä vähän rennom­min­kin, Uurai­nen lisää.

MIEHET INNOSTUIVAT HUOVUTTAMAAN

Kaikki sai alkunsa, kun Uurai­nen järjesti huovu­tusil­lan Porin Teol­li­suus­työn­te­ki­jöi­den toimis­tolla loppu­vuo­desta 2018. Illan aikana ammat­tio­sas­ton jäse­net perhei­neen neula­huo­vut­ti­vat tont­tuja. Osanot­ta­jia oli kymmen­kunta ja he olivat 6–60-vuotiaita.

– Märkä­huo­vu­tus on minun lempi­lap­seni, mutta neula­huo­vut­ta­malla saa lyhyessä ajassa enem­män aikai­seksi kuin märkä­huo­vu­tus­tek­nii­kalla ja voi kokea onnis­tu­mi­sen iloa.

Huovu­tusta oli tarjolla Kuto­sen kulmassa jälleen seuraa­vana vuonna. Silloin iltoja oli kaksi ja nekin oli suun­nattu koko perheelle.

– Sinne tuli ihmi­siä, jotka eivät olleet osal­lis­tu­neet osas­ton toimin­taan aikai­sem­min. Se oli minusta hienoa. Osalla oli muka­naan lapsia tai lapsenlapsia.

Toisella kerralla huovut­ta­jissa oli enem­män miehiä kuin naisia, Uurai­nen muistelee.

– Mies­ten työt olivat upeita. Niistä näki, että heillä on käden­tai­toa, luovuutta ja heittäytymiskykyä.

Vuoden 2019 lopulla ammat­tio­sas­ton silloi­nen sihteeri kysyi Uurai­selta, lähti­sikö hän vetä­mään käsi­työ­jaosta. Uurai­nen soitti Mikki­lälle ja pyysi tätä mukaan.

– Olemme olleet aktii­vi­sia osas­ton toimin­nassa jo pitkään. Tutus­tuimme vuonna 2008, kun olimme molem­mat liit­to­ko­kous­vaa­lieh­dok­kaina, Mikkilä kertoo.

Uurai­nen työs­ken­teli tuol­loin toimis­to­sih­tee­rinä kone­pa­jassa, ja Mikkilä oli vaihe­työn­te­kijä. Sittem­min molem­mat ovat vaih­ta­neet alaa, mutta jääneet Teol­li­suus­lii­ton jäse­niksi, koska “Kuto­sessa on hyvä yhteishenki”.

“PERUSSILMUKOILLA NÄYTTÄVÄÄ JÄLKEÄ”

Huovu­tuk­sen lisäksi ammat­tio­sasto 6:n käsi­työ­jaok­sessa on askar­reltu joulu­kort­teja, tehty savi­töitä ja opeteltu virk­kauk­sen saloja. Liik­keelle on lähdetty usein ihan alkeista.

– Monet virk­kausil­toi­hin osal­lis­tu­neista eivät olleet pitä­neet virk­kuu­kouk­kua kädes­sään sitten ala-asteen, Uurai­nen kertoo.

Siksi onkin hyvä, että käsi­työ­jaos­tossa on kaksi vetä­jää. Uurai­nen on siinä ammat­ti­lai­nen, sillä hän on suorit­ta­nut viri­ke­toi­min­na­noh­jaaja-arte­saa­nin tutkin­non. Mikkilä taas on harras­ta­nut käsi­töitä lapsesta asti.

– Nautin siitä, että saan näyt­tää ihmi­sille, että käsi­töi­den teke­mi­nen ei ole vaikeaa. Muuta­milla perus­sil­mu­koilla saa tehtyä näyt­tä­vää virk­kaus­jäl­keä, Mikkilä kertoo.

Nautin siitä, että saan näyt­tää ihmi­sille, että käsi­töi­den teke­mi­nen ei ole vaikeaa.

Esimer­kiksi isoäi­din­ne­liöistä koottu peitto syntyy neljällä yksin­ker­tai­sella silmukalla.

– Kun osaa kiin­teän silmu­kan, voi virkata itsel­leen lapa­set, Uurai­nen lisää.

Käsi­työ­jaos kokoon­tuu pääasiassa osas­ton toimis­tolla, ja taval­li­sesti käsi­töi­den parissa viete­tään kolme tuntia kerrallaan.

– Ilta on aina lyhyt. Kahvit juodaan melkein aina pystyssä, Mikkilä sanoo ja nauraa.

UUTUUTENA LASINPUHALLUS

Tule­vana syksynä Porin Teol­li­suus­työn­te­ki­jöi­den käsi­työ­jaok­sessa on tarkoi­tus aina­kin huovut­taa sekä tehdä joulu­kort­teja ja savitöitä.

– Jos emme Sarin kanssa osaa jotain tekniik­kaa, pyydämme apuun paikal­li­sia käsi­työ­läi­siä, Uurai­nen kertoo.

Uutuu­tena käsi­työ­jaos tarjoaa tänä syksynä lasin­pu­hal­lusta. Uurai­nen on jo selvit­tä­nyt, että Kiikoi­sista, puolen tunnin ajomat­kan päästä, löytyy siihen tarkoi­tuk­seen sovel­tu­vat tilat sekä opettaja.

– Ideana on, että jaok­sessa pääsisi kokei­le­maan erilai­sia mate­ri­aa­leja ja toteut­ta­maan itseänsä. Haluamme tarjota jäse­nille sellai­sia juttuja, joita heidän ei tule kotona tehtyä, Mikkilä ja Uurai­nen sanovat.

Kaksikko mark­ki­noi käsi­työil­toja ammat­tio­sas­ton verk­ko­si­vuilla ja työpaik­ko­jen ilmoi­tus­tau­luilla. Lisäksi jäse­net saavat niistä tietoa sähköpostilla.

– Rohkeasti mukaan, Mikkilä kannustaa.