Ritva Ohmero­luoma: Sauna kuuluu arkeen ja juhlaan

RITVA OHMEROLUOMA

Suomen Sauna­seuran varapu­heen­joh­taja. Hallitus- ja talous­alan ammat­ti­lainen, joka on työsken­nellyt yhtiöiden ja rahas­tojen toimi­tus­joh­ta­jana ja partne­rina sekä toiminut kymme­nien yritysten halli­tuk­sessa jäsenenä tai puheen­joh­ta­jana. Kirkon Ulkomaa­navun halli­tuksen jäsen ja mukana Naisten Pankin toimin­nassa. Harrastaa sotilas­ko­ti­toi­mintaa, golfia, käsitöitä ja avantouintia.

Suoma­lainen sauna­pe­rinne hyväk­syt­tiin joulu­kuussa 2020 Unescon aineet­toman kulttuu­ri­pe­rinnön luette­loon ensim­mäi­senä suoma­lai­sena kohteena.

– Suomi allekir­joitti vuonna 2013 Unescon aineet­toman kulttuu­ri­pe­rinnön suoje­le­misen sisäl­tävän yleis­so­pi­muksen. Sen jälkeen piti luoda Suomeen vielä Elävän perinnön kansal­linen luettelo ennen kuin meille avautui mahdol­li­suus hakea sauno­mista Unescon luette­loon, kertoo Ritva Ohmero­luoma, joka oli vetämässä Sauna Unescoon ‑hanketta.

– Suomen Sauna­seura kokosi yhteen kymmeniä saunayh­tei­söjä ja sauna­kult­tuuria edistäviä toimi­joita, jotka alkoivat sitten tehdä työtä hankkeen toteu­tu­mi­seksi. Olen itse ollut Sauna­seuran jäsen 1990-luvulta saakka ja omana tavoit­tee­nani – kuten myös seuralla – oli ollut jo pitkään se, että sauno­minen saatai­siin Unescon luetteloon.

Suomea aiemmin Unescon luette­loon on hyväk­sytty vuonna 2014 Võrumaan savusau­na­pe­rinne Virosta. Nyt monet haluavat vierailla maakun­nassa ja kokeilla sauno­mista aidoissa savusaunoissa.

KAIKKI SAUNOVAT

Lähes 90 prosenttia suoma­lai­sista saunoo kerran viikossa ja monet vielä sitäkin useammin. Saunan suosio näkyy myös niiden määrässä. Suomessa on lähes kolme miljoonaa saunaa. Perinne siirtyy eteen­päin perheissä sekä lukui­sissa aktii­vi­sissa sauna­seu­roissa. Sauno­minen kuuluu niin arkeen kuin juhlaan. Sauno­minen aloite­taan jo vauvana ja se jatkuu yleensä koko elämän­kaaren ajan.

Mikä merkitys on sillä, että suoma­lainen sauno­minen pääsi Unescon aineet­toman perinnön luetteloon?

– Jo itse hakemuksen tekeminen oli vaativaa ja valtavan suuri oppimis­pro­sessi kaikille siihen osallis­tu­neille. On tärkeää määri­tellä, mitä suoma­lainen sauno­minen pitää sisäl­lään ja miten se eroaa venäläi­sestä banjasta tai turkki­lai­sesta hamamista, Ohmero­luoma sanoo.

Nyt on selvi­tetty ja dokumen­toitu se, mistä puhutaan, kun keskus­tel­laan suoma­lai­sesta saunasta.

– Nyt on selvi­tetty ja dokumen­toitu se, mistä puhutaan, kun keskus­tel­laan suoma­lai­sesta saunasta, sillä maail­malla on sellai­siakin saunoja, jotka eivät muistuta sitä lainkaan. Yksi erottava tekijä on löyly. Sen merkitys nousi arvoon arvaa­mat­to­maan suoma­laista saunaa määriteltäessä.

Hakupro­sessin aikana eri toimi­joiden muodos­tama ohjaus­ryhmä pohti suoma­laisten sauno­mista sekä histo­rian että nykyajan ja tulevai­suuden kannalta. Sauna­pe­rin­teen nimeä­minen Unescon luette­loon edellyttää myös vastuuta perin­teen suojelusta.

TITTELIT POIS

Suomi sai Ohmero­luoman mukaan paljon näkyvyyttä kansain­vä­li­sessä mediassa, kun sauna­pe­rin­teemme hyväk­syt­tiin Unescon luetteloon.

– Uskon, että tämä lisää entises­tään myös ulkomaisten matkai­li­joiden kiinnos­tusta suoma­laista sauno­mista kohtaan, Ohmero­luoma toteaa.

– Suomen Sauna­seuran ydinteh­tä­viin kuuluu sauna­kult­tuurin edistä­minen. Seuralla on Lautta­saa­ressa Vaski­nie­messä sauna­talo, joka on tarkoi­tettu seuran jäsenille ja heidän vierail­leen. Se on vähän kuin näyteik­kuna suoma­lai­seen saunaan. Sauna­ta­lossa käy usein ulkomaisia vieraita, kuten diplo­maat­teja ja toimit­tajia. Sauna­seura tekee myös yhteis­työtä Kansain­vä­lisen Sauna­liiton kanssa.

Lauteilla kaikki ovat tasa-arvoisia, ilman titte­leitä ja mitaleja.

Ulkomaisia matkai­li­joita saattaa hämmentää se, että suoma­laiset saunovat alasti, mikä taas on suoma­lai­sille itses­tään selvää, luontevaa ja luonnol­lista. Tämä täytyi ottaa huomioon myös Unescolle lähetyssä kuva- ja videoaineistossa.

– Ihminen on saunassa sellai­sena kuin on maail­maan syntynyt. Saunassa ei arvos­tella ketään. Lauteilla kaikki ovat tasa-arvoisia, ilman titte­leitä ja mitaleja, pohtii Ohmeroluoma.

Matkai­lijat pääsevät kokei­le­maan Suomessa sauno­mista yksityis­sau­nojen lisäksi liike­sau­noissa, joihin luetaan yleiset saunat, uimahal­lien ja kylpy­löiden saunat sekä tilaus­saunat. Saunoja löytyy myös hotel­lien ja majoi­tus­liik­keiden yhteydestä.

– Sauno­minen ei ole loppunut Suomessa mihin­kään. On hyvä, että täällä on yleisiä saunoja ja että niitä raken­ne­taan koko ajan lisää, Ohmero­luoma toteaa.

– Takavuo­sina oli buumi, että pieneenkin kerros­ta­loa­sun­toon raken­net­tiin sauna, vaikka ne olivat usein kuumia ja kuivia koppeja. Nykyään kerros­ta­loissa panos­te­taan taas enemmän yhtei­siin sauna­ti­loihin, jotka muistut­tavat parhaim­mil­laan jo kylpylöitä.

RAKAS RANTASAUNA

Ohmero­luoma on kotoisin Mikke­listä, minne liittyvät myös hänen ensim­mäiset sauna­muis­tonsa. Sauna­päivä oli lauantai, joka oli 1950-luvulla vielä työpäivä.

– Kävimme yleisessä saunassa Kasar­min­ka­dulla. Menimme sinne kotoa koko suvun voimin. Talvisin matka taittui potku­kel­kalla tai pulkalla, ja minä istuin siinä lampaan­taljan päällä. Se oli monen sukupolven yhteinen sauna­ko­kemus, Ohmero­luoma muistelee.

– Äidin ja mummin harmiksi halusin mennä miesten saunaan isän, sedän ja vaijan eli isoisän kanssa, koska siellä minua ei vahdittu niin paljon. Miesten puolella minut istutet­tiin isoon saaviin, missä sain puuhata vapaasti omia vesileikkejä.

Kun vanhemmat käyvät lastensa kanssa saunassa, siirtyy perinne automaat­ti­sesti seuraa­valle sukupolvelle.

Myöhemmin perhe saunoi talon pihasau­nassa. Mukana oli aina mehua ja makkaraa, jota kuumen­net­tiin kiukaan päällä.

– Isä oli sellainen Pelle Peloton, joka keksi aina kaiken­laista. Hän asensi saunaan kovaää­niset, jotta pystyimme kuunte­le­maan sauno­misen aikana Lauan­tain toivot­tuja radiosta, Ohmero­luoma kertoo.

Kaikkein rakkain sauna hänelle on kuitenkin vuonna 1963 raken­nettu sauna Saimaan rannalla Mikkelissä.

– Askeet­ti­sessa mökki­sau­nassa on hyvä tunnelma. Ikkunasta näkyy järvi­mai­sema. Sauna on pieni, mutta siellä saa varpaat kiukaan yläpuo­lelle, mikä on tärkeää. Löylyt ovat hyvät ja kosteus riittävä. En koskaan lämmitä saunaa yli 70-astei­seksi, Ohmero­luoma kuvailee.

– Kun vanhemmat käyvät lastensa kanssa saunassa, siirtyy sauna­pe­rinne automaat­ti­sesti eteen­päin seuraa­valle sukupol­velle. Kaikki lapsen­lap­se­nikin ovat kovia sauno­maan. He ovat opetta­neet sauno­mista myös kumppa­neil­leen, joista yksi on kotoisin Kolum­biasta ja toinen Saksasta. Sauno­minen oli heistä aluksi outoa, mutta nykyään sauna lämpiää mökillä kesällä joka päivä.

VASTA KAINALOSSA

Monelle vihto­minen tai vasto­minen on myös olennainen osa sauna­ko­ke­musta. Yleensä Länsi-Suomessa vihdo­taan ja Itä-Suomessa vasto­taan. Raja kulkee suunnil­leen Päijän­teen tienoilla.

– Silloin kun tätini vielä eli, meillä oli tapana tehdä Pertun­maalla vuoden vastat aina juhan­nuksen jälkei­senä viikon­lop­puna. Ensin vastoja kuivat­tiin pari viikkoa ja sen jälkeen ne pakat­tiin pahvi­laa­tik­koon. Vastojen väliin sirotel­tiin merisuolaa, mikä sitoi kosteutta, Ohmero­luoma kertoo.

– Äitini kaksi siskoa valmis­tivat saunassa myös sahtia. Opin sen taidon tädil­täni, ja myös serkuis­sani on sahdin­te­ki­jöitä. Olemmekin suunni­tel­leet nyt perin­teen elvyt­tä­mistä uudes­taan, sillä meillä on edelleen sahtias­tiat tallessa. Mummol­lani taas oli Pertun­maalla savusauna, jossa palvat­tiin lihat ja kinkut. Saunalla on monen­laista käyttöä.