Veronu­me­rolla huija­ri­fir­moja vastaan

Heinä­kuun alussa voimaan tulevan käytännön on tarkoitus kitkeä harmaata taloutta Suomen telakoilla. Työnte­ki­jöiden näkökul­masta kyse on työeh­tojen turvaa­mi­sesta ja alipalkkaa maksa­vien alihan­kin­tay­ri­tysten toimin­taan puuttu­mi­sesta. Teolli­suus­liitto on pitkään kannat­tanut veronu­meron käyttöönottoa.

– Liitto on todella tyyty­väinen, että veronu­me­ro­käy­täntö laajenee. Raken­nusa­lal­lahan se on ollut jo käytössä ja kokemukset ovat olleet hyviä. Maan hallitus ansaitsee kiitokset tästä päätök­sestä, sanoo viestin­tä­asian­tun­tija Veli-Matti Kauppinen.

Ulkoisen viestinnän ja yhteis­kun­ta­suh­teiden yksikössä työsken­te­levä Kauppinen kertoo, että liitto on vienyt viestiä päättä­jille useita vaiku­tus­ka­navia pitkin.

– Olemme edistä­neet veronu­meron käyttöön­ottoa muun muassa SAK:n kautta, mutta myös omin toimin. Vaikut­ta­mis­kei­noina ovat olleet suorat kontaktit poliit­ti­siin puoluei­siin, kansan­edus­ta­jiin, minis­te­reihin ja heidän esikuntiinsa.

Pakol­lista veronu­meron käyttöä on kaivattu teolli­suu­teen etenkin siellä, missä työsken­telee paljon alihan­kin­tay­ri­tyksiä ja ulkomaa­laisia työnte­ki­jöitä. On vaikeaa valvoa, maksa­vatko yritykset asian­mu­kaista palkkaa kaikkine lisineen ja veroineen.

– Harmaan talouden torjunta nousee merkit­tä­vään asemaan myös eduskun­ta­vaa­leihin liitty­vässä Teolli­suus­liiton keskus­te­lua­sia­kir­jassa, sanoo Kauppinen.

LISÄÄ VEROEUROJA VALTION KASSAAN

Veronu­me­roiden käyttöön­otto hyödyttää valtion­ta­loutta vähen­tä­mällä veron­kiertoa. Asiaa koskeva lakimuutos hyväk­syt­tiin eduskun­nassa viime vuoden keväällä, minkä jälkeen alkoi tekninen valmistelu.

– Raken­nusa­lalla otettiin käyttöön veronu­mero vuonna 2012 sekä urakka- ja työnte­ki­jä­tie­tojen ilmoit­ta­mis­me­net­tely 2014. Alan palkka­summan ja sitä kautta veroker­tymän kasvu oli selvästi havait­ta­vissa näiden toimen­pi­teiden jälkeen. Ei ihan yksi yhteen voi sanoa, että se johtui uudis­tuk­sista, mutta Verohal­linnon harmaan talouden selvi­ty­syk­sikön raportin mukaan muutos ja palkka­summan kasvu osuvat ajalli­sesti yhteen, kertoo erityis­asian­tun­tija Pertti Nieminen valtiovarainministeriöstä.

Halli­tuksen esityk­sessä arvioi­daan, että harmaan talouden vastaiset lakimuu­tokset kasvat­tivat raken­nusalan palkka­summaa vuosina 2012–14 noin 300 miljoonaa euroa ja toivat verotu­loja noin 100 miljoonaa euroa.

Työnan­ta­ja­liitot ovat pääosin vastus­ta­neet veronu­meron käyttöön­ottoa, perus­te­lui­naan byrokra­tian lisään­ty­minen ja proses­sien hitaus. Halli­tuksen lakie­si­tyk­sessä on kuitenkin menet­te­lystä vapau­tettu lyhyt­kes­toiset, lyhyellä varoi­tusa­jalla tehtävät työt. Niinpä esimer­kiksi lastia telakalle tuova kuorma-auton kuljet­taja ei veronu­meroa tarvitse.

Veronu­merot voisivat olla tapa, jolla tarkas­tuksia pystyisi tekemään nopeasti.

Halli­tus­oh­jelman mukaan veronu­me­ro­me­net­telyn laajen­ta­mista selvi­te­tään. Kysee­seen tulisivat toimialat, joilla tiede­tään käytet­tävän pimeää työvoimaa. Poikkeuk­sena työnan­ta­jien linjaan ovat olleet Matkailu- ja ravin­to­la­pal­velut MaRa sekä Kiinteis­tö­työ­nan­tajat. Ne ovat katso­neet yhteis­lausun­nos­saan Palve­lua­lojen ammat­ti­liitto PAMin kanssa, että veronu­me­roita tarvi­taan niiden toimialoilla.

– Olemme vuosia tehneet erilaisia harmaan talouden torjun­taan liittyviä operaa­tioita, että epäre­hel­liset yritykset eivät saisi kilpai­luetua lakia noudat­ta­viin yrityk­siin nähden. Meistä veronu­merot voisivat olla tapa, jolla tarkas­tuksia pystyisi tekemään nopeasti, sanoo MaRan varatoi­mi­tus­joh­taja Veli-Matti Aitto­niemi.

”Maailman turval­lisin järjes­täy­ty­neen rikol­li­suuden ala”

Turun telakan eli Meyer Turun työnte­ki­jöiden pääluot­ta­mus­mies Juha Jorma­nainen pitää veronu­me­roiden pakol­li­suutta myöntei­senä asiana, mutta kertoo, ettei aihe ole kahvi­tau­ko­kes­kus­te­li­joiden suosituimpia.

– Tietysti toiveena on, että se jotain auttaisi. Mutta ei se isosti ole täällä vielä näkynyt. Alkuke­sästä koko henki­lös­tölle tulee uudet henkilökortit.

Veronu­me­roiden käyttöön­otto edellyttää sitä, että kaikki järjes­telmän piirissä olevat työnte­kijät saavat itsel­leen suoma­laisen henki­lö­tun­nuksen, mikä puoles­taan vaatii henki­lö­koh­taista tunnis­tau­tu­mista. Telakalla hanke vaatii kohtuul­lisen kokoista byrokra­tia­pon­nis­tusta, vaikka osalla ulkomaa­lai­sista henki­lö­tunnus on jo ennestään.

– Minul­lakin on kuval­linen veronu­me­ro­kortti. Silloin kun tänne on tehty vaikka uusi varas­to­halli, niin se on raken­nus­työmaa, jossa veronu­me­roita on vaadittu. Me edunval­vo­jatkin saatiin sitten kortit, kun vähän työnan­ta­jalle kiukut­telin, sanoo Jormanainen.

Vaikka suoma­laista viran­omaista moiti­taan usein kankeaksi, Verohal­linto on osoit­tanut asian hoita­mi­sessa ketteryyttä.

– Työnan­taja on sopinut verot­tajan kanssa, että he tulevat viikon ajaksi tänne telakka-alueelle, niin ihmiset saavat tehdä tunnis­tau­tu­misen paikan päällä, ettei tule muutaman sadan ihmisen jonoa verotoi­miston oven taakse. Jatkossa uusien työnte­ki­jöiden täytyy sitten käydä siellä.

AVIN RAPORTIT PALJASTAVAT VEDÄTYKSIÄ

Harmaan talouden todel­li­suus näkyy Turun telakalla jatku­vasti. Yritysten väärin­käy­tösten taso vaihtelee. Joskus kyse on aidosta tietä­mät­tö­myy­destä tai huoli­mat­to­muu­desta, mutta välillä toiminta on järjes­tel­mäl­listä ja tahal­lista työeh­tojen polkemista.

– Valitet­tavan monella on jotain puutteita. Ja aina joskus tulee vastaan ihan pohja­no­tee­raus­fir­moja, joilla tunti­kir­jan­pi­tokin voi puuttua kokonaan. Ei ole vuoro­lis­toja, ei yhtään mitään. Näitä on kuitenkin vähän, sellainen on yleisempää, että esimer­kiksi ylityö­kor­vaukset tai pekkaset ovat maksamatta.

Tapaukset tulevat pääluot­ta­mus­miehen tietoon useim­miten aluehal­lin­to­vi­raston tarkas­ta­jien rapor­teista, joita käsitel­lään telakan verkostovalvontaryhmässä.

– Joskus todella harvoin työnte­kijät itse tulevat kerto­maan minulle, että heille ei ole maksettu mitä kuuluu. Ja toinen vaihtoehto, vaikka hyvin harvi­nainen sekin, on että kilpai­li­jay­ri­tykset naraut­tavat toisiaan.

ALIPALKKAUKSEN PITÄISI OLLA RIKOS

Syynä alipal­kat­tujen työnte­ki­jöiden puhumat­to­muu­teen on se, että he tulevat usein maista, joissa taval­liset ihmiset eivät luota yhteis­kunnan rakenteisiin.

– Nämä ihmiset ovat esimer­kiksi Marokosta ja Itä-Euroopan maista. Heidän silmis­sään myös ammat­tiyh­dis­tys­liike on osa yhteis­kunnan koneistoa, eli eivät he meihin­kään luota. Ja taval­li­sesti he ovat järjestäytymättömiä.

Moni ulkomaa­lainen ei myöskään tunne työeh­to­so­pi­muksia eikä tiedä, mikä hänen työnsä oikea hinta olisi.

– Pari vuotta sitten oli tapaus, jossa romania­lai­sille hitsa­reille oli maksettu pari euroa tunnilta. He olivat kyllä itse tyyty­väisiä, mutta kun verot­taja ei ollut saanut osuut­taan, se tutkit­tiin verope­tok­sena, ja käräjillä tuli pienet sakot myös työsyr­jin­nästä, kertoo Jormanainen.

Harmaa talous on nyt maailman turval­lisin järjes­täy­ty­neen rikol­li­suuden ala.

Veronu­me­roiden pakol­li­suus auttaa hillit­se­mään veron­kiertoa, mutta työeh­to­so­pi­muksen noudat­ta­matta jättä­mistä se ei estä. Turhaut­tavaa edunval­vojan näkökul­masta onkin se, että vain törkeim­mistä väärin­käy­tök­sistä voi joutua rikosoi­keu­del­li­seen vastuuseen, mutta ”taval­lista” alipalk­kausta, kuten työeh­to­so­pi­muksen tunti­palk­kojen alitusta ja lisien maksa­mat­to­muutta ei ole krimi­na­li­soitu. Asiaan pitäisi Jorma­naisen mielestä saada lailla muutos.

– Harmaa talous on nyt maailman turval­lisin järjes­täy­ty­neen rikol­li­suuden ala. Jos minä myyn huumeita kadun­kul­massa, niin minut laite­taan putkaan ja saan linna­tuo­mion. Mutta pahin, mitä voi alipalk­kauk­sesta yrityk­selle seurata, on että joutuu jälki­kä­teen maksa­maan työnte­ki­jöille sen, mitä alun perinkin olisi kuulunut maksaa.

ALIHANKKIJAT KILPAILEVAT HINNALLA, ISOT YRITYKSET HYÖTYVÄT

Tyypil­listä on, että palkkoja polkevat alihan­kin­tay­ri­tykset toimivat aloilla, joiden työnte­ki­jöiltä ei vaadita paljon koulu­tusta tai erityisosaamista.

– Esimer­kiksi siivous, eristys, pinta­kä­sit­tely ja kaikki perus­me­tal­li­työt ovat sellaisia, joissa näitä tapauksia on, sanoo Jormanainen.

Laajem­massa kuvassa katsot­tuna kysymys on suuresta globaalin talouden ilmiöstä ja kapita­lismin toimin­ta­lo­gii­kasta. Harmaan talouden häviä­jinä ovat sellaiset pienet yritykset, jotka yrittävät toimia lakia ja työeh­to­so­pi­muksia noudat­taen, hyöty­jinä ennen muuta suuryritykset.

– Tämä sama ongel­mahan on kautta koko läntisen Euroopan. Isot firmat eivät itse tee mitään rikol­lista mutta kilpai­lut­tavat alihank­ki­jansa niin, että jos kaikki velvoit­teensa hoitaa, niin ei pysty tekemään sellaisia tarjouksia, että tilauksia saisi.

Turun telakan verkos­to­val­von­ta­ryhmä puuttuu lähinnä kaikkein räikeim­piin tapauk­siin. Jorma­naisen oma arvio on, että hän on ryhmässä mukana työnan­tajan julki­suu­den­hal­lin­taan liitty­vistä syistä.

– Jos media kyselee näistä asioista ja tulee tiukka paikka, niin Meyer voi silloin sanoa, että meillä on olemassa tällainen ryhmä ja henki­lös­tö­edus­tuskin siellä on.

Tosin suoma­laista mediaa ei harmaa talous erityisen paljon kiinnosta, eikä aihe politiikan asialis­tal­la­kaan näytä nousevan kovin korkealle.

– Joskus joku MOT tekee jutun. Sitten ne tekevät seuraavan jutun eri aiheesta, hymähtää Jormanainen.

Hän nostaa esille vielä yhden keinon puuttua alipalk­kauk­seen: kanneoi­keuden myöntä­misen ammat­ti­lii­toille, eli liitto voisi riitauttaa tapaukset työnte­ki­jöiden puolesta. Ammat­ti­liit­tojen kanneoi­keus on käytössä Ruotsissa, ja sen saaminen Suomen lainsää­dän­töön on pitkään ollut myös Teolli­suus­liiton tavoitteena.