Veronumerolla huijarifirmoja vastaan

TEKSTI MIKKO NIKULA
KUVITUS TUOMAS IKONEN

Telakoil­la kaikil­la työn­tek­i­jöil­lä on pian olta­va henkilöko­htainen veron­u­mero, jota on pidet­tävä näkyvil­lä.

Heinäku­un alus­sa voimaan tule­van käytän­nön on tarkoi­tus kitkeä har­maa­ta talout­ta Suomen telakoil­la. Työn­tek­i­jöi­den näkökul­mas­ta kyse on työe­hto­jen tur­vaamis­es­ta ja ali­palkkaa mak­savien ali­hank­in­tayri­tys­ten toim­intaan puut­tumis­es­ta. Teol­lisu­us­li­it­to on pitkään kan­nat­tanut veron­u­meron käyt­töönot­toa.

– Liit­to on todel­la tyy­tyväi­nen, että veron­u­merokäytän­tö laa­je­nee. Raken­nusalal­la­han se on ollut jo käytössä ja koke­muk­set ovat olleet hyviä. Maan hal­li­tus ansait­see kiitok­set tästä päätök­ses­tä, sanoo viestin­täasiantun­ti­ja Veli-Mat­ti Kaup­pinen.

Ulkoisen viestin­nän ja yhteiskun­ta­suhtei­den yksikössä työsken­televä Kaup­pinen ker­too, että liit­to on vienyt viestiä päät­täjille usei­ta vaiku­tuskanavia pitkin.

– Olemme edis­täneet veron­u­meron käyt­töönot­toa muun muas­sa SAK:n kaut­ta, mut­ta myös omin toimin. Vaikut­tamiskeinoina ovat olleet suo­rat kon­tak­tit poli­it­tisi­in puolueisi­in, kansane­dus­ta­ji­in, min­is­terei­hin ja hei­dän esikun­ti­in­sa.

Pakol­lista veron­u­meron käyt­töä on kai­vat­tu teol­lisu­u­teen etenkin siel­lä, mis­sä työsken­telee paljon ali­hank­in­tayri­tyk­siä ja ulko­maalaisia työn­tek­i­jöitä. On vaikeaa valvoa, mak­sa­vatko yri­tyk­set asian­mukaista palkkaa kaikkine lisi­neen ja veroi­neen.

– Har­maan talouden tor­jun­ta nousee merkit­tävään ase­maan myös eduskun­tavaalei­hin liit­tyvässä Teol­lisu­us­li­iton keskustelu­asi­akir­jas­sa, sanoo Kaup­pinen.

LISÄÄ VEROEUROJA VALTION KASSAAN

Veron­u­meroiden käyt­töönot­to hyödyt­tää val­tion­talout­ta vähen­tämäl­lä veronkier­toa. Asi­aa koske­va lakimuu­tos hyväksyt­ti­in eduskun­nas­sa viime vuo­den kevääl­lä, minkä jäl­keen alkoi tekni­nen valmis­telu.

– Raken­nusalal­la otet­ti­in käyt­töön veron­u­mero vuon­na 2012 sekä urak­ka- ja työn­tek­i­jäti­eto­jen ilmoit­tamis­menet­te­ly 2014. Alan palkka­sum­man ja sitä kaut­ta vero­ker­tymän kasvu oli selvästi havait­tavis­sa näi­den toimen­pitei­den jäl­keen. Ei ihan yksi yhteen voi sanoa, että se joh­tui uud­is­tuk­sista, mut­ta Vero­hallinnon har­maan talouden selvi­tysyk­sikön raportin mukaan muu­tos ja palkka­sum­man kasvu osu­vat ajal­lis­es­ti yhteen, ker­too eri­ty­isas­iantun­ti­ja Pert­ti Niem­i­nen val­tio­varain­min­is­ter­iöstä.

Hal­li­tuk­sen esi­tyk­sessä arvioidaan, että har­maan talouden vas­taiset lakimuu­tok­set kas­vat­ti­vat raken­nusalan palkka­sum­maa vuosi­na 2012–14 noin 300 miljoon­aa euroa ja toi­vat vero­tu­lo­ja noin 100 miljoon­aa euroa.

Työ­nan­ta­jali­itot ovat pääosin vas­tus­ta­neet veron­u­meron käyt­töönot­toa, perusteluinaan byrokra­t­ian lisään­tymi­nen ja pros­essien hitaus. Hal­li­tuk­sen lakiesi­tyk­sessä on kuitenkin menet­telystä vapautet­tu lyhytkestoiset, lyhyel­lä varoi­tusa­jal­la tehtävät työt. Niin­pä esimerkik­si las­tia telakalle tuo­va kuor­ma-auton kul­jet­ta­ja ei veron­u­meroa tarvitse.

Veron­u­merot voisi­vat olla tapa, jol­la tarkas­tuk­sia pysty­isi tekemään nopeasti.

Hal­li­tu­so­hjel­man mukaan veron­u­meromenet­te­lyn laa­jen­tamista selvitetään. Kyseeseen tuli­si­vat toimi­alat, joil­la tiede­tään käytet­tävän pimeää työvoimaa. Poikkeuk­se­na työ­nan­ta­jien lin­jaan ovat olleet Matkailu- ja rav­in­to­la­palve­lut MaRa sekä Kiin­teistö­työ­nan­ta­jat. Ne ovat kat­soneet yhteis­lausun­nos­saan Palvelu­alo­jen ammat­tili­it­to PAMin kanssa, että veron­u­meroi­ta tarvi­taan niiden toimi­aloil­la.

– Olemme vuosia tehneet eri­laisia har­maan talouden tor­jun­taan liit­tyviä oper­aa­tioi­ta, että epäre­helliset yri­tyk­set eivät saisi kil­pailue­t­ua lakia nou­dat­tavi­in yri­tyk­si­in näh­den. Meistä veron­u­merot voisi­vat olla tapa, jol­la tarkas­tuk­sia pysty­isi tekemään nopeasti, sanoo MaRan vara­toim­i­tusjo­hta­ja Veli-Mat­ti Ait­tonie­mi.

”Maailman turvallisin järjestäytyneen rikollisuuden ala”

Turun telakan eli Mey­er Turun työn­tek­i­jöi­den päälu­ot­ta­mus­mies Juha Jor­manainen pitää veron­u­meroiden pakol­lisu­ut­ta myön­teisenä asiana, mut­ta ker­too, ettei aihe ole kahvi­taukokeskustelijoiden suosi­tu­impia.

– Tietysti toiveena on, että se jotain aut­taisi. Mut­ta ei se isosti ole tääl­lä vielä näkynyt. Alkukesästä koko henkilöstölle tulee uudet henkilöko­r­tit.

Veron­u­meroiden käyt­töönot­to edel­lyt­tää sitä, että kaik­ki jär­jestelmän piiris­sä ole­vat työn­tek­i­jät saa­vat itselleen suo­ma­laisen henkilö­tun­nuk­sen, mikä puolestaan vaatii henkilöko­htaista tun­nistau­tu­mista. Telakalla han­ke vaatii kohtu­ullisen kokoista byrokra­ti­apon­nis­tus­ta, vaik­ka osal­la ulko­maalai­sista henkilö­tun­nus on jo ennestään.

– Min­ul­lakin on kuvalli­nen veron­u­meroko­rt­ti. Sil­loin kun tänne on tehty vaik­ka uusi varas­to­hal­li, niin se on raken­nustyö­maa, jos­sa veron­u­meroi­ta on vaa­dit­tu. Me edun­valvo­jatkin saati­in sit­ten kor­tit, kun vähän työ­nan­ta­jalle kiukut­telin, sanoo Jor­manainen.

Vaik­ka suo­ma­laista vira­nomaista moiti­taan usein kankeak­si, Vero­hallinto on osoit­tanut asian hoita­mises­sa ket­teryyt­tä.

– Työ­nan­ta­ja on sopin­ut verot­ta­jan kanssa, että he tule­vat viikon ajak­si tänne telak­ka-alueelle, niin ihmiset saa­vat tehdä tun­nistau­tu­misen paikan pääl­lä, ettei tule muu­ta­man sadan ihmisen jonoa vero­toimis­ton oven taakse. Jatkos­sa uusien työn­tek­i­jöi­den täy­tyy sit­ten käy­dä siel­lä.

AVIN RAPORTIT PALJASTAVAT VEDÄTYKSIÄ

Har­maan talouden todel­lisu­us näkyy Turun telakalla jatku­vasti. Yri­tys­ten väärinkäytösten taso vai­htelee. Joskus kyse on aidos­ta tietämät­tömyy­destä tai huoli­mat­to­muud­es­ta, mut­ta välil­lä toim­inta on jär­jestelmäl­listä ja tahal­lista työe­hto­jen polkemista.

– Valitet­ta­van monel­la on jotain puut­tei­ta. Ja aina joskus tulee vas­taan ihan poh­jan­oteer­aus­fir­mo­ja, joil­la tun­tikir­jan­pitokin voi puut­tua kokon­aan. Ei ole vuorolis­to­ja, ei yhtään mitään. Näitä on kuitenkin vähän, sel­l­ainen on yleisem­pää, että esimerkik­si yli­työko­r­vauk­set tai pekkaset ovat mak­samat­ta.

Tapauk­set tule­vat päälu­ot­ta­mus­miehen tietoon useim­miten alue­hallintovi­ras­ton tarkas­ta­jien raporteista, joi­ta käsitel­lään telakan verkos­to­valvon­taryh­mässä.

– Joskus todel­la har­voin työn­tek­i­jät itse tule­vat ker­tomaan min­ulle, että heille ei ole mak­set­tu mitä kuu­luu. Ja toinen vai­h­toe­hto, vaik­ka hyvin harv­inainen sekin, on että kil­pail­i­jayri­tyk­set naraut­ta­vat toisi­aan.

ALIPALKKAUKSEN PITÄISI OLLA RIKOS

Syynä ali­palkat­tu­jen työn­tek­i­jöi­den puhu­mat­to­muu­teen on se, että he tule­vat usein maista, jois­sa taval­liset ihmiset eivät luo­ta yhteiskun­nan rak­en­teisi­in.

– Nämä ihmiset ovat esimerkik­si Marokos­ta ja Itä-Euroopan maista. Hei­dän silmis­sään myös ammat­tiy­hdis­tys­li­ike on osa yhteiskun­nan koneis­toa, eli eivät he mei­hinkään luo­ta. Ja taval­lis­es­ti he ovat jär­jestäy­tymät­tömiä.

Moni ulko­maalainen ei myöskään tunne työe­htosopimuk­sia eikä tiedä, mikä hänen työn­sä oikea hin­ta olisi.

– Pari vuot­ta sit­ten oli tapaus, jos­sa roma­nialaisille hit­sareille oli mak­set­tu pari euroa tun­nil­ta. He oli­vat kyl­lä itse tyy­tyväisiä, mut­ta kun verot­ta­ja ei ollut saanut osu­ut­taan, se tutkit­ti­in veropetok­se­na, ja käräjil­lä tuli pienet sakot myös työsyr­jin­nästä, ker­too Jor­manainen.

Har­maa talous on nyt maail­man tur­val­lisin jär­jestäy­tyneen rikol­lisu­u­den ala.

Veron­u­meroiden pakol­lisu­us aut­taa hillit­semään veronkier­toa, mut­ta työe­htosopimuk­sen nou­dat­ta­mat­ta jät­tämistä se ei estä. Turhaut­tavaa edun­valvo­jan näkökul­mas­ta onkin se, että vain törkeim­mistä väärinkäytök­sistä voi joutua rikosoikeudel­liseen vas­tu­useen, mut­ta ”taval­lista” ali­palkkaus­ta, kuten työe­htosopimuk­sen tun­tipalkko­jen ali­tus­ta ja lisien mak­samat­to­muut­ta ei ole krim­i­nal­isoitu. Asi­aan pitäisi Jor­manaisen mielestä saa­da lail­la muu­tos.

– Har­maa talous on nyt maail­man tur­val­lisin jär­jestäy­tyneen rikol­lisu­u­den ala. Jos minä myyn huumei­ta kadunkul­mas­sa, niin min­ut laite­taan putkaan ja saan lin­natuomion. Mut­ta pahin, mitä voi ali­palkkauk­ses­ta yri­tyk­selle seu­ra­ta, on että joutuu jälkikä­teen mak­samaan työn­tek­i­jöille sen, mitä alun perinkin olisi kuu­lunut mak­saa.

ALIHANKKIJAT KILPAILEVAT HINNALLA, ISOT YRITYKSET HYÖTYVÄT

Tyyp­il­listä on, että palkko­ja polke­vat ali­hank­in­tayri­tyk­set toimi­vat aloil­la, joiden työn­tek­i­jöiltä ei vaa­di­ta paljon koulu­tus­ta tai eri­ty­isosaamista.

– Esimerkik­si siivous, eristys, pin­takäsit­te­ly ja kaik­ki perus­met­al­li­työt ovat sel­l­aisia, jois­sa näitä tapauk­sia on, sanoo Jor­manainen.

Laa­jem­mas­sa kuvas­sa kat­sot­tuna kysymys on suures­ta globaalin talouden ilmiöstä ja kap­i­tal­is­min toim­inta­logi­ikas­ta. Har­maan talouden häviäjinä ovat sel­l­aiset pienet yri­tyk­set, jot­ka yrit­tävät toimia lakia ja työe­htosopimuk­sia nou­dat­taen, hyö­tyjinä ennen muu­ta suuryri­tyk­set.

– Tämä sama ongelma­han on kaut­ta koko län­tisen Euroopan. Isot fir­mat eivät itse tee mitään rikol­lista mut­ta kil­pailut­ta­vat ali­hankki­jansa niin, että jos kaik­ki velvoit­teen­sa hoitaa, niin ei pysty tekemään sel­l­aisia tar­jouk­sia, että tilauk­sia saisi.

Turun telakan verkos­to­valvon­taryh­mä puut­tuu lähin­nä kaikkein räikeimpi­in tapauk­si­in. Jor­manaisen oma arvio on, että hän on ryh­mässä mukana työ­nan­ta­jan julk­isu­u­den­hallintaan liit­tyvistä syistä.

– Jos media kyse­lee näistä asioista ja tulee tiuk­ka paik­ka, niin Mey­er voi sil­loin sanoa, että meil­lä on ole­mas­sa täl­lainen ryh­mä ja henkilöstöe­dus­tuskin siel­lä on.

Tosin suo­ma­laista medi­aa ei har­maa talous eri­tyisen paljon kiin­nos­ta, eikä aihe poli­ti­ikan asial­istal­lakaan näytä nou­se­van kovin korkealle.

– Joskus joku MOT tekee jutun. Sit­ten ne tekevät seu­raa­van jutun eri aiheesta, hymähtää Jor­manainen.

Hän nos­taa esille vielä yhden keinon puut­tua ali­palkkauk­seen: kan­neoikeu­den myön­tämisen ammat­tili­itoille, eli liit­to voisi riitaut­taa tapauk­set työn­tek­i­jöi­den puoles­ta. Ammat­tili­it­to­jen kan­neoikeus on käytössä Ruot­sis­sa, ja sen saami­nen Suomen lain­säädän­töön on pitkään ollut myös Teol­lisu­us­li­iton tavoit­teena.