SAK julkais­sut liitoille oppaan työstä ja ilmastosta

TEKSTI SUVI SAJANIEMI

SAK on julkais­sut ammat­ti­lii­toille oppaan siitä, miten työn­te­ki­jät otetaan huomioon sopeu­tu­mi­sessa ilmas­ton­muu­tok­seen. Kestä­vyys­kriisi pitäisi liitoissa muis­taa kuiten­kin koko­nai­suu­des­saan, sanoo keskus­jär­jes­tön ilmas­to­asian­tun­tija Anni Toiviainen.

– Ilmas­ton­muu­tos on megat­rendi, joka läpäi­see kaiken työn­teon ja kaik­kien ammat­tien arjen. Vaikka kaikki ilmas­ton­muu­tok­sen hillit­se­mi­seksi tehdyt toimet onnis­tui­si­vat täydel­li­sesti, jo tähä­nas­ti­set hiili­diok­si­di­pääs­töt vaikut­ta­vat ja tule­vat vaikut­ta­maan kaik­keen, SAK:n ilmas­to­asian­tun­tija Anni Toiviai­nen sanoo.

Kuumat kesät, kuivuus, rajut sateet ja tulvat, liuk­kaus… Nämä kaikki ilmas­ton­muu­tok­set seurauk­set ovat jo todellisuutta.

– Esimer­kiksi helle­jak­sot lisää­vät työn kuuma­ra­si­tusta. Työ on tauo­tet­tava uudel­leen. Ehkä työsuo­je­lu­lain­sää­dän­töä on myös tämän takia uudistettava?

Reilu eli oikeu­den­mu­kai­nen siir­tymä on aivan keskei­nen asia ay-liikkeelle.

Tämä on esimerkki siitä, miten työn­te­ki­jät on otet­tava huomioon tule­vai­suu­den muut­tu­vissa oloissa. Ay-liike on kyllä pitä­nyt yllä keskus­te­lua ilmas­ton­muu­tok­sen hillin­nästä, mutta ei niin­kään siihen sopeu­tu­mi­sesta. Toiviai­nen sanoo, että nime­no­maan siksi tuoretta opasta Ilmas­ton­muu­tok­seen sopeu­tu­mi­nen ja työelämä tarvitaan.

Ay-liike on nosta­nut esiin myös vaati­muk­set ”reilusta siir­ty­mästä”. Ilmas­to­toi­mien pitää kohdella kaik­kia yhteis­kun­ta­luok­kia reilulla tavalla.

– Reilu eli oikeu­den­mu­kai­nen siir­tymä on aivan keskei­nen asia ay-liik­keelle. Sen toteu­tuessa ilmas­to­po­liit­ti­set toimet on helpompi hyväk­syä ja niihin on helpompi sitou­tua, Toiviai­nen alleviivaa.

ILMASTOKURSSI MURIKKAAN?

SAK:n asian­tun­tija sanoo, että ensim­mäi­seksi ammat­ti­liit­to­jen pitäisi nostaa jäsen­tensä, luot­ta­mus­hen­ki­löi­densä ja asian­tun­ti­joi­densa tietä­mystä ilmastonmuutoksesta.

– Ei yhtään hassumpi ajatus!

Näin Toiviai­nen vastaa heit­toon siitä, että Teol­li­suus­liit­to­han voisi järjes­tää Murikka-opis­toonsa ilmas­ton­muu­tok­sen teema­kurs­sin. Hän myös kaavai­lee, että samalla pääs­täi­siin miet­ti­mään eri toimia­lo­jen ja yksit­täis­ten työpaik­ko­jen omia ratkaisuja.

– Ilmas­to­tie­tei­li­jät eivät tieten­kään tunne kaik­kia työolo­suh­teita, tarvi­taan työn­te­ki­jöi­den ja asian­tun­ti­joi­den osaa­mi­sen ”törmäyt­tä­mistä” ratkai­su­jen löytämiseksi.

”KOKONAISPALETTI” MUISTETTAVA

Ay-liik­keen pitäisi Toiviai­sesta muis­taa kaikissa toimis­saan ”koko­nais­pa­letti”. Tällä hän tarkoit­taa sitä, että ilmas­to­kriisi liit­tyy täysin elimel­li­sesti biodi­ver­si­tee­tin, eli elon­kir­jon, kaven­tu­mi­seen, vesien saas­tu­mi­seen ja kaik­kiin muihin­kin krii­sei­hin mikro­muo­vin harjoit­ta­maa maail­man­val­loi­tus­ret­keä unohtamatta.

– Tämä on raflaa­vasti sanottu, mutta silti totta: Elin­kel­vot­to­malla planee­talla ei ole yhtä­kään työpaik­kaa. Mikään inhi­mil­li­nen toiminta, mukaan lukien talou­del­li­nen toiminta, ei voi jatkua niin, että se ylit­täisi maapal­lon ekolo­gi­set reunaeh­dot. Tämä on ihmis­kun­nan kohtalonkysymys.

Kestä­vyy­teen kuuluu niin ekolo­gi­nen, sosi­aa­li­nen kuin talou­del­li­nen­kin ulottuvuus.

Konkreet­ti­sena apuna siihen, miten noita reunaeh­toja ja ”koko­nais­pa­let­tia” voisi hahmot­taa, Toiviai­nen tarjoaa elin­kaa­ria­jat­te­lua. Esimer­kiksi sähkö­au­toilla ajami­nen on vähä­pääs­töistä, mutta auto­jen valmis­ta­mi­nen vie paljon ener­giaa ja resurs­seja, ja akku­ma­te­ri­aa­lien louhin­taan saat­taa liit­tyä ihmi­soi­keuk­sien polke­mista, työn­te­ki­jöi­den hyväk­si­käyt­töä ja ympä­ris­tön saas­tu­mista. Toiviai­sesta ay-liike voisi pohtia sähkö­au­toi­lun kaltai­sissa komplek­si­sissa asioissa kestä­vyy­den merki­tystä kokonaisvaltaisesti.

Myös sosi­aa­li­sen kestä­vyy­den käsite tulisi muis­taa, sovel­lu­tuk­sena esimerk­kimme: vähä­va­rai­sim­milla ei ole varaa autoon, sähkö­au­tosta puhumattakaan.

– Kestä­vyy­teen kuuluu niin ekolo­gi­nen, sosi­aa­li­nen kuin talou­del­li­nen­kin ulot­tu­vuus, Toiviai­nen muistuttaa.