Nopea kastautuminen avannossa
Uskon, että harrastan tätä loppuikäni, sanoo Sami Paavilainen, joka aloitti avantouinnin viime talvena.

Aamu alkaa avannolla

21.2.2022

TEKSTI MEERI YLÄ-TUUHONEN
KUVAT JYRKI LUUKKONEN

Nopea kastau­tu­mi­nen avan­nossa antaa Sami Paavi­lai­sen päivälle hyvän star­tin. Sen jälkeen hänellä on voit­ta­ja­fii­lis, eikä töis­sä­kään mikään tunnu enää vaikealta.

SAMI PAAVILAINEN

Vali­mo­työn­te­kijä
Valmet Tech­no­lo­gies Oy
Valkea­koski

Pakkasta on tois­ta­kym­mentä astetta, kun valkea­kos­ke­lai­nen Sami Paavi­lai­nen tait­taa tohve­leissa parin sadan metrin matkan koto­aan Apian uimarannalle.

– Yleensä käyn avan­nossa aamui­sin ilman saunaa. Avan­to­uinti toimii hyvänä herä­tyk­senä. Saan siitä todella hyvän star­tin päivään, Paavi­lai­nen kertoo.

Hän riisuu pääl­lim­mäi­set vaat­teensa avan­to­sau­nan kuis­tille ja suun­taa sitten riva­kasti kohti laituria.

– Kun käve­len laitu­ria pitkin 15 asteen pakka­sessa ja tuulee pohjoi­sesta, niin kyllä siinä tekee mieli kään­tyä takai­sin, hän nauraa.

Uima­housu­jen lisäksi Paavi­lai­nen on sonnus­tau­tu­nut pipoon ja neopreenihanskoihin.

– Käytän hans­koja varsin­kin, jos uin. Jos kädet kastu­vat, ne alka­vat kovilla pakka­silla taker­tua laitu­ri­tik­kai­siin, ja se on todella epämiellyttävää.

Paavi­lai­nen ei suin­kaan aina ui. Usein hän tyytyy vain kastautumaan.

– Pudot­tau­dun veteen tikkai­den päästä, olen siellä hetken aikaa ja hengit­te­len rauhal­li­sesti. Se pitää kylmäs­ho­kin loitolla.

“RYHMÄPAINE AUTTAA”

Kun Paavi­lai­nen viime talvena kävi avan­nossa ensim­mäi­sen kerran elämäs­sään, se oli menoa. Hän jäi lajiin kouk­kuun välittömästi.

– Se on se tunne, kun tulet avan­nosta ja veri rupeaa kier­tä­mään. Avan­to­uinti on sellaista itsensä voit­ta­mista. Sen jälkeen mikään ei tunnu enää vaikealta.

Avan­to­uinti on yhden­lai­nen extreme-laji, Paavi­lai­nen sanoo.

– Se kieh­toi minua. Kave­rin tai jonkun tutun yllyt­tä­mänä avan­to­uinti on helpompi aloit­taa. Siinä tulee samalla se ryhmä­paine, hän sanoo ja hymyilee.

Kun rohkeasti vain kokei­lee uusia lajeja, sitä voi löytää oman juttunsa ja rakastua.

Paavi­lai­nen suosit­te­lee avan­to­uin­tia kaikenikäisille.

– Kun rohkeasti vain kokei­lee uusia lajeja, sitä voi löytää oman juttunsa ja rakastua.

Viileässä vedessä uimi­nen ei ole vain ikäih­mis­ten harras­tus, Paavi­lai­nen sanoo.

– Monella on sellai­nen käsi­tys, että avan­to­sau­noissa käy vain vanhuk­sia, mutta se on väärä mieli­kuva. Siellä on paljon myös nuoria aikui­sia ja lapsia.

Avan­to­sau­nassa on Paavi­lai­sen mukaan kyse paljon muus­ta­kin kuin vain uimi­sesta ja peseytymisestä.

– Se on sellai­nen mata­lan kynnyk­sen paikka, jossa tutus­tuu helposti ihmi­siin. Sieltä löytyy aina juttuseu­raa. Avan­to­sau­nalla käy iloi­sia ihmisiä.

Nopea kastautuminen avannossa

EDULLINEN HARRASTUS

Talvi­sin Apian uima­ran­nan laitu­ria peit­tää sini­nen lämpö­matto. Se on miel­lyt­tävä jalan alla, mutta ennen kaik­kea kyse on turval­li­suu­desta. Lämpö­matto pitää laitu­rin sulana ja estää liukkautta.

– Ihmi­sillä on paljon ennak­ko­luu­loja avan­to­uin­tia kohtaan. Vesi on usein pään sisällä kylmem­pää kuin mitä se oikeasti on, Paavi­lai­nen sanoo.

Laitu­rin päässä hän aset­te­lee pyyh­keensä kaiteelle ja laskeu­tuu sitten päät­tä­väi­sesti tikkaita pitkin parias­tei­seen veteen.

– Tämä ei tunnu iholla oikein miltään, mutta kun täällä on vähän aikaa, rupea­vat olka­päät kangistumaan.

Mitä kylmempi ilma on, sitä lämpi­mäm­mältä vesi tuntuu.

Apian uima­ran­nalla vesi pysyy jatku­vassa liik­keessä ilmas­tus­pum­pun avulla, jolloin avanto ei jäädy. Paavi­lai­nen ui muuta­man vedon verran ennen kuin nousee avannosta.

– Mitä kylmempi ilma on, sitä lämpi­mäm­mältä vesi tuntuu. Kovilla pakka­silla vedestä ei tee mieli tulla pois, mutta lopulta on pakko, kun sormet ja varpaat alka­vat palella.

Laitu­rilla Paavi­lai­nen kietou­tuu hetkeksi pyyhkeeseen.

– Avan­to­uin­nin jälkeen on hyvä kuivata itsensä nopeasti ja lait­taa vaat­teet päälle ennen kuin tulee kylmä, hän opastaa.

Avan­to­uinti on edul­li­nen harras­tus. Pulah­dus Apian uima­ran­nan avan­nossa ilman saunaa ei maksa mitään, ja avan­to­sau­nan kerta­maksu on Valkea­kos­kella 3,5–5 euroa riip­puen siitä, kuuluuko paikal­li­seen avan­to­uin­ti­seu­raan vai ei.

”AVANTOUINTI RENTOUTTAA”

Avan­to­uin­nilla on tutki­tusti monen­lai­sia terveys­vai­ku­tuk­sia. Ne kiin­nos­ta­vat myös liikun­taa moni­puo­li­sesti harras­ta­vaa Paavilaista.

– Kun ikää tulee, sitä alkaa enem­män arvos­taa kaik­kea, mikä liit­tyy tervey­teen ja hyvin­voin­tiin, hän sanoo.

Paavi­lai­nen on huoman­nut, että hänen kylmän­sie­to­ky­kynsä ja ääreis­ve­ren­kier­tonsa ovat paran­tu­neet avan­to­uin­nin myötä.

– Varpaat ja sormet eivät enää palele niin helposti kuin ennen. Kun käyn illalla avan­to­sau­nassa, olo on rauhal­li­nen ja uni tulee sen jälkeen hyvin.

Avan­to­uinti tarjoaa myös hyvää vasta­pai­noa ruumiil­li­selle työlle, Paavi­lai­nen sanoo.

– Se rentout­taa fyysi­sesti ja henki­sesti ja lievit­tää stressiä.

Talvi­au­rinko pistää paras­taan, kun Paavi­lai­nen vielä kuivat­te­lee laitu­rin nokassa. Hän kertoo naut­ti­vansa avan­to­uin­nin lomassa myös ympä­röi­västä luonnosta.

– Kun puiden oksilla on pakkas­lunta tai aurin­gon­sä­teet kimal­ta­vat lumella, niin silloin mieli lepää, Paavi­lai­nen sanoo.

Uinnin jälkeen hän pukeu­tuu ripeästi ulkoil­massa ja suun­taa sitten kotiinsa aamupalalle.