Rauno Javaruksen mieluisin talvisää on kuivan lumen pakkaskeli, mittarissa noin 10-20 miinusastetta.

Rauno Java­rus: ”Minä pärjäi­sin, raivuusaha ei”

3.2.2022

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVA JOUNI PORSANGER

Rauno Java­rus pistää pakka­silla meri­no­vil­laa alle, fleeceä väliin ja tuulen­pi­tä­vää päälle. Kemi­jär­ve­läi­nen metsuri sanoo, että hän itse kyllä pärjäisi 30 astetta kovem­mis­sa­kin pakka­sissa, mutta raivaus­saha ei.

– Kylmässä työs­ken­te­le­ville metsu­reille kertyy ruskeaa rasvaa. Niin­hän ne porot­kin pärjää. En ole kyllä­kään vatsa­nah­kaani aukais­sut, mutta jos muut jo jäätyy, niin minä vasta pikkai­sen palelen.

Rauno Java­ruk­sen työnan­taja on Metsä­hal­li­tus Metsä­ta­lous Oy. Työmaalta toiselle Java­rus liik­kuu lumi­seen aikaan moot­to­ri­kel­kalla kahden muun metsu­rin kanssa. Lääniä on 100 kilo­met­riä kant­tiinsa, yli kunta­ra­jo­jen, Sallan, Savu­kos­ken, Pelko­sen­nie­men, Ranuan, Rova­nie­men ja Kemi­jär­ven alueella.

Java­rus on tehnyt metsu­rin töitä 37 vuotta. Talvi­sai­kaan pääasial­li­sena savot­tana on taimi­koi­den harven­nus oike­aan tihey­teen raivaus­sa­halla. Saha on valjailla kiinni, ja metsuri kuvaa, ettei sitä edes hoksaa kanta­vansa, vaikka painoa on 9–10 kilon tietämillä.

Metsä­hal­li­tuk­sen metsu­rei­den vuoden­kierto on jaettu niin, että kesällä tehdään pitkiä päiviä ja työai­ka­pank­kiin kerry­te­tään tunteja hehtaa­ri­koh­tai­sen kannus­tin­palk­kion kautta. Pohjoi­sessa metsu­rit ovat lomalla tammi­kuulta huhti­kuun puoleen väliin asti.

– Nyt pääs­tään siis vähem­mällä. Pakkas­ra­jana on –30 astetta. Silloin ei tarvitse olla töissä. Mutta en edes muista, milloin olisi viimeksi ollut niin kova pakkanen.

VAATTEET SÄITÄ MYÖTEN

– Vaate­tus kohil­leen, niin pärjää. Alus­ker­rasto on meri­no­vil­laa, mikä on pirun hyvä mate­ri­aali. Joskus laitan alle verk­ko­pai­dan, ettei tunnu niin kostealta. Alus­ker­ras­ton päälle tulee väli­ker­ros, fleeceä­hän se taitaa olla, Java­rus selit­tää kerros­pu­keu­tu­mi­sensa vaiheita.

Fleecen päälle piste­tään talvia­jan topattu puoli­haa­lari ja siihen päälle tuulen­pi­tävä, vuorattu talvitakki.

“Kint­taat”, eli usein nahasta tehdyt rukka­set, pitää olla ja niiden alla “vant­tuut”, sanoo Java­rus. Jalkoi­hin piste­tään turva­ken­gät, jotka ovat talvi­sin vähän normi­ko­koa isom­mat, jotta sisään saa mahdu­tet­tua huopai­set tossut.

– Ne ovat tossun malli­set, mutta edestä paljon auki, jotta ne saa helpom­min laitet­tua kenkiin, Java­rus kertoo.

Vaate­tus kohil­leen, niin pärjää. Alus­ker­rasto on meri­no­vil­laa, mikä on pirun hyvä materiaali.

Metsuri on tyyty­väi­nen työnan­ta­jansa varustepolitiikkaan.

– Kyllä työnan­taja on hyvin panos­ta­nut näihin vaat­tei­siin. Mitään ei tarvitse itse ostaa, ja rikko­nais­ten tilalle saa kyllä uudet, kunhan vain muis­taa lait­taa vies­tiä menemään.

Mutta entäs pään suojaa­mi­nen? Java­rus vitsai­lee, että kaipa hänestä voi väit­tää, ettei kypä­rän alta löydy mitään. Pää nimit­täin haih­dut­taa lämpöä eniten, ja Java­rus kertoo käyt­tä­vänsä päässä vain ja ainoas­taan kypä­rää, muuten tulisi liian kuuma.

LIIKAA TAI LIIAN MÄRKÄÄ LUNTA

– Meil­lä­hän on talvella lunta normaa­listi semmoi­sen metrin verran. Jos edes lumi­ken­gät eivät kanna, siinä on raskas kahlata, kun uppoaa ihan ”kardaa­niak­se­lia” myöten lumeen. Ja sade­puku on laitet­tava muiden vaat­tei­den päälle, jos lämpöä on siinä nollan kahta puolta. Silloin lumi kaste­lee, varsin­kin jos sitä tippuu puista.

Java­rus toteaa, että tiivis, muovi­nen sadeasu kaste­lee altapäin.

– Mutta parempi sekin kuin että kastuisi aivan läpi­mä­räksi lumesta.

Taukoja varten metsu­reilla on isot ja avarat tauko­ta­kit. Ne voi pistää päälle, jollei ruoka­tauolla pääse autoon suojaan. Syksyi­sin miehet pistä­vät toisi­naan tulet pala­maan, jos vain tarve­ai­neita löytyy.

– Para­hil­leen työ on silloin, kun on 10–20 astetta pakkasta ja lumi kuivaa. Silloin ei tule kuuma eikä kylmä, Java­rus summaa.

 

Lue lisää Työter­veys­lai­tok­sen sivuilta lämpö­ti­lan vaiku­tuk­sista työs­ken­te­lyyn.