Jos työnantajat purkavat työehtosopimukset, he purkavat samalla myös työrauhan.

20.8.2021

– Jos tehdään vain paikallisia sopimuk­sia, niin lakkoa on oikeus käyt­tää joka työ­paikalla. Työ­nan­ta­jat saisi­vat miet­tiä tätä puol­ta, sanoo Antti Koskela.

Ekon­o­misti­na toim­i­henkilöi­den keskusjär­jestössä STTK:ssa työsken­televä Koskela näkee, että lakko­jen toden­näköisyys kas­vaa merkit­tävästi, mikäli työ­nan­ta­jat alka­vat isol­la joukol­la irtau­tua yleis­si­to­vista työe­htosopimuk­sista. Tutkimusti­eto eri maista näyt­tää Koske­lan mukaan, että lakkoko­rtin käyt­tämi­nen voi mon­esti olla työn­tek­i­jöille kan­nat­ta­va val­in­ta.

– Lakko tai lakon uhka on työn­tek­i­jöille viime kädessä ain­oa keino vaikut­taa funk­tion­aaliseen tulon­jakoon, eli palkkat­u­lo­jen ja yri­tys­toimin­nan voit­to­jen väliseen suh­teeseen. Jos tätä keinoa ei ole ole­mas­sa, niin palkat jäävät jun­naa­maan eivätkä nouse tuot­tavu­u­den kasvun mukana.

PALKKOJENPOLKUKILPA TEKEE HALLAA TUOTTAVUUDELLE

Työe­htosopimusten yleis­si­tovu­us on merkin­nyt yri­tyk­sille sitä, että niiden välisessä kil­pailus­sa vähim­mäis­vaa­timuk­set ovat kaikille samat. Palkoil­la on voin­ut kil­pail­la, mut­ta vain ylit­tämäl­lä työe­htosopimuk­sen vähim­mäis­ta­son. Ilman yleis­si­tovu­ut­ta palkkak­il­pa myös toiseen suun­taan on mah­dol­lista.

– Tilanne, jos­sa yri­tyk­set ryhtyvät kil­paile­maan siitä, kuka mak­saa huonoim­mat palkat ja tar­joaa huonoim­mat työe­hdot, vie tuot­tavu­ut­ta alaspäin, sanoo Tapio Bergholm.

– Tuot­tavu­u­den rak­en­teel­lisen kehi­tyk­sen kannal­ta ei ole järkevää keskit­tyä pitämään pystyssä yri­tyk­siä, jot­ka eivät sopeudu markki­noi­hin eivätkä pysty mak­samaan samo­ja palkko­ja kuin muut.

Filosofi­an tohtori ja Itä-Suomen yliopis­ton dosent­ti Bergholm on tutk­in­ut Suomen työ­markki­nahis­to­ri­aa laa­jasti. Hän arvioi, että yleis­si­tovu­u­den hylkimi­nen on työ­nan­ta­jil­ta osa pitem­män aikavälin suun­nitel­maa: tavoit­teena ei ole nopea yleinen palkkata­son lasku vaan ammat­tili­it­to­jen perus­rak­en­teen murskaami­nen.

– Usein­han palkkausjär­jestelmän muu­tok­sis­sa työ­nan­ta­ja heit­tää rahaa yli pöy­dän, että saisi tah­ton­sa läpi, ei sil­loin heti pyritä heiken­nyk­si­in. Tämä on ide­ologi­nen han­ke, ja taustal­la on se, että tiet­ty­jen suuryri­tys­ten johta­jien mielestä on jo nöyryyt­tävää sanoa päivää työn­tek­i­jöit­ten edus­ta­jille. He halu­a­vat luot­ta­mus­miehet pois pöy­dästä ja täy­den päätös­val­lan itselleen.

Jos työ­nan­ta­jat yksipuolis­es­ti romut­ta­vat yleis­si­tovu­u­den, työn­tek­i­jöi­den jär­jestäy­tymisen tärkeys koros­tuu.

– Jär­jestäy­tymis­pros­ent­ti ker­too kyvyn lakkoon ja kyvyn pain­os­taa työ­nan­ta­jaa palkanko­ro­tuk­si­in, tiivistää Koskela.

– Kyse on siitä, voivatko työn­tek­i­jät vielä tule­vaisu­udessa osal­lis­tua oman elämän­sä hallintaan, muo­toilee Bergholm.

LAKKOJEN ISO MÄÄRÄ SUOMESSA ON MYYTTI

Julkises­sa keskustelus­sa oikeistopoli­itikot ja työ­nan­ta­jien edus­ta­jat tois­ta­vat usein väitet­tä, jon­ka mukaan Suomes­sa lakkoil­laan paljon. Tois­taisek­si väite ei ole pitänyt paikkaansa. Taval­lisim­min ver­tailuko­hteena on Ruot­si.

– Suo­mi on ollut lakko­jen määrässä euroop­palaista keski­ta­soa, mut­ta meil­lä on lakko­ja enem­män kuin Ruot­sis­sa. Työ­nan­ta­jat kuitenkin esit­tävät asian niin kuin Ruot­si olisi tyyp­illi­nen euroop­palainen maa. Sitä se ei ole, siel­lä lakko­ja on selvästi keskiar­voa vähem­män, Koskela ker­too.

Ruotsin vähäistä lakkoilua selit­tää Koske­lan mukaan se, että työ­nan­ta­jat nou­dat­ta­vat työe­htosopimuk­sia, vaikkei maas­sa olekaan laki­in perus­tu­vaa yleis­si­tovu­ut­ta.

– Ruot­si on kon­sen­susy­hteiskun­ta. Noin 90 pros­ent­tia ruot­salais­es­ta työvoimas­ta on työe­htosopimuk­sen piiris­sä.

Bergholm tulk­it­see, että kan­sain­välis­es­ti kat­sot­tuna suo­ma­laiset työ­nan­ta­jat ovat ajas­taan jäl­jessä ”val­lankaap­pausyri­tyk­sen­sä” kanssa.

– Muual­la maail­mas­sa tehti­in täl­laisia temp­pu­ja 1980-luvul­la, sanoo Bergholm.

Oikeuskäytäntö määrittää sallitut työtaistelutoimet

Työe­htosopimuk­sel­la tavoitel­laan työrauhaa, johon sitoutu­vat sopimuk­sen molem­mat osa­puo­let. Voimas­sa ole­vaa työe­htosopimus­ta vas­taan ei saa suun­na­ta työ­tais­te­lu­toimen­piteitä.

– Laki velvoit­taa työ­nan­ta­jien ja työn­tek­i­jöi­den yhdis­tyk­siä sekä yksit­täisiä työ­nan­ta­jia. Yksit­täistä työn­tek­i­jää työrauhavelvol­lisu­us ei koske, sanoo varatuo­mari Har­ri Hieta­la, joka on toimin­ut pitkään työ­nan­ta­ja­jär­jestöis­sä ja ollut yhteis­toim­inta-asi­amiehenä vuosi­na 2014–20.

Työrauhavelvoite on voimas­sa niin kauan kuin työe­htosopimuskin. Kun työe­htosopimus päät­tyy, siir­ry­tään sopimuk­set­tomaan tilaan, jol­loin myös työ­suh­teen ehtoi­hin liit­tyvät työ­tais­te­lu­toimet ovat sal­lit­tu­ja.

Työ­tais­te­lu­toimen­piteen käsite on työe­htosopimus­lais­sa, mut­ta laki ei kuvaile sen sisältöä.

– Se, mikä Suomes­sa kat­so­taan työ­tais­te­lu­toimen­piteek­si, perus­tuukin oikeuskäytän­töön, Hieta­la ker­too.

TYÖSULKU ON TYÖNANTAJIEN VASTINE LAKOLLE

Työ­tais­telu­oikeus on vaki­in­tuneen oikeuskäytän­nön mukaan Suomes­sa laa­ja. Sitä voi pitää työelämän peru­soikeutena, jota tur­vataan myös monis­sa kan­sain­väli­sis­sä sopimuk­sis­sa.

– Sil­loinkin kun työe­htosopimus on voimas­sa, sal­lit­tuina on pidet­ty työ­tais­telui­ta, jot­ka on jär­jestet­ty poli­it­tisi­in päätök­si­in vaikut­tamisek­si tai tois­t­en työn­tek­i­jöi­den lail­lisen työ­tais­telun tukemisek­si.

Työn­tek­i­jöi­den jär­jestämä lakko on selvästi yleisin työ­tais­te­lu­toimen­pide. Työ­nan­ta­jil­la on kuitenkin työ­tais­te­lu­toimen­piteenä ja pain­os­tuskeinona käytet­tävis­sään työ­sulku.

– Työ­sulku tarkoit­taa, että työe­htosopimus­ta neu­vot­tel­e­vaan ammat­tili­it­toon kuu­luvil­ta työn­tek­i­jöiltä estetään töi­hin tulo ja keskeytetään hei­dän palka­n­mak­sun­sa. Lähi­his­to­ri­an merkit­tävin työ­sulku jär­jestet­ti­in paperi­te­ol­lisu­udessa vuon­na 2005, ja se kesti noin kuusi viikkoa, sanoo Hieta­la.

Myös elin­tarvike­te­ol­lisu­udessa vuon­na 2010, hiih­tokeskuk­sis­sa vuon­na 2017 ja mekaanises­sa met­sä­te­ol­lisu­udessa jouluku­us­sa 2019 työ­nan­ta­jat julis­ti­vat työ­su­lun.

Erilaiset työehtosopimukset

YLEISSITOVA TYÖEHTOSOPIMUS on kyseessä, jos sopimusalan työn­tek­i­jöistä noin 50 pros­ent­tia työsken­telee työ­nan­ta­jali­it­toon kuu­lu­vis­sa yri­tyk­sis­sä. Päätös­val­ta siitä, kat­so­taanko työe­htosopimus yleis­si­to­vak­si, on sosi­aali- ja ter­veysmin­is­ter­iön alaisel­la yleis­si­tovu­us­lau­takun­nal­la. Yleis­si­to­vaa sopimus­ta täy­tyy nou­dat­taa kaikkien alan työ­nan­ta­jien, myös liit­toon kuu­lumat­tomien.
NORMAALISITOVA TYÖEHTOSOPIMUS velvoit­taa vain yri­tys­tä, joka kuu­luu sen solm­i­neeseen työ­nan­ta­jali­it­toon.

TEKSTI MIKKO NIKULA
KUVITUS EMILIE UGGLA