Suoma­lai­nen sopi­mi­sen kult­tuuri on rehel­li­syyttä, kohtuul­li­suutta, maalais­jär­keä ja yhteistä hyötyä, kerto­vat Teol­li­suus­lii­ton sekto­ri­joh­ta­jat. Joiden­kin työnan­ta­ja­jär­jes­tö­jen irtio­tot työeh­to­so­pi­mus­toi­min­nasta rapis­ta­vat luottamusta.

20.8.2021

Suoma­lai­sesta sopi­mi­sen kult­tuu­rista puhu­taan usein. Mitä tällä tarkoi­te­taan, miten se on synty­nyt ja miltä sen tule­vai­suus näyttää?

– Suoma­lai­nen sopi­mi­sen kult­tuuri on vuosi­kym­men­ten aikana meidän työmark­ki­noil­lamme synty­nyt tapa hoitaa yhtei­siä asioita, sanoo Teol­li­suus­lii­ton puutuo­te­sek­to­rin johtaja Jyrki Alapar­ta­nen.

Hänen mieles­tään tulo­po­liit­ti­set tupo-ratkai­sut olivat merkki hyvästä sopi­mi­sen kult­tuu­rista. Työmark­ki­naos­a­puo­let ja valtio­valta katsoi­vat yhdessä koko­nai­suutta, ja sen pohjalta vedet­tiin suuria linjoja.

– Sopi­mi­sen kult­tuuri syntyy siitä, että kukaan ei ole kohtuut­to­min vaati­muk­sin liikkeellä.

Työnan­ta­ja­puo­len Elin­kei­noe­lä­män keskus­liitto EK lopetti vuonna 2016 keski­tet­ty­jen tupo-ratkai­su­jen teke­mi­sen. Metsä­teol­li­suus ry ilmoitti loppu­vuonna 2020, ettei se enää neuvot­tele valta­kun­nal­li­sia työehtosopimuksia.

– Mennään vastak­kai­na­set­te­lun ja ehdot­to­mien vaati­mus­ten suun­taan, missä on kata­stro­fin ainek­set, Alapar­ta­nen arvioi.

Teol­li­suus­lii­ton tekno­lo­gia­sek­to­rin johtaja Jyrki Virta­nen pohtii, että hyvään sopi­mi­sen kult­tuu­riin kuuluu asial­li­nen ja maalais­jär­keen perus­tuva sopiminen.

Tekno­lo­gia­teol­li­suus ry ilmoitti alku­vuonna 2021, ettei se enää tee työeh­to­so­pi­muk­sia. Samalla perus­tet­tiin uusi Tekno­lo­gia­teol­li­suu­den työnan­ta­jat ry, johon valta­kun­nal­li­sia työeh­to­so­pi­muk­sia halua­vat yrityk­set voivat liittyä.

Virta­nen näkee, että nykyi­seen työmark­ki­na­ti­lan­tee­seen on tultu parin vuosi­kym­me­nen kehi­tyk­sen kautta.

– Työnan­ta­ja­puoli pyrkii heiken­tä­mään ammat­tiyh­dis­tys­liik­keen neuvot­te­lu­vah­vuutta ja vahvis­ta­maan omaa määräysvaltaansa.

Työnan­ta­ja­puo­len ratkai­sut vievät työmark­ki­noita väki­sin­kin rauhat­to­maan suuntaan.

– Työnan­ta­ja­jär­jes­töt arvos­te­le­vat järjes­tel­mää milloin mistä­kin syystä, jolloin unoh­de­taan, että sopi­muk­sissa on useita asioita työnan­ta­jan aseman turvaa­mi­seksi. Sopi­mus­ten ansiosta muun muassa työrauha yrityk­sissä on tässä maassa hyvä, Virta­nen sanoo.

SOPIMISELLA PITKÄ HISTORIA

Teol­li­suus­lii­ton erityi­sa­lo­jen sekto­rin johtaja Marko Rosqvist pohtii, että suoma­lai­sen sopi­mi­sen kult­tuu­rin merk­ki­hetki oli niin sanottu tammi­kuun kihlaus vuonna 1940, jolloin työnan­ta­jaos­a­puoli tunnusti työn­te­ki­jä­lii­tot neuvotteluosapuoliksi.

– Paljon on saavu­tettu neuvon­pi­doissa, jotka ovat hyödyt­tä­neet molem­pia osapuolia.

Työnan­ta­ja­puo­len irtiot­toja seura­taan erityi­sa­lo­jen sekto­rilla tarkasti, vaikka sekto­rin 16 sopi­musa­lalla ollaan jatka­massa neuvot­te­luja enti­seen tapaan.

Juha Sipi­län halli­tuk­sen vuonna 2016 läpi ajama työeh­toja heiken­tä­nyt kilpai­lu­ky­ky­so­pi­mus oli isku suoma­lai­selle sopi­mi­sen kult­tuu­rille, arvioi Teol­li­suus­lii­ton kemian sekto­rin johtaja Toni Laiho.

– Välit loit­to­ni­vat työpai­koilla, ja hyvä paikal­li­nen sopi­mi­nen katosi.

Hänen arvionsa mukaan hyvä sopi­mi­sen kult­tuuri on palau­tet­ta­vissa entistä parem­malle tasolle. Kemian sekto­rin työeh­to­so­pi­mus­pöy­distä ei ole tullut irtiot­toja, joten neuvot­te­lut jatku­vat enti­seltä pohjalta.

On tärkeää, että neuvot­te­lu­pöy­dän molem­min puolin ollaan vilpit­tö­miä ja sopi­muk­siin kirja­taan selkeästi, mitä on tarkoitettu.

– Suoma­lai­nen sopi­mi­sen kult­tuuri on rehel­listä sopi­mista, Laiho toteaa.

Yleis­si­to­vat työeh­to­so­pi­muk­set ovat työmark­ki­noi­den perusta

Yleis­si­to­vat työeh­to­so­pi­muk­set ovat keskei­nen osa suoma­lai­sia työmarkkinoita.

Yleis­si­to­valla työeh­to­so­pi­muk­sella tarkoi­te­taan työeh­to­so­pi­musta, jota jokai­nen alan työnan­taja on velvol­li­nen noudat­ta­maan vähim­mäis­ta­sona solmi­mis­saan työsuhteissa.

– Yleis­si­to­vuus luo yrityk­sille tasa­puo­li­sen kustan­nus­ta­son. Samalla yksit­täi­sen työn­tekijän riis­toon liit­ty­vät mahdol­li­suu­det piene­ne­vät oleel­li­sesti, puutuo­te­sek­to­rin johtaja Jyrki Alapar­ta­nen toteaa.

Yleis­si­to­van tessin pitää olla valta­kun­nal­li­nen ja alalla edus­ta­vana pidetty. Sopi­muk­sesta tulee yleensä yleis­si­tova, jos sopi­muk­sen piirissä on vähin­tään noin puolet sopi­musa­lan palkansaajista.

Sosi­aali- ja terveys­mi­nis­te­riön yhtey­dessä toimiva itse­näi­nen Työeh­to­so­pi­muk­sen yleis­si­to­vuu­den vahvis­ta­mis­lau­ta­kunta päät­tää, onko työeh­to­so­pi­mus yleis­si­tova. Yleis­si­to­viksi vahvis­te­tut työeh­to­so­pi­muk­set löyty­vät Finlex-verkkopalvelusta.

Työ- ja elin­kei­no­mi­nis­te­riön Työeh­to­so­pi­mus­ten katta­vuus vuosina 2017/​2018 -julkai­sun mukaan yksi­tyi­sen sekto­rin palkan­saa­jista kaksi kolmas­osaa työs­ken­teli järjes­täy­ty­neelle työnan­ta­jalle. Yli neljän­nes­mil­joona suoma­laista palkan­saa­jaa kuului työeh­to­so­pi­mus­ten piiriin yleis­si­to­vuu­den perusteella.

Jos työeh­to­so­pi­mus ei ole yleis­si­tova, on se normaa­li­si­tova. Työnan­taja on velvol­li­nen noudat­ta­man normaa­li­si­to­vaa työeh­to­so­pi­musta, jos se kuuluu sopi­muk­sen tehnee­seen työnan­ta­ja­liit­toon tai on neuvo­tel­lut yritys­koh­tai­sen työeh­to­so­pi­muk­sen ammat­ti­lii­ton kanssa.

EDUNVALVONTA TIUKKENEE

Puutuo­te­sek­to­rilla Metsä­teol­li­suus ry:n irtiotto tarkoit­taa, että mekaa­ni­sessa metsä­teol­li­suu­dessa neuvo­tel­laan yrityskohtaisesti.

– Kun mennään uuteen maail­maan, edel­lyt­tää se ammat­ti­lii­tolta entistä tiukem­paa edun­val­von­taa, Alapar­ta­nen sanoo.

Hän arvioi, että työeh­to­so­pi­mus­ten merki­tys työrau­han takeena ei ole muut­tu­nut ajan kuluessa. Edel­leen yritys­koh­tai­sis­sa­kin neuvot­te­luissa on kyse siitä, paljonko työnan­taja on valmis maksa­maan työrauhasta.

Bioteol­li­suu­den työeh­to­so­pi­mus on ollut aiem­min­kin taus­tal­taan yritys­koh­tai­nen Vapo Oy:tä tytä­ryh­tiöi­neen koskeva sopi­mus, joten sen neuvot­te­lui­hin Alapar­ta­nen ei enna­koi mullis­tuk­sia. Myös­kään puuse­pän­teol­li­suu­den sopi­musa­lalle ei ole tiedossa muutok­sia sopi­mi­sen kulttuuriin.

Tällä hetkellä näyt­tää, että suhdan­ne­ke­hi­tys on suotuisa ja tilaus­kir­jat täynnä, mikä voi heijas­tua neuvot­te­lui­hin. Alapar­ta­nen kuiten­kin toivoo, että osapuo­let pysty­vät katso­maan sopi­mi­sen pidem­pää linjaa, sillä suhdan­teet vaihtelevat.

– Jos pääl­lim­mäi­senä ovat suhdan­ne­ky­sy­myk­set, neuvot­te­lu­pro­sessi menee entistä raadol­li­sem­maksi. Se ottaa, kellä on voima, Alapar­ta­nen toteaa.

Paikal­li­sen sopi­mi­sen lisää­mi­nen on työnan­ta­ja­puo­len asia­lis­talla korkealla. Yleis­si­to­vien työeh­to­so­pi­mus­ten teke­mi­sen lopet­ta­mi­nen sopii huonosti tavoit­tee­seen, sillä työlain­sää­dän­nössä paikal­li­nen sopi­mi­nen on sidottu yleis­si­to­viin tesseihin.

– Tosia­siassa paikal­li­sen sopi­mi­sen mahdol­li­suuk­sia heiken­ne­tään, Alapar­ta­nen sanoo.

Jos työeh­to­so­pi­mus­ten ulko­puo­lis­ten yritys­ten määrä kasvaa, kasvaa myös valtio­val­lan valvon­tau­rakka työeh­to­jen suhteen. Nykyi­sessä järjes­tel­mässä ajatuk­sena on ollut, että työmark­ki­naos­a­puo­let valvo­vat sopi­mus­ten noudattamista.

– Järjes­telmä on raken­nettu yleis­si­to­vien työeh­to­so­pi­mus­ten maail­maan, Alapar­ta­nen sanoo.

SÄÄNNÖT TORJUVAT SEKASORTOA

Tekno­lo­gia­sek­to­rin johtaja Jyrki Virta­nen vertaa työeh­to­so­pi­musta liiken­ne­sään­töi­hin. Seka­sorto valtaa helposti liiken­teen tai työpai­kan, jos yhtei­siä sään­töjä ja tulkin­toja ei ole.

– Ammat­tiyh­dis­tys­liik­keen tehtävä on ollut neuvo­tella jäse­nille mini­mi­turva. Sen päälle on saanut sopia mitä tahansa työpai­koilla, Virta­nen toteaa.

Hän ihmet­te­lee, miksi työpai­koilta on karsittu kannus­tin­jär­jes­tel­miä ja samalla alettu puhua, että työeh­to­so­pi­muk­siin täytyy saada lisää kannustinelementtejä.

– Työnan­ta­jat halua­vat eriar­voi­sen jako­po­li­tii­kan mini­mieh­toi­hin, Virta­nen toteaa.

Tekno­lo­gia­teol­li­suus ry:n päätös lopet­taa työeh­to­jen neuvot­te­le­mi­nen ja perus­taa uusi työnan­ta­ja­jär­jestö valta­kun­nal­lis­ten tessien neuvot­te­li­jaksi luo alalla hajaannusta.

Osa yrityk­sistä jatkaa valta­kun­nal­lis­ten sopi­mus­ten piirissä, osa sopii yritys­koh­tai­sesti ja osa pois­tuu työeh­to­so­pi­mus­jär­jes­tel­mästä kokonaan.

Neuvot­te­le­mi­sen määrä kasvaa ja rauhat­to­muus lisään­tyy, sillä nykyi­sin yli 3 500 työpaik­kaa noudat­taa tekno­lo­gia­teol­li­suu­den yleis­si­to­vaa työeh­to­so­pi­musta. Työnan­ta­jan irtiotto kosket­taa myös malmi­kai­vos­ten sopimusalaa.

– En usko, että moni yritys on halun­nut tällaista. Ne, jotka ovat kovim­min huuta­neet, ovat saaneet tahtonsa läpi, Virta­nen kuvailee.

Tekno­lo­gia­teol­li­suu­den uuden työnan­ta­jayh­dis­tyk­sen jäse­ny­ri­tys­ten määrä ja sitä kautta katta­vuus selviä­vät vasta neuvot­te­lu­jen kynnyksellä.

– Neuvo­tel­laanko koko­naan uutta, vai onko vanha sopi­mus pohjalla. Vaikealta näyt­tää tällä hetkellä. Tässä ei vält­tä­mättä luot­ta­mus ole kaikista vahvinta, Virta­nen toteaa.

TYÖMARKKINAOSAPUOLET TUNTEVAT ALANSA

– Kyllä­hän työeh­to­so­pi­muk­sien lähtö­koh­tana on molem­pien osapuo­lien hyöty, toteaa erityi­sa­lo­jen sekto­rin johtaja Marko Rosqvist.

Yksit­täi­nen työn­tekijä tarvit­see tuek­seen jouk­ko­voi­maa, jotta voi neuvo­tella tasa­vä­ki­sesti työnan­ta­jaos­a­puo­len kanssa. Työnan­taja puoles­taan ostaa sopi­muk­silla ennus­tet­ta­vuutta ja työrauhaa.

– Kun on vakaat työmark­ki­nat ja sopi­musta nouda­te­taan, kukaan ei saa ansio­tonta etua, Rosqvist toteaa.

Suomessa ja muissa Pohjois­maissa on arvoitu, että mini­mieh­dot on parasta määrit­tää alakoh­tai­sesti sopi­malla, eikä lakia säätä­mällä, koska sillä olisi liian ohjaava vaikutus.

– Työmark­ki­naos­a­puo­let tunte­vat omat alansa ja niiden laina­lai­suu­det, joten ne osaa­vat parem­min määri­tellä palkan ja muiden etujen muodos­tusta, Rosqvist perustelee.

Erityi­sa­lo­jen sekto­rin 16 sopi­musa­lalle syksyn neuvot­te­lu­kier­ros ei ole tuomassa työnan­ta­ja­puo­len irtiottoja.

– Aloilla tuntuu olevan hyvin toisia kunnioit­tava ja neuvot­te­leva sopi­mis­kult­tuuri, Rosqvist kuvailee.

Haas­ta­via neuvot­te­luja sekto­ri­joh­taja enna­koi turve­tuo­tan­toa­lalle sekä media- ja painoa­lalle, joissa näky­mät ovat olleet heikkoja.

– Ylei­nen näkymä on, että mitään ylivoi­maista ei ole tulossa vastaan erityis­aloilla, Rosqvist sanoo.

SOPIMINEN KILPAILUVALTTINA

Kemian sekto­rilla työeh­to­so­pi­mus­neu­vot­te­lui­hin lähde­tään perin­tei­sistä asetel­mista. Sopi­musa­loja on 12 ja neuvot­te­lu­kump­pa­neita kolme.

– Jos halu­taan tehok­kuutta ja tuot­ta­vuutta, yleensä saavu­te­taan parempi tulos sopi­malla kuin määrää­mällä, sanoo kemian sekto­rin johtaja Toni Laiho.

Hänen mukaansa työeh­to­so­pi­muk­sen tehtävä on määri­tellä selkeät sään­nöt, mutta samalla antaa sovel­tu­vilta osin poikkeamismahdollisuuksia.

– Sellaista työeh­to­so­pi­musta ei voi tehdä, joka antaisi vastauk­sen kaik­kiin tilan­tei­siin, Laiho sanoo.

Hän muis­tut­taa, että paikal­li­sen sopi­mi­sen mahdol­li­suu­det ovat tähän asti olleet työeh­to­so­pi­muk­sissa laajem­pia kuin niiden toteu­tu­nut käyttö.

Jos halu­taan tehok­kuutta ja tuot­ta­vuutta, yleensä saavu­te­taan parempi tulos sopi­malla kuin määräämällä.

Korona-aika lyö vielä leimansa tule­vaan työmarkkinakierrokseen.

– Jos ajat­te­lee EU:n ja jenk­kien maksa­mia elvy­tys­ra­hoja, on mahdol­lista, että nähdään syksyllä isoja kasvu­lu­kuja, Laiho pohtii.

Kenkä- ja nahka­teol­li­suu­den edel­li­set neuvot­te­lut ajoit­tui­vat syvään korona-aikaan, mikä näkyi lopputuloksissakin.

– Mietintä on erilaista ja keskus­telu on vaikeam­paa, kun ollaan syvällä kuopassa, Laiho sanoo.

Sopi­mi­nen on kuiten­kin mahdol­lista ja kanna­tet­ta­vaa kaiken­lai­sina aikoina.

– Suoma­lai­nen yhteis­kunta pärjää minkä tahansa kilpai­li­ja­maan kanssa, kun sovi­taan asioista, Laiho sanoo.

TEKSTI ANTTI HYVÄRINEN
KUVITUS TUOMAS IKONEN