Suoma­lainen sopimisen kulttuuri on rehel­li­syyttä, kohtuul­li­suutta, maalais­järkeä ja yhteistä hyötyä, kertovat Teolli­suus­liiton sekto­ri­joh­tajat. Joidenkin työnan­ta­ja­jär­jes­töjen irtiotot työeh­to­so­pi­mus­toi­min­nasta rapis­tavat luottamusta.

20.8.2021

Suoma­lai­sesta sopimisen kulttuu­rista puhutaan usein. Mitä tällä tarkoi­te­taan, miten se on syntynyt ja miltä sen tulevai­suus näyttää?

– Suoma­lainen sopimisen kulttuuri on vuosi­kym­menten aikana meidän työmark­ki­noil­lamme syntynyt tapa hoitaa yhteisiä asioita, sanoo Teolli­suus­liiton puutuo­te­sek­torin johtaja Jyrki Alapar­tanen.

Hänen mieles­tään tulopo­liit­tiset tupo-ratkaisut olivat merkki hyvästä sopimisen kulttuu­rista. Työmark­ki­naos­a­puolet ja valtio­valta katsoivat yhdessä kokonai­suutta, ja sen pohjalta vedet­tiin suuria linjoja.

– Sopimisen kulttuuri syntyy siitä, että kukaan ei ole kohtuut­tomin vaati­muksin liikkeellä.

Työnan­ta­ja­puolen Elinkei­noe­lämän keskus­liitto EK lopetti vuonna 2016 keski­tet­tyjen tupo-ratkai­sujen tekemisen. Metsä­teol­li­suus ry ilmoitti loppu­vuonna 2020, ettei se enää neuvot­tele valta­kun­nal­lisia työehtosopimuksia.

– Mennään vastak­kai­na­set­telun ja ehdot­to­mien vaati­musten suuntaan, missä on katastrofin ainekset, Alapar­tanen arvioi.

Teolli­suus­liiton tekno­lo­gia­sek­torin johtaja Jyrki Virtanen pohtii, että hyvään sopimisen kulttuu­riin kuuluu asial­linen ja maalais­jär­keen perus­tuva sopiminen.

Tekno­lo­gia­teol­li­suus ry ilmoitti alkuvuonna 2021, ettei se enää tee työeh­to­so­pi­muksia. Samalla perus­tet­tiin uusi Tekno­lo­gia­teol­li­suuden työnan­tajat ry, johon valta­kun­nal­lisia työeh­to­so­pi­muksia haluavat yritykset voivat liittyä.

Virtanen näkee, että nykyi­seen työmark­ki­na­ti­lan­tee­seen on tultu parin vuosi­kym­menen kehityksen kautta.

– Työnan­ta­ja­puoli pyrkii heiken­tä­mään ammat­tiyh­dis­tys­liik­keen neuvot­te­lu­vah­vuutta ja vahvis­ta­maan omaa määräysvaltaansa.

Työnan­ta­ja­puolen ratkaisut vievät työmark­ki­noita väkisinkin rauhat­to­maan suuntaan.

– Työnan­ta­ja­jär­jestöt arvos­te­levat järjes­telmää milloin mistäkin syystä, jolloin unohde­taan, että sopimuk­sissa on useita asioita työnan­tajan aseman turvaa­mi­seksi. Sopimusten ansiosta muun muassa työrauha yrityk­sissä on tässä maassa hyvä, Virtanen sanoo.

SOPIMISELLA PITKÄ HISTORIA

Teolli­suus­liiton erityi­sa­lojen sektorin johtaja Marko Rosqvist pohtii, että suoma­laisen sopimisen kulttuurin merkki­hetki oli niin sanottu tammi­kuun kihlaus vuonna 1940, jolloin työnan­ta­jaos­a­puoli tunnusti työnte­ki­jä­liitot neuvotteluosapuoliksi.

– Paljon on saavu­tettu neuvon­pi­doissa, jotka ovat hyödyt­tä­neet molempia osapuolia.

Työnan­ta­ja­puolen irtiot­toja seura­taan erityi­sa­lojen sekto­rilla tarkasti, vaikka sektorin 16 sopimusa­lalla ollaan jatka­massa neuvot­te­luja entiseen tapaan.

Juha Sipilän halli­tuksen vuonna 2016 läpi ajama työeh­toja heiken­tänyt kilpai­lu­ky­ky­so­pimus oli isku suoma­lai­selle sopimisen kulttuu­rille, arvioi Teolli­suus­liiton kemian sektorin johtaja Toni Laiho.

– Välit loitto­nivat työpai­koilla, ja hyvä paikal­linen sopiminen katosi.

Hänen arvionsa mukaan hyvä sopimisen kulttuuri on palau­tet­ta­vissa entistä parem­malle tasolle. Kemian sektorin työeh­to­so­pi­mus­pöy­distä ei ole tullut irtiot­toja, joten neuvot­telut jatkuvat entiseltä pohjalta.

On tärkeää, että neuvot­te­lu­pöydän molemmin puolin ollaan vilpit­tömiä ja sopimuk­siin kirja­taan selkeästi, mitä on tarkoitettu.

– Suoma­lainen sopimisen kulttuuri on rehel­listä sopimista, Laiho toteaa.

Yleis­si­tovat työeh­to­so­pi­mukset ovat työmark­ki­noiden perusta

Yleis­si­tovat työeh­to­so­pi­mukset ovat keskeinen osa suoma­laisia työmarkkinoita.

Yleis­si­to­valla työeh­to­so­pi­muk­sella tarkoi­te­taan työeh­to­so­pi­musta, jota jokainen alan työnan­taja on velvol­linen noudat­ta­maan vähim­mäis­ta­sona solmi­mis­saan työsuhteissa.

– Yleis­si­to­vuus luo yrityk­sille tasapuo­lisen kustan­nus­tason. Samalla yksit­täisen työntekijän riistoon liittyvät mahdol­li­suudet piene­nevät oleel­li­sesti, puutuo­te­sek­torin johtaja Jyrki Alapar­tanen toteaa.

Yleis­si­tovan tessin pitää olla valta­kun­nal­linen ja alalla edusta­vana pidetty. Sopimuk­sesta tulee yleensä yleis­si­tova, jos sopimuksen piirissä on vähin­tään noin puolet sopimusalan palkansaajista.

Sosiaali- ja terveys­mi­nis­te­riön yhtey­dessä toimiva itsenäinen Työeh­to­so­pi­muksen yleis­si­to­vuuden vahvis­ta­mis­lau­ta­kunta päättää, onko työeh­to­so­pimus yleis­si­tova. Yleis­si­to­viksi vahvis­tetut työeh­to­so­pi­mukset löytyvät Finlex-verkkopalvelusta.

Työ- ja elinkei­no­mi­nis­te­riön Työeh­to­so­pi­musten katta­vuus vuosina 2017/​2018 -julkaisun mukaan yksityisen sektorin palkan­saa­jista kaksi kolmas­osaa työsken­teli järjes­täy­ty­neelle työnan­ta­jalle. Yli neljän­nes­mil­joona suoma­laista palkan­saajaa kuului työeh­to­so­pi­musten piiriin yleis­si­to­vuuden perusteella.

Jos työeh­to­so­pimus ei ole yleis­si­tova, on se normaa­li­si­tova. Työnan­taja on velvol­linen noudat­taman normaa­li­si­tovaa työeh­to­so­pi­musta, jos se kuuluu sopimuksen tehnee­seen työnan­ta­ja­liit­toon tai on neuvo­tellut yritys­koh­taisen työeh­to­so­pi­muksen ammat­ti­liiton kanssa.

EDUNVALVONTA TIUKKENEE

Puutuo­te­sek­to­rilla Metsä­teol­li­suus ry:n irtiotto tarkoittaa, että mekaa­ni­sessa metsä­teol­li­suu­dessa neuvo­tel­laan yrityskohtaisesti.

– Kun mennään uuteen maail­maan, edellyttää se ammat­ti­lii­tolta entistä tiukempaa edunval­vontaa, Alapar­tanen sanoo.

Hän arvioi, että työeh­to­so­pi­musten merkitys työrauhan takeena ei ole muuttunut ajan kuluessa. Edelleen yritys­koh­tai­sis­sakin neuvot­te­luissa on kyse siitä, paljonko työnan­taja on valmis maksa­maan työrauhasta.

Bioteol­li­suuden työeh­to­so­pimus on ollut aiemminkin taustal­taan yritys­koh­tainen Vapo Oy:tä tytäryh­tiöi­neen koskeva sopimus, joten sen neuvot­te­luihin Alapar­tanen ei ennakoi mullis­tuksia. Myöskään puuse­pän­teol­li­suuden sopimusa­lalle ei ole tiedossa muutoksia sopimisen kulttuuriin.

Tällä hetkellä näyttää, että suhdan­ne­ke­hitys on suotuisa ja tilaus­kirjat täynnä, mikä voi heijastua neuvot­te­luihin. Alapar­tanen kuitenkin toivoo, että osapuolet pystyvät katso­maan sopimisen pidempää linjaa, sillä suhdan­teet vaihtelevat.

– Jos päällim­mäi­senä ovat suhdan­ne­ky­sy­mykset, neuvot­te­lu­pro­sessi menee entistä raadol­li­sem­maksi. Se ottaa, kellä on voima, Alapar­tanen toteaa.

Paikal­lisen sopimisen lisää­minen on työnan­ta­ja­puolen asialis­talla korkealla. Yleis­si­to­vien työeh­to­so­pi­musten tekemisen lopet­ta­minen sopii huonosti tavoit­tee­seen, sillä työlain­sää­dän­nössä paikal­linen sopiminen on sidottu yleis­si­to­viin tesseihin.

– Tosia­siassa paikal­lisen sopimisen mahdol­li­suuksia heiken­ne­tään, Alapar­tanen sanoo.

Jos työeh­to­so­pi­musten ulkopuo­listen yritysten määrä kasvaa, kasvaa myös valtio­vallan valvon­tau­rakka työeh­tojen suhteen. Nykyi­sessä järjes­tel­mässä ajatuk­sena on ollut, että työmark­ki­naos­a­puolet valvovat sopimusten noudattamista.

– Järjes­telmä on raken­nettu yleis­si­to­vien työeh­to­so­pi­musten maail­maan, Alapar­tanen sanoo.

SÄÄNNÖT TORJUVAT SEKASORTOA

Tekno­lo­gia­sek­torin johtaja Jyrki Virtanen vertaa työeh­to­so­pi­musta liiken­ne­sään­töihin. Sekasorto valtaa helposti liiken­teen tai työpaikan, jos yhteisiä sääntöjä ja tulkin­toja ei ole.

– Ammat­tiyh­dis­tys­liik­keen tehtävä on ollut neuvo­tella jäsenille minimi­turva. Sen päälle on saanut sopia mitä tahansa työpai­koilla, Virtanen toteaa.

Hän ihmet­telee, miksi työpai­koilta on karsittu kannus­tin­jär­jes­telmiä ja samalla alettu puhua, että työeh­to­so­pi­muk­siin täytyy saada lisää kannustinelementtejä.

– Työnan­tajat haluavat eriar­voisen jakopo­li­tiikan minimieh­toihin, Virtanen toteaa.

Tekno­lo­gia­teol­li­suus ry:n päätös lopettaa työeh­tojen neuvot­te­le­minen ja perustaa uusi työnan­ta­ja­jär­jestö valta­kun­nal­listen tessien neuvot­te­li­jaksi luo alalla hajaannusta.

Osa yrityk­sistä jatkaa valta­kun­nal­listen sopimusten piirissä, osa sopii yritys­koh­tai­sesti ja osa poistuu työeh­to­so­pi­mus­jär­jes­tel­mästä kokonaan.

Neuvot­te­le­misen määrä kasvaa ja rauhat­to­muus lisääntyy, sillä nykyisin yli 3 500 työpaikkaa noudattaa tekno­lo­gia­teol­li­suuden yleis­si­tovaa työeh­to­so­pi­musta. Työnan­tajan irtiotto koskettaa myös malmi­kai­vosten sopimusalaa.

– En usko, että moni yritys on halunnut tällaista. Ne, jotka ovat kovimmin huuta­neet, ovat saaneet tahtonsa läpi, Virtanen kuvailee.

Tekno­lo­gia­teol­li­suuden uuden työnan­ta­jayh­dis­tyksen jäseny­ri­tysten määrä ja sitä kautta katta­vuus selviävät vasta neuvot­te­lujen kynnyksellä.

– Neuvo­tel­laanko kokonaan uutta, vai onko vanha sopimus pohjalla. Vaikealta näyttää tällä hetkellä. Tässä ei välttä­mättä luottamus ole kaikista vahvinta, Virtanen toteaa.

TYÖMARKKINAOSAPUOLET TUNTEVAT ALANSA

– Kyllähän työeh­to­so­pi­muk­sien lähtö­koh­tana on molem­pien osapuo­lien hyöty, toteaa erityi­sa­lojen sektorin johtaja Marko Rosqvist.

Yksit­täinen työntekijä tarvitsee tuekseen joukko­voimaa, jotta voi neuvo­tella tasavä­ki­sesti työnan­ta­jaos­a­puolen kanssa. Työnan­taja puoles­taan ostaa sopimuk­silla ennus­tet­ta­vuutta ja työrauhaa.

– Kun on vakaat työmark­kinat ja sopimusta nouda­te­taan, kukaan ei saa ansio­tonta etua, Rosqvist toteaa.

Suomessa ja muissa Pohjois­maissa on arvoitu, että minimiehdot on parasta määrittää alakoh­tai­sesti sopimalla, eikä lakia säätä­mällä, koska sillä olisi liian ohjaava vaikutus.

– Työmark­ki­naos­a­puolet tuntevat omat alansa ja niiden laina­lai­suudet, joten ne osaavat paremmin määri­tellä palkan ja muiden etujen muodos­tusta, Rosqvist perustelee.

Erityi­sa­lojen sektorin 16 sopimusa­lalle syksyn neuvot­te­lu­kierros ei ole tuomassa työnan­ta­ja­puolen irtiottoja.

– Aloilla tuntuu olevan hyvin toisia kunnioit­tava ja neuvot­te­leva sopimis­kult­tuuri, Rosqvist kuvailee.

Haastavia neuvot­te­luja sekto­ri­joh­taja ennakoi turve­tuo­tan­toa­lalle sekä media- ja painoa­lalle, joissa näkymät ovat olleet heikkoja.

– Yleinen näkymä on, että mitään ylivoi­maista ei ole tulossa vastaan erityis­aloilla, Rosqvist sanoo.

SOPIMINEN KILPAILUVALTTINA

Kemian sekto­rilla työeh­to­so­pi­mus­neu­vot­te­luihin lähde­tään perin­tei­sistä asetel­mista. Sopimusa­loja on 12 ja neuvot­te­lu­kump­pa­neita kolme.

– Jos halutaan tehok­kuutta ja tuotta­vuutta, yleensä saavu­te­taan parempi tulos sopimalla kuin määrää­mällä, sanoo kemian sektorin johtaja Toni Laiho.

Hänen mukaansa työeh­to­so­pi­muksen tehtävä on määri­tellä selkeät säännöt, mutta samalla antaa sovel­tu­vilta osin poikkeamismahdollisuuksia.

– Sellaista työeh­to­so­pi­musta ei voi tehdä, joka antaisi vastauksen kaikkiin tilan­tei­siin, Laiho sanoo.

Hän muistuttaa, että paikal­lisen sopimisen mahdol­li­suudet ovat tähän asti olleet työeh­to­so­pi­muk­sissa laajempia kuin niiden toteu­tunut käyttö.

Jos halutaan tehok­kuutta ja tuotta­vuutta, yleensä saavu­te­taan parempi tulos sopimalla kuin määräämällä.

Korona-aika lyö vielä leimansa tulevaan työmarkkinakierrokseen.

– Jos ajattelee EU:n ja jenkkien maksamia elvytys­ra­hoja, on mahdol­lista, että nähdään syksyllä isoja kasvu­lu­kuja, Laiho pohtii.

Kenkä- ja nahka­teol­li­suuden edelliset neuvot­telut ajoit­tuivat syvään korona-aikaan, mikä näkyi lopputuloksissakin.

– Mietintä on erilaista ja keskus­telu on vaikeampaa, kun ollaan syvällä kuopassa, Laiho sanoo.

Sopiminen on kuitenkin mahdol­lista ja kanna­tet­tavaa kaiken­lai­sina aikoina.

– Suoma­lainen yhteis­kunta pärjää minkä tahansa kilpai­li­ja­maan kanssa, kun sovitaan asioista, Laiho sanoo.

TEKSTI ANTTI HYVÄRINEN
KUVITUS TUOMAS IKONEN