Ajassa
Työehtosopimus takaa kaikille samat säännöt
Yleissitova työehtosopimus on tärkeä, koska se määrittää palkan ja työehtojen vähimmäistasot. Näin se suojaa työntekijöitä. Tes hyödyttää myös työnantajia estämällä sitä, että jotkin yritykset pyrkisivät saamaan kilpailuetua ja vähentämään kustannuksiaan polkemalla palkkoja.
16.8.2021
Molempien osapuolten edun mukaista on, että kun työehtosopimuksessa on määritelty paljon asioita, niistä ei jouduta enää erikseen kiistelemään työpaikalla. Sen sijaan paikallisesti on mahdollista sopia asioista toisin kuin työehtosopimuksessa, kunhan minimitasoista pidetään kiinni. Onnistuneen paikallisen sopimisen edellytyksenä on, että neuvotteluja käydään tasavertaisesti ja otetaan huomioon sekä työnantajan että työntekijöiden edut.
Tekijä haastatteli neljää pääluottamusmiestä, joiden työpaikat edustavat liiton eri sektoreita ja sopimusaloja. Yrityksistä kaksi jatkaa työehtosopimusten tekemistä, yhdessä tilanne on vielä auki ja yhdessä työehtosopimusta ei enää vuodenvaihteen jälkeen uusita, vaan työehdot sovitaan paikallisesti.
”Työnantaja ei voi ehdottaa ihan mitä vain”
KAI HAGELBERG
Varastotyöntekijä, pääluottamusmies
Tikkurila Oyj, Vantaa
Työntekijöitä noin 200
– Yleissitova työehtosopimus on todella tärkeä. Se on viimeinen perälauta, jota huonommin ei paikallisesti voi sopia. On paljon asioita, joita ei tarvitse edes ruveta käsittelemään, koska tes on olemassa. Työnantaja ei voi ehdottaa meille ihan mitä vain, sanoo Kai Hagelberg.
Tikkurilan maalitehtaalla kymmenen vuotta pääluottamusmiehenä toiminut Hagelberg pitää selvänä, että osapuolet eivät olisi tasaveroisia paikallisessa sopimisessa, jos työehtosopimusta ei olisi olemassa.
– Ankeita aikoja se toisi tullessaan. Isot firmat toimivat kansainvälisillä markkinoilla. Rahallisista korvauksista ja pekkasista väännettäisiin… vai tulisiko edes vääntöä ilman perälautaa? Työnantajan saneluksihan se varmaan menisi.
Ainakaan aivan pian tuollainen tilanne ei ole Tikkurilan työntekijöillä edessä. Kemianteollisuuden työnantajaliitto ei ole vihjaillut irtautuvansa valtakunnallisista työehtosopimuksista.
– Varmaan työehtosopimus on ihan hyödyllinen opus myös työnantajille. Se määrittelee, mitä kuuluu heidän direktio-oikeutensa piiriin ja mitä ei. Ehkä jossain kohtaa työnantajapuoli kokee ne tessin määrittämät minimitasot ongelmaksi. Mutta ilman niitä alettaisiin työsuhteessa olevia kyykyttää pahasti, Hagelberg sanoo.
”OSINGOT YKKÖSPRIORITEETTI YRITYKSILLE”
Vaikka työehtosopimukset eivät ole maalitehtaalla liipasimella, paikallisia sopimuksia on viimeisen vuosikymmenen mittaan irtisanottu työnantajan puolelta. Alkuna tälle kehitykselle oli Tikkurilan listautuminen pörssiyhtiöksi vuonna 2009.
– Meidän paikallisia sopimuksia on karsittu aika reilulla kädellä. Kaikilta henkilöstöryhmiltä on esimerkiksi palvelusvuosilahjoja otettu pois, vain tasavuosikymmenistä yrityksen palveluksessa saa vapaita. Ammattiosastojen virkistystoimintaakin tuettiin ennen, nyt on kaikki tällaiset jutut poistettu, kertoo Hagelberg.
Kaikki toiminta tähtää siihen, että pystyttäisiin maksamaan osinkoja.
Aikanaan Tikkurila kuului paikallisen sopimisen edelläkävijöihin.
– Työaikapankit on tehty ajat sitten. On ollut Savutonta Tikkurilaa ja muita projekteja. Mutta viimeiset vuodet on pääsääntöisesti saatu kuulla työantajalta siitä, mitä on jätetty pois käytöstä.
Ajatus ilman yleissitovuutta ja työehtosopimuksia saavutettavasta yhteisestä hyvästä ei siis ole Tikkurilan työntekijöiden kokemusten perusteella uskottava.
– Ykkösprioriteetti yrityksille on osingot, kaikki toiminta tähtää siihen, että niitä pystyttäisiin maksamaan. Muutenkin maailma on sellaisessa mallissa, että usko yhteiseen hyvään on koetuksella.
PAIKALLINEN SOPIMINEN TOIMII, JOS KUMPIKIN SAA JOTAIN
Kun Tikkurilassa käsitellään työehtoja tai ‑oloja, pääluottamusmies pyrkii aina selvittämään työntekijöiden näkemykset.
– Ensin asioita käsitellään ammattiosaston johtoryhmässä. Sitten on edunvalvontaryhmä, jossa kaikki osastot ovat edustettuina. Meillähän on kolme tehdasta: tuotanto, logistiikka ja kunnossapito, kertoo Hagelberg.
Keskusteluyhteys työantajan kanssa on toimiva.
– Kuukausittaiset vakiopalaverit on hr-osaston kanssa sovittu. Vaikkei olisi aina erityisesti agendaakaan, pidetään kuitenkin yhteyttä.
Hagelberg painottaa, että eräistä negatiivisista kokemuksista huolimatta hän on paikallisen sopimisen kannattaja.
– Mutta työehtosopimuksen pitää aina olla siellä sopimisen taustalla. Silloin paikallinen sopiminen toimii, kun molemmilla osapuolilla on puhtaat jauhot pussissa ja molemmat saavat siitä itselleen jotain. Tänä päivänä työnantajapuolelle paikallinen sopiminen usein vain tarkoittaa, että he sanovat, mitä tehdään, ja henkilöstöryhmät kumartavat.
TEKSTI MIKKO NIKULA
KUVA ANNIKA RAUHALA
Työehtosopimus antaa selkänojan pääluottamusmiehelle
HARRI SAARENMAA
Koneenhoitaja, pääluottamusmies
Suominen Kuitukankaat Oy, Nakkila
Työntekijöitä noin 75
Toimintaedellytyksiä ei pääluottamusmiehellä oikein olisi ilman työehtosopimusta, arvioi Harri Saarenmaa.
– Työehtosopimus on ihan olennainen osa tätä hommaa. Se antaa selkänojaa kaikelle, mitä tehdään. Sen ansiosta pääluottamusmies on oikeutettu tiedonsaantiin yrityksen tilanteesta ja työnantaja on velvollinen antamaan tietoa, jotta voidaan sopia asioista tasapuolisesti.
Kun työnteon vähimmäisehdot on määritelty työehtosopimuksessa, neuvottelujen käyminen työpaikalla on lähtökohtaisesti paljon helpompaa.
– Yleissitovuuden merkitys on siinä, että kaikki pelaavat samoilla säännöillä, eli työmarkkinoille ei tule monen kerroksen väkeä. Jotkin yritykset kuitenkin haluavat aina teettää hommat mahdollisimman halvalla, ja se tuottaisi epätervettä kilpailua.
Työehtojen pysyminen ”säädyllisinä” on yleissitovan työehtosopimuksen ansiota, näkee Saarenmaa. Mikään itsestäänselvyys asia ei ole, koska työnantajia on niin monenlaisia. Mutta kun joka asiasta ei tarvitse erikseen kinastella, myös työrauha pysyy paremmin yllä.
KAIKENKATTAVA PAIKALLINEN SOPIMINEN HANKALAA
Kuinka pääluottamusmies Saarenmaa toimisi, jos hän itse joutuisi tilanteeseen, jossa kaikki työehdot olisi sovittava työpaikalla?
– Heikkoa semmoinen paikallinen sopiminen olisi. Täytyisi varmaan porukalla kokoontua ja miettiä, mitä ruvetaan sopimaan ja mitkä ovat tavoitteet. Mutta lomapalkka, lomarahat, pekkaset, kaikki on sovittu tessissä. Eli se olisi vaikeaa. Ei se ainakaan niin helppoa tule olemaan, mitä Teknologiateollisuus ehkä ajattelee, Saarenmaa miettii.
– En oikein usko, että sellaista meidän työnantajakaan haluaisi, ainakaan ihan suoralta kädeltä.
Toistaiseksi kyse onkin vasta ajatusleikistä, sillä Suominen Kuitukankaat on Suomen Tekstiili ja Muoti ry:n jäsen, eikä tämän työnantajaliiton suunnalta ole väläytelty työehtosopimuksista irtautumista.
Yleissitovuuden merkitys on siinä, että kaikki pelaavat samoilla säännöillä, eli työmarkkinoille ei tule monen kerroksen väkeä.
Saarenmaa miettii vielä, mihin johtaisi sellainen tilanne, jossa pääluottamusmieskin ohitettaisiin työehdoista sovittaessa.
– Entä jos mentäisiin siihen, että työnantaja neuvottelee yksittäisten työntekijöitten kanssa? Silloin varmaan pärjäisivät ne, jotka ovat isoäänisimpiä, ja hiljaisemmat jäisivät jalkoihin.
UUSI TYÖAIKAMALLI TYÖNTEKIJÖIDEN ALOITTEESTA
Suominen Kuitukankaat noudattaa tekstiili- ja muotialan työehtosopimusta, joka antaa laajat mahdollisuudet paikalliseen sopimiseen. Tätä mahdollisuutta Nakkilassa on myös paljon käytetty. Viisi vuotta sitten yrityksessä aloitettiin kokeilu 12-tuntisesta työajasta. Ensin tehdään kaksi vuoroa kello 6–18, sitten kaksi yövuoroa kello 18–6, sen jälkeen seuraa kuuden päivän vapaa.
– Kokeilu meillä kesti yhden vuoden, ja sitten porukka äänesti jatketaanko tätä. Siinä vaiheessa, kun kokeiluun lähdettiin, noin kaksi kolmasosaa kannatti. Kun äänestettiin jatkosta, 93 prosenttia oli puolesta. Nekin, jotka vastustivat, eivät olleet erityisesti systeemiä vastaan. Heille vain olisi omaan elämäntilanteeseen 8 tuntia sopinut paremmin, Saarenmaa selvittää.
Hän uskoo, että nyt työaikakäytännölle ei löytyisi enää ollenkaan vastustajia. Järjestelyllä on ollut tekstiilialaan laajempaakin vaikutusta.
– Silloisen työehtosopimuksen mukaan 12-tuntinen työpäivä ei olisi ollut mahdollistakaan, mutta seuraavalla sopimuskierroksella se jo vietiin tessiin. Nyt sitä käytetään joissain muissakin paikoissa.
Saarenmaa korostaa vielä, että aloite asiassa tuli työntekijöiden puolelta.
– Ihan lattiatasolta sitä juttua lähdettiin viemään eteenpäin. Tämä on hyvä esimerkki tuloksesta, joita saavutetaan yhdessä neuvottelemalla eikä sanelemalla.
TEKSTI MIKKO NIKULA
KUVA JUSSI PARTANEN
”Jos vihreää kirjaa karsisi, lähtisi paljon hyvää pois”
JANI NÄRHI
Pääluottamusmies
Moventas Gears Oy, Jyväskylä
Työntekijöitä noin 200
Valtava työkuorman lisäys sekä työnantajalle että työntekijöiden luottamushenkilöille. Tätä tarkoittaisi yleissitovasta työehtosopimuksesta luopuminen ja sen korvaaminen paikallisesti neuvotelluilla työehdoilla, ennustaa Jani Närhi.
– Jos ajattelee työehtosopimuksen laajuutta, eihän yrityksistä löydy sen paremmin työnantajan kuin työntekijöittenkään puolelta ketään, joka osaisi sellaisia asioita sopia, sanoo Närhi.
Hän muistuttaa, että laki ei suojaa tai paranna työntekijöiden työehtoja niin kuin työehtosopimus. Lisäksi lainsäätäjät eivät ole työelämän asiantuntijoita, mutta neuvotteluosapuolet työehtosopimusneuvotteluissa ovat. He edustavat työelämää ja omaa alaansa.
– Voihan aina lyödä vaikka yhden A4-arkin tai 10 sivua täyteen tekstiä nykyisen 168 sivun sijaan ja sanoa, että siinä on meidän tes. Mutta jos nykyistä vihreää kirjaa ryhtyy karsimaan, kukaan ei voi sanoa, ettei kyse olisi työehtojen heikentämisestä. Sieltä lähtisi paljon hyvää pois.
JATKUUKO TES-AIKA MOVENTAS GEARSILLA?
Riittävän laaja ja yksityiskohtainen paikallinen sopiminen voisi pääluottamusmies Närhen mielestä ehkä jotenkuten onnistua isoissa konserneissa. Niillä on aikaa käytettävänä sekä resurssit hankkia neuvotteluihin tarvitsemansa apu ja tieto.
– Mutta pienissä yrityksissä, joissa omistaja voi olla yksi työntekijä muitten joukossa, ei ole aikaa perehtyä pykäliin eikä varaa ostaa lakipalveluita. Se, että yrityksissä on täysin erilaiset työehdot, asettavat ne kilpailutilanteessa ihan eri asemaan. On muistettava, että 93 prosenttia kaikista yrityksistä on pieniä, alle kymmenen hengen yrityksiä, sanoo Närhi.
Tuulivoimaloiden vaihteita valmistava Moventas Gears Oy on valinnan edessä. Aikooko yritys liittyä työehtosopimuksia neuvottelevan Teknologiateollisuuden työnantajat ry:n jäseneksi vai neuvotella työehdoista paikallisesti? Työnantaja ei ole suostunut kommentoimaan asiaa, joten tietoa ei ollut saatavissa vielä tämän lehden mennessä painoon.
”KUIN SEINÄ SELÄN TAKANA”
Vaikka työehtosopimus on tärkein turva työntekijöille, se ei ole riittävä. Siihen on kirjattu vain minimiehdot.
– Se on kuin seinä selän takana, siitä sinua ei voi työntää läpi. Mutta jos yrityksessä asiat toimivat hyvin, sitä seinää ei huomata ollenkaan. Kaikki eivät edes tiedä, että monet asiat eivät tule työehtosopimuksesta, vaan että ne on paikallisesti sovittu, vertaa Närhi.
Työpaikka ei voi toimia pelkästään työehtosopimuksen pykälien varassa, koska ne eivät ota huomioon kaikkien yritysten olosuhteita.
– Yrityksillä on erilaiset tilauskannat ja toimitusaikataulut. Sama ei toimi kaikkialla. Kun sovitaan paikallisesti, työnantaja saa myytyä, asiakas saa tuotteen ajallaan ja työntekijä saa ehkä jonkin lisäansion tai palkallista vapaata siitä, että tulee tiettyyn aikaan töihin.
On ihan eri asia, huutaako yksi ihminen Hakaniemessä parvekkeelta vai huutaako miljoona ihmistä.
Työvuoromallit onkin yksi lukuisista asioista, joista Moventasilla on sovittu. Muita ovat esimerkiksi vuosiloman palkanmaksu, matka-ajan korvaus ja nollatuntisopimuksien käyttö.
– Aikapalkka on sidottu osaamiseen. Ei tähdätä pelkästään siihen, että palkka ei voi pudota, vaan että meillä palkka voi myös nousta. Työhön opastuksesta ja perehdytyksestä maksetaan lisää, viikkolepokorvauksestakin on sovittu paremmin kuin työehtosopimuksessa, Närhi luettelee.
Sopiminen ei ole helppoa työtä. Oikeanlainen paikallinen sopiminen kuitenkin tuottaa win-win ‑tilanteita eli ratkaisuja, joista hyötyvät sekä työntekijä että työnantaja.
– Kun molemmat osapuolet kokevat saavansa jotakin, molemmat voittavat. Yleensä se, että molemmat osapuolet saavat jotakin, tarkoittaa sitä, että myös molemmat luopuvat jostakin. Hyvä paikallinen sopimus on saamista ja luopumista oikeassa suhteessa.
JÄRJESTÄYTYMINEN ENTISTÄ TÄRKEÄMPÄÄ
Teknologiateollisuuden työehtosopimus on tarjonnut Suomen laajimmat mahdollisuudet siihen, että asioista voidaan paikallisesti sopia toisin. Pääluottamusmies arvioikin, että jos yritystason sopiminen ei ole toiminut riittävän hyvin, peiliin katsomisen paikka olisi lähinnä työnantajilla.
– Työnantajaliitto ei ole hoitanut omiaan. Meillä on kyllä Teollisuusliitossa hoidettu neuvottelukoulutukset, mutta onko työnantajapuolella? Närhi kysyy.
Näköpiirissä on, että Teknologiateollisuus ry:n toiminta tulee lisäämään lakkoja ja horjuttamaan työrauhaa monessa paikassa. Työntekijöiden turvana työehtosopimusten rapauttamista vastaan on järjestäytyminen.
– On ihan eri asia, huutaako yksi ihminen Hakaniemessä parvekkeelta vai huutaako miljoona ihmistä. Jäsenet ovat liiton voima. Tämän tilanteen pitäisi avata kaikkien silmät.
Närhi muistuttaa historiasta: Suomen ensimmäinen valtakunnallinen työehtosopimus solmittiin vuonna 1900 kirjapainoalalle.
– Tätä korttitaloa on rakennettu nyt 121 vuotta. Jos joku puhaltaa sen nurin, mistä löytyy uusia rakentajia? Rikkominen onnistuu äkkiä, korjaaminen ei.
TEKSTI MIKKO NIKULA
KUVA HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN
Huoli tulevasta painaa, jäsenillä iso tiedon tarve
MARKO LANG
Pääluottamusmies
UPM Plywood Oy Pelloksen vaneritehdas, Mikkeli
Työntekijöitä noin 450
UPM:n työntekijät elävät nyt epävarmuuden keskellä, kertoo pääluottamusmies Marko Lang. Yritys on jäsenenä työnantajaliitto Metsäteollisuus ry:ssä, joka on ilmoittanut, että se ei enää solmi valtakunnallisia työehtosopimuksia.
– Metsäteollisuuden ilmoituksesta lähtien meidän jäsenillämme on tosi paljon pelkoa siitä, mihin työelämä menee ja mitä tapahtuu yksittäiselle työntekijälle. Millä ehdoilla ja millaisella palkalla tehdään töitä? Millä työajalla? Mitkä ovat sosiaaliset määräykset?
Keväästä asti UPM Plywood, Teollisuusliiton neuvottelijat ja Plywoodin Suomen tehtaiden pääluottamushenkilöt ovat käyneet neuvotteluja, joiden tarkoituksena on tuottaa sopimus korvaamaan vuoden lopussa umpeutuvaa mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimusta.
– Olen varautunut siihen, että tämä ei tule olemaan helppo rasti vaan rankka rypistys. Kun nykytessiä katsoo, niin se on 92 sivua sisällysluetteloineen. Kirja on pitkän ajan aikana muotoutunut tällaiseksi. Mitään turhaa siinä ei ole, joka sivulla on merkitys. Tietysti työnantajalla ja työntekijöillä on molemmilla omat muutostarpeensa, sanoo Lang.
Teollisuusliitto on kuitenkin Langin mukaan valmistautunut sopimuskierrokseen hyvin. Hän kertoo saaneensa pääluottamusmiehenä liitolta tukea ja Hakaniemessä aina vastatun puhelinsoittoihin.
UHKANA TYÖEHTOJEN ERIYTYMINEN
Valtakunnallisen, yleissitovan työehtosopimuksen Lang näkee työntekijöiden yleisturvana.
– Sovitaan samat vähimmäismääräykset työntekijöille, estetään palkkakilpailua ja palkkojen dumppaamista.
Työnantajillekin työehtosopimus on tarjonnut varmuuden siitä, että kaikki yritykset lähtevät liikkeelle samalta viivalta.
– Urakkatarjouksia tehdessä on voinut luottaa, että kilpailijat noudattavat samoja työehtoja ja että niillä on samat palkkakulut.
Lang kertoo, ettei ole erityisen huolestunut isoista yrityksistä, mutta varsinkin pienimmille firmoille saattaa tulla houkutus kasvattaa katetta käymällä työntekijän palkkapussilla.
– Minä katson pitemmälle kuin vain tähän sopimuskierrokseen. Mietin, mikä tilanne on 10 vuoden päästä. Työehdot voivat lähteä eriytymään.
KYSYMYKSIIN VASTAAMISTA JA JALKATYÖTÄ
Viestintä jäsenille on nyt yksi Teollisuusliiton suurimmista haasteista.
– Moni on hoomoilasena. On ollut aika yleinen ajattelutapa, että työehdot ovat asia, joka vain tulee jostain. Parin vuoden välein ne tessit uusitaan, joskus niissä on vähän parempia juttuja ja joskus huonompia, kuvailee Lang.
Keskeneräisistä neuvotteluista tiedottaminen on kuitenkin herkkää puuhaa.
– Siinä saa olla sukkasillaan. Kun ihmisillä on epävarma olo, he oikovat lukiessaan ja tekevät helposti kaikenlaisia tulkintoja.
Esimerkkitapaukseksi Lang ottaa kesäkuussa julkaistun liiton tiedotteen, jossa kerrottiin, että ammattiosastot eivät tee yrityskohtaisia sopimuksia.
– Sitä tulkittiin niin, että sopimusneuvottelut olisivat poikki. Siitähän ei ollut kyse, jäsenille vain tiedotettiin valtuuston tekemästä muutoksesta liiton ammattiosastojen mallisääntöihin.
Työntekijän pitäisi tuntea olonsa turvatuksi ja tietää, mitä tapahtuu.
Yksittäinen luottamusmies on tiedon välittäjänä hyvin tärkeässä roolissa. Hänen on osattava vastata jäsenten kysymyksiin tai ainakin tiedettävä, mistä vastaus hankitaan. Jalkatyötä tarvitaan nyt paljon, korostaa Lang.
– Työntekijän pitäisi tuntea olonsa turvatuksi ja tietää, mitä tapahtuu ja milloin. Näen myös arvoa siinä, että jäsenillä on tietoa siitä, mitä me haluamme, mikä on meidän tavoitteemme ja mitä me ajamme sopimuksiin.
TES EI OLE ESTÄNYT PAIKALLISTA SOPIMISTA
Paikallista sopimista on UPM:ssä ja Pelloksen tehtaalla harjoitettu kauan. Tuloksia on tullut. Johtoajatuksena on ollut tehdä sopimuksia, jotka ovat sekä oikeudenmukaisia että tasapuolisia kaikille niille, joita ne koskevat.
– Viime vuonna saatiin sovittua iso palkkarakenneuudistus. Ennen meidän kolmella tehtaalla oli jokaisella oma palkkarakenne, nyt porttien sisäpuolella kaikkien palkka määräytyy samoin. Palkkauksesta tuli selkeämpi ja reilumpi. Myös 12 tunnin työpäivästä on sovittu, se on parantanut jaksamista.
Erikoista on kuitenkin, että julkisessa keskustelussa ja mediassa on toistuvasti vaadittu paikallisen sopimisen lisäämistä ikään kuin se olisi resepti kaikkiin yritysten ongelmiin. Työehtosopimuksista vetäytymisen on väitetty edistävän paikallista sopimista.
– Ymmärrän työnantajan kantaa ja näen, mikä heillä on pointtina. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että olisin asiasta samaa mieltä. Mutta lisääntyykö se tehdaspaikkakunnalla tehtävä aito paikallinen sopiminen vielä nykyisestä? En usko, että juurikaan lisääntyy, sanoo Lang.
TEKSTI MIKKO NIKULA
KUVA PAULA MYÖHÄNEN
