Yleis­si­tova työeh­to­so­pi­mus on tärkeä, koska se määrit­tää palkan ja työeh­to­jen vähim­mäis­ta­sot. Näin se suojaa työn­te­ki­jöitä. Tes hyödyt­tää myös työnan­ta­jia estä­mällä sitä, että jotkin yrityk­set pyrki­si­vät saamaan kilpai­lue­tua ja vähen­tä­mään kustan­nuk­si­aan polke­malla palkkoja.

16.8.2021

Molem­pien osapuol­ten edun mukaista on, että kun työeh­to­so­pi­muk­sessa on määri­telty paljon asioita, niistä ei jouduta enää erik­seen kiis­te­le­mään työpai­kalla. Sen sijaan paikal­li­sesti on mahdol­lista sopia asioista toisin kuin työeh­to­so­pi­muk­sessa, kunhan mini­mi­ta­soista pide­tään kiinni. Onnis­tu­neen paikal­li­sen sopi­mi­sen edel­ly­tyk­senä on, että neuvot­te­luja käydään tasa­ver­tai­sesti ja otetaan huomioon sekä työnan­ta­jan että työn­te­ki­jöi­den edut.

Tekijä haas­tat­teli neljää pääluot­ta­mus­miestä, joiden työpai­kat edus­ta­vat liiton eri sekto­reita ja sopi­musa­loja. Yrityk­sistä kaksi jatkaa työeh­to­so­pi­mus­ten teke­mistä, yhdessä tilanne on vielä auki ja yhdessä työeh­to­so­pi­musta ei enää vuoden­vaih­teen jälkeen uusita, vaan työeh­dot sovi­taan paikallisesti.

”Työnan­taja ei voi ehdot­taa ihan mitä vain”

KAI HAGELBERG

Varas­to­työn­te­kijä, pääluottamusmies
Tikku­rila Oyj, Vantaa
Työn­te­ki­jöitä noin 200

– Yleis­si­tova työeh­to­so­pi­mus on todella tärkeä. Se on viimei­nen perä­lauta, jota huonom­min ei paikal­li­sesti voi sopia. On paljon asioita, joita ei tarvitse edes ruveta käsit­te­le­mään, koska tes on olemassa. Työnan­taja ei voi ehdot­taa meille ihan mitä vain, sanoo Kai Hagel­berg.

Tikku­ri­lan maali­teh­taalla kymme­nen vuotta pääluot­ta­mus­mie­henä toimi­nut Hagel­berg pitää selvänä, että osapuo­let eivät olisi tasa­ve­roi­sia paikal­li­sessa sopi­mi­sessa, jos työeh­to­so­pi­musta ei olisi olemassa.

– Ankeita aikoja se toisi tulles­saan. Isot firmat toimi­vat kansain­vä­li­sillä mark­ki­noilla. Rahal­li­sista korvauk­sista ja pekka­sista vään­net­täi­siin… vai tuli­siko edes vään­töä ilman perä­lau­taa? Työnan­ta­jan sane­luk­si­han se varmaan menisi.

Aina­kaan aivan pian tuol­lai­nen tilanne ei ole Tikku­ri­lan työn­te­ki­jöillä edessä. Kemian­teol­li­suu­den työnan­ta­ja­liitto ei ole vihjail­lut irtau­tu­vansa valta­kun­nal­li­sista työehtosopimuksista.

– Varmaan työeh­to­so­pi­mus on ihan hyödyl­li­nen opus myös työnan­ta­jille. Se määrit­te­lee, mitä kuuluu heidän direk­tio-oikeu­tensa piiriin ja mitä ei. Ehkä jossain kohtaa työnan­ta­ja­puoli kokee ne tessin määrit­tä­mät mini­mi­ta­sot ongel­maksi. Mutta ilman niitä alet­tai­siin työsuh­teessa olevia kyykyt­tää pahasti, Hagel­berg sanoo.

”OSINGOT YKKÖSPRIORITEETTI YRITYKSILLE”

Vaikka työeh­to­so­pi­muk­set eivät ole maali­teh­taalla liipa­si­mella, paikal­li­sia sopi­muk­sia on viimei­sen vuosi­kym­me­nen mittaan irti­sa­nottu työnan­ta­jan puolelta. Alkuna tälle kehi­tyk­selle oli Tikku­ri­lan listau­tu­mi­nen pörs­siyh­tiöksi vuonna 2009.

– Meidän paikal­li­sia sopi­muk­sia on karsittu aika reilulla kädellä. Kaikilta henki­lös­tö­ryh­miltä on esimer­kiksi palve­lus­vuo­si­lah­joja otettu pois, vain tasa­vuo­si­kym­me­nistä yrityk­sen palve­luk­sessa saa vapaita. Ammat­tio­sas­to­jen virkis­tys­toi­min­taa­kin tuet­tiin ennen, nyt on kaikki tällai­set jutut pois­tettu, kertoo Hagelberg.

Kaikki toiminta tähtää siihen, että pystyt­täi­siin maksa­maan osinkoja.

Aika­naan Tikku­rila kuului paikal­li­sen sopi­mi­sen edelläkävijöihin.

– Työai­ka­pan­kit on tehty ajat sitten. On ollut Savu­tonta Tikku­ri­laa ja muita projek­teja. Mutta viimei­set vuodet on pääsään­töi­sesti saatu kuulla työan­ta­jalta siitä, mitä on jätetty pois käytöstä.

Ajatus ilman yleis­si­to­vuutta ja työeh­to­so­pi­muk­sia saavu­tet­ta­vasta yhtei­sestä hyvästä ei siis ole Tikku­ri­lan työn­te­ki­jöi­den koke­mus­ten perus­teella uskottava.

– Ykkösprio­ri­teetti yrityk­sille on osin­got, kaikki toiminta tähtää siihen, että niitä pystyt­täi­siin maksa­maan. Muuten­kin maailma on sellai­sessa mallissa, että usko yhtei­seen hyvään on koetuksella.

PAIKALLINEN SOPIMINEN TOIMII, JOS KUMPIKIN SAA JOTAIN

Kun Tikku­ri­lassa käsi­tel­lään työeh­toja tai ‑oloja, pääluot­ta­mus­mies pyrkii aina selvit­tä­mään työn­te­ki­jöi­den näkemykset.

– Ensin asioita käsi­tel­lään ammat­tio­sas­ton johto­ryh­mässä. Sitten on edun­val­von­ta­ryhmä, jossa kaikki osas­tot ovat edus­tet­tuina. Meil­lä­hän on kolme tehdasta: tuotanto, logis­tiikka ja kunnos­sa­pito, kertoo Hagelberg.

Keskus­te­lu­yh­teys työan­ta­jan kanssa on toimiva.

– Kuukausit­tai­set vakio­pa­la­ve­rit on hr-osas­ton kanssa sovittu. Vaik­kei olisi aina erityi­sesti agen­daa­kaan, pide­tään kuiten­kin yhteyttä.

Hagel­berg painot­taa, että eräistä nega­tii­vi­sista koke­muk­sista huoli­matta hän on paikal­li­sen sopi­mi­sen kannattaja.

– Mutta työeh­to­so­pi­muk­sen pitää aina olla siellä sopi­mi­sen taus­talla. Silloin paikal­li­nen sopi­mi­nen toimii, kun molem­milla osapuo­lilla on puhtaat jauhot pussissa ja molem­mat saavat siitä itsel­leen jotain. Tänä päivänä työnan­ta­ja­puo­lelle paikal­li­nen sopi­mi­nen usein vain tarkoit­taa, että he sano­vat, mitä tehdään, ja henki­lös­tö­ryh­mät kumartavat.

TEKSTI MIKKO NIKULA
KUVA ANNIKA RAUHALA

Työeh­to­so­pi­mus antaa selkä­no­jan pääluottamusmiehelle

HARRI SAARENMAA

Koneen­hoi­taja, pääluottamusmies
Suomi­nen Kuitu­kan­kaat Oy, Nakkila
Työn­te­ki­jöitä noin 75

Toimin­tae­del­ly­tyk­siä ei pääluot­ta­mus­mie­hellä oikein olisi ilman työeh­to­so­pi­musta, arvioi Harri Saaren­maa.

– Työeh­to­so­pi­mus on ihan olen­nai­nen osa tätä hommaa. Se antaa selkä­no­jaa kaikelle, mitä tehdään. Sen ansiosta pääluot­ta­mus­mies on oikeu­tettu tiedon­saan­tiin yrityk­sen tilan­teesta ja työnan­taja on velvol­li­nen anta­maan tietoa, jotta voidaan sopia asioista tasapuolisesti.

Kun työn­teon vähim­mäi­seh­dot on määri­telty työeh­to­so­pi­muk­sessa, neuvot­te­lu­jen käymi­nen työpai­kalla on lähtö­koh­tai­sesti paljon helpompaa.

– Yleis­si­to­vuu­den merki­tys on siinä, että kaikki pelaa­vat samoilla sään­nöillä, eli työmark­ki­noille ei tule monen kerrok­sen väkeä. Jotkin yrityk­set kuiten­kin halua­vat aina teet­tää hommat mahdol­li­sim­man halvalla, ja se tuot­taisi epäter­vettä kilpailua.

Työeh­to­jen pysy­mi­nen ”säädyl­li­sinä” on yleis­si­to­van työeh­to­so­pi­muk­sen ansiota, näkee Saaren­maa. Mikään itses­tään­sel­vyys asia ei ole, koska työnan­ta­jia on niin monen­lai­sia. Mutta kun joka asiasta ei tarvitse erik­seen kinas­tella, myös työrauha pysyy parem­min yllä.

KAIKENKATTAVA PAIKALLINEN SOPIMINEN HANKALAA

Kuinka pääluot­ta­mus­mies Saaren­maa toimisi, jos hän itse joutuisi tilan­tee­seen, jossa kaikki työeh­dot olisi sovit­tava työpaikalla?

– Heik­koa semmoi­nen paikal­li­nen sopi­mi­nen olisi. Täytyisi varmaan poru­kalla kokoon­tua ja miet­tiä, mitä ruve­taan sopi­maan ja mitkä ovat tavoit­teet. Mutta loma­palkka, loma­ra­hat, pekka­set, kaikki on sovittu tessissä. Eli se olisi vaikeaa. Ei se aina­kaan niin help­poa tule olemaan, mitä Tekno­lo­gia­teol­li­suus ehkä ajat­te­lee, Saaren­maa miettii.

– En oikein usko, että sellaista meidän työnan­ta­ja­kaan haluaisi, aina­kaan ihan suoralta kädeltä.

Tois­tai­seksi kyse onkin vasta ajatus­lei­kistä, sillä Suomi­nen Kuitu­kan­kaat on Suomen Teks­tiili ja Muoti ry:n jäsen, eikä tämän työnan­ta­ja­lii­ton suun­nalta ole väläy­telty työeh­to­so­pi­muk­sista irtautumista.

Yleis­si­to­vuu­den merki­tys on siinä, että kaikki pelaa­vat samoilla sään­nöillä, eli työmark­ki­noille ei tule monen kerrok­sen väkeä. 

Saaren­maa miet­tii vielä, mihin johtaisi sellai­nen tilanne, jossa pääluot­ta­mus­mies­kin ohitet­tai­siin työeh­doista sovittaessa.

– Entä jos mentäi­siin siihen, että työnan­taja neuvot­te­lee yksit­täis­ten työn­te­ki­jöit­ten kanssa? Silloin varmaan pärjäi­si­vät ne, jotka ovat isoää­ni­sim­piä, ja hiljai­sem­mat jäisi­vät jalkoihin.

UUSI TYÖAIKAMALLI TYÖNTEKIJÖIDEN ALOITTEESTA

Suomi­nen Kuitu­kan­kaat noudat­taa teks­tiili- ja muotia­lan työeh­to­so­pi­musta, joka antaa laajat mahdol­li­suu­det paikal­li­seen sopi­mi­seen. Tätä mahdol­li­suutta Nakki­lassa on myös paljon käytetty. Viisi vuotta sitten yrityk­sessä aloi­tet­tiin kokeilu 12-tunti­sesta työajasta. Ensin tehdään kaksi vuoroa kello 6–18, sitten kaksi yövuo­roa kello 18–6, sen jälkeen seuraa kuuden päivän vapaa.

– Kokeilu meillä kesti yhden vuoden, ja sitten porukka äänesti jatke­taanko tätä. Siinä vaiheessa, kun kokei­luun lähdet­tiin, noin kaksi kolmas­osaa kannatti. Kun äänes­tet­tiin jatkosta, 93 prosent­tia oli puolesta. Nekin, jotka vastus­ti­vat, eivät olleet erityi­sesti systee­miä vastaan. Heille vain olisi omaan elämän­ti­lan­tee­seen 8 tuntia sopi­nut parem­min, Saaren­maa selvittää.

Hän uskoo, että nyt työai­ka­käy­tän­nölle ei löytyisi enää ollen­kaan vastus­ta­jia. Järjes­te­lyllä on ollut teks­tii­lia­laan laajem­paa­kin vaikutusta.

– Silloi­sen työeh­to­so­pi­muk­sen mukaan 12-tunti­nen työpäivä ei olisi ollut mahdol­lis­ta­kaan, mutta seuraa­valla sopi­mus­kier­rok­sella se jo vietiin tessiin. Nyt sitä käyte­tään jois­sain muis­sa­kin paikoissa.

Saaren­maa koros­taa vielä, että aloite asiassa tuli työn­te­ki­jöi­den puolelta.

– Ihan lattia­ta­solta sitä juttua lähdet­tiin viemään eteen­päin. Tämä on hyvä esimerkki tulok­sesta, joita saavu­te­taan yhdessä neuvot­te­le­malla eikä sanelemalla.

TEKSTI MIKKO NIKULA
KUVA JUSSI PARTANEN

”Jos vihreää kirjaa karsisi, lähtisi paljon hyvää pois”

JANI NÄRHI

Pääluot­ta­mus­mies
Moven­tas Gears Oy, Jyväskylä
Työn­te­ki­jöitä noin 200

Valtava työkuor­man lisäys sekä työnan­ta­jalle että työn­te­ki­jöi­den luot­ta­mus­hen­ki­löille. Tätä tarkoit­taisi yleis­si­to­vasta työeh­to­so­pi­muk­sesta luopu­mi­nen ja sen korvaa­mi­nen paikal­li­sesti neuvo­tel­luilla työeh­doilla, ennus­taa Jani Närhi.

– Jos ajat­te­lee työeh­to­so­pi­muk­sen laajuutta, eihän yrityk­sistä löydy sen parem­min työnan­ta­jan kuin työn­te­ki­jöit­ten­kään puolelta ketään, joka osaisi sellai­sia asioita sopia, sanoo Närhi.

Hän muis­tut­taa, että laki ei suojaa tai paranna työn­te­ki­jöi­den työeh­toja niin kuin työeh­to­so­pi­mus. Lisäksi lain­sää­tä­jät eivät ole työelä­män asian­tun­ti­joita, mutta neuvot­te­luos­a­puo­let työeh­to­so­pi­mus­neu­vot­te­luissa ovat. He edus­ta­vat työelä­mää ja omaa alaansa.

– Voihan aina lyödä vaikka yhden A4-arkin tai 10 sivua täyteen teks­tiä nykyi­sen 168 sivun sijaan ja sanoa, että siinä on meidän tes. Mutta jos nykyistä vihreää kirjaa ryhtyy karsi­maan, kukaan ei voi sanoa, ettei kyse olisi työeh­to­jen heiken­tä­mi­sestä. Sieltä lähtisi paljon hyvää pois.

JATKUUKO TES-AIKA MOVENTAS GEARSILLA?

Riit­tä­vän laaja ja yksi­tyis­koh­tai­nen paikal­li­nen sopi­mi­nen voisi pääluot­ta­mus­mies Närhen mielestä ehkä joten­ku­ten onnis­tua isoissa konser­neissa. Niillä on aikaa käytet­tä­vänä sekä resurs­sit hank­kia neuvot­te­lui­hin tarvit­se­mansa apu ja tieto.

– Mutta pienissä yrityk­sissä, joissa omis­taja voi olla yksi työn­tekijä muit­ten joukossa, ei ole aikaa pereh­tyä pykä­liin eikä varaa ostaa laki­pal­ve­luita. Se, että yrityk­sissä on täysin erilai­set työeh­dot, aset­ta­vat ne kilpai­lu­ti­lan­teessa ihan eri asemaan. On muis­tet­tava, että 93 prosent­tia kaikista yrityk­sistä on pieniä, alle kymme­nen hengen yrityk­siä, sanoo Närhi.

Tuuli­voi­ma­loi­den vaih­teita valmis­tava Moven­tas Gears Oy on valin­nan edessä. Aikooko yritys liit­tyä työeh­to­so­pi­muk­sia neuvot­te­le­van Tekno­lo­gia­teol­li­suu­den työnan­ta­jat ry:n jäse­neksi vai neuvo­tella työeh­doista paikal­li­sesti? Työnan­taja ei ole suos­tu­nut kommen­toi­maan asiaa, joten tietoa ei ollut saata­vissa vielä tämän lehden mennessä painoon.

”KUIN SEINÄ SELÄN TAKANA”

Vaikka työeh­to­so­pi­mus on tärkein turva työn­te­ki­jöille, se ei ole riit­tävä. Siihen on kirjattu vain minimiehdot.

– Se on kuin seinä selän takana, siitä sinua ei voi työn­tää läpi. Mutta jos yrityk­sessä asiat toimi­vat hyvin, sitä seinää ei huomata ollen­kaan. Kaikki eivät edes tiedä, että monet asiat eivät tule työeh­to­so­pi­muk­sesta, vaan että ne on paikal­li­sesti sovittu, vertaa Närhi.

Työpaikka ei voi toimia pelkäs­tään työeh­to­so­pi­muk­sen pykä­lien varassa, koska ne eivät ota huomioon kaik­kien yritys­ten olosuhteita.

– Yrityk­sillä on erilai­set tilaus­kan­nat ja toimi­tusai­ka­tau­lut. Sama ei toimi kaik­kialla. Kun sovi­taan paikal­li­sesti, työnan­taja saa myytyä, asia­kas saa tuot­teen ajal­laan ja työn­tekijä saa ehkä jonkin lisä­an­sion tai palkal­lista vapaata siitä, että tulee tiet­tyyn aikaan töihin.

On ihan eri asia, huutaako yksi ihmi­nen Haka­nie­messä parvek­keelta vai huutaako miljoona ihmistä.

Työvuo­ro­mal­lit onkin yksi lukui­sista asioista, joista Moven­ta­silla on sovittu. Muita ovat esimer­kiksi vuosi­lo­man palkan­maksu, matka-ajan korvaus ja nolla­tun­ti­so­pi­muk­sien käyttö.

– Aika­palkka on sidottu osaa­mi­seen. Ei tähdätä pelkäs­tään siihen, että palkka ei voi pudota, vaan että meillä palkka voi myös nousta. Työhön opas­tuk­sesta ja pereh­dy­tyk­sestä makse­taan lisää, viik­ko­le­po­kor­vauk­ses­ta­kin on sovittu parem­min kuin työeh­to­so­pi­muk­sessa, Närhi luettelee.

Sopi­mi­nen ei ole help­poa työtä. Oikean­lai­nen paikal­li­nen sopi­mi­nen kuiten­kin tuot­taa win-win ‑tilan­teita eli ratkai­suja, joista hyöty­vät sekä työn­tekijä että työnantaja.

– Kun molem­mat osapuo­let koke­vat saavansa jota­kin, molem­mat voit­ta­vat. Yleensä se, että molem­mat osapuo­let saavat jota­kin, tarkoit­taa sitä, että myös molem­mat luopu­vat josta­kin. Hyvä paikal­li­nen sopi­mus on saamista ja luopu­mista oikeassa suhteessa.

JÄRJESTÄYTYMINEN ENTISTÄ TÄRKEÄMPÄÄ

Tekno­lo­gia­teol­li­suu­den työeh­to­so­pi­mus on tarjon­nut Suomen laajim­mat mahdol­li­suu­det siihen, että asioista voidaan paikal­li­sesti sopia toisin. Pääluot­ta­mus­mies arvioi­kin, että jos yritys­ta­son sopi­mi­nen ei ole toimi­nut riit­tä­vän hyvin, peiliin katso­mi­sen paikka olisi lähinnä työnantajilla.

– Työnan­ta­ja­liitto ei ole hoita­nut omiaan. Meillä on kyllä Teol­li­suus­lii­tossa hoidettu neuvot­te­lu­kou­lu­tuk­set, mutta onko työnan­ta­ja­puo­lella? Närhi kysyy.

Näkö­pii­rissä on, että Tekno­lo­gia­teol­li­suus ry:n toiminta tulee lisää­mään lakkoja ja horjut­ta­maan työrau­haa monessa paikassa. Työn­te­ki­jöi­den turvana työeh­to­so­pi­mus­ten rapaut­ta­mista vastaan on järjestäytyminen.

– On ihan eri asia, huutaako yksi ihmi­nen Haka­nie­messä parvek­keelta vai huutaako miljoona ihmistä. Jäse­net ovat liiton voima. Tämän tilan­teen pitäisi avata kaik­kien silmät.

Närhi muis­tut­taa histo­riasta: Suomen ensim­mäi­nen valta­kun­nal­li­nen työeh­to­so­pi­mus solmit­tiin vuonna 1900 kirjapainoalalle.

– Tätä kort­ti­ta­loa on raken­nettu nyt 121 vuotta. Jos joku puhal­taa sen nurin, mistä löytyy uusia raken­ta­jia? Rikko­mi­nen onnis­tuu äkkiä, korjaa­mi­nen ei.

TEKSTI MIKKO NIKULA
KUVA HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN

Huoli tule­vasta painaa, jäse­nillä iso tiedon tarve

MARKO LANG

Pääluot­ta­mus­mies
UPM Plywood Oy Pellok­sen vane­ri­teh­das, Mikkeli
Työn­te­ki­jöitä noin 450

UPM:n työn­te­ki­jät elävät nyt epävar­muu­den keskellä, kertoo pääluot­ta­mus­mies Marko Lang. Yritys on jäse­nenä työnan­ta­ja­liitto Metsä­teol­li­suus ry:ssä, joka on ilmoit­ta­nut, että se ei enää solmi valta­kun­nal­li­sia työehtosopimuksia.

– Metsä­teol­li­suu­den ilmoi­tuk­sesta lähtien meidän jäse­nil­lämme on tosi paljon pelkoa siitä, mihin työelämä menee ja mitä tapah­tuu yksit­täi­selle työn­te­ki­jälle. Millä ehdoilla ja millai­sella palkalla tehdään töitä? Millä työajalla? Mitkä ovat sosi­aa­li­set määräykset?

Keväästä asti UPM Plywood, Teol­li­suus­lii­ton neuvot­te­li­jat ja Plywoo­din Suomen tehtai­den pääluot­ta­mus­hen­ki­löt ovat käyneet neuvot­te­luja, joiden tarkoi­tuk­sena on tuot­taa sopi­mus korvaa­maan vuoden lopussa umpeu­tu­vaa mekaa­ni­sen metsä­teol­li­suu­den työehtosopimusta.

– Olen varau­tu­nut siihen, että tämä ei tule olemaan helppo rasti vaan rankka rypis­tys. Kun nyky­tes­siä katsoo, niin se on 92 sivua sisäl­lys­luet­te­loi­neen. Kirja on pitkän ajan aikana muotou­tu­nut tällai­seksi. Mitään turhaa siinä ei ole, joka sivulla on merki­tys. Tietysti työnan­ta­jalla ja työn­te­ki­jöillä on molem­milla omat muutos­tar­peensa, sanoo Lang.

Teol­li­suus­liitto on kuiten­kin Langin mukaan valmis­tau­tu­nut sopi­mus­kier­rok­seen hyvin. Hän kertoo saaneensa pääluot­ta­mus­mie­henä liitolta tukea ja Haka­nie­messä aina vasta­tun puhelinsoittoihin.

UHKANA TYÖEHTOJEN ERIYTYMINEN

Valta­kun­nal­li­sen, yleis­si­to­van työeh­to­so­pi­muk­sen Lang näkee työn­te­ki­jöi­den yleisturvana.

– Sovi­taan samat vähim­mäis­mää­räyk­set työn­te­ki­jöille, este­tään palk­ka­kil­pai­lua ja palk­ko­jen dumppaamista.

Työnan­ta­jil­le­kin työeh­to­so­pi­mus on tarjon­nut varmuu­den siitä, että kaikki yrityk­set lähte­vät liik­keelle samalta viivalta.

– Urak­ka­tar­jouk­sia tehdessä on voinut luot­taa, että kilpai­li­jat noudat­ta­vat samoja työeh­toja ja että niillä on samat palkkakulut.

Lang kertoo, ettei ole erityi­sen huoles­tu­nut isoista yrityk­sistä, mutta varsin­kin pienim­mille firmoille saat­taa tulla houku­tus kasvat­taa katetta käymällä työn­tekijän palkkapussilla.

– Minä katson pitem­mälle kuin vain tähän sopi­mus­kier­rok­seen. Mietin, mikä tilanne on 10 vuoden päästä. Työeh­dot voivat lähteä eriytymään.

KYSYMYKSIIN VASTAAMISTA JA JALKATYÖTÄ

Vies­tintä jäse­nille on nyt yksi Teol­li­suus­lii­ton suurim­mista haasteista.

– Moni on hoomoi­la­sena. On ollut aika ylei­nen ajat­te­lu­tapa, että työeh­dot ovat asia, joka vain tulee jostain. Parin vuoden välein ne tessit uusi­taan, joskus niissä on vähän parem­pia juttuja ja joskus huonom­pia, kuvai­lee Lang.

Keske­ne­räi­sistä neuvot­te­luista tiedot­ta­mi­nen on kuiten­kin herk­kää puuhaa.

– Siinä saa olla sukka­sil­laan. Kun ihmi­sillä on epävarma olo, he oiko­vat lukies­saan ja teke­vät helposti kaiken­lai­sia tulkintoja.

Esimerk­ki­ta­pauk­seksi Lang ottaa kesä­kuussa julkais­tun liiton tiedot­teen, jossa kerrot­tiin, että ammat­tio­sas­tot eivät tee yritys­koh­tai­sia sopimuksia.

– Sitä tulkit­tiin niin, että sopi­mus­neu­vot­te­lut olisi­vat poikki. Siitä­hän ei ollut kyse, jäse­nille vain tiedo­tet­tiin valtuus­ton teke­mästä muutok­sesta liiton ammat­tio­sas­to­jen mallisääntöihin.

Työn­tekijän pitäisi tuntea olonsa turva­tuksi ja tietää, mitä tapahtuu.

Yksit­täi­nen luot­ta­mus­mies on tiedon välit­tä­jänä hyvin tärkeässä roolissa. Hänen on osat­tava vastata jäsen­ten kysy­myk­siin tai aina­kin tiedet­tävä, mistä vastaus hanki­taan. Jalka­työtä tarvi­taan nyt paljon, koros­taa Lang.

– Työn­tekijän pitäisi tuntea olonsa turva­tuksi ja tietää, mitä tapah­tuu ja milloin. Näen myös arvoa siinä, että jäse­nillä on tietoa siitä, mitä me haluamme, mikä on meidän tavoit­teemme ja mitä me ajamme sopimuksiin.

TES EI OLE ESTÄNYT PAIKALLISTA SOPIMISTA

Paikal­lista sopi­mista on UPM:ssä ja Pellok­sen tehtaalla harjoi­tettu kauan. Tulok­sia on tullut. Johtoa­ja­tuk­sena on ollut tehdä sopi­muk­sia, jotka ovat sekä oikeu­den­mu­kai­sia että tasa­puo­li­sia kaikille niille, joita ne koskevat.

– Viime vuonna saatiin sovit­tua iso palk­ka­ra­ken­ne­uu­dis­tus. Ennen meidän kolmella tehtaalla oli jokai­sella oma palk­ka­ra­kenne, nyt port­tien sisä­puo­lella kaik­kien palkka määräy­tyy samoin. Palk­kauk­sesta tuli selkeämpi ja reilumpi. Myös 12 tunnin työpäi­västä on sovittu, se on paran­ta­nut jaksamista.

Erikoista on kuiten­kin, että julki­sessa keskus­te­lussa ja mediassa on tois­tu­vasti vaadittu paikal­li­sen sopi­mi­sen lisää­mistä ikään kuin se olisi resepti kaik­kiin yritys­ten ongel­miin. Työeh­to­so­pi­muk­sista vetäy­ty­mi­sen on väitetty edis­tä­vän paikal­lista sopimista.

– Ymmär­rän työnan­ta­jan kantaa ja näen, mikä heillä on point­tina. Tämä ei kuiten­kaan tarkoita, että olisin asiasta samaa mieltä. Mutta lisään­tyykö se tehdas­paik­ka­kun­nalla tehtävä aito paikal­li­nen sopi­mi­nen vielä nykyi­sestä? En usko, että juuri­kaan lisään­tyy, sanoo Lang.

TEKSTI MIKKO NIKULA
KUVA PAULA MYÖHÄNEN