Verhoilija Sirpa Leppäniemen käsittelyssä nojatuoli saa kangaspäällisen. Hän on työskennellyt verhoilualalla 35 vuotta.

REPORTAASI: Kalusteita elämän keskelle

teollisuusliitto

Askon sohvatehtaan työntekijät valmistavat sohvia, nojatuoleja ja sänkyjä ennätyksellisen kysynnän tahtiin. Korona-aikana ihmisillä on ollut aikaa oman kodin sisustamiseen.

23.6.2021

KUVA YLLÄ: Verhoilija Sirpa Leppäniemen käsittelyssä nojatuoli saa kangaspäällisen. Hän on työskennellyt verhoilualalla 35 vuotta.

INSOFA OY

PERUSTETTU 1918. Tunnetaan myös aputoiminimellä Askon sohvatehdas.
KOTIPAIKKA Lahti
TUOTANTO Olohuoneen istumakalusteet sekä sängyt
HENKILÖSTÖ 73, josta tuotannossa 66
LIIKEVAIHTO 8,5 milj. euroa (2020)

Ompelukoneet naksuttavat, paineilmanaulaimet poksahtelevat ja liimaruiskut suhisevat Lahdessa Askon sohvatehtaalla, jossa valmistuu päivittäin 100–150 sohvaa ja nojatuolia.

Suorakaiteen muotoisen tehdashallin pinta-ala on hieman suurempi kuin kahden täysimittaisen jalkapallokentän. Olohuoneen istumakalusteiden lisäksi tehtaalla valmistetaan erilaisia sänkyjä.

Yrityksen nimi on Insofa Oy, mutta monet tuntevat sen perinteisellä aputoiminimellä Askon sohvatehdas. Tehtaalla valmistuu noin puolet Askon myymälöissä kaupatuista sohvista.

Sohvatehtaan pinta-ala on noin 15 000 neliömetriä, eli hieman enemmän kuin kahden jalkapallokentän ala yhteensä.
Sohvatehtaan pinta-ala on noin 15 000 neliömetriä, eli hieman enemmän kuin kahden jalkapallokentän ala yhteensä.

POIKKEUSAIKANA KOVA KYSYNTÄ

Tehtaalla on korona-aikana valmistettu sohvia täydellä kapasiteetilla. Pandemian alussa myynti sakkasi, mutta kesästä 2020 tahti on ollut ennätyksellistä.

Poikkeusaika on pitänyt ihmiset kotona sisustuksen keskellä. Monella on ollut aikaa miettiä, mitä hankkia omaan kotiinsa.

– Haipakkaa saa mennä, mutta positiivisella fiiliksellä. Tällaisena aikana on hyvä, että on töitä, sanoo pääluottamusmies Saija Suonio.

Suonio on työskennellyt Insofalla kahteen otteeseen. Ensimmäisen työskentelyajan jälkeen hän opiskeli lähihoitajaksi ja teki töitä kotihoidossa yli kolme vuotta. Paluu sohvatehtaalle tuli ajankohtaiseksi, sillä kotihoidossa työ oli todella kiireistä.

– Ei ollut järkeä, kun perhettä ei nähnyt moneen päivään, Suonio kertoo.

Verhoilijana työskentelevä Suonio on työskennellyt sohvatehtaalla paluun jälkeen kolme vuotta. Aiemmin hän on tehnyt töitä myös liimauksessa ja leikkaamossa.

Pääluottamusmies Saija Suonio kertoo, että sohvaa verhoillessa saattaa tulla kuvitelleeksi, millaiseen kotiin tuote on menossa.
Pääluottamusmies Saija Suonio kertoo, että sohvaa verhoillessa saattaa tulla kuvitelleeksi, millaiseen kotiin tuote on menossa.

KYLVETTY HUUMORI KUKKII

Suonio aloitti vuoden alussa pääluottamusmiehenä.

– Keltanokka olen vielä. Pikkuhiljaa opin lisää.

Uuteen luottamustehtävään liittyvät opinnot ovat olleet koronan takia etäopiskelua. Suonio jakaa kiitosta edeltäjälleen, jolta on saanut tarpeen tullen apua.

Insofalla työporukka on ottanut korona-ajan vaatimukset hyvin vastaan. Ruokataukoja on rytmitetty uusiksi ja ylimääräisiä kohtaamisia on muutenkin vähennetty.

– Yritetään pitää toisistamme huolta, Suonio sanoo.

Ihmiset osaavat kylvää hyvää ympärilleen.

Työyhteisön henkeä hän pitää kaikkiaan hyvänä. Isossa porukassa kaikki eivät aina tule toimeen, mutta pääosin huumori kukkii ja fiilis on kohdillaan.

– Ihmiset osaavat kylvää hyvää ympärilleen, Suonio sanoo.

Tehtaalla on henkilöstöä kaikkiaan 73, joista 66 on tuotannon työntekijöitä. Naisia on töissä 40 ja miehiä 33. Töissä on sekä kohta eläkkeelle jääviä että nuoria. Keski-ikä on noin 46 vuotta.

Suonio laskee, että naisia on enemmän töissä alkutuotannossa ja ompelussa. Miehiä taas on enemmän kokoonpanossa ja viimeistelytöissä.

Sohvatehtaalla järjestäytymisaste on Suonion mukaan yli 90 prosentin luokkaa.

OSISTA VALMIIKSI KALUSTEIKSI

Sohvan synty tehtaalla alkaa pehmusteiden, kankaiden sekä runko-osien vastaanotosta.

Alkutuotannossa osa kankaista käsitellään verhoilusuoja-aineella. Tämän jälkeen kankaat leikataan muotoonsa. Robotit hoitavat pääosan leikkuutöistä.

Seuraavaksi kankaat kuljetetaan ompelun esivaiheisiin, joissa niihin kiinnitetään muun muassa vetoketjut. Kokoonpano-ompelussa kangaspaloista tehdään valmiita runkopäällisiä ja tyynyjen päällisiä. Tyynyt täytetään koneellisesti.

Viimeistelytuotannon puolella sohvien puuosat ja runkomekanismit kasataan valmiiksi rungoiksi. Tämän jälkeen runkoihin liimataan pehmusteet.

Seuraavaksi kalustoverhoilija vetää runkopäällisen paikalleen ja niittaa sen kiinni. Tämän jälkeen istuinpehmusteet laitetaan paikoilleen ja valitaan oikeat jalat sohvan mukaan. Kalustoverhoilija myös varmistaa tuotteen laadun ja laittaa nimellään varustetun mestarimerkin tuotteeseen.

Valmis sohva pakataan ja lähetetään asiakkaalle.

OMPELUA MUSIIKIN TAHTIIN

Mirva Wellingin työpisteessä ompelukone tikkaa ja vastamelukuulokkeissa soi tanssimusiikki. Korona-aikana ei pääse tansseihin, joten hieman pitää jammailla työpisteessä.

Welling on työskennellyt Insofalla ompelijana vuodesta 2015. Ensin hän työskenteli työnvuokrausfirman kautta, mutta tuli sittemmin vakinaistetuksi.

Hän työskenteli ennen Insofaa noin 30 vuotta vaateompelijana edellisen työpaikan konkurssiin saakka.

– Ompelu tulee selkärangasta, kun sitä on tehnyt yli 40 vuotta, Welling toteaa.

Ompelija Mirva Wellingin vastamelukuulokkeet peittävät tehtaan äänet ja soittavat tanssimusiikkia.

Työstettävät materiaalit ovat suurin erottava tekijä vaatteiden ja sohvakankaiden ompelussa.

– Onhan se ihan valtava ero. Vaatteet ovat kevyitä, ja sohvanompelu raskasta, Welling sanoo.

Nykyisissä töissä tahti on usein kova, sillä päivässä urakkatahdilla valmistuu 10–12 sohvaa. Hän kertoo, että kädet ja muut jäsenet ovat kuitenkin kestäneet yllättävän hyvin pitkän työuran.

TAITO HÄVIÄÄ, JOS EI KOULUTETA

Sohvamalliston vaihtuvuus on Wellingille virkistävä tekijä.

– Kun tulee uusi malli, niin joutuu aina skarppaamaan.

Muutaman toiston jälkeen uusi malli on jo ulkomuistissa ja siihen on helppo palata myöhemmin.

Kehitettävää hän näkee alan palkkauksessa ja muissa työehdoissa.

– Työehtosopimukset eivät ole tasa-arvoisia ammattialoittain. Niitä pitäisi kehittää, Welling sanoo.

Ompelu tulee selkärangasta, kun sitä on tehnyt yli 40 vuotta.

Ompeluintoa hänellä riittää satunnaisesti myös vapaa-ajalle.

– Kun tekee itselle puseron tai hameen, niin tulee vaihtelua sohvan ompelulle.

1970-luvulla teollisuusompelijan koulutuksen hankkinut Welling on huolissaan suomalaisen ompelutaidon säilymisestä, sillä nykyisin koulutusta on vähän.

– Taito häviää, jos ei kouluteta.

VAIHTELU VOI MYÖS KULUTTAA

Sohvien ja sänkyjen valmistuksessa työskentelevä päällystäjä Ferenc Juhász kertoo, että monipuoliset tehtävät tuovat vaihtelua ja mielekkyyttä työhön.

– Työhön kuuluu tehtäviä verhoilusta liimaukseen. Kokovaltaisesti tulee tehtyä, Juhász sanoo.

Kolme vuotta vakituisesti sohvatehtaalla työskennellyt Juhász oli aiemmin useita kesiä tehtaalla töissä.

Ferenc Juhász työskentelee päällystäjänä, mutta tekee useita työtehtäviä.

Moniosaaminen voi olla myös kuluttavaa, sillä tehtävästä toiseen vaihtaminen vie energiaa. Optimi olisi, jos saisi tehdä samaa työtä ainakin pari päivää putkeen.

– Jos osaa paljon eri asioita, niin heitellään helposti paikasta toiseen, Juhász sanoo.

Puuartesaanin ja verhoilijan koulutukset suorittanut Juhász pohtii, että liikunnallinen elämä on auttanut jaksamaan töissä ja pitänyt jäsenet ehjinä.

TYÖASIAT JÄÄVÄT TEHTAALLE

Sirpa Leppäniemi on työskennellyt verhoilualalla 35 vuotta. Askon sohvatehtaalla hän on verhoillut nyt kolmisen vuotta. Käytännössä työ on sohvien ja tuolien verhoilukankaiden niittaamista kiinni runkoon.

– Tykkään verhoiluhommasta. Jonkun verran olen ollut ompelupuolellakin, Leppäniemi kertoo.

Aiemmin hän on ollut verhoilualan yrittäjänä 17 vuoden ajan.

– Yrittäjänä on se oma vapaus. Pystyy, saa ja joutuu tekemään monipuolisesti, Leppäniemi pohtii.

Kannattaa pitää fyysisestä kunnosta huolta.

Palkkatyössä on vastaavasti omat hyvät puolensa. Tehtaalta kotiin lähtiessä voi yleensä jättää työasiat työpaikalle.

– Eihän sellaista työtä ole kenelläkään, että aina olisi ihanaa. Pääpiirteittäin olen tykännyt, Leppäniemi toteaa.

Työpisteessä tärkeitä apuvälineitä ovat nostopöytä sekä verhoilupukki, johon nojatuolin saa kätevästi pyöriteltäväksi. Selällä nostamista täytyy välttää huonekaluja käsiteltäessä.

– Kannattaa pitää fyysisestä kunnosta huolta. Venyttelen työpäivän päätteeksi ja käyn salilla, Leppäniemi kertaa työssä jaksamisen keinoja.

TYÖTURVALLISUUS KEHITTYY

Työsuojeluvaltuutettu Jere Kujala työskentelee Insofalla puuseppänä kollegan opintovapaan sijaisena. Kuusi vuotta tehtaalla töissä ollut Kujala on aiemmin työskennellyt muun muassa runkokasauksessa.

Hän kertoo, että työvälineet ovat kehittyneet parempaan suuntaan. Esimerkiksi paineilmalla toimivat runkonaulaimet ovat keventyneet.

– Uudemmat eivät lyö niin paljoa käsille, Kujala sanoo.

Hän kertoo, että työasentoihin on kiinnitetty huomiota. Työterveyshuollosta käy asiantuntijoita neuvomassa parempia työskentelyasentoja.

– Vähän kun korjaa asentoa, niin kummasti helpottaa.

Työsuojeluvaltuutettu Jere Kujala työskentelee puuseppänä. Hän valmistaa testikappaleet uusista mallistoon tulossa olevista sohvista.

Myös tehtaalla käytetyt aineet ovat seurannassa. Suunnitelmissa on esimerkiksi luopua viimeisestä liuotinpohjaisesta liimasta ja ottaa tilalle vesiohenteinen vaihtoehto.

– Täytyy ottaa huomioon pitkäaikaiset vaikutukset. Aina parempi, kun vaihdetaan turvallisempiin aineisiin, Kujala toteaa.

Korona-aikana monien työntekijöiden sosiaaliset piirit ovat pienentyneet oman perheen ja työpaikan sisälle. Hän arvelee, että työstä on tullut sosiaalisesti tärkeämpää, joten kitkaa on vältetty.

– Ilmapiiri on jotenkin parantunut, Kujala arvioi.

Tilauskalusteita monenlaisiin koteihin

Askon sohvatehtaalla valmistetaan sohvat asiakkaan valitsemista kankaista. Ferenc Juhász pohtii, että tilauksesta tekeminen on mielekkäämpää kuin tuotteiden valmistaminen varastoon kauppoja odottamaan.

– Se motivoi ainakin itseäni, Juhász kertoo.

Erikoiset materiaalit ja väritykset ovat panneet Mirva Wellingin miettimään, millaiseen kotiin persoonalliset sohvat ovat mahdollisesti menossa.

– Ihmiset osaavat tilata aika räväköitäkin kankaita, niin ehkä kotikin on räväkkä, Welling sanoo.

Myös oman sohvan ompeleminen ennen eläkkeelle jäämistä on käynyt mielessä.

– Yksi lempivärini on kaunis turkoosi. Siitä olen haaveillut, mutta aika näyttää, Welling pohtii.

Ihmiset osaavat tilata aika räväköitäkin kankaita, niin ehkä kotikin on räväkkä.

Sirpa Leppäniemi pitää suomalaisia melko varovaisina sisustajina. Hillityt harmaat ja beiget ovat kestosuosikkeja. Valtavirrasta poikkeavat tilaukset ovat väripilkkuja myös tekijälle.

– Jos on karkinpinkin värinen sohva, tulee mieleen, että se menee naistalouteen tai lastenhuoneeseen, Leppäniemi naurahtaa.

Saija Suonio kertoo, että sohvaa verhoillessa saattaa kuvitella, minne tuote on menossa.

– Välillä tulee mietittyä, millaiseen paikkaan tuote menee ja minkälainen ihminen siinä istuu, Suonio sanoo.

Sängyt mukaan mallistoon

Askon sohvatehtaan historia alkaa vuodesta 1918, jolloin Asko Avonius perusti Lahteen puusepäntehtaan.

Tehtaan nykyinen kiinteistö Lahdessa on valmistunut vuonna 1968. Tehdaspäällikkö Jyrki Vuorio kertoo, että tehdasmaiseen työskentelytapaan siirryttiin 1970-luvun kuluessa.

1990-luvulla Askon liiketoiminta hajaantui, kun esimerkiksi julkikalusteyksikkö myytiin pois. 2000-luvun puolella Indoor Group Oy osti Askon oikeudet, sohvatehtaan ja myymälät. Suomessa ja Baltiassa toimiva Indoor omistaa myös myymäläketju Sotkan.

INVESTOINTEJA TUOTANTOON

Tehtaan jatkuvasti elävässä mallistossa ovat kaikenlaiset olohuoneen istumakalusteet.

– Parin–kolmen viikon välein tulee uusi tuote, Vuorio kertoo.

Myös pitkäaikaisia suosikkeja löytyy valikoimasta.

– Harlekiini-lepotuoli täyttää 30 vuotta tänä vuonna. Se on edelleen suosituin tuote mallistossa.

Harlekiini-nojatuolin rungon linjat miellyttävät sisustajia. 30 vuotta mallistossa ollut tuoli on edelleen suosituin tuote.

Nykyisin sohvatehtaalla valmistetaan myös sänkyjä. Koetuotanto alkoi vuonna 2018, ja seuraavasta vuodesta alkaen Lahdessa on tehty sänkyjä kaikkiin Askon myymälöihin. Tehtaalla myös investoidaan sänkytuotantoon.

– Ensin hankittiin patjanvalmistukseen pakkauskone, kesän aikana tulee sijaispatjojen päällystyskoneet, ja syksyllä automatiikkaa patjanvalmistukseen, Vuorio kertoo.

Vuodelle 2022 on suunniteltu investointeja myös sohvatuotannon puolelle. Vuorion arvion mukaan sohvien tuotanto säilyy jatkossakin käsityöpainotteisena, sillä automaatio taipuu huonosti moniin sohvatuotannon vaatimuksiin.

VASTUULLISET TEOT ESIIN

Insofa aloitti keväällä Lahden kaupungin ilmastokumppanina.

Mukaan lähteneet yritykset asettavat itselleen kehityskohteita. Sohvatehtaalla kohteina ovat jätelajittelun parantaminen, loisteputkivalaisimien uusiminen led-valoihin ja liuotinpohjaisesta liimasta luopuminen.

Vuorio kertoo, että ilmastokumppanuus liittyy Indoor Groupissa menossa olevaan vastuullisuusprojektiin. Ilmastoasioiden lisäksi läpi käydään kaikki toiminta mukaan lukien työturvallisuus.

– Sekä ympäristö- että muita asioita tehdään koko ajan, mutta emme ole toistaiseksi tuoneet niitä esiin, Vuorio sanoo ja viittaa esimerkiksi materiaalien korkeaan kotimaisuusasteeseen.

TEKSTI ANTTI HYVÄRINEN
KUVAT LAURI ROTKO