Työsuo­je­lu­val­tuu­te­tun ABC julkaistu

”Norsua ei kannata syödä koko­nai­sena, vaan pala palalta. Tämä työ vaatii pitkä­jän­tei­syyttä, taitoa toimia erilais­ten ihmis­ten parissa ja ennen kaik­kea kykyä aset­tua toisen ihmi­sen asemaan.” Huumo­ril­la­kin höys­tetty työsuo­je­lu­val­tuu­te­tun opas julkais­tiin tänään Teol­li­suus­lii­ton työympäristöwebinaarissa.

12.5.2021

– Halusimme tehdä tule­ville työsuo­je­lu­val­tuu­te­tuille start­tausop­paan, jotta heillä olisi mahdol­li­sim­man matala kynnys aloit­taa uudessa hommas­saan. Mutta opas tarjoaa apua myös koke­neem­mille työsuojeluvaltuutetuille.

Näin kuvasi upouu­den Työsuo­je­lu­val­tuu­te­tun ABC ‑oppaan tavoit­teita liiton työympä­ristö- ja tasa-arvon­jaos­ton jäsen Ari-Pekka Kurikka Oulusta.

– Tavoit­teena on myös saada uudet valtuu­te­tut osaksi liit­toa. Me olemme samaa poruk­kaa, puhal­lamme yhteen hiileen, ja kynnyk­sen kysyä liitosta neuvoja on oltava matala, Kurikka totesi.

Opas kannus­taa ymmär­tä­mään, että valtuu­te­tun pesti on mielen­kiin­toista yhteis­ten asioi­den eteen­päin viemistä ja työpai­kan työsuo­je­lu­toi­min­nan kehit­tä­mistä. ABC pereh­dyt­tää uuden valtuu­te­tun hänen oikeuk­siinsa ja velvol­li­suuk­siinsa, tutus­tut­taa tärkeim­piin laki­koh­tiin, neuvoo mistä löytää koulu­tusta ja antaa kosolti käytän­nön neuvoja.

Opas muis­tut­taa, että Teol­li­suus­lii­ton työval­tuu­tet­tuna ketään ei jätetä yksin. ”Tukena ovat mm. Teol­li­suus­lii­ton työym­pä­ris­töyk­sikkö, alue­toi­mis­tot, Työtur­val­li­suus­kes­kus, alue­hal­lin­to­vi­rasto sekä kolle­gat muilta työpai­koilta. Tehtä­vämme on tukea toinen toisiamme!”

Työsuo­je­lu­val­tuu­te­tun ABC on ladat­ta­vissa liiton verkkosivuilta.

”ME KOULUTAMME JATKOSSAKIN”

– Me Teol­li­suus­liit­tona tulemme teke­mään työeh­to­so­pi­muk­set jatkos­sa­kin. Pidämme huolen siitä, että meidän työsuo­je­lu­val­tuu­tet­tumme ja luot­ta­mus­mie­hemme ovat osaa­vaa ykkös­kaar­tia. Tulemme satsaa­maan siihen, että he pysy­vät koulu­tet­tuina ja mukana tiedon virrassa.

Näin vakuutti Teol­li­suus­lii­ton 1. vara­pu­heen­joh­taja Turja Lehto­nen avates­saan jo perin­tei­sen, mutta webi­naa­riksi muun­tu­neet työym­pä­ris­tö­se­mi­naa­rin. Tilai­suus keräsi ruutu­jen ääreen lähes 90 jäsentä.

Lehto­nen loi katsauk­sen työmark­ki­noi­den ”erit­täin kuumaan tilan­tee­seen” viita­ten Metsä­teol­li­suu­den ja Tekno­lo­gia­teol­li­suu­den päätök­siin hylätä työeh­to­so­pi­mus­ten solmi­mi­nen valta­kun­nal­li­sella tasolla.

Lehto­nen muis­tutti, että koko suoma­lai­nen työlain­sää­däntö perus­tuu yleis­si­to­viin työeh­to­so­pi­muk­siin. Hän vielä huomautti, että edes oikeus­op­pi­neet eivät osaa ottaa kantaa, mitä tämä työnan­ta­jien irtiotto tulee merkit­se­mään. Teol­li­suus­lii­ton perim­mäistä tehtä­vää, työeh­to­so­pi­mus­ten solmi­mista jäsen­ten parhaaksi, irtio­tot eivät kuiten­kaan siis horjuta millään lailla.

DIGIAIKA TULI, MUTTA TARKASTUKSIA HALUTAAN

Sosi­aali- ja terveys­mi­nis­te­riön valvon­ta­joh­taja Arto Tero­nen kertoi menossa olevasta työsuo­je­lu­val­von­nan niin sano­tusta runko­kau­desta 2020–2023. Kauden isku­lausei­siin kuuluu ”ilmiö­poh­jai­nen valvonta” ja hank­kei­siin ”suppean kuor­mi­tuk­sen valvonta”, millä yrite­tään saada työnan­ta­jat parem­min tunnis­ta­maan työpai­kan psyko­so­si­aa­li­set kuormitustekijät.

Tero­nen alle­vii­vasi, että työsuo­je­lu­val­vonta jousti nopeasti koro­na­vuo­den tarpei­siin. Työsuo­je­lu­tar­kas­ta­jat teki­vät työpai­koille virtu­aali- ja asia­kir­ja­tar­kas­tuk­sia, ja tyosuojelu.fi-sivus­tolla käytiin tutki­massa esimer­kiksi lomau­tus-sivua vuoden 2020 maalis­kuussa 120 000 kertaa.

Valvon­ta­joh­ta­jan mielestä valta­kun­nal­li­sesti tehtä­vät, saman teeman alla jopa eri toimia­loille kohdis­tu­vat tarkas­tuk­set samoin kuin inno­va­tii­vi­suus digi­työ­vä­li­nei­den käytössä voivat tehos­taa viiden, ympäri Suomea toimi­van työsuo­je­lun vastuu­alu­een toimintaa.

Reaa­liai­kai­nen kysely webi­naa­rin osal­lis­tu­jille kuiten­kin paljasti, että työpai­koille toivo­taan ennen kaik­kea ennalta ilmoit­ta­mat­to­mia työsuo­je­lu­tar­kas­tuk­sia. Samaa vies­tiä Teol­li­suus­lii­ton työym­pä­ris­töyk­sikkö saa työsuo­je­lu­val­tuu­te­tuilta muutoinkin.

MITATAAN, IHMISTÄ UNOHTAMATTA

Elina Parviai­nen Human­Process Consul­ting Oy:stä alle­vii­vasi kerta toisensa jälkeen sitä, että hyvä ergo­no­mia syntyy jo suun­nit­te­lu­vai­heessa – ja vain siten, että ihmi­nen otetaan kaikessa huomioon.

– Ergo­mia on ihmi­sen ja systee­min muiden osien vuoro­vai­ku­tusta. Mutta miten hyvin yrityk­set huomioi­vat ihmi­set vali­tes­saan tekno­lo­gioita ja järjestelmiä?

– Työ tulee tutkia ja mitata, jotta voidaan perus­tel­lusti suun­ni­tella ja mitoit­taa työt. Kello­tusta kyllä tehdään, mutta todel­li­nen työn tutki­mi­nen on jäänyt katvee­seen. Niin kauan kuin jo suun­nit­te­lu­vai­heessa ei saada ihmistä mukaan, mikään järjes­telmä ei tule toimi­maan hyvin. Ja sitten jäädään vain reagoi­maan tilan­tee­seen jälkikäteen.

Parviai­nen kuvaili, että työelämä muut­tuu digi­ta­li­saa­tion myötä yhä rajum­malla vauh­dilla ja yhä suurem­min rysäyksin.

– Minä pelkään, että digi­ta­li­saa­tion ansiosta tulee antu­reita, jotka anta­vat hirveästi dataa ihmi­sestä, mutta sitten kaikki muut teki­jät jäävät huomiotta.

Kuun­te­li­joilta tuli Parviai­selle kysy­mys: Miksi tehtaassa voidaan edel­leen pultata latti­aan kallis uusi kone, mitään työn teki­jöille etukä­teen kerto­matta tai millään lailla osal­lis­ta­matta, ja sitten huoma­taan vasta jälkeen­päin, että ei siinä ihmi­nen pysty­kään teke­mään töitä?

Ergo­no­mia-asian­tun­tija totesi, että tämä onkin aivan valta­kun­nan tason kysy­mys, josta esimer­kiksi Työter­veys­lai­tok­sen tulisi ottaa koppia. Työn todel­li­set teki­jät tulisi osal­lis­taa hankin­to­jen suun­nit­te­luun heti alku­vai­heessa, niin voisi vies­tin muotoilla.

– Jos ihmistä ei oteta huomioon jo suun­nit­te­lu­vai­heessa, ei se kallis­kaan kone voi toimia parhaalla mahdol­li­sella tavalla, Parviai­nen totesi.

MUUTETAAN YMPÄRISTÖÄ, EI TYÖNTEKIJÄÄ

– Ergo­no­mia on ennen kaik­kea suun­nit­te­lua. Kehit­tä­mis­koh­teet liit­ty­vät aina työym­pä­ris­töön ja toimin­ta­jär­jes­tel­mään. Peri­aat­teena ei ole muut­taa yksi­lön suori­tus­ky­kyä, totesi MSK Cabin Group Oy:n työsuo­je­lu­pääl­likkö ja ergo­nomi Teemu Suokko.

Kehit­tä­mi­sen kohteina pitää olla työpro­ses­sit, mene­tel­mät, järjes­telmä, apuvä­li­neet, tuot­teet, koneet, laitteet,lay-outit ja työjär­jes­te­lyt, Suokko opasti. Mutta saman­lai­sia toimia työhy­vin­voin­nin ja tuot­ta­vuu­den eteen on vaikea monis­taa eri yrityk­siin. On tunnet­tava ihmi­set ja toiminta, silloin on mahdol­li­suus onnistua.

Tervey­den edis­tä­jät olet­ta­vat anta­vansa asian­tun­ti­juu­tensa yritys­ten käyt­töön yksi­kön kautta, Suokko kuvaili. Koko tervey­den­hoi­to­jär­jes­telmä hoitaa, infoaa, kont­rol­loi ja kuntout­taa yksi­löä, ja yleensä vasta jälki­kä­teen. Työelä­män kehit­tä­jät puoles­taan olet­ta­vat kehit­tä­vänsä työtä irral­li­sena ihmisestä.

Tyypil­li­sessä työhy­vin­voin­ti­pro­jek­tissa ryhdy­tään Suokon mukaan järjes­tä­mään tyky-päiviä, anne­taan ravin­to­neu­von­taa ja keho­te­taan liik­ku­maan. Samaan aikaan yrityk­sessä kärsi­tään laatuon­gel­mista ja häiriöistä.

– Ne laatuon­gel­mat jäävät, vaikka sinä söisit kuinka terveel­li­sesti, Mutta jos kehi­tet­täi­siin niitä työme­ne­tel­miä ja ‑proses­seja, ja kun se tehtäi­siin yhteis­työssä ja osal­lis­ta­vasti, minä väit­täi­sin, että voisi­vat ne sairaus­lo­mat­kin vähen­tyä, Suokko kuvaili.

– Tuot­ta­vuus kasvat­taa työhy­vin­voin­tia ja se tarvit­see osal­lis­ta­vaa ergo­no­miaa, työsuo­je­lu­pääl­likkö tiivisti.

Suokko vaati­kin eri asian­tun­ti­ja­ryh­miltä tervey­den­huol­lon ja työelä­män kuilun ylit­tä­mistä. Hänestä koko asian­tun­ti­ja­työssä on keski­tyt­tävä teke­mään käytän­nön yhteistyötä.

– On keski­tyt­tävä toimin­ta­jär­jes­tel­mien kehit­tä­mi­seen yhteis­työssä yritys­ten kanssa, jotta ennuste koko henki­lö­kun­nan työky­vyn säilyt­tä­mi­seksi ja työhy­vin­voin­nin edis­tä­mi­seksi paranee.

Mitä teki­sit, jos saisit 50 000 euroa henki­lös­tön työhy­vin­voin­nin paran­ta­mi­seen? Suokko kysyi.

MSK Group Oy:öön kuulu­valla Junca­rilla laitet­tiin rahat tilan­teen selvit­tä­mi­seen, hyödyn­net­tiin tekniik­kaa, tehtiin yhteis­työtä ja osal­lis­tet­tiin työn­te­ki­jät ja muutet­tiin ja kehi­tet­tiin toimin­ta­jär­jes­tel­mää. Tekijä-lehdessä 1/​2021 julkais­tiin artik­keli kehi­tys­hank­keen kulusta ja tulok­sista tuotan­to­työn­te­ki­jöi­den näkö­kul­masta.

Suokko kertoi, että tehtaan tuot­ta­vuus nousi 5 prosent­tia. Sairaus­lo­mat vähe­ni­vät niin paljon, että yritys säästi parissa vuodessa yli 200 000 euroa. Tapa­tur­mat ovat vähen­ty­neet nollaan.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVA JOHANNES TERVO